torstai 31. joulukuuta 2015

Vanhojen suunnitelmien tarkistus ja uusien tavoitteiden listaus

Tämä vuosi ei mennyt ihan toivomallani tavalla koirarintamalla. Aloitin vouden kolmen koiran vahvuudella (eli sen hullun koiratädin puolella) ja nyt varpaitani lämmittääkin enää yksi nelijalkainen. Muutos on tullut liian pian, se on ollut henkilökohtaisella tasolla suuri ja jättänyt jälkensä sydämeeni. Erityisen vaikeaa on ollut tottua Eddien poismenoon, sillä se ehti vaikuttaa arkeeni puolet elämästäni. Vaikka Gatsbystä onkin iso ilo ja lohtu, niin en pääse yli siitä tunteesta, että kotoani puuttuu jotain. Jotain äärimmäisen tärkeää.



Vielä siis viimeisen kerran tämän blogin puolella Eddien tavoitteet vuodelle 2015:

1. Täyttää melkoisen ihailtavat 15 vuotta
Toteutuma: Näin myös tapahtui, mutta viimeisiksi jäivät nämä synttärit Ruttulaisella

2. Pysyä liikkuvaisena pienenä touhottimena ♥
Toteutuma: Takapää alkoi olla vähän jo vanhuuden heikko, mutta loppuun saakka Eddie pysyi omilla jaloillaan sekä vipelsi innoissaan erityisesti ruuan perässä ihan oikeita juoksuaskeliakin! Mieli oli usein kropan kykyjä edellä, mutta niin kovaa mentiin kuin vain pystyttiin!

3. Jospa se alkaisi tajuamaan hausta jotain?
Toteutuma: Ja alkoihan se! Minulta kerjääminen loppui ja pappa paineli aivan tohkeissaan nakkivarkaiden perässä! 

Vuoden 2016 tavoitteet:

1. Haudata Eddien tuhkat Feron viereen vanhempieni pihalla.

2. Saada itseä niskasta kiinni ja päivittää pappojen kohtalot koira.nettiin.


Feron tavoitteet ja toteutumat:

1. En tiedä onko tuon liikkuvuudelle mitään tehtävissä, mutta kunhan ei menisi enää huonommaksi!
Toteutuma: Ei toteutunut. Huonommaksihan se meni. Ja juuri ennen liukkaiden loppua. Perä vain meni täysin käyttökelvottomaksi ja matkasimme viimeisen kerran eläinlääkäriin piikille.

2. Täyttää 13 vuotta
Toteutuma: Tätäkään ei ehditty toteuttaa. Lähelle tosin päästiin.

3. Fero on syttynyt aika kivasti hakuiluun eli toivottavasti se pysyisi siinä kunnossa, että voisi aina välillä pelastustreeneissä mukana nuuskutella.
Toteutuma: Pääsi vielä pareihin treeneihin ja nautti niistä täysin! Iso kiitos kaikille treenikamuille, jotka molempia pappojani jaksoivat huvittaa vuoden aikana ♥ 




Gatsbyn tavoitteet ja miten niihin yllettiin (jos yllettiin):

1. Pelastuspuolella en ota meille paineita. Katsotaan, mihin päästään ja jos paketti on kasassa, niin peruskoetta voitaisiin käydä kokeilemassa. Maalimiesryykäys voisi kyllä vähentyä!
Toteutuma: Paketti ei ole vielä kasassa luoksepäästävyyden osalta. Emme pääse pienen rähisijän kanssa kokeissa etsintään saakka, joten niissä ei käyty. Maalimiesryykäys on vähentynyt huomattavasti, mutta en tiedä onko se vähentynyt tarpeaksi? Liian ihanat maalimiehet saavat kyllä kunnon pusut vieläkin.

2. Rally-tokossa oli tarkoitus saada ALO kasaan jo viime vuonna, mutta emme yksinkertaisesti mahtuneet sopiviin kisoihin kahta enempää. Ehkä saisimme siis tulevana vuonna vihdoinkin tuolle tittelin RTK1 (ja mielellään myös RTK2), sillä Gatsby osaa kyllä liikkeet ja keskittymiskyky on parantunut ilman välipalkkauksiakin huomattavasti. Tähän hauskaan lajiin mielestäni luonani asustaa aivan kisavalmis koiruus.
Toteutuma: RTK1 saavutettiin, mutta homma alkoi levitä kisoissa pahasti. Gatsby kuormittui selvästi koirapaljoudesta eli rähjäämistä ei esiintynyt, mutta poikkeli meni ihan kokonaan "pois päältä" eli haahusi, nuuskutti ja jumitti.


