perjantai 27. joulukuuta 2013

Jouluilua

Vietimme joulua vanhempieni luona ja samalla ehti nähdä vähän vanhoja kavereitakin. Kävimme Gatsbyn kanssa hyvän ystäväiseni Martan luona ja sain apua rakennekuvan ottamiseen. Hieman oli haastavaa näin kaksinkin, kun pentu on aika vikkelä ja tuppasi katsomaan silmiin, joka näytti hieman luonnottomalta kuvissa. Jotain saimme silti aikaan ja mittasimmekin yhdessä pennun korkeutta:

Gatsby n. 5 kuukautta, 48 cm ja 12,7 kiloa.
Gatsby viihtyi hyvin Väinö-russelin lelulaatikon turvin. Sieltä löytyi esim nami luu, joka katosi illan aikana pennnun massuun. Illalla kotiinlähtöä tehdessämme tapasimme ulkona Martan kihlatun jolle naapurin koira haukkui. Pentu päätti, että toisen koiran varotus oli aiheellinen ja alkoi myös itse haukkumaan pelottavalle miehelle (jonka oli kyllä tavannut ennnenkin). Minuutin verran sitä sai houkutella luokse, minä pelottavan miehen vieresä kyykyssä ja möröllä namit kädessä. Lopulta Gatsby rohkaistui, nappasi namit ja tajusi miehen olevankin aivan yhtä ihana kuin kaikki muutkin maailman ihmiset! Yritti jopa pusuttaa omaan tuttuun tapaansa :) Lyhyen kotimatkan Gatsby oli kuitenkin jotenkin hieman epävarman oloinen ja pysähteli tuijottelemaan epäilytäviä asioita. En tiedä, mikä sillä oli, mutta ei ollut ihan oma itsensä. Seuraavana päivänä se oli taas ihan normaali. Se ei kyllä ollut oikein ehtinyt nukkua missään välissä, kun oli niin kovasti menossa mukana koko ajan, että tiedä häntä josko silläkin olisi ollut osuutta asiaan.

Jouluaattona lenkkeiltiin mulle ja papoille oikein tutussa ympäristössä, mutta en muista koska viimeksi jouluna olisi ollut näin masentavan rumaa... Lunta tuli ikävä, tosin koirien menoa se ei haitannut. Kaikki saivat nauttia vapaanalenkkeilystä, tosin Eddie lähinnä seurasi mua (tai oikeastaan mun namitaskua) mutta kyllä sekin taisi muutaman jouksuaskeleen jossakin välissä ottaa. 

 

Kaikenkaikkiaan oli oikein kiva joulu, koirien ja lasten kanssa meni yllättävän hyvin vaikka lapsia hieman innokas pentu jännittikin. Lahjojakin tuli, erityisen tarpeeseen saimme Gatsbyn kasvattajalta hänen tekemänsä uuden pannan, joka onkin saanut monia kehuja ihan syystäkin :) Saimme myös söpön kuvan piskuisesta Gatsbystä, joka pääsee varmasti seinälle sekä itsetehdyn narulelun, joka on ollut pennun mieleen. Kiitos vielä kerran siis Lauralle

Tulimme eilen takaisin kotiin ja koirat lähinnä havahtuivat syömään ja ulkoilemaan takapihalle. Kaikki olivat joulusta varsin uupuneita :) Tänään Gatsbyllä silti riitti energiaa porhaltaa reilut 1,5 tuntia naapuriin muuttaneen samanikäisen newfounlandinkoiranpennun kanssa. Trippi ei pysynyt itseään ketterämmän kaverin perässä, mutta kuten Gatsbykin huomasi pian, nöffillä oli jonkunlainen etulyöntiasema pentujen painiessa :D Hienosti pojilla meni kokoerosta huolimatta. Päivä oli synkkä ja koirat liian nopeita eli kuvia ei ikävä kyllä ole tarjolla. 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Jou jou joululoma!

