Koska kuvat on kivoja!

Eli meillä ei ole juurikaan ollut päivittelyyn aihetta viime aikoina. Gatsby on parantunut yskästään, Eddiekin on köhinänsä lopettanut ja Fero välttyi kokonaan pöpöltä (ellei ala kohta osoittaan muuta). Ei uskalleta vielä lähteä tällä viikolla touhuamaan muiden koirien keskuuteen, mutta ens viikolla sitten annetaan mennä! Kuitenkin ennen tauteitlua, meillä oli taas Devi-aussie lapsen kanssa penturehvit, joista todistusaineistona Tuulin ottamia kuvasia:

Tää kuva saa mut aina hyvälle tuulelle! :D (Kuva: Tuuli Oksalahti)

HYÖKKÄYKSEEN!!!  (Kuva: Tuuli Oksalahti)

Pikku hännän viuhkoja <3  (Kuva: Tuuli Oksalahti)

 (Kuva: Tuuli Oksalahti)

Pieni remppa-apulainen

Olen ollut tänään todella tylsä koiranomistaja eli olen pyörinyt asioillani sekä remppaillut kotosalla. Aamulla lenkkeiltiin tosin ihan mukavan pitkähkö lenkki harjulla, sillä Gatsby ei ole nyt useampaan päivään köhissyt ja Fero on tainnut säästyä taudeitta. Pikku papparainen on hieman kipeä, mutta tepasteli hihnassa mukana ihan reippaan oloisena toisten juostessa vapaana. Feron kuulo oli yllättävän valikoiva. En tiedä voiko silläkin alkaa kuulo ihan oikeasti olla huonontunut? Vai eikö vaan kiinnostakaan yhtäkkiä kuunnella? Katsellaan. Se kuitenkin yllätti mut lenkillä sekä positiivisesti ja ei niin kauhian positiivisesti kuuntelemattomuuden lisäksi. Alkulenkistä nähtiin räksyttävä mäyräkoira, jolle Fero päätti haukkua sitten takaisin oikein olan takaa! Yleensä se ei pienille koirille räyhää ja epävarmat kaverit (kuten tämäkin koira selvästi oli) saavat räyhätä meille ihan rauhassa. En tiedä, miksi tämä sitten irrotti isosta kaveristani moiset haukut. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja päästin tosiaan Fero vapaana juoksentelemaan harjun päällä. En kuitenkaan huomannut, että harjun reunan takaa kipusi mies isohkon tumman koiransa kanssa. Näin heidät sivusilmällä, matkaa ei ollut montaakaan metriä ja ainoa keino mikä tuli mieleen oli kääntyä vireistä polkua pitkin painelemaan ripeästi samalla koiria kutsuen. En uskaltanut edes taakseni katsoa vaan painatin vaan eteenpäin luottaen edelleen vallitsevaan hiljaisuuteen. Ja niinhän perässäni krimasikin hoffi ja aussie innokkaasti vieraista välittämättä! En voinut olla onnellisempi ison höpsöttimeni valinnasta! Se päätti kuunnella juuri kun sitä tarvittiin eniten <3

Ulkoilusta puheen ollen, Gatsby on tehnyt tarpeensa todella hyvin vain ulos (paitsi yksinollessaan, kun ei varmaan vaan pysty pidättelemään tai on tyytyväinen lehti-vessaan?) Yöt menee hienosti heräämättä ja se selvästi pidättelee myös päivisin. Ennen se pissahädän yllättäessä suuntasi ruokapöytäni alle helpottamaan oloaan. Nyt se on kuitenkin oikeasti oppinut pyytämään takaovella ulos! Tosin tätä seurasi se, että se pyytää nyt myös huvikseen ulos eli komentaa mua turhaan! Se joko menee ulos tervehtimään siellä hyöriviä naapureita tai vaan jääkin ovella tapittamaan mua. Gatsby on varmaan ylpee siitä, että on onnistunut kouluttaan mut avaamaan ittelleen oven :D 

Kuten aluksi mainitsin, niin remppaa on tehty maalaamisen muodossa. Gatsbyä kiinnosti kovin tekemiseni ja kun käänsin selkäni, niin siellähän pieni otus oli maalia innoissaan seinästä nuolemassa! Pystytin oitis itselleni rakennustyömääalueen eli Martalta lainatun pentuaitauksen itseni ja innokkaan maalarinalun väliin. Nähtävästi on aivan sama, onko pentu itse isommalla alueella, niin se silti haluaa ehdottomasti mun kanssa samaan tilaan! Alkuun olikin paljon aitaa vasten hyppimistä, ininää ja tietenkin kaiken muun pettäessä kaltereiden kokeilua pikku naskaleilla! Ei siis mikään ihmekään, että se kulmuri on poikki...