3. Agility eli laji, jota meidän ei pitänyt sitten harrastaa! Tavoitteena on oppia itse edes kohtalaiseksi ohjaajaksi ja korkata edes joku supermölli putkiralli kisaura tässä lajissa.
Toteutuma: Olen huomannut satunnaisesti treeneissä, että minulla on jopa jotain ajatuksia koiran ohjaamisesta eikä ne ole läheskään aina olleet huonoja! Olen edelleen auttamattoman hidas ja säheltävä, mutta kehitystä on tapahtunut. Olin jo katsonut sopivat möllikisat joulukuuksi, mutta emme päässeet sukuloinnilta. Gatsby sen sijaan käväisi kisoissa Maijan kanssa eli puoliksi toteutui tämäkin!

4. TOKOssa varovaisesti olen miettinyt, josko kesällä menisi johonkin ihan ryhmään kokeilemaan, miltä laji oikeasti tuntuisi kunnon ohjauksella. Tämä siis edelleen iso ehkä.
Toteutuma: Empien ja kontaktin parantaminen mielessä suuntasin kuin suuntasinkin TOKO ryhmään kesäksi. Tosin huomasin jälleen kerran olevan kyseiseen lajiin liian suurpiirteinen! Minulle riittää liian vähä eli toistaiseksi laji jää taas tauolle. 

5. MH-koe. Yhteen jo ilmoittauduttu, katsotaan jos johonkin mahtuisimme. Päätin luonnetestin ehtivän odottaa, jos sinne päätän joskus koiran viedä.
Toteutuma: MH käyty ja suoritettu hyväksytysti! 

6. Näyttelyt korkataan varmaan ja toivottavasti sen H-arvostelun kanssa myös samontein hyvästellään kyseinen laji.
Toteutuma: Ehkä vuoden suurin helpotus oli tämän tavoitteen saavuttaminen! Enää ei ole pakko käydä kehässä pyörimässä ellei joku hulluus iske!



Vuoden 2016 tavoitteet:

1. Pelastuksessa hain kokeisiin tähtäävien ryhmään. Katsotaan, jos sinne pääsemme ja josko saisimme täsmä apua juuri meidän ongelmaan. Peruskoe olisi kiva käydä. Jos ei toteudu tänäkään vuonna (tai ole lähelläkään toteutumassa), niin pitää miettiä muiden ajan kuluttamisen järkevyyttä.

2.  Rally-tokossa tai TOKOssa ei ole tavoitteita. Voi olla, että kesällä suuntaamme rallyryhmään, mutta voipi olla ettei näin tehdä. TOKOn juttuja treenailemme temppuina omaksi huviksemme.

3. Agilityssä voisi käydä jonkin asteisissa kisamaisissa häppeningeissä. Tällä kertaa ihan minä itse koirani kanssa!

4. Temppuja on tultu opetettua tänä vuonna pienelle sirkuskoiralle huomattavasti edellistä vuotta enemmän. Sain myös temppukirjan joululahjaksi eli kyllä ainakin pari uutta temppua pitää olla ensi jouluna yleisölle esiteltäväksi! 

5. Paimennuksessa tuli se raja vastaan, että joko sitä pitäisi päästä tekemään useammin tai siinä ei oikein ole mitään järkeä. Koska useammin ei tällä hetkellä kuulosta kovin mahdoliselta, taitaa laji jäädä meidän listalta lähes kokonaan. 

6. Pitää pieni poikkeli pienenä ja terveenä

Blogi on ollut ja on edelleen itseäni varten. Olen kuitenkin ollut ihmeissäni, kuinka paljon blogimaailman ja somen kautta muutenkin olemme höytyneet reilun vuoden aikana. Suurin voitto blogiarvonnassa on tietenkin kamera, jolla suurin osa blogin kuvista on napsittu. Lisäksi saimme testiin täytettävän koiranpedin, voitimme Hurttahuoneen leikkihaasteen sekä ilmaisen leegotarkistuksen Käpyläiselle. Puhumattakaan yhteydenpidosta muihin ihmisiin sekä ihanista ideoista sekä vinkeistä muista blogeista. Kyllä somettaminen on ihan siis kannattanut!