Lauantaina oli viimeiset pelastuskoiratreenit ennen joululomaa. Paikalle saapui vain neljä ihmistä, mutta koiria oli useampi ja muiden koirakkojen taitotaso oli hieman meitä edellä :) Niinpä saimmekin nelistään helposti kolme tuntia etsintöihin kulumaan. Gatsby satutti koipensa aluetta tallatessamme. En nähnyt mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kuului vinguntaa ja pentu makasi surkean näköisenä maassa. Juoksin sen luokse ja nappasin sen syliin jalkaa kopeloidakseni. Mitään se ei siinä aristellut ja treenikaveri kopeloi sen vielä osaavemmin käsin. Lonkka oli paikallaan ja pikkuhiljaa Gatsby alkoi varaamaan painoaan uudestaan koiven päälle. 

Se pääsi autoon lepäämään ja pääsi kokeilemaan liikkumista treenien loppupuolella. Autosta syösyi esiin vauhdikas pentu, jota ei tuntunut jalka vaivaavan, joten sekin pääsi etsimään. Kolme maalimiestä näkölähdöllä aiheutti kauhean huutamisen, joka ei meinannut millään loppua. Lopulta Gatsby kuunteli kuitenkin mua, istui sivulle ja katsoi hiljaa silmiin, josta se pääsi vapaaksi. Vauhtia oli niin paljon, että melkein kadotin sen näkyvistä. Yritin saada sen hakemaan ensimmäistä maalimiestä, mutta sillä olikin haju jo toisesta. Kutsuni aiheutti pennussa ristiriitaisen kiljahduksen, mutta nenä voitti ja maalimies löytyi. Niin löytyivät taas kaksi muutakin oikein helpontuntuisesti ja minulle alettiin taas puhua ilmaisun opettamisesta. Ensi vuoden puolella pitää siis varmaan edistyä sille asteelle :) 

Tänään käytiin myös jäljestämässä pitkästä aikaa ja kolmatta kertaa Gatsbyn pienen elämän aikana. Päätin, ettei lumettomuuden tarvitse olla pelkästään masentavaa ja nappasin vain pennun mukaani. Harjoittelimme kaksin ihmisten ja koirien ohittamista vapaana (molemmat onnistuivat upeasti) sekä kakkojen rauhaan jättämistä, mikä myös oli meenstys. Sen sijaan puuhun kiinni jääminen jäljenteon ajaksi sujui aivan kauhian rääkymisen saattelemana. Harjoittelimme siis sitäkin lyhyellä etäisyydellä eli pentu sai palkkaa hiljaaolosta ja rääkymisestä sai ihailla leveää selkääni. Hienosta suorituksesta se pääsi puusta irti ja jäljen kimppuun. Tein lyhyenkön jäljen ja harvensin nameja, kun niistä on aina jäänyt varmaan 80 prosenttia syömättä. Pentu löysi jäljen alun loistavasti, mutta sitten alkoikin hahuilu sivulle ja jopa takaisinpäinkin. Liian harvassa olivat siis namit. Kohta jäljestämistarkkuus kuitenkin parani ja pentu eteni vain oikeaan suuntaan. Lopussa meni jo loistavasti ja keppikin kiinnosti hiukan. Sillä riehuttaessani Gatsby kuitenkin innostui ja kanteli keppiä tärkeän näköisenä. Hieno pieni taas kaikenkaikkiaan! 

Se on ollut mielestäni tänään ulkona hieman normaalia rauhallisempi (ei siis loikkinut ihan samalla tavalla kuin normaalisti) mutta ei ole kuitenkan asirtellut tai nostellut jalkaansa. Taytynee pitää sitä varmuudeksi silmällä, mutta toistaiseksi se näyttää toipuneen eilisestä oikein hyvin. Se kuitenkin hyppi pariin kertaan ulkona muakin vasten ja laskeutui normaalisti aristelematta takapäälleen.  

