Hajuhommia

Tänään käytiin pelastelemassa hieman pidemmän kaavan mukaan eli treenailu lohkaisikin sellaiset viisi tuntia päivästäni. Ihmisiä kuitenkin oli vain kolme ja koiria viisi eli tehokkaiksi meitä ei kai voi haukkua? Ängettiin kuitenkin hakua, jälkeä ja hallintaa samoihin treeniloihin eli ehkä se selittää ajan tehokkaan kulumisen. Hallinta sujui miten sujui. Saatiin lopulta sujumaan eli ehkä voitoksi voidaan laskea? Haku meni hienosti kaikin puolin. Koira teki hyvin hommia