Tässäpä muuten leikkihaasteen voitot.

tiistai 29. joulukuuta 2015

Anonyymit Paksut Häkinpurijat

Arpaonni oli suotuisa NaamaKirjan puolella ja nappasin Gatsbylle maksuttoman hammastarkastuksen eläinlääkäri Helmestä. Ikävä kyllä aihetta oli, sillä yhdestä etuhampaasta on lohjennut pinnasta pala ja toisessa on jotain mustaa. Mitään akuuttia eläinlääketieteellistä jatkotoiminpidettä ei tarvita, mutta Gatsby paljastui syynissä armotta häkinpurijaksi. En ole tätä tapaa siltä ennen huomannut, mutta pari viikkoa sitten näin pienen piraijan työntouhussa. Gatsbyhän karkaa välillä häkistään ja olen luullut sen rämpyttävän luukkua käpälillään, mutta mitä jos se onkin aina saanut sen purukalustollaan auki? Hampaissa näkyi jo kulumaa moisesta touhusta ja nyt on mietinnässä, miten saisin hommaan stopin. Mielessä on pyörinyt pleksipinnat häkkiin, uusi koiraverkko autoon ja vain yksinkertainen vapaus autossa tuhojenkin uhalla. Häkin peittäminen ei ole aikaisemminkaan auttanut, sillä tihulainen repii peitteen häkin sisään tai muuten taiteilee näkösuojan tiehensä. Muitakin ikäviä yllätyksiä oli, sillä vaikka olen huomannut Gatsbyn hieman pyöristyneen (olen vähentänyt sen ruokamäärääkin) niin en ollut uskoa silmiäni vaa'an numeroita katsoessani. Entinen puikulani painoi lähes 23 kiloa!? Aika järkyttävää... Ehkä se naksuukin vain, koska joku on syöttänyt sen kauhiaksi porsaaksi... Ei se silti niin paksu olisi, etteikö olisi saanut pellolla rusakkoa kiinni. Onneksi ei koittanut pupua hampaillaan ja tuli lopulta luokse, kun pupukin pysähtyi ihmettelemään koiran touhuja.

Flying on sunshine!

Muuten olen käynyt järkyttymässä jäljestämässä. Peltojälki (märkää, pellolla oli ihan lammikoitakin) oli liian vaikeaa Gatsbylle eikä se oikeastaan ensimmäisellä jäljellä edes jäljestänyt... Toisellakin meno oli kaikkea muuta kuin kaunista ja esineet jäivät yhtä (vai kahta?) lukuunottamatta peltoon. Ongelma on se, että Gatsbyn mielestä jäljestäminen on niin kivaa, ettei se ilmaise esineitä. Yksittäiset ilmaisutreenit menevät hyvin, mutta jäljellä touhu unohtuu. Tänään tein taas pellolle jäljen, sillä näin pienen lumihuurteen avulla tasan tarkkaan mistä olin kulkenut. Jätin jäljen vanhenemaan lenkin ajaksi. Otin myös heti lenkin alkuun naksuttelua esineiden ilmaisusta sekä muistutin hommasta ennen jäljen ajoa. Nämä menivät hyvin vaikka Gatsby joutuikin ihan oikeasti esineitä etsimään. Tein vielä yhden minijäljen, jolla esine oli ja tämäkin ilmaistiin. Lähdin siis luottavaisesti kunnon jäljen ajamaan. Ensimmäisestä esineestä painettiin ohi, mikä ei yllättänyt. Seuraava kuitenkin onneksi löytyi, minä huomasin nuuskuttelun, naksautin ja pyysin maahan (ei tarjonnut itse). Samalla huomasin, että esine olikin jo viimeinen eli mihin ne kaksi muuta oli jäänyt?