Tein myös bataattilaatikkoa kotiin vietäväksi jouluksi ja kokkailuni sai pennussa aikaan oudon rekation. Gatsby istui vieressäni tuijottelemassa kunnes aloin muussata bataatteja sauvasekoittimella. Surina oli pennusta erittäin epäilyttävää ja se peruuttikin usean askeleen. Otin teräosan irti ja laskin koneen penun nuuskittavaksi. Kun sitä lähestyttiin jo ilman ongelmia, niin pistin sen surisemaan. Tämä sai taas pienen pakoreaktion pienessä, mutta pian se jo rohkaistui. Tämän jälkeen sain tuhota bataatteja rauhassa, kunnes Gatsby päätti, että jospa kuitenkin sekoittimelle kannattaisi hieman haukkua. Tällä kertaa se ei perääntynyt tai mitään vaan jopa hyppi sekoittimen perään. Käskin sen alas ja sain tehtyä laatikon ilman apujoukkoja loppuun.

Lopuksi NaamaKirjassa on näkynyt taitavia koiria, jotka pitelevät piparia suussaan ilman, että se tuhoutuu siltä istumalta. Meillä ei olla ihan vielä niin pitkällä, mutta tässä on Gatsbyn 5 kk taidonnäyte. Ei ota - käskyä kuunneltiin hienosti ja talo sai vain yhden lipaisun sekä muutaman lähietäisyyden nuuskaisun. Lähinnä mua katottiin anovasti, että "saanhan syödä tän nyt, saanhan?
Miksi pieniä pentuja kiusataan näin?


Tätä taloa vartioin MINÄ!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Jouluinen tervehdys!

Olen yrittänyt saada otettua hyvää yhteiskuvaa koiruuksista, mutta pimiä on pilannut suunnitelmani aika tehokkaasti. Niinpä kaivoin Photoshopin esiin ja taiteilin äärimmäisen upean tekeleen, jonka avulla levittää joulumieltä sitä tarvitseville!

Tadaaaaa!!! :D
Torstaina suuntasimme myös pelastuskoiratreeneihin Gatsbyn kanssa. Aiheena oli taajamaetsintä ja aloitimme koko koirapoppoon voimin Radiomäen haravoinnin. Yksi esine löytyi, jota Gatsbykin kävi haistelemassa isojen kehujen kera! Rinteestä nousi myös kaksi maalimiestä, joista ensimmäisen hakua Gatsby sai seurailla sivummalta suurella mielenkiinnolla ja toisen myös se pääsi löytämään ihan itse. Tai siis yksi koirakko oli hänet käynyt jo paikallistamassa ja me kokeilimme myös hajun saamista pennun nenään. Oli kiva mennä melko tiheään pieniä pajupuskia kasvavaa jyrkkää rinnettä alas koira hihnassa. Tämä johtikin siihen, että kun Gatsby sai hajun ja yritin sen perässä juosta, niin kaaduin tyylikkäästi pehvalleni. Tässä vaiheessa Gatsbyn etsintä herpaantui ja se löysikin lopun ryhmämme... Tuli kuitenkin onnettoman emäntänsäkin pelastamaan ja sitten löytyi myös makaava maalimies. Pentu hieman arasteli kasvotonta möykkyä, mutta rohkaistui pian ja sai palkakseen muutaman namusen :)