Enks mä vois auttaa?

Se maali oli hyvää!!!

Olen pahoillani Martta kuinka kauhiasti käsittelemme kiltisti  lainaamaasi tavaraa!

Sairastelua

Mulla on loma jee! Mutta mun koirat on kipeitä, ei niin jee... Olin suunnitellut kaikenmoista kivaa, mitä voisin koirien, erityisesti tietenkin pennun, kanssa tehdä ollessani vapaalla. Noh, pennun kakistelu on jatkunut sen verta monta päivää, että kipeähän se on. Plus Eddie köhi yöllä ihan kunnolla ja piti mua hereillä eli sekin on pöpösen ittelleen pentulaisesta saanut. Harmitusten harmitus. 

Päätin pakko sisällä kyhjöttämisen innoittamana leipoa vähän pullaa. Hiivaahan ei sitten löytynyt, joten kauppa kutsui. Fero pääsi nauttimaan harvinaisesta herkusta eli pääsi ihan yksin mun mukaan reissuun. Se on ainakin toistaseks meinaan edelleen terve. En ollutkaan ennen lähikaupassa käynyt ja oli kiva hieman seikkailla metsiä ja polkuja pitkin Valintaladolle. Feron kanssa on kyllä mukava kävellä, kun sitä ei hajut kiinnosta ja vapaanakin se pysyy niin nätisti luona. Ohitimme erittäin onnistuneesti pari koiraakin, kun pystyin keskittymään isoon haukkujaani täysin, kun ei ollut muita hihnoja käsissä. Yli-innokas käppänäsnautseri sai pihistä ihan yksikseen, kun hoffini seurasi namikättäni erittäin suurella mielenkiinnolla! Vapaana ollessa takanamme kulki suht lähellä mäyräkoira omistajineen, mutta Fero kuunteli hienosti ja tuli mukana häiriöstä huolimatta. Kyllä sekin vaan aina välillä osaa olla aika ihku <3

Gatsby on käyttäytynyt lepo-potilaana yllättävän hyvin. Veljeni kävi tyttöystävänsä kanssa ja Gatsby sai kehuja käytöksestään jälleen kerran! Veljelläni on edelleen liian hyvin mielessä Eddien pentuaika ja siihen oranssiin pieneen riiviöön verrattuna Gatsby vaikutti kuulemmal ähes rauhalliselta! :D Lenkit on siis olleet lyhyitä, mutta kotona on puuhasteltu hieman normia enemmän koulutuksen merkeissä. Tänään ollaan esim tehty todella hienosti sujuneita istu-maahan-seiso vaihtoja (seisomisessa on ollut mukana välillä pientä hyppelyä, joka jäi yhdestä palkkaamattomuudesta tänään pois!) sekä tietenkin paikallaoloa ja seuraamista. Lisäksi pidin koirien salonkipäivää eli Gatsbykin joutui taas kamman alle (joka vähän nipisti pörröistä peppua). Tyynesti pieni kuitenkin hoiteluun suhtautui ;) Feron kynnet sai kyytiä sekä leikkelin tassukarvoja. Saman kohtalon koki Eddie plus harjasin sitäkin vähän. Olen ihan kyllästynyt sen turkkiin, jota lähtee, lähtee ja lähtee vielä vähän (tai paljon) lisää. Ihan sama miten paljon sitä harjaa, niin kaikki on oranssia koirankarvaa pullollaan...

Kaikki koirat vaikuttavat ihan pirteiltä omilta itseiltään, vaikka kaksi niistä vähän yskivätkin. Gatsby ei ole nyt yskinyt aamun pidemmän ulkoilun jälkeen, mutta Eddie on pitkin päivää antanut kuulua itsestään. Katsotaan, miten yö menee. Onneksi ei ole kiirettä nousta aamulla.

Pienet potilaat <3

This is why Katariina can't have nice things...