Tästäpä pääsemme uuteen kiroukseen, joka on päälleni langennut, nimittäin esineiden hukkaaminen. Luulin Gatsbyn vain painaneen parin ensimmäisen esineen ohi, mutta kävin jäljen kolme kertaa läpi eikä esineitä löytynyt. Toinen oli pieni, joka perjaatteessa olisi voinut heinikkoon hulahtaa ja hukkua, mutta toinen ihan kunnon palanen metallilistaa, joka jopa minu likinäköiset silmäni kyllä näkisivät kyseisessä maastossa. Lopulta oli pakko luovuttaa ja jättää metallit peltoon, mutta takaraivossa kytee epäilys siitä, että joku (tai jokin?) esineet olisi vienyt. Edellisellä jälkikerralla hukkasin pinkin sukan, jonka koira siis löysi oikein taidokkaasti jäljeltään. Kävin koko alueen, kaikkien koirien jäljet ja omat polut läpi treenien jälkeen, mutta sukka vain pysyi kateissa. En ymmärrä, miten tämä on mahdollista? Jos seuraavissakin treeneissä hukkaan jotain, niin saatan polkea jalkaani ja murjottaa aikas pahasti!

Leiju-Käpy
Agility sujui jo paremmin eli emme hukanneet mitään (paitsi hetkeksi jalkani hukkasivat maanpinnan ja olin selälläni keskellä kenttää). Gatsby luki ohjauksiani taitavasti ja oli muutenkin super kiituri! Odottelut hallilla sujuivat melkoisen mukavasti, tosin hieman kiihtymistä sekä ääntelyä pääsi agihirmustani. Jäähkälenkillä sen sijaan käytös oli moitteetonta vaikka Gatsbylle rähistiin useamman koiran voimin. Muutenkin olen huomannut, ettei Gatsby ota hallilla kaikkien rähinöitä itseensä vaan saattaa mennä tyytyväisenä toisilleen rähisevien koirien ohi. Jotain edistystä siis havaittavissa?

Jouluaatto 2015.

Joulu tuli ja meni vanhempieni luona. Gatsby käyttäytyi sekä erittäin hienosti, että pari kertaa ei niin hienosti. Se oli aattona erittäin kohtelias vauvaa kohtaan eikä maaninen kuten useimmiten. Toki olisi ihanuutta pusuttanut enemmän kuin tarpeeksi, mutta uskoi rauhallisia "pois" kehotuksia. Isommat lapset saivat myös olla enimmäkseen rauhassa, mutta kerran Gatsby murisi veljenpojalleni, joka silitti sitä. Kissaperheestä tuleva lapsi luuli Gasbyn kehräävän tyytyväisenä. Kukaan ei ollut Gatsbyä paikalle pakottanut ja minä käskin sen kynnyksen taakse rauhoittumaan. Se hillitsi itseään paljon ja usein, mutta joskus tuli ylivuotoja hullun hyppimisen ja ehkä tuon murinankin muodossa? Harmi, kun en itse nähnyt tilannetta sen paremmin vaan kuulin vain yhtäkkiä puheensorinan yli murrauksen. Harmittaa, kun muuten olisi mennyt niin loistavasti ja nyt jää tämä asia itseä mietityttämään. Muuten Gatsby oli rauhallisempi vanhemmillani kuin yleensä, mutta ei niin rauhallinen kuin kotonamme. Sitä selvästi vierailu rasitti ja se oli taas aikamoinen vahtikoira isossa talossa. Lopetti kyllä nopeasti käskystä ja kaikki kulkijat saivat sisälle tulla, mutta selvästi eri meininki kuin normaalisti.

Jouluherkuilla oli tarkka vartija!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Menetyksen mainingeissa

Tällä viikolla se on iskenyt. Se lamauttava surumasennus. En saa nukuttua ja sen vähän mitä olen nukkunut on tapahtunut sohvalla. Omassa sängyssä huomaa kuinka sieltä puuttuu sellainen oranssi lämpöpatteri. Muutenkin kotona nyhjääminen on pahinta, mutta jotenkin en muuhun ole pystynyt viime päivinä. Treeneihin ilmoittautuminen tuntui tänään aivan mahdottomalta ajatukselta. Olen yleensä hyvä lokeroimaan asioita, mutta tällä viikolla suru on vuotanut yli myös töissä. Mikäs sen mukavempaa, sillä julkinen itkeminen on niin mieltäylentävä juttu... Muutenkin töissä on ollut haastava syksy ja olo olisi varmaan aika puhki tässä vaiheessa joka tapauksessa, mutta juuri nyt tuntuu, että kaikkea on ihan liikaa.