Puskista suuntasimme keskustan vilinään, missä olikin temppuilua sekä koirille että omistajille. Menimme mm. rautatieaseman rakennuksen läpi (joka ei tuottanut minkäänlaisia onkelmia taito pentulaiselle) sekä kuljimme kaikuvassa alikulkutunnelissa ratojen alla junan mennessä päällä. Sitten pakkauduimme kaikki kahdeksan koirakkoa samaan hissiin ja menimme pari kerrosta alaspäin. Hienosti kaikki koirat käyttäytyivät hississä, vaikka vain juuri ja juuri sinne kaikki mahduimme. Kaupungilla nostettiin lisäksi oma koira suht korkean (n. 150 cm) kaiteen yli tasanteelle sekä itse könyttiin perässä. Olin oikein tyytyväinen kevyestä pennustani :D Lisäksi teimme pientä tokotreeniä kirjaston edustalla, joka keräsi uteliaita katseita. Gatsby pujotteli muut hienosti (ja antoi muiden pujotella itseään) sekä meni ja pysyi istumassa ja maassa paikallaan vaikka otin muutaman askeleen poispäin. Seuraavaksi kannoimmekin toistemme koiria ja Gastby ei pusutellut kantajaansa yhtään niin pahasti hengiltä kuin pelkäsin :D Tosin kiljui perääni minun kantaessa toista koiraa. Ensin minun olisi pitänyt kantaa hollanninpaimenkoira, mutta se ei selvästikään halunnut olla kanssani yhteistyökykyinen. Koira ei ollut kauhean painava mutta iso kylläkin. Niinpä sen vetäessä takalistonsa maahan, en millään meinannut saada siitä otetta. Niinpä sain yrittää sähäkän kroatianpaimenkoiran kantamista, joka myös aluksi harasi selvästi vastaan. Se oli kuitenkin niin pieni, että pystyi nappaamaan sen hyvään asentoon helposti ja koira antautuikin käsittelyyn hieman hölmistyneenä.

Treenien lopuksi Gatsby pääsi rällästämään itseään kuukauden verran nuoremman pystykorvapennun kanssa. Rotua en tajunnut kysyä, mutta söpö pieni pallero se oli :) Aluksi Gatsby oli hieman kierroksilla treeneistä, mutta rauhoittui pian ja leikki nätisti pienemmän pentusen kanssa. Ne juoksivat ja painivat sekä omistajat rupattelivat rattoisasti :) Toisella oli selvästi hampaat vaihtumassa, sillä Gatsbyn niska oli ihan verinen leikkimisen jälkeen. Hurjia koiratapeluita siis täällä Lahtessa! Illan meillä tuhisikin rauhallinen pentu, joka oli aamullakin selvästi normaalia rauhallisempi. Jännä juttu miten lähes kolmen tunnin touhuaminen suhteellisen intensiivisesti pystyykin hieman pentua rauhoittamaan ;)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Vauhtikasta menoa!

Päivittämistahtia sen sijaa ei voi kauhian vauhdikkaaksi kehua... Meinasin nukahtaa tänään koneen ääreen jo ennen kuutta, mutta äskeinen pieni tokoilu sessio pienen mahtiosaajan kanssa piristi kummasti :) Harjoiteltiin eteen tuloa, jota sivulle hienosti hakeutuva pentuseni ei meinannut millään ymmärtää. Miksei tästä sivuilusta saakkaan palkkaa? Siis mitä? Tähänkö mun pitäis jäädä? En tajuu! Rauh räyh! Sitten se rauhottui, kokosi itsensä ja keskittyi, jonka jälkeen pysyikin hienosti mun edessä eikä yrittänyt koko aikaa kiertää sivulle! Ei mitkään hitaimmat hoksottimet pienellä siis, mutta hieman on vielä lyhyt pinna pentulaisella :)