Eli kuukausi siihen meni, mutta olen nyt onnistunut sitten rikkomaan pentuni... Gatsby on hieman köhinyt eli katsellaan onko kyseessä ärsytys vai jotain pahempaa. Eilen se köhisi hihnassa (jossa se ei kulkenut ihan näteimmin, koska Devi meni edellä) ja illalla yhteydessä x kakisteli taas (ei voi muistaa). Tänään olin aamusella kuulevani sen hieman kakistelevan, mutta kun tuo laittaa suuhunsa aivan kaikkea, niin en ollut siitä milläänsäkään. Suuntasimme tänään siis pelastuskoirailemaan ja pentu toimi oikein reippaasti! Alkaa selvästi tajuamaan homman ja edistystä on ilmassa! Kotiin saavuttua se tuli viereeni ja köhisi taas. Soitinpa siis kasvattajalle/henkilökohtaiselle eläinlääke tietäjällemme ja kysyin, olenko vainohorhainen vai kannattaako olla huolissaan? Pennun peruskunto on normaali ja se jaksoi vallan mainiosti tulla pureskelemaan mua puhelun aikana. Samalla sitten huomasinkin, että siltähän on vasen yläkulmahammas katki... Nyt seuraillaan sit sitäkin, että alkaako se vaivata vai joutuuko pikkuinen leikkaukseen. Onneksi hammas vaihtuu uuteen ihan luonnollisesti, jos se pysyy oireettomana.

Entisestään vielä pienentynyt hampuli kavereineen.

Nyt tämä pikapäivittäjä painuu pennun esimerkkiä noudattaen nukkumaan.

Nysse tapahtu!

Tai tänään tapahtu oikeestaan kaks onnistumista! Ensinnäkin sain vihdoinkin yhteiskuvan poikkeleista (kännykkälaatua, mutta kuitenkin!)

Perhepotretti

Kun tulimme lenkiltä kotiin, niin Gatsby oli aika riehakkaalla päällä (ekaa kertaa nappasi kädestä niin innokkaasti, että sain hampaasta haavan.) Pentu syöksähteli ja kirmaili ympäri takapihaa ja hetken päästä sen perään säntäsi iso blondi otus! Fero vihdoinkin innostui leikkimään pentusen kanssa! Piha oli menoon liian pieni ja hoffi hidas, mutta meininki oli oikea! Ehdinpähän vähän kännykällä jopa menoa kuvaamaan :)

Ei lepoa ahkerille

Lauantaina oli vuorossa taas pelastuskoiratreenit. Tällä kertaa oltiin hieman eri maastossa varikolla, tosin alueen reunoilla oli metikköäkin. Gatsby sai etsiä ihan ilman apuja tällä kertaa neljä maalimiestä. Se näki, kun muut menivät piiloihin ja sen jälkeen lähdettiin tuulen paremmalta puolelta ukkeleita hakemaan. Ekana löytyikin kakkonen, mutta se ei menoa haitannut! Gatsby löysi kyykistyneen ihmisen ja ryntäsi innoissaan luokse! Nameja sateli ja häntä heilui kauhiasti! Sitten jatkettiin ja hyvin nousivat muutkin piiloutuneet ja viimeinen varsinkin, jonka luokse juostiin melkein vielä isommalla innolla :) Taitaa pentunen ymmärtää, mitä haetaan takaa!

Lopuksi vielä pieni tokoilu sessio ja hienosti pieni taas keskittyi muhun! Ei haitanneet muut koirat, ihmiset tai paikalla pörränneet isot äänekkäät koneet. Muiden pujottelut sujui hienosti, luoksetulosta ei ainakaan vauhtia puutu (odottaminen tosin on suht äänekästä) ja sivulla istuttiin nätisti. Loppupalkkana oli tervu-pennun Wictorin kanssa leikkiminen. Tässä pari kännykällä napsittua otosta tapahtumasta:

Oli vähän liian nopeita kuvattavia mulla :)

Lauantaina meille saapui myös vieraita! Haimme kaverini Annin linkkuasemalta Gatsbyn kanssa, kun viimeksi kaupunkikierroksella mokomat suhisevat vempeleet oli pennusta hieman outoja. Tällä kertaa pentu ei välittänyt niistä tippaakaan! Jee! :D Ihanasti tuulessa rapisevat lehdet olivat pennun mielestä ihania, mutta jätti ne hienosti rauhaan, kun kaivoin vähän peuraa taskusta. Tapasimme myös odotellessa nuoren kivan eurasierin omistajineen, joten odottelu sujui oikein rattoisissa merkeissä :)

Bussin odottelu oli tuulista puuhaa!