♥♥♥

Reilun viikon vipelsin niin treeneissä kuin muuallakin, sillä kiireisyys auttaa, kun ei ehdi märehtiä. Kävin Minnan hyvässä seurassa Eddien viimeisen eläinlääkärimatkan jälkeen Helsingissä messarissa katselemassa omaan silmään kovin erinäköisiä aussieita. Näyttelytyyppi on kyllä kovin kaukana omasta puikulastani, mutta jotenkin messarissa se kärjistyi tavalla, johon oma käsitykseni ei yltänyt. Ehkä en paasaa tästä kuitenkaan tähän sen enempiä... Melkein viereisessä kehässä pörräsi myös hovawartteja ja niistä lähes kaikki miellytti omaa silmää. Hyvin huomaa, että hoffi on niin peruskoiran näköinen ettei sellaisia hankita näyttelytähdeksi. Näin ne ovat pysyneet fiksun keveinä työkoirina. Iski ehkä pieni hoffikärpänen taas. Paikalle ainakin minä kuitenkin menin shoppailemaan (ja kun ilmaiseksi pääsi sisäänkin) ja yllättävän pienellä rahalla sainkin paljon. Plus ilmaisnäytteet eri ruuista. Enemmänkin olisi tullut ostettua, mutta kädet meinasi lähteä tavaraa raahatessa irti. Muutenkin messuilla oli mielenkiintoisia pisteitä ja kokeilin esimerkiksi koiran elvytystä nukella. Halusin testata, olisinko toiminut oikein, jos olisinkin Eddietä päättänyt alkaa elvyttelemään. Nukke oli melkoisen edistynyt, sillä sain sille menetelmilläni oikein pulssin aikaiseksi!

Tässä saaliini, jonka lassosin 37 eurolla. On herkkua, nappulaa ja aivan törkeän halpoja luita.
Sekä jo pidempään ostoslistalla ollut karva-alusta Käpyn häkkiin sekä uusi Dino vanhan raadellun tilalle.

Sain myös kyselyyn vastattuani Gatsbylle hammasharjan. Yllätyin aika lailla, kun pieni intoilijani suhtautui moiseen kapineeseen syvää inhoa kokien:



Muuten tosiaan keskityin Gatsbyn kanssa treenaamiseen. Kävimme jäljestämässä ja sain Irikseltä taas hyviä neuvoja omaan käyttäytymiseen. Päästin Gatsbyn ihan turhan pitkälle harhailemaan, mihin tulee nyt kiinnittää huomiota. Kävimme myös agittamassa ja hyvin meni niin odottelut kuin treenitkin (tai noh minä en vaan handlannut ajoitusta, mutta tämä ei ole mitenkään uutta). Lisäksi kävimme pelastamassa ja leikin suhteellisen pätevästi kompanssin kanssa. Viikonloppu meni sukuloidessa ja maanantaina Gatsby kävi vihdoinkin fyssarilla. Se on satunnaisesti naksunut, mutta naksuminen on lisääntynyt huomattavasti ihan viikon, parin sisällä. Fyssarilla Käpy ei tietenkään naksunut eikä sen liikkeistä näkynyt mitään kivun merkkejä. Sisällä kuitenkin selästä löytyi ihan selviä jumeja ja seuraava hoitkerta on jo kalenterissa. Nyt tuota pitäisi ravauttaa, aloitin sille B-vitamiini kuurin ja olen koittanut paikantaa näksumisen lähteen (tosin tuloksetta). Ei muuten kannata googlettaa koiran naksumista, sillä netin mukaan tuolla on vähintään irtopalasta johtuva nivelrikko jossakin jalassa ja se joudutaan lopettamaan. Kaksi ammattilaista (kasvattaja eläinlääkäri ja fyssari) ovat kuitenkin nyt meinanneet, että tokkopa Gatsby nyt ihan heti on kuolemassa eli ehkä tästäkin selvitään. Muuten aussiepusutin on ollut mitä paras muistuttaja koiranomistamisen iloista sekä parhain lohduttaja maan päällä.

maanantai 14. joulukuuta 2015

Gatsby kertaa yksitoista

Gatsbyn siskon omistaja haastoi tämmöiseen: "kerro yksitoista koirasi hauskaa, ihanaa tai jopa ärsyttävää piirrettä tai tapaa". Tässäpä siis tulee 11 enemmän tai vähemmän faktaa Käpyläisen outoakin oudommasta sielunelämästä:

1. Pomppiminen, loikkiminen, hyppiminen ja yleinen korkealla liiteleminen. Gatsby oli muistaakseni viiden kuukauden kieppeillä, kun sain siltä ensimmäiset pusut ihan kumartelematta. Yliaktiivinen kieli onkin usein tässä hyppelehtimisessä mukana lipsuttamassa mihin milloinkin ylttää! Huomiota jaetaan mielellään, usein ja kainostelematta. Hulluuden rajat menee kyllä yli erityisen rakkaiden ihmisten kohdalla, kuten moni on saanut kokea joutuessaan Lentävän Australialaisen ylitsepursuavan rakkauden kohteeksi.