Palataanpa perjantaihin jolloin käytiin ekan kerran kokeilemassa rally-tokoa! Normaali toko kerta olikin vaihtunut pikkujoulu ja rally teemaiseksi, mikä oli oikein mukavaa :) Hienosti pyörähteli Gatsby menossa mukana, jaksoi tehdä radan tumpelon ohjaajansa kanssa (joka esim pudotti välillä hihnan tai jäi tuijottamaan tyhmänä kylttiä) neljään kertaan. Hienosti sujuivat autettuna kaikki liikkeet, joiden oikeaoppisuudesta en mene tosin mitään sanomaan! Hauskaa oli ja pentu keskittyi hienosti puuhailuun. Vaikeinta oli ehkä juurikin sen hihnan kanssa räpeltäminen kun pentu on tuommoinen pieni pomppija. Aina kun se pomppasi, niin hihna oli etujalkojen välissä huonosti. En siis osannut pitää sitä sopivan kireällä, kun se pitää kuitenkin olla samalla taroeeksi löysällä. Hihnaongelmista huolimatta kiinnostus kuitenkin heräsi lajia kohtaan ja mielellään menisin uudestaan treenaamaan. Onneksi siitä olikin jo ryhmässä puhe, että josko ensi vuoden alussa tehtäisiin taas samaa. Nyt hallivuoromme meinaan jäi joulutauolle.

Perjantaina oltiin Gatsbyn kanssa harjoituksista vähän myöhässä, koska se kokeili, antaisiko hoffini  pennun varastaa ruokansa. Ruokin aina isot koirat ennen kuin me lähdetään menoihin, jolloin Ferokin odottaa rauhallisemmin. Gatsby on aina antanut hienosti ruokarauhan molemmille papoille, mutta nyt se ryysäsikin Feron kipolle. Hoffi sanoi räyh ja louksautti leukojaan. Reaktio oli yllättävän hillitty ruokaansa välillä aivan äärimmäisyyksiin idiotismin syövereihin asti puolustavalta blondilta otukseltani, mutta sen hammas osui kuitenkin pentua kuonoon. Pentu vinkui surkeana hetken ja sen kuonosta tuli verta. Se antaa hienosti tehdä itselleen yleensä hoitotoimenpiteet, mutta nyt se ei olisikaan millään antanut minun putsata haavaa vaan yritti purra tai pakoilla siihen tarkoitettua liinaa. Lopulta onnistuin ja tungin vielä hunajavoidetta päälle, Nyt Gatsbyllä on rupi nokassa, mutta isompia traumoja kokemuksesta ei tuntunut jääneen. Heti illalla kotiin tultuamme kyseinen kaksikko painiskeli keskenään. Tarttee vaan itse muistaa olla jatkossa varoivaisempi eli vaikkei ennen olekaan tullut läheltäpiti tilanteita, niin kyllähän tuo pentu vaan rohkaistuu ja alkaa kokkeilla rajojaan kuitenkin vielä joku päivä. Vähällä päästiin ja nyt olen entistä valppaampi taas pennun tungettelujen suhteen! 

Lauantaina suuntasimme ihanassa säässä ja kerrankin valoisassa pelastuskoirailemaan varikolle.Otimme alkuun hallintaa ja Gatsby oli jotenkin aivan kierroksilla ja päätti hyppiä käsiäni kohti sekä yrittää purra niitä. Onneksi se ohjasi energiansa pienellä suostuttelulla järkevämpään puuhaan, mutta eipä ole tuollaista riekkumista aikaisemmin treeneissä näkynyt. Hyvin se suoritti toisten koirien pujottelun ja istui odottamassa muutaman askeleen verran muiden kekskellä sekä tuli suoraan kutsusta luokse. Kaiken kaikkiaan sain olla siihen oikein tyytyväinen :)

Etsintöjä ajatellen tuuli oli taas aika vaisu. Niinpä menimmekin yhden maalimiehen ohi kokonaan. Palasimme kuitenkin lopuksi häntä hakemaan ja taas saimme Gatsbyn näytteen siitä, että kun nenä on päällä, niin silmiähän ei käytetä! Se seurasi seinän viertä hajua ja törmäsi melkein maalimiehen jalkoihin! Siitä huolimatta se seurasi vain hajua, joka kiersi ihmisen logiikalla oudosti maalimiehen ympäri. Tästä huolimatta nenä vei perille saakka ja löytämisenriemu oli taas suunnaton :D Yksi toinenkin maalimies oli hieman vaikea, kun olikin levyn ja seinän välissä, mutta kyllähän sekin tarmokkaalla työskentelyllä löytyi! Mulle alettiin jo puhua ilmaisun opettamisestakin. Hui! Olen aika vahvasti sen kertovan ilmaisun kannalla, joten sitä lähdetään varmaan sitten tässä lähiaikoina/ensi vuoden puolella työstämään. Mielenkiintoista! 