Sunnuntain puolella kävimme noukkimassa sieniä ja pentu pääsi mukaan. Se tervehti hienosti (ehkä hieman pomppuisesti) pientä taaperoa sekä kuunteli mua erinomaisesti vapaanaollessaan. Muut ihmiset ja koirat saivat kulkea läheltäkin rauhassa. Ainoastaan pari tuttua ihmistä luvan saatuaan Gatsby kävi pusuttelemassa :) Hienosti oli pikkuinen taas ja sai jopa Anniltakin kehuja, vaikkei hän mikään isoin koiraihminen olekaan! Mikään ei olekaan pennun kanssa tuntunut mitenkään vaikealta paitsi ajan riittäminen. Aina haluaisi, että ehtisi tekemään vähän enemmän ja pentu saisi kasvaa hieman hitaammin :) Toisaalta on ihanaa nähdä miten se oppii ja kehittyy huimaa vauhtia! Saisi vain pysyä palleroisen näköisenä pidempään :)

Pieni treeniholistin alku

Eilen käytiin Gatsbyn kanssa hienolla menestyksellä taas pelastuskoiratreeneissä. Pikkuinen selvästi tajusi idea, eli hakeutui itse jopa hiljaisten maalimiesten luo nameille. Rohkea pentu, kun hämärtyvässä metsässä painatti ihmiseltä toiselle! Pieni valkoinen hänäänpää vaan huimasti vipottaen :D Gatsby sai tehokkaasti riehuttua ja syötyä itsensä varmaan aika täyteen eli onnistuneet syömingit oli! :D Paitsi että villakoirapennun chicken sandwich spessu herkut ei Gatsbylle kelvanneetkaan! Aivan uskomatonta, että löydettiin ruoka, mitä se ei halunnut syödä! Tarjosin tilalle omaa nappulaa, joka meni alas kuin rasvattu. Opinpahan taas pennustani jotain uutta! Löysin myös leikkiessä sen kanssa Gatsbyn urina nappulan. Eli sen vetäessä lelua, jos sitä silittää/koskee suupieleen niin johan aletaan ur rur rurrata :)

Tänään käytiin ekoissa tottelevaisuus treeneissä. Oltiin ainoa pentu, mutta muuten oli monen tasoista tekijää. Ja myös äänekästä sellaista! Mutta Gatsby ei enää ota itseensä muiden haukuista ja hienosti keskittyi muhun metakasta huolimatta! En olis paljoa voinut tyytyväisempi pentuseen olla! Se nöötti kontaktia hienosti tarjoten sivulla, otettiin pientä seuraamispätkää (ihan askel pari) ja Gatsby hienosti laski peppunsa perusasentoon pysähdyttäessä. Maassakin se pysyi namitellen melko hyvin. Pari kertaa muiden tekemiset kuitenkin tässä liikkeessä häiritsi niin, että se nousi. Pystyin silti koko ajan kasvattamaan palkkaamisväliä (jopa useaan sekunttiin siis). Siksakkasimme myös piirissä olevien muiden koirien läpi ja pentu kulki mahtavasti mukana! Myös ilkeä Sanna piti pentua pannasta, kun juoksin karkuun ja saimme tehtyä kaksi ERITTÄIN innostunutta luoksetuloa! Gatsby innostui lisäksi hienosti leikkimään kanssani. Emme jatkaneet ihan koko tuntia vaan vetäydyimme kentän laidalle hieman rauhoittumaan. Mikä olikin hieman haastavempaa, sillä pentu tarjosi koko ajan kontaktia tai riuhui vuoden ikäisen tervu belgialaisen kanssa :) 

Laitoin loppuminuuteiksi pennun autoon, mutta otin sen vielä esiin, kun paikalle saapui ranskanbulldoggi. Sellaista otusta ei meinaan olla vielä nähtykään ja omistaja lupasi koiransa malliesimerkiksi ryttyturpasista kavereista. Aluksi Gatsby olikin bulldoggimaisesti lyllertävästä mustasta otuksesta hieman hämillään, mutta pian olisi jo leikki kelvannut tämänkin uuden kaverin kanssa! Kaiken kaikkiaan aivan uskomattoman reipas ja keskittymiskykyinen kaveri mulla oli treeneissä tänään mukana! Se sai vaikka keneltä kehuja eikä todellakaan suotta! <3

Huomenna teemme treenailun hattutempun ja painelemme pelastamaan varikolle! Jännää! Ilmotin meidät myös pentukurssille, joka alkaa vajaan kahden viikon päästä. Olen siis tekemässä koirastani nopeaa vauhtia hullua himotreenaajaa... ;) Tänään tuli myös 12 viikkoa täyteen. Mun pentu on kohta jo ihan iso! Mä en ala!

