Taantumisia

En tiedä mikä Gatsbyn on villinnyt viime aikoina, mutta se on pureskellut enemmän omaisuuttani käyttökelvottomaksi kuluneiden parin viikon aikana kuin pienen elämänsä aikana yhteensä. Se pöllii tavaroita pöydältä, käy selvästi sohvalla sekä sängyllä. Tuhottujen asioiden listaan lukeutuu mm. telkkarin kaukosäädin (jonka uusi korvaaja on aivan syvältä), kampa, koirien kynsisakset sekä harja, pilli, kirjoja ja kaikki muu pahvinen. Lelutkin saavat kyytiä ja niitä olenkin sille tuhottavaksi ostellut. Ne ei kuitenkaan sen puuhailun kohteiksi tunnu riittävän. Pyh.

Tänään nautin taas siitä, että sain jättää kämppäni varmasti luotettaviin tassuihin. Nappasin Feron ja Gatsbyn treeneihin ja Eddie sai jäädä puuhastelemaan parin aktivointilelun kanssa aamuruokaansa. Fero oli treeneissä kuin kotonaan! Se tunnisti ihmisiä, meni itse heidän luokseen häntäänsä heiluttaen eikä olisi tullut enää luokseni kivojen tuttujensa luota :D Pari ihmistä löytyi ja hoffi pääsi ansaitsemaan sapuskansa. Ekaa kertaa toinen maalimies livahti helppoon piiloon ilman, että Fero huomasi. Häntä laskikin aika nopeasti sen tajutessa puskassa kykkivän ihmisen. Mutta taas ruoka kelpasi eikä huoleen ollutkaan aihetta! Fero pääsi tapaamaan myös Jedi-belgiä ja iso kaveri jännitti blondiani aika tavalla. Molemmat pojat saivat tehdä pienen kimppalenkin vapaana ja Jedi ihastui tytöksi luulemaansa hoffilaiseen :D Tunne ei ollut ihan molemminpuoleinen, mutta Feroa aina välillä kiinnosti kuitenkin toinen koira. Jännittäminen kuitenkin voitti kiinnostuksen ja se piti varmuudeksi hajurakoa Jediin. Iriksen avustuksella myös Jedi jätti ihastuksensa kohteliaasti rauhaan :) Fero taisi saada enemmän kuin tarpeeksi jännitystä yhdelle päivälle!

Poijjaat ♥

Gatsyllä oli torstain treeneissä vähän liikaa vauhtia ja varmana vähintään tästä syystä maalimiehiä jäikin ilmaisematta. Ensimmäinen nousi hyvin ja se sahasi kivasti. Toisella se kävi ja jätti ilmaisematta. Ilmaisun sijaan se painatti kolmannelle ja jätti myös tämän kertomatta minulle. Vasta ollessani lähempänä maalimiestä se keksikin kertoa löydöistään myös minulle. Itse olin hämmentynyt ja purin sen turhaan höpöttämiseen, kuis muutenkaan. Tästä sitten hämmentyi myös koira entistä enemmän ja treenit menivät vähän vähemmän loistavasti.

Niinpä halusinkin välttää torstain toistumasta tänään. Viisaammat päättivät, että piilotimme maalimiehet selvästi erilleen ja vasta ensimmäisen löydyttyä livahtivat seuraavat piiloihinsa. Tämä meni muuten ihan kivasti, mutta näyttämisellä Gatsby haahusi eikä muka enää löytänyt perille. Se esim jäi seistä räksyttämään pakastimen päälle vaikkei maalimies siinä ollutkaan. Jotain outoa siis tapahtui "näytä" sanan jälkeen, sillä pieni paimeni ei ollutkaan enää oma iloinen itsensä. Hihkaisinkin kolmannella maalimiehellä (jonka luokse Gatsby löysi näytöllä vihdoinkin suoraan), että palkkaa koiran sen tullessa uudestaan tykö. Otimme vielä omatoimisesti Iriksen kanssa tälläisen koira etsii-käy ilmaisemassa- ja saa ruokansa heti "näytä" sanan jälkeen maalimieheltä. Vire pysyi näin normaalina ainakin omaan silmään ja torstaina otetaan ainakin osa tällä kaavalla!