Eilen huomasin myös Gatsbyn saapuneet DNA-tulokset. Kaikki perinnölliset sairaudet näyttivät normaalia eli meillä asustelee terve pieni poikkeli :) Sen korvat ovat jo nyt melko lennokkaat ja testi kertoi sen kantavan pystykorvaisuusgeeniä, jota esiintyy esim suomenpystykorvilla... Kävin katselemassa aussien valiogalleriasta muotovalioiden kuvia ja jotkut uroksista näyttivät aivan collieilta kaikkine karvoineen. Pentu ei ole mitään karvaisinta sukua, sillä on muutama haalistunut eli värivirheellinen laikku ja jos sen korvat vielä hypähtää pystyyn, niin en tiedä, onko millään se H niistä näyttelyistä saatavilla. En ainakaan ole huomannut, että näyttelyvoittajat olisivat menneet yhtään vähäkarvaisempaan ja sporttisempaan suuntaan eikä varmaan ole menossakaan... Onneksi se on kuitenkin vasta tulevaisuuden murhe ja ainahan voi yrittää itse olla erittäin säälittävän näköinen ja anoa sitä H:ta joltakin kiltinnäköiseltä tuomarilta, eiköstä vain? Tai ehkä emännästä ei ole mihinkään huipputason harrastamiseen kuitenkaan eli emme teekään näyttelytuloksilla mitään! Jotain hyvää siis tumpelonakin olosta :)

Seuraava Suomen muotovalio esittelee parhaita puoliaan :D

Fero on myös kakannut nyt kolmena viikkona peräkkäin kerran viikossa sisään ilman mitään omaan järkeeni käyvää syytä. Esim juuri viime lauantaina vaikka kävimme hyvänmittaisen aamulenkin, jolla sekin sai olla vapaana. Sitten suuntasimme alle neljäksi tunniksi Gatsbyn kanssa maailmalle ja kotona odotti haiseva yllätys juuri viikko sitten pesemälläni matolla. Sitä pitää nykyään muistuttaa ulkona, että käyppähän nyt siellä kakalla tai se jotenkin "unohtaa" sen tehdä, mikä on aivan käsittämätöntä! Se myös söi uuden takkini vuorta ollessamme Gatsbyn kanssa poissa. Olen ollut aivan sikavraovainen, etten laita sen taskuun mitään Feron mielestä edes vähän syötäväksi kelpaavaa, mutta silti se oli taskun kohdalta päätänyt repiä täytteet pihalle. Aivan käsittämättömän ihanaa kaikenkaikkiaan... 

Gatsby sentään on vähentänyt kakansyömistä osittain siitä syystä, että huomasin sen oikeastaan enää koittavan syödä Feron kasoja. Keräänkin ne siis nyt vaikka umpimetsästä pois, jottei siellä ole houkutuksia pentua varten. Ärsyttää vaan kulkea sitten loppu lenkki kakallinen pussi kourassa, kun ei metsissä nuita roskiksia tuppaa kauhiasta olemaan. Ainahan ei voi voittaa ja tämä on nyt tämänhetkinen kompromissi tilanteeseen. Saapahan pentu olla taas paremmin vaapan, mikä on ehdottomasti haisevan aarteen kantelun arvoista!

torstai 12. joulukuuta 2013

Mihin kaikki aika katoaa koko ajan?