Loppukevennyksenä Jennyn ottama kuva pienestä menijästä :)

Normipäivä

Eli tänään ei tapahtunut mitään erityisen ihmeellistä. Paitti että lenkistä tulikin taas vaihteeks sienestämistä... Eddie ja Fero otti tylsän odottelun tyynesti, mutta Gatsby ei ollut veljiensä kanssa asiasta yhtään samaa mieltä. Aluksi se sai poimia sieniä kanssani, mutta sen iloiset hyppy pomppu loikat juuri kaikkein isoimpien suppisten päälle antaitsi pikku pojulille hihnan kaulaan. Kyseinen hihna sitten sidottiin puuhun, mikä oli AIVAN SIKA TÖRKIÄÄ! Jos pennulta siis kysytään. Gatsby vinkui, kiskoi ja protestoi vaikka olin maksimissaan kahden metrin päässä siitä. Ei vaan olisi millään halunnut olla osallistumatta :) 

Seuruu-harjoitukset jatkuivat taas tänään, samoin maahan-seiso vaihdot, jotka sujuivat oikein hienosti! Samoin kerrattiin hieman "ei ota" käskyä eli kädellä olleen namin sai vasta kun kysyi lupaa katsekontaktin kautta. Pentu on tässä jo erittäin pätevä! Se on myös osannut yhdistää "eijota" käskyä muissa tilanteissa aina silloin tällöin.Esim jätti ulkona löytämänsä ihanan aarteen (ällön käytetyn nessun) rauhaan käskystä! Nopea oppimaan tuo! Samoin leikkiessä, jos otan lelun haltuuni (enää ei tartte piilottaa edes) niin pentu on oppinut leikin jatkuvat kontaktin kautta, mitä se tarjoaakin loistavasti! Enää se ei yritä pomppia päälle ja varastaa lelua vaan jää nätisti odottamaan. Uskomattoman hienoa itsehillintää noinkin pieneltä!

Fero ei ota ulkona lenkkeillessä Gatsbystä enää yhtään paineita. Pieni sininen perskärpänen hyväksytään ja sen naamalle hyppelyihinkin suhtaudutaan Eddiemäisen rauhallisesti. Tosin Fero edelleen olisi mieluummin ilman mokomaa pientä kiusankappaletta :) Eddie antaa pennun tosiaan tulla ihan lähelle eikä kiellä sitä hyppimästä silmille. Papparainen onheittäytynyt ihan lepsuksi ja kärsii hiljaisesti. 

Kännykkälaatua, mutta oli pakko jakaa! <3

Wirnistelijöitä Espoo pullollaan!

Sunnuntaina suunnattiin Minnan ja Novan kyydissä Wirneen agipäivään. Gatsby on vielä hiukan nuori tuohon puuhaan, joten lähdimme mukaan lähinnä siskoja tapaamaan ja mukana riekkumaan. Paikalla olikin pyöreästi viisitoista aussieta, joten vilinää riitti! Gatsby sai samalla rokotteen niskaansa eikä ollut moksiskaan koko hommasta! Reipas (tai vaan tosi ahne) pieni! Kävimme siis ulkona muutamaan otteeseen riehumassa sekä seurasimme laidalta muiden agiliitoa. Gatsby kesti hienosti muiden innokkaat haukahdukset, tosin toivomani tirsat jäi pennulta väliin. Sain kaiken kaikkiaan olla tyytyväinen Gatsbyn käytöksestä; se oli automatkat hiljaa sekä tuli kutsusta luokse vaikka leikkikin muiden koirien kanssa! Aivan huippua :) Hienosta päivästä todistusaineistona Jennyn taidokkaasti räpsimiä kuvia:

Gatsby myös pussasi Tintti-siskoa puremisen lomassa (Kuva Jenny Söderlund)

Lähikuva <3  (Kuva Jenny Söderlund)

Ja näin hienostihan se AINA kulkee hihnassa :D  (Kuva Jenny Söderlund)

Priya-siskoa oli kiva jahdata  (Kuva Jenny Söderlund)

Mutta kiinnisaatuna sisko pisti hammasta peliin!  (Kuva Jenny Söderlund)

Ja vieläpä kunnolla! :D  (Kuva Jenny Söderlund)