Lopuksi Fero jäi autoon jännittävän lenkkinsä jälkeen ja Gatsby pääsi tutussa belgi kokoonpanossa pienelle lenksulle. Alkuun se tunkesi itseään Wictorin lähelle, josta toinen sille sanoi ja tämän jälkeen kolmikko lenkkeili mukavissa tunnelmissa. Wictor kokeili saada teiniäni leikkimään ja muutamaan otteeseen Gatsby melkein lähtikin mukaan. Hiljaa hyvä tulee :)

Loppunoottina mainittakoot, että Eddiestä on tullut vanha. Se hakeutuu nykyään jopa silitettäväksi ja sitä voi pitää vapaana surutta. Tolleri kun lähinnä seurailee minua ja namejani. En olisi ikinä uskonut, että siitä tulee joskus helpoiten vapaanapidettävä koirani! Gatsbykin on oikein kiva vapaanapidettävä ja on lopettanut ihmisten moikkailun taas. Lisäksi koiristakin mennään vapaana paremmin ohi kuin hihnassa. Gatsby on oikeastaan laumamme tähystäjä ja sitä tarkkailemalla näen, onko meitä vastaan tulossa metsässä joku. Pieni koira jähmettyy tällöin tuijottamaan, mutta tulee todella varmasti kutsusta luokse.Fero sen sijaan on niin omissa maailmoissaan että se saa olla valtaosan ajasta hihnassa. Sitä kun ei millään saa nopeasti luokse ja vaikka se ei menisikään ihmisten luo, niin on se sen verran iso koira, että joku voi sitä vapaana edelläni lyllertämässä pelästyä. 

Koiranvaihtoa

Tänään pelastin kahden koiran turvin. Fero pääsi virkistykseksi taas mukaan ja Eddie sai nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä kotosalla. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun voi lähteä kodisa ilman, että on pienintäkään huolta siitä, mitä koira saa yksinollessana päähänsä. Eddie on niin varma yksinolija, että lounaaksi suunnitellun lohen palan voi ihan huoletta jättää pöydälle sulamaan. Annoin papparaiselle pari luuta ja muuta extra virikettä, mutta uni oli voittanut haasteellisemman pururullan syömisen :)

Fero pääsi tutustumaan taas namitellen uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Se käyttäytyi yllättävän rauhallisesti jopa ihmisten silitellessä sitä melko innokkaastikin. Lisäksi se uskalsi hakea aamupalansa piiloon puikahtelevilta ihmisiltä vaikkakin sitten söi häntä taas aika luimussa. Muuten kyseistä uloketta heiluteltiinkin ja tällä kertaa se lähti innokkaasti namivarkaiden perään! Lopuksi se pääsi vielä hengailemaan loppukoonnin ajan rinkiin, johon myös muiden isot koirat osallistuivat. Odotin kakkahalvaus huutoa, mutta Fero oli aivan mahtavasti! Se hengaili nameja syöden ja haukahti vain kerran. En voisi olla siihen tyytyväisempi ♥

Ai mää vai?

Gatsby teki tietenkin veljeään isomman treenin ja oli ihan yhtä pätevä! Se etsi, löysi, oli suhteellisen maalimies kohtelias ja sahasi sitten kauniisti! Tässä kuitenkin minulle sanottiin, ettei kannata odotella ja vaatia liian paljoa sahausta vaan palkita koira sen hyvin tekemästä työstä lähtemällä reilusti sen mukaan. Muistutinkin loppukoonnissa muita tästä hyvästä vinkistä ja nyt toivottavasti muistamme toteuttaa sitä koko ryhmän voimin ettei Gatsby taas lopeta sahaamista. Se meinaan tekee sitä nyt hyvin, mutta voi kyllästyä turhaan vaatimiseen. Eli minun pitää nyt olla tarkkana mukana, etten pilaa sen intoa ja luo meille ongelmia!