Olen ollut laiska päivittäjä, koska työt on vieneet normaalian huomattavasti enemmän aikaa. Sen lisäksi ollaan hypitty ympäriinsä puuhailemassa kaikenmoista eli päivityksenaiheitakin riittäisi. Yritetään siis tähän nyt muistaa edes osa tärkeimmistä.
Gatsby näyttää vähän kolmijalkaiselta, kun tuo toinen etujalka katoaa lumeen :D Toisinsanoen tässä Jennylle meidän paras rakennekuva taas tällä hetkellä.



Gatsbyn pelastuskoirailu on sujunut erittäin hienosti! Sillä oli viime torstaina haastavimmat treenit tähän mennessä. Tuuli ei ollut yhtä voimakas ja otollinen kuin monena muuna kertana, mutta niin vaan poju teki hienosti töitä vaikkei ihan yhtä helposti hajut nenään varmaankaan kantautuneet. Niin se vain vipelsi, etsi ja löysi! Maalimiehiä edelleen yritetään pussata hengiltä ja palkan syötyään pikku kenkkurulla alkaa aikamoinen pomppiminen... 

Mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa koko ajan ja olen alkanut jo miettiä ilmaisutapaa. Itse tykkään kertovista koirista, kun ole niitä seuraillut. Rullan opettaminen vaikuttaa melko työläältä enkä usko, että se olisi Gatsbylle se luonnollisin tapakaan (yksi spanieli ryhmässä lähestulkoon palkkautuu jo siitä, että se ihmisen löytäessään SAA ottaa rullansa suuhun.) Gatsby tuntuu käyttävän ääntään mielellään; se kiljuu, vinkuu ja päästelee ihan uudenlaisia yninä-ääniä, mitä kumpikaan vanhemmista koiristani ei tee. Se voisi siis olla halukas haukkumaan, mutta toisaalta en halua opettaa sitä haukkumaan yhtään "turhaa". Tosin moni vakuutti minulle, ettei heidän haukkuilmaisevat koiransa hauku muissa tilanteissa kuitenkaan. Isoin ongelma, minkä itse kuitenkin näen siinä, että Gatsby jäisi maalimiehelle haukkumaan ja minua odottamaan on se, että jos joskus sinne havittelemaani hälyryhmään päädytään, niin siellä etsitään sitten oikeita ihmisiä. Ei siis vapaaehtoisesti maalimiehiksi ruvenneita. Nämä ihmiset voivat olla väkivaltaisia, pelokkaita tai häiriintyneitä. En tiedä, riittäisikö Gatsbyllä kuitenkaan rahkeet jäädä haukkumaan aggressiivisesti käyttäytyvän ihmisen luo tai jos riittäisi, joku voi sitä hermostuessaan jopa satuttaa. Ihminen kun usein on tositilanteessa eksynyt, mahdollisesti väsynyt/peloissaan/sekavassa tilassa. Onko se sille ihmisellekään silloin mukavaa, jos melko iso koira räksyttää hänelle pari minuuttia, kunnes ehdin paikalle? 

Gatsby on aika vauhdikas otus, joka varmana mielellään juoksisi vielä hieman extraa eli jollakin tavalla siitä on varmaan kertova tulossa. En yhtään vielä tiedä, miten se voisi minulle sitten ilmaista, että joku on löytynyt ja sitä pitäisi seurata. Käytännön syystä (raunioilla/vaikeassa maastossa) olisi hyvä, jos koiran ei olisi pakko tulla ihan liki. Olisiko siis kuitenkin tässä kohtaa haukahduksen paikka? Velipuoli Nova käy emännälleen haukahtamassa ja sitten alkaa sahata maalimiehen ja Minnan väliä. Voi olla, että olen puolueellinen, mutta itse tykkään tavasta. Toisilla koira menee maahan, mikä ei myöskään olisi huono, sillä se olisi varmaan suht helppo opettaakin ja koira voisi jäädä vähän kauemmas tarvittaessa makaamaan. Tarvitsee haastatella tietäviä ihmisiä ja katsella vielä muiden puuhia. Samalla ehdin tutustumaan Gatsbyyn paremmin ja ehkä kekkaan jonkun sille luontaisen tavan, joka voisi myös tässä harrastuksessa toimia.