Tänään vihdoinkin tallasin myös melkein sadan askeleen jäljen pentulaiselle (menin jossain vaiheessa laskuissa sekasin). Tarkoitus on ollut tehdä jälkiä jo vaikka kuinka ja monta, mutta selityksiä, selityksiä ;) Jätin kolme koiraa puuhun odottamaan tallaamisen ajaksi. Aluksi vikisi Gatsby, sitten komensi Eddie ja Fero kesti odottamisen kuin mies :) Eddien sanaista arkkua ei mainannut sulkea mikään, kun lähdin pennun kanssa jälkeä ajamaan. Miten kehtasinkin jättää HÄNET vieläkin puuhun kiinni! Tein pienen kierroksen (plus kun odotin pennun rauhoittuvan tarpeeksi, jotta sen pystyi puusta irrottamaan) eli jälki vanheni sellaisen viitisen minuuttia, eli ei paljoa mitään. Alusta oli hieman vaikea, sillä sammaleeseen upposi pennun pienet ruokanappulat hieman liian tehokkaasti. Tuloksena olikin aimo kasa mettään jätettyjä nameja sekä täysiä eteenpäin painattamisia.

Gatsby alkoi heti jäljen päässä nuuskuttaan ja kuono vei oikeaan suuntaan ilman ohjeistuksia. Kuono kuitenkin nousi suht paljon ja jäljellä seilattiin välillä koko hihnankin verran sivulle. Oikeaan suuntaan pentu silti meni koko ajan ja jäljen löydettyään aina painatti hulluna eteenpäin nameista viis! Lopun keppiä nuuski, mutta ei innostunut sillä leikkimään. Otin herkun käteen ja annoin sen kepin kanssa, jonka jälkeen Gatsby kuljettikin keppiä aika ylpeän näköisenä jonkun matkaa :) Ei huono alku, ettenkö sanoisi!

Tänään saapui myös lähes kahden kuukauden odottelun jälkeen treeniliivi! Hurtan pinkki (tilasin oranssin, mutta ne oli loppu) Lifeguard malliston heijastimilla varusteltu ilmestys! Tästä innostuneena pentu treenasikin tänään myös seuruuta (namikäsi saa olla jo ylempänä eikä tartte olla ihan kuonossa kiinni) sekä aivan mahtavia maahan-seiso vaihtoja! Aluksi vähän takkusi tuo seisomaan nouseminen, mutta muutamalla toistolla Gatsby taas oivalsi jutun jujun :) Häiriönä toimi portin toisella puolella vuorotellen kuolaamassa käyneet veljet. <3

Pentupäivitys

Meillä on tänään ihan oikea vapaapäivä! Mä en meinaa pystyä ymmärtämään moista olleskaan! Tällä viikolla on aikalailla joka ilta ollut jotain ja viime lauantaina oli työpäivä. En oo kans saanut nukuttua aamulla niin pitkään kuin haluaisin sitten pennun saapumisen. Otinkin missiokseni saada edes hieman maksettua univelkaani takaisin. Illalla mentiin ennen yhtätoista nukkumaan, pentu nukkui hienosti seitsemään, jolloin pissatin sen ja Fero kävi samalla takapihalla olemassa tuottelias kakkaaja. Pentu hoiti hienosti asiansa ulos, tosin näin sen kykkivän asioillaan, mutta se ei nähtävästi malttanut olla erossa musta tarpeeksi pitkään. Luulin sen olleen valmis, kun se keta luokse juoksi ja otin pojat sisään. Sillä aikaa kun ite kävin vessan puolella, niin pentu olikin kakkinut nurkkaan. Mielenkiintoista. Noh, siivosin jäljet ja suunnistin takaisin nukkumaan. Pentu ei aluksi ollut valmis jatkamaan uniaan ja hieman protestoi, mutta rauhottui aika nopsaan. Fero ja Eddie sen puoleen tsippailivat ympäriinsä ja Fero kävi monta kertaa tarkistamassa, josko mä kuitenkin nousisin. Lopulta torkuin kuitenkin suht onnistuneesti melkein puolkymppiin asti ja olo oli mitä levennein :)