Pusuja! Ilmaisia pusuja!

2. Metelöiminen, ölyäminen ja hinkuvinkuminen, jos nyt muutaman mainitsisin... Gatsbyllä riittää enemmän erilaisia ääniä kuin mihin olen tottunut. Se kiljuu protestiksi autoon jäädessään sekä haukkuu joskus. Nämä ovat vielä aika peruskauraa. Mutta se esimerkiksi oppi pappakoirilta, että vanhempieni luona on aivan parasta. Ennen kuin Gatsby oli edes kyseisiä ihmisiä tavannut, niin siihen tarttui papoista innostus jo kotipihalla. Tästä seurasi se, että seuraavalla kerralla ja siitä tähän päivään saakka, se huutaa riemusta ennen kuin edes etuovea saa auki. Olemme useamman kerran odottaneet ulkona, että pieni intoilijani rauhoittuisi, jotta pääsisimme sisään. Se ei osoita kellekään muulle tätä huutoa. Lähelle osuu koiriani usein hoitaneet naapurit, joille myös huudetaan innoissaan. Nessa-äidin kumea tervehdyshaukku esiintyy lisäksi välillä. Tätä saan osakseni tervehtiessäni muita Käpyläistä ennen. Usein suussakin on tässä vaiheessa jotain, mihin intoa puretaan sekä samalla haukahdellaan tyytyväisenä. Pelastelussa tiedän maalimiehen löytyneen vingahtavasta äänestä, joka tarkoittaa myös suurta iloa! Listaa voisi jatkaa haukottelu-vingahduksella, maahanmeno mörinällä jne.

Ai mää vai?

3. Sängyn alla nukkuminen. Gatsby hakeutuu lähes poikkeuksetta sängyn alle tutimaan. Se nukkuu suoraan alapuolellani ja vetäytyy paikalleen usein jo huomatessaan minun aikovan mennä maaten. Se pysyy omalla paikallaan yleensä aamuun asti, jolloin myös maalimies-kontekstista tuttu "hiiiiiii" vingahdus kertoo minulle Gatsbyn huomanneen heräämiseni. Se puskee itsensä sängyn alta niin äkkiä kuin pääsee ja kohta saa osakseni pienen matomaisesti sängylle vain hieman nousevan aussien rakkautta. Kuten Nox tietää, yö on kovin pitkä aika olla erossa!

4. Hienosto-Herra. Paitsi ei oikeastaan. Tämä on vain se harhainen mielikuva, joka minulle syntyy Gatsbyn etutassujen asennosta. Käpynen makaa usein etutassut ristissä, myös kyljellään kölliessään. Tätä se on tehnyt ihan pennusta saakka ja sievästi ristityt tassut ovat päivittäinen ilomme vieläkin!

Olen myös erityisen söpö!
5. Valikoivasti vinkeä varastelu. Gatsy on aina jättänyt ruuat pöydillä rauhaan. Toki se pentuna niitä pöydänreunaan nojaillen ihaili, mutta ei varmaan kertaakaan koittanut ottaa mitään. Ruoka saa edelleen olla rauhassa. Sen sijaan samalta pöydältä varastetaan joskus esimerkiksi nessu, joka suikaloidaan tai vaikka pahvinpala, jolle käy samoin. En ainakaan tähän hätään muista, että Gatsby olisi koskaan syönyt mitään oikeasti syötäväksi tarkoitettua salaa. Sen sijaan kynttilät ovat kelvanneet pariinkiin otteeseen, höyhentyynyni ja peittoni ovat turvassa portin takana ja kaukosäädin on edelleen parasta nostaa koiran ulottumattomiin. 