Kuva Jenny Söderlund

Päivän ehkä kuitenkin parasta antia oli meille kehitetty pieni hallinta ja kiipeily treeni. Meidät jaettiin pareiksi ja meidän kanssa suoritti amstaffi Jymy emäntineen. Meitä odotti maassa makaava Pipsa-koiruli ja sen ympärillä oli neliön malliin asetettu neljä namipurkkia. Aloitimme samasta kohdasta rinnakkain toisen koirakon kanssa, mutta naamat eri suuntiin. Tästä sitten lähdimme kiertämään neliötä vastakkaisiin suuntiin ja joka sivulla teimme tehtävän. Ensin jätimme koiran maahan liikkeestä ja kävelimme itse hieman kauemmas kunnes palasimme koiran luo ja jatkoimme seuraten. Sitten kohtasimme ja istutimme taas koirat vierekkäin, jätimme ne ja palasimme taas. Seuraavalla sivulla oli meille vaikea seisominen (joku meni mieluummin maahan) mutta onnistuimme lopulta. Sen jälkeen taas koirat vierekkäin istumaan ja vuorotellen kutsuimme luokse (Gatsby ekana, koska toisten koirien juokseminen on sille kovin vaikeaa!) Tämän jälkeen vaihdoimme vuorotellen oman koiramme Pipsan paikalle keskelle makaamaan (minä jäin Gatsbyn luo varmuudeksi) ja toinen suoritti samat liikkeet kuin aiemmin. Gatsby melkein malttoi pysyä maassa Jymyn luoksetulon ajan, muttei kuitenkaan ihan. 

Älykkyys, nimesi on Gatsby.

Tämän hyvin sujuneen puuhailun jälkeen tulikin sitten se yllätys: vaihtaisimme koria. Minä sain Jymyn hihnan ja Tuula nappasi Gatsbyn. Pieni paimeneni rääkyi ensin vääryyttä, mutta Tuula voitti sen helposti lihapullien avulla puolelleen. Jymy oli oikein kivasti mukana, mutta veti välillä melkoisesti ja todella suurella voimalla! Aika monta kiloa lihasta ja kunnon neliveto, niin tämänkin kokoinen täti menee aika kevyesti vain perässä :D Hyvin se kuitenkin kuunteli lopulta tehtäviä suorittaessamme. Niihin lukeutui ritiläportaat sekä ritiläramppi, betonipalkkien ylitys, lastauslaiturille kiipeily, hiekka/kivi kasan päälle kipuaminen ja yllättävän hallittu alastulo ja vielä muutaman kivilaattakukkulan päällä kipittely. Vaikka Jymy etenikin maanpinnalla välillä höyryjunan tavoin, niin kiipeilyissä se tuntui tajuavan, ettei voinut vetää minua mennessään. Oli kyllä hauska tehdä töitä itselle suhteellisen vieraan koiran kanssa (olen pari kertaa nähnyt) ja katsoa, miten Gatsby teki töitä toisen kanssa. Tuula lihapullat olivat niin lumoavia, että lopun koirien takaisin vaihto tuotti siinä suurta pettymystä ja se huusikin tällä kertaa Tuulan perään hetken! Minun uskollinen pikkuiseni :D

Lopuksi Gatsby pääsi kokeilemaan belgien kanssa lenkkeilyä (Ferolle hieman liian jännää joten se sai odottaa autossa) ja teini oli normaalia kohteliaampi sekä rennompi. Alun normaalit pöhistelyt unohtuivat ja olimme koiriimme erittäin tyytyväisiä. Lopuksi sitten Wictor kai tuli Käpyn mieelstä liian lähelle minua (olimme myös auton lähelle ja Fero alkoi haukkumaan) ja Gatsby alkoikin äristä. Se sai palautetta Wictorilta ja oli taas kohta niin nöyrää poikaa. Edistystä tapahtuu koko ajan ja olen erittäin optimistinen :)

Tappaja Gerbiili pelastuskoirana

Viikonlopun pelastustreeneissä suuntasimme taas homekoulun syövereihin. Kokeilin Gatsbylle yhtä melkoisen vaikeaa piiloa eli nurkkaan kahden oven taakse käytävässä. Käpy oli jo oppinut, että jos hajun lähde ei meinaa löytyä, niin pitää tsekata kaikki ovien raot. Se keuli hajun noustessa ylös ja tunki nokkaansa ovien rakoihin, mutta ei vain huomannut oikeita ovia. Saimmekin todistaa turhautunutta vinkunaa ja kun yritin liikkeelläni auttaa sitä, niin pieni koiruli vain tuijotti minua eikä käyttänyt silloin nokkaansa. Lopulta otin sen viereeni istumaan ja lähetin suoraan oikeita ovia kohti. Tällöin se melkein puoli vahingossa tökkäsi kuononsa ovien väliin ja löysi ilokseen maalimiehen. Tässä vaiheessa kierrokset olivat sen verran korkealla että Gatsby päätti haluavansa olla haukkuva hakukoira. Se jäi räksyttämään maalimiehen luo ja pyynnöstäni koko matkan haukkuen tuli minua vastaan puoleen väliin. Muutaman kerran jouduin siltä oikeaa ilmaisua pyytämään ja lopulta sellainen myös irtosi. Tässä vaiheessa ohjasin sen heti oikeaan paikkaan toista maalimiestä etsimään, ettei pienen pää ihan räjähtäisi vastimuksista :) 