Suuntasimme herättyäni ulkoilemaan viereiseen metsään. Eddiekin pääsi välillä kokeilemaan ilman hihnaa liikkumista ja aluksi meni hyvin. Se juoksi ja loikki ja hepuloi, mutta muisti aina välillä vilkaista, missä mä olin ja tuli hienosti viittoilusta takasin. Välimatka kasvo kuitenkin koko ajan vilkaisujen välillä ja kun muitakin ihmisiä sekä koiria oltiin jo nähty, niin joutui pikku papparainen loppu lenkiksi hihnaan. Fero pysyi tuttuun tapaan hienosti lähellä ja juoksi innokkaasti keppien perässä. Gatsby seurasi milloin ketäkin meistä ja yritti anastaa Ferolta kepit :) Fero ei kuitenkaan oikein vielä tajua, että pennun kanssa vois ihan hyvin leikkiä. Sen sijaan Fero juoksee huolestuneen näkösenä karkuun. Noh, Ferollahan usein kestää uusien asioiden tajuaminen hetken jos toisenkin, joten en ole huolissani :)

Gatsbyllä on ollu aika tapahtumarikkaat pari päivää, joten tänään se on ollutkin suht ruahallinen. Hienosti jaksaa osallistua lenkkeilyyn ja koulutukseen, mutta nukkuu myös melko paljon (toisin kun pennut yleensä :D) Torstaina käytiin suunnistamassa pelastuskoirailun sijaan. Se tarkoitti emännälle melko rankkaa parituntista. Joku kun on päästänyt mut aika huonoon kuntoon ja rastiti olivat maastossa, jossa pääsi kiipeemään loputtomilta tuntuvia mäkiä reippaan parin kanssa. Gatsby jaksoi hienosti riekkua suunnistuskaverini vuoden ikäisen tolleri-neitosen kanssa, mutta yllättäen jouduin sitä pariin otteeseen myös kantamaan. Kun itsellä on tuota painoa "hieman" liikaa ja siihen lisää velton yli seitsemänkiloisen pennun, niin ylämäet alko ottaan vielä vähän enemmän koville. Mukana pysyttiin silti eikä paikat tulleet edes kipeiksi. Pimeässä suunnistaminen oli kyllä silti aika jännää puuhaa ja olin onnellinen taitavasta parista! 

Eilen olikin sitten pentutreffit Devin (Ardiente Mata Pumas) kanssa. Hienosti pennut riekkuivat ja Tuuli otti aivan ihania kuvia! On se kiva kun on pennulle melkein ikäistään seuraa ja omistajalle vertaistukea tarjolla näin lähellä! Iso kiitos vielä Tuulille ja Deville! 

Hippaa! (Kuva Tuuli Oksalahti)

Syön sun korvas!  (Kuva Tuuli Oksalahti)

Keppi oli kiva juttu!  (Kuva Tuuli Oksalahti)

Ja tän pikku kuusen juurella molemmat kävi aina itsekseen lepäilemässä. Tiedä häntä, mitä pentuhuokutetta sen juureen oli joku käynyt suihimassa..  (Kuva Tuuli Oksalahti)

Ja lopuksi pienet väsähtivät ja Gatsby esitteli kettumaista puoltaan :D  (Kuva Tuuli Oksalahti)

Pennun purukalusto  (Kuva Tuuli Oksalahti)

Laiskuus on kaunista

Tai siis ainakin yritän väittää, että olen ollut niin ahkera elävässä elämässä, että blogia ei ole ehtinyt päivittää! Mutta nopiat kuulumiset tältä viikolta tuleepi tässä:

Maanantaina mua kiusattiin iltatöillä, joten nappasin Gatsbyn mukaan. Se odotti kokeuksen ajan autossa ja lähdimme sitten yhdessä valloittamaan keskustaa. Ensin toki valloitimme koulun parkkipaikan, muutaman vanhemman sekä koulun henkilökuntaa. Plus Gatsby kiipeili leikkikentällä iloisesti liukumäessä. Ei haitannut tätä pikku tallaajaa liukas pinta olleskaan!

Keskustassa käppäily sujui ilman isompia onkelmia. Mitä nyt olin ehtinyt unohtaa, miten paljon "herkkuja" ihmiset kaduille viskovatkaan. Oli hankala saada pentua liikkumaan etiäpäin, kun se yritti maistella jokaista tupakantumppia, purkkaa ja muuta roskaa... Ihmetyksen aiheitakin löytyi toki; pentu jäi tuijottelemaan liikennevaloa, kun se piippaili niin jännästi. Gatsby oikein hyppikin tolppaa vasten ja istuskeli pää kenollaan mokoman ihmetyksen juurella. Työkaverikin oli kuulemma meidät autosta nähnyt ja naureskellut meille :) Bussit oli hieman inhottavia sillon, kun ne sihisi, mutta istuskelimme erään vilkkaan kadun varrella, jossa noita pihisijöitä meni useita ohi. Kyllä ihmetys alkoi pikkuhiljaa laimeta. Gatsby ei vaikuttanut mitenkään pelokkaalta missään vaiheessa, mutta jännää sillä selvästi oli. Se ei myöskään edelleenkään tykkää rapisevista tuulivermeistä. Yhtä ihmistä kierrettiin mahdollisimman kaukaa, kun se niin rapisi! Pressujenkin rapina on ollut hieman ällöä, tosin eilen pentu sitten itse tepasteli naapurin pressun päällä ilman ongelmia. Ota näistä nyt selvää :D