Itsenäisyyspäivän pitkänä viikonloppuna hyvä ystäväiseni tuli kylään ja tämä sekotti pennun rutiinit täysin. Se on todella paljon vähentänyt puremista ja mussa roikkumista esim aamuisin se lenkin ja ruuan jälkeen puuhailee omiaan tai makoilee mun jaloissa. Nyt emme meinanneet millään saada aamupalaa syötyä, kun joku hyppi pöydänreunaa tai ihmisiä vasten. Ja tarpeeksi monta kertaa kun oli käsketty alas, niin sitten alkoi mun pureminen. Illalla myös se sai pienet ärrierikohtaukset, jotka ovat muuten loppuneet lähes kokonaan. Onneksi olemme nyt kuitenkin palanneet arkeen ja tänään Gatsby yritti kerran purra mua, näki ilmeestä etten arvostanu ja vaihtoi äkisti käden nuolemiseen. Sitähän hän oli vain aikeissa tehdä :D Pieni ikipusuttelija se tuntuu kyllä olevan ja monet uhrit ovat sen kielen tunteneet korvassaan :D

Mitäköhän herran omat korvat meinaavat? Kumpa ne jäis noin, ne on musta ihan sika söpöt nyt!
Olemme käyneet myös työkaverini luona parina kertana riehumassa hänen borderterrierinsä Speedyn kanssa. Olemme myös nähneet samalla australianterrierin Dadan sekä tulevan opaskoira labukan Elmon. Hienosti Gatsby tulee kaikkien kanssa toimeen ja on aina välillä osoittanut jopa kohteliasta harkintaa! Vain joskus tosin... Speedyn lelu pöllitään armotta ja sitten pitkäkoipinen otus juoksee tai vaan pyörii tappijalkaisempaa kaveriaan karkuun. Vaihtoehtoisesti Dada hermostui aina välillä pieneen menijään ja Gatsbyn mielestä oli aivan älyttömän hauskaa käydä ensin toista ärsyttämässä ja sitten juosta täysiä karkuun toisen hampaita väistellen ja silmät vaarantunteen huumasta loistaen! Pieni pöljä ♥

Viime sunnuntaina suuntasimme Minnan ja Novan kyydissä taas vaihteeksi kasvattajamme järjestämään tapahtumaan. Tällä kertaa oli vuorossa tottis/tokoilua. Sain hyviä vinkkejä Gatsbyn leikittämiseen ja leikkihalun kasvattamiseen. Yllättäen kuulemma a) puhua höpötän liikaa sekä b) sählään liikaa. Tämä on kaikille mua yhtään tunteville varmasti valtava järkytys :D Lisäksi hyväksytin meidän kaukokäskyjen asentojenvaihdot, jotka ovat nyt virallisesti toimivia :) Olemme kanssa olleet hieman jumissa seuraamisen suhteen, lähinnä Gatsby osaa kääntyä vain oikealle... Sain tähänkin hyviä vinkkejä (esim mun pitää liikuttaa ihan niitä omiakin jalkoja) vasemmalle kääntymisiin sekä palkkauksen ajankohtaan. Itse palkkaan aina, kun liike pysähtyy eli en itse kääntymisestä vaan istumisesta! Tämä oli oikein hyvä huomio! Kaikki kuulostaa niin kovin yksinkertaiselta, mutta eihän sitä ihminen itseään osaa muuttaa ellei joku muu osaa asioista huomauttaa :) Olin todella tyytyväinen päivän antiin ja eiköhän musta vielä joskus tulee Gatsbyn ansaitsema ohjaaja.

Karvaperhe :) Gatsby ei millään meinaa malttaa pysyä paikallaan, kun isot pojat ovat samoista nameista kilpailemassa! Hyvää häiriötreeniä piskuiselle siis :)