6. Omalaatuinen leikkijä. Gatsby ärrää ja purraa yksinäänkin leikkiessään. Lisäksi se rakastaa mätkiä itseään leluilla kylkiin. Agissa se myös mielellään juoksee palkkalelunsa kanssa ympäriinsä, pomppii sitä viskoen sekä kiitää hullunkiilto silmissään rinkula naamaansa kehystäen. Iloinen pikku koira tosiaan!

Ärrärr purr purr!

7. Pieni varjoni mun. Gatsby seuraa myös suuressa kaksiolukaalissani minua huoneesta toiseen. Toisin kuitenkin kuin tollerin tollotin, Gatsby rauhoittuu johonkin hyväksi näkemäänsä paikkaan todella nopeasti. Se pistää pötkölleen aika lailla heti, kun on päätellyt minun jäävän edes hetkeksi tiettyyn paikkaan. Suihkusta tullessani olen oppinut avaamaan oven varovasti, sillä sen toisella puolella odottaa aina torkahteleva auspai!

8. Mitä? En tajuu! Meen maahan! Esimerkiksi naksutellessa Gatsbyn perusyritys on mennä maahan. Se saattaa tehdä pari hienoa toistoa asiaa, mitä yritän sille opettaa, mutta jos aivonystyrät alkavat olla jo vähän kovilla, niin se heittää itsensä maahan. Samoin hallilla kiihtyessään se pistää maaten ja tapittaa minua, jotta varmasti muistan kehua sitä! Alla huonosti kuvattu pätkä meitin ekalta naksuttelukerralta, jossa tämä heittäytyminen näkyy:




9. Autossa häkistä karkaaminen. Gatsby pääsee häkistään pois, jos se rämpyttää luukkua tarpeeksi (enkä ole laittanut hihnaa extralukoksi, kuten yleensä). Viimekin viikonloppuna se löytyi takatilasta siltä pieneltä siivulta, mikä jää häkin ja takaluukun väliin. Gatsby oli änkenyt itsensä häkistä ulos, onnistunut sulkemaan häkin oven eikä enää mahtunut (?) takaisin boksiinsa. Karkailu on joskus johtanut karvaiseen kuonoon kuskinpaikalla autolle takaisin tullessani. Mitään ei kuitenkaan syödä vaikka herkut olisivat ihan esillä. Niin kauan kuin itse olen autossa on kaikki hyvin, mutta sinne yksin jääminen saa treenipaikalla aikaan karkailuyritykset. Ompahan tuo kerran viilettänyt extra koirana pelastustreeneissäkin, kun karkasi avonaisesta ikkunasta häkin aukaistuaan...

Näenkö jossain kaukaisuudessa kenties koiravideon?

10. Koirien ruudulta bongaaminen. En tiedä miten, mutta vaikka katsoisin esim. agilityvideoita pienenä JuuTuuba ruutuna, niin Gatsby tunnistaa siinä menevän koiran ja tunkee mukaan katsomaan! Olen jo aikoja sitten luovuttanut äänet päällä koiravideoiden katsomisen, sillä niistä seuraa mukana hinkuminen ja puoliksi syliini nousevan kannustajan kuvioihin ilmestyminen. Telkkarissa moista kiihtymistä ei tule vaan joskus tuo saattaa vähän päätään keikutella. Samoin jos tuijotan näyttöäni ja nauraa tuhahdan, niin pieni video poliisi on jo olkani yli tiiraamassa, mitä oikein katson! Kunnolla nauraminen ei tätä reaktiota synnytä.

11. Ei ainakaan vieraskorea. Monella on lähipiirissäni Gatsbystä paljon todellisuutta rasittavampi mielikuva. Tämä johtuu siitä, että varsinkin pentuna Gatsby innostui jo siitä, kun puhuin jonkun kanssa puhelimessa ja taustalta kuuluikin joko vinkulelun tappoa tai lahkeessani roikkumisärinää. Nykyäänkin joudun välillä nousemaan seisomaan puhuessani puhelimeen, sillä tämä auttaa tai jos kävelen samalla ympäriinsä tai istun sohvan käsinojalla. Muuten saatan saada innokkaasti keskutelua kommentoivan koiran hääräämään ympärilleni. Gatsby ei myöskään ole vieraissa paikoissa kovinkaan rento ja se esittelee rasittavia puoliaan vierailleni. Joko Gatsby kokeileen heidän pomottamistaan tai koittaa aktivoida minua. Kuten olen monesti koittanut ihmisiä vakuuttaa, se on normaalisti kotona oikein harmittoman huomaamaton!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Hulivin Dennisthemenice 15.3.2000-4.12.2015