Toisella kierroksella uudessa rakennuksessa maalimiehet löytyivät helpommin ja ilmaisu toimi paremmin. Sain olla pieneen koiraani jällään aikas tyytyväinen ♥ Gatsby roikkui innolla loppupalkka lelussaan ja ärräsi erityisesti muiden ryhmämme jäsenten leikittäessä sitä. Sitä kehaistiin itsevarmaksi ja nimettiin myös Tappaja Gerbiiliksi Käpyläisen ähistessä lelunsa kimpussa. Minulla on hurrrrrrjan vaarallinen pieni otus!

Fero ei mainannutkaan ihan helposti saada pungettua itseään tällä kertaa penkille...

Maanantaina kokeilimme rally-tokon SM AVO rataa. Suhteellisen uutena juttuna oli hyppy ja sen kanssa säädimmekin sitten useampaan otteeseen. Opin agilityyn jo ohjauksenalkeita samalla. Jos ohjaava käteni ei pysynyt tarpeeksi kauaa ylhäällä, niin Gatsbyhän tuli lähelle ja pomppasi siivekkeen yli riman sijaan. Pisku piski oli kuitenkin hypyn jälkeen ihan eri lailla mukana meinigissä! Sille tekee vaihtelu niin selvästi hyvää! Hyvin pysyi pieni kuulolla vapaanakin paitsi Polkan kieriessä tyytyväisenä selällään. Tällöin Käpyläisen oli pakko päästä porhaltamaan paikalle pöhisemään ja sitten se kirmasikin melkein saman tien takaisin töihin. Houkutus meni pari kertaa todella hyvin, mutta harjoitellessamme hyppyä pelkiltään, tuli Gatsbyn nenään yhtäkkiä huumaavan ihana tuoksu houkutuksen ruokarasiasta. Se veti korvat niskaan eikä tullut kutsusta takaisin. Se ei myöskään totellut "ei ota" käskyä vaan lipitti onneissaan mitä rasian rei'istä kielelleen sai. Meitä muita nauratti pienen hömelön onnellisuus ja tästä hyvästä Gatsby ei sitten tietenkään kuunnellutkaan komentojani juurikaan. Sain se haettua takaisin hommiin, mutta se haahuili niin haikeana hajun perään, että Tarun oli pakko lopulta hakea rasia pois. Tässä vaiheessa Gatsby esitteli Tarulle kuinka hienosti se osaakaan seurata. Minä olin sille silkkaa ilmaa!

Kaverikuva ♥

Torstain pelastustreenit olivat vaihteeksi täysin uudessa paikassa. Tämä ei Gatsbyä tietenkään haitannut vaan se porhalsi taitavasti menemään. En ole nähnyt sen aikaisemmin ilmaisevan näin pitkältä matkalta ja näin hyvin sahaten maalimiestä! Ihana Minna varmaan toimi hyvänä motivaation lähteenä :D Sen sijaan toinen maalimies jäi jostakin syystä ilmaisematta. Tiesin suurin piirtein, missä hän oli ja epäilin Gatsbyn käyneen maalimiehellä. Se kuitenkin tuli lähelleni pupeltamaan ruohoa ja tekemään muita sijaistoimintoja. Pyysin sitä uudestaan etsimään ja nyt minulle kerrottiinkin löydöstä. En tiedä, mikä sille tuli? Ainoa mitä mieleeni tulee on se, että joskus pyysin kyseistä henkilöä kieltämään Gatsbyä sen hyppiessä. Silloinhan se veti herneen nenään eikä ilmaissut sitten ketään koko treenin aikana. Voisiko hänestä siis olla jäänyt jotain pahaa paimenen hampaankoloon?

Hampaista puheen ollen Gatsby on ollut yllättävän tuhoisalla tuulella yksinollessaan. Se söi yhden kirjan kannen (jonka olin ostanut lahjaksi annettavaksi...) sekä kaukosäätimeni. Lisäksi se oli mutustanut pari pyykkipoikaa. En tiedä, miksi se näin yllättäen oli päättänyt heittäytyä tuholaiseksi? Normaalisti se on ollut oikein kiltti (jollei laturiani lasketa).