Ihmeen vähän meillä oli ihailijoita. Lähinnä muutama vanhempi ihminen kehaisi ja tuli kutsusta pentua katsomaan. Koska kaikki lemmikkiliikkeet oli jo kiinni, niin kävimme eläinlääkäriasemalla pentua puntaroimassa. Sielläkin oikein puhuttelin huonetta, että pentua saisi tulla moikkaamaan, jos kiinostaa. Ihmiset kattoivat minua hämäläiseen tapaan hyvin oudoksuen ja yksi ainut ihminen ilmottautui pennunrapsuttelijaksi. Outoa porukkaa! Mutta puntariin pentu kiipesi nätisti ja seitsemän kiloa tasan näytti pikku pötkylän paino! Ei ihmekään, että alkaa käsi välillä väsyyn, jos sitä kantaa hieman pidempää matkaa yhdellä kädellä! Madotus tuli hoidettua hieman alimittaisesti viiden kilon mukaan, mutta eiköhän se jotain silti auttanut? Hoidettu se nyt kuitenkin on ja sunnuntaina pentunen saa piikkiä niskaansa tehosterokotuksen merkeissä.

Kaupunkireissu oli mielestäni oikein onnistunut! Palkkasin pientä aina, kun se katsoi minua ja paljon nameja sainkin käyttää :) Jännitys kuitenkin laukesi kotona ihme terrieri-hyeena-terrorisointina! Olin ottamassa housuja pois, kun reiteeni iskeytyi setti pieniä, teräviä hampaita! Reagoin vain vingahtamalla ihan aidosti ja nappasin pomppulaisen pannasta kiinni. Tästähän se huuto sitten alkoikin! Aivan kauhiaa pennun pahoinpitelyä moinen! Aaaaaa äääärrrrr purrrrrr!!!!! Koko kämppä soi hirveästä lämölystä ja hammasta tuli minkä kerkesi. Pentu reagoi pieneen kiinnipitämiseen vain nostamalla kierroksia entisestään, joten laitoin sen omaan häkkiinsä rauhottumaan. Itse painelin suihkuun ja vielä senkin jälkeen jouduin odottamaan ihan hyvän tovin, että meteli lakkasi. Gatsby ei pitänyt sitä normaalia "minut on hyljätty"-ininää vaan HUUSI ja raivosi! Kun kohtaus oli mennyt ohi, niin uni maistuikin aika tehokkaasti. Myös omistajalle...

Eilen kävimme työkaverini luona vierailulla ja heilläpä vasta mielenkiintoinen piha pennun mielestä olikin! Kaikki nuuskittiin, jotain syötiin ja ihmiset nuoltiin :D Gatsby sai paljon kehuja käytöksestään (mikä olikin esimerkillistä) sekä söpöydestään (joka onkin aivan ylitsepääsemätöntä). Hienosti se myös taas autoili! Reipas matkustelija :)

Olemme myös taas leikelleet kynsiä, putsanneet korvia sekä harjailleet. Hienosti pötkylä antaa itseään käännellä ja väännellä ja kopeloida. Kynsienleikkuussa ainut haaste on saksien syöminen! Lisäksi Gatsby on alkanut reagoimaan selvästi "istu"-käskyyn, mutta taaseen alkanut viipottaa enemmän ja enemmän omiaan. Aina se ei tule "Gatsbyyyy" kutsulla luokse. Lisäksi se on nyt keksinyt mahtuvansa takapihan portin alta karkuun. Tosin takaisin ei muka osata tulla vaan juostaan aidanviertä toisella puolella hölmönä... Ja vääristä puolista puheenollen, tuo haluaa aina ja ehdottomasti kulkea mun oikealla puolella! Mikäköhän siinäkin oikein on? Kunhan se tuosta herää, niin mennään vähän taksulle treenaileen!

Kuva Minna Karjalainen