Juhlistimme koirien kanssa juhannusta suomalaisittain hengailemalla rantsulla. Loppusaldoksi muodostui kaksi märkää ja väsynyttä koiraa sekä hieman auringosta punoittava omistaja. Pikku papan energia riitti hyvin uimiseen, mutta kotiin kävely otti voimille. Joku ilkimys oli laittanut reitillemme ylämäenkin. Eddie on edelleen itsestäänkuivautuvaa mallia ja ilahdutti myös muita kuivaussessiollaan. Siihen siis kuuluu armoton määrä pyörimistä ja hinkuttamista sekä aimo annos röhkimistä.
Tyylinäyte (oikeesti sillä on hampaitakin, tässä kuvassa ne vaan on jonnekin kadonnut):
Ja tältä näyttää hihnaan kytketty tolleri, joka ei millään ymmärrä, että muutkin haluavat mennä uimaan. Ja vielä ilman Häntä!:
Fero oppi uimaan vasta vanhemmalla iällä, kun eläinlääkäri sitä suositteli alkaneen nivelrikon vuoksi. Ferohan on aikaisemmin aina kiertänyt lätäkötkin lenkeillä ja korkeintaan kahlaillut rantavedessä. Se tipahti pienenä pentuna laiturilta ja taisi siitä järkyttyä sen verta pahasti, ettei uiminen oikein siltä ole luonnistunut. Mutta näin se menee tätä nykyään:
Fero oli taas ahkera pieni kielenkäyttäjä :D
.jpg)