Maisemat oli hienot, mutta koirieni ilmeet jättivät hieman toivomisen varaa

Tänään suuntasimme taas homeiseen kouluun. Sain oman autoni takaisin, joten nappasin Eddienkin mukaan. Pieni papparainen oli ihan liekeissä päästessään pinkomaan namivarkaiden perään huoneesta toiseen! Sillä oli taas enemmän vauhtia kuin järkeä mukana, joten hienosti senkin jalat luisuivat liukkailla lattioilla. Sillä oli kuitenkin kivaa ja minulle tuli hyvä mieli, kun sekin pääsi kerrankin tekemään jotain. Plus sitä kehuttiin virkeäksi papaksi ja sen hyvää yleistä kuntoa ihasteltiin.

Gatsbykin pääsi tekemään ja hyvin se tekikin! Muista ei ole juurikaan mainittavaa, mutta ekaa kertaa silllä oli sellaisessa arkussa/laatikossa maalimies. Kansi jätettiin rakoselleen, mutta kyllä oli pienen koiran aivonystyrät kovilla! Se oli varma, että maalimies oli arkun ja seinän väliin jäävässä pienessä raossa. Sillä kesti tovi jos toinenkin tajuta, että laatikon sisäänkin pääsee ja mieluummin kiipeili itse laatikon päällä. Lopulta se sai nokkansa tungettua kannen rakoon ja lopulta koko päänsä kun avitin hieman kantta ylemmäs. Hienosti se jaksaa vaikka olisikin vaikeampaa! 

Käpyläisen kalenteri

En tiedä olenko ahminut meille liikaa lajeja... Tällä hetkellä meinaan käymme vähintään kolme kertaa viikossa ohjatuissa treeneissä, joihin kuuluu rally-toko maanantaisin, pelastuskoirailu torstaisin ja agility perjantaisin. Tämän lisäksi ehdimme perjantaiaksan jälkeen halutessamme hallille harjoittelemaan hallintaa ja launantaisin sekä sunnuntaisin on myös pelastuskoiratreenejä. Itsellä on kevyen puoleisesti töitä ja Gatsby jaksaa varmasti, mutta nyt sanomme seuraavalle kivalle lajille toistaiseksi tiukasti ei! Kyllä! Siis ei!

Torstain pelastustreenit olivat odotettua erilaisemmat. Harjoittelimme oikean etsinnän tapaista tilannetta ja minä pääsin johtoon. Tämä siis tarkoitti sitä, että sain tiedot kadonneista, jotka sitten välitin etsijäkoirakoille. Jaoin heidät myös ryhmiin ja määräsin heille pienellä avustuksella kartasta etsittävät alueet. Tämän jälkeen istuskelin radiopuhelimen äärellä odotellen raportteja kentältä ja mussuttaen Iriksen tekemää mustikkapiirakkaa. Rankkaa siis oli :D Välillä soittelin tiimeille uusimpia silminnäkijätietoja, mutta lähinnä odotin.Viestintäprotokolla oli itseltäni vielä hieman hukassa, mutta taitavat koirakkomme löysivät eksyneet ja raportoivat löytönsä onnistuneesti. Oli aikas jänskä harjoitus :)

Koska johdon koira ei päässyt hommiin, niin lopuksi treenasimme autoissa odotelleet koirat. Gatsby oli melko innokas ja olinkin ryysäämisen mahdollisuudesta hieman huolissani. Alue oli ison tien varressa ja olin päättänyt päästää Gatsbyn vapaaksi vasta päästyämme kunnolla penkereen päälle. Tyyppi alkoi kuitenkin hyppiä tasajalkaa ja ynistä jo rinnettä noustessamme, joten pakko se oli päästää hajun perään. Sinnehän se lähti salamana ja löysi Iriksen helposti. Aukeasta maastosta huolimatta Gatsby sahasi paremmin kuin varmaan koskaan! Sillä oli sitten kiire, mutta teki työnsä todella mallikkaasti! Iris säästyi pusuilta, mutta häntä vasten hypäten oli pikku jätkä pariin otteeseen kääntynyt. Halusin koittaa tajuaako Gatsby keskellä aukeaa istuvan henkilön olevan pelastamisen tarpeessa, sillä kävelevät ovat nyt sille tuttuja. Hienosti se bongasi taas maalimiehen, mutta ryykäsi todella pahasti myös näyttö kerroilla. Sahaus oli taas loistavaa, mutta maalimieskäytös ei.