Pieni ruttuseni lähti viimeisellä karkumatkalleen sinne jonnekin, mihin minä en voi sitä seurata. Se mussutti eilen iltanappulansa etsien ne makuuhuoneesta ja pureskeli jälkkäriksi vielä ruoheluun. Naksuttelin Gatsbylle sillä väin olohuoneessa ja ihmettelin, kun portin takaa ei alkanut tullakaan mässytyksen loputtua komentavia vinkaisuaja vapautta vaatien. Kurkistin makkariin ja Eddie löytyi sängyltäni, mutta se oli tätä ennen pissannut sekä kakannut makuuhuoneen matolle. Ihmettelin tätä ja koira vaikutti hieman huonovointiselta muutenkin, joten kävin sitä vähän silittelemässä. Moisesta lähentelystä sain osakseni toiselle kyljelle kääntymisen. Lähdin pesemään mattoa, mutta makkarista alkoi kuulua läähätystä. Olin jo hieman huolissani ja koitin tarjota papalle vettä, joka ei kelvannut. Koiruus hautautui tyynyjen keskelle ja minä palasin käytävän toiselle puolelle mattopuuhiin. Sitten kuului yksi pitkähkö vinkaisu. Minä ryntäsin koiran luo ja Eddie oli hieman oudossa asennossa eikä se näyttänyt hengittävän. Hieroin sitä rinnasta, jolloin se veti muutaman rohisevan henkäisyn. Nostin sen lattialle ja olin jo aikeissa alkaa sitä elvyyttämään, mutta ulkona roikkuva kieli sinersi jo enkä saanut enää mitään reaktiota. Pelkäsin myös vain turhaan pitkittäväni vääjäämätöntä. Koitin soittaa päivystävälle eläinlääkärille, mutta sieltä ei heti vastattu, joten soitin Gatsbyn kasvattajalle, joka on eläinlääkäri. Laura sitten auttoi puhelimen välityksellä toteamaan Eddien kuolleeksi. Iso kiitos hänelle avusta. Rakas ystäväni oli kuollut syliini.

♥ (Kuva Martta Viljanen)

Putsasin Eddien, sillä se oli laskenut alleen sekä silittelin sitä. Tarkoitus oli nostaa se autoon odottamaan aamua ja vientiä eläinlääkärille. En kuitenkaan pystynyt siihen, sillä pieni ääni pääni sisällä pelkäsi, että jos se jotenkin vielä olisikin hengissä, heräisi autossa kylmissään ja minä en olisikaan siellä. Tuntui hieman karmivalta säilyttää kuollutta koiraa asunnossa, mutta muutakaan en voinut. Kuolema kuitenkin tuli hyvinkin selväksi kuolonkankeuden asettuessa lihaksiin. Tämän jälkeen Eddie ei ollut enää Eddie vaan kova ja eloton.

Kuva Martta Viljanen






Sain puhelimen välityksellä tukea usealta ihmiseltä, josta olen äärettömän kiitollinen. Lisäksi Minna soitti aamulla eläinlääkäriin sekä kuskasi meidät sinne. Tästä oli sanoinkuvaamaton apu ♥ Äitini lohdutti, että Eddie eli täysillä ja kuoli saappaat jalassa sekä masu täynnä. Se ei kitunut, kärsinyt eikä sairastellut. En joutunut tekemään vaikeaa päätöstä siitä, koska sen elämä ei enää olisi elämisen arvoista. Eddie lähti omilla ehdoillaan ja olin onneksi kotona kun tämä tapahtui. Vaikka tarina vaikuttaa ehkä pitkältä ja itse on ihan jumahtanut tilanteeseen, niin läähättelystä loppuun ei kulunut oikeasti kymmentäkään minuuttia. Hyvin rauhallinen oli siis Eddien matkan pää. 15 vuotta ja reilut 8 kuukautta on mahtava ikä mille tahansa koiralle, saatika tollerin kokoiselle touhottimelle. Tarinassa on siis loogisesti sekä järjellä ajateltuna erittäin optimaalinen loppu. Olo on kuitenkin tällä hetkellä lähinnä epäuskoisen lohduton.

Synkätkin pilvet tuovat mukanaan uusia tuoksuja.