Näin rennosti pikku ryykääjä oli pari viikkoa sitten rallyn käytösruudussa.

Pissajalka herkässä

Vietin veljeni häitä tänä viikonloppuna ja Käpyläinen pääsi hyvään hoitoon vuorokaudeksi Neea villakoiran kaveriksi. Gatsby sai viettää lähes koko hoitoaikansa metsässä vapaana kirmaten. Se oli jättänyt hienosti Neean rauhaan (eli yrittänyt vain kerran sitä kiksauttaa), kunnioittanut vanhempaa Remu-suomenajokoiraa ja kuulemma lähes pysynyt grayhoundin Kevinin perässä :D Neean omistaja Mona myös kehui, että Käpy oli ollut hyvin kuulolla ja tullut pienestäkin pyynnöstä luokse. Tämä ei yllättänyt :) Monan ja Philipin hoitotyö alkoi hieman ikävästi Gatsbyn merkatessa heidän autonsa peräkontin omakseen... Tästä hyvästä se pääsikin jalkoihin matkustamaan. Myös heidän kotonansa Gatsby merkkasi Neean pedin. Voi pientä teiniä... Metsässä se ei meinannut kuulemma tajuta, ettei nuotion lähelle kannata mennä, mutta ei sentään polttanut itseään! Yö oli ollut myös erittäin aktiivisesta päivästä huolimatta levoton. Käpy oli steppailut, hyppinyt sänkyä vasten ja herättänyt Monan seitsemältä. Edes aamulenkki ei sitä ollut rauhoittanut eli Monan unet jäivät vähäisiksi. Gatsby pääsi tästäkin huolimatta vielä sunnuntainakin mukaan metsälle ja se palautui kotiin varmaan kahta minuuttia ennen minua. En ole ikinä nähnyt sitä yhtä rauhallisena! Se seisoa nökötti pappojen haistellessa sen läpi, kävi luonani ja meni nukkumaan :D Ja sitä se tekee edelleen! Itsekin pääsin petiin kuudelta aamulla, joten olen kiitollinen rauhallisesta päivästä. Mahdottoman iso kiitos vielä Monalle ja Philipille pikku menijän kaitsemisesta ja rauhoittamisesta! ♥

Eddie ja Fero odottelivat mökillä, jonne vanhempani lähtivät häistä yöksi. Fero oli puuhaillut omaksi ilokseen mökin laatikoita ja kaappeja auki vaikka ruokin ne ennen häihin lähtöäni. Roskis oli levitetty ja leivinpaperitulla oli saanut myös kyytiä. Pöh. Olemme menossa perheen voimin matkalle ja Eddielle ja Gatsbylle on jo hoitopaikat tiedossa. Fero kuitenkin tuottaa päänvaivaa... Sitä ei varmaan voi jättää yksin mihinkään vieraaseen paikkaan ilman tuhon pelkoa. Hoffilainen stressaantuisi varmana ihan missä tahansa, joten tällä hetkellä näyttää siltä, että se pääsee stressaamaan koko rahan edestä koirahoitolaan...

Maanantaina meillä oli kesäkauden viimeiset rally treenit. Gatsby oli levottomalla tuulella ja ei suorittanut osaamaansa liikettä kolmannellakaan pyynnöllä vaan alkoi hyppiä päälle, Tässä vaiheessa se jotui hetkeksi huomiotta autoon ja taisi pikku koira ymmärtää rangaistuksen aiheellisuudenkin, sillä se ei huutanut edes vähää perääni! Kun otin sen uudelle yrittämiselle, niin hihnan päässä oli ihan toinen koira! Joku kysyikin, että olikos minulla kaksi eri koiraa mukana :D Lisäksi muuttaessamme rataa käskin Gatsbyn maahan ja se seurasi paikallaan koko ajan. Jopa treenikaverimme Minna sai juosta sen takaa ja poikkeli vain pysyi! Lisäksi omistaja sai höpöttää ja hihkua rauhassa. Keskittyminen herpaantui vasta kun olimme koko porukalla tulossa sen luokse. Metri ennen vapautusta sen pokka petti, mutta sain olla todella tyytyväinen siihen muuten! 

Tämä kuvastaa hyvin meidän kaikkien tämän päiväistä olotilaa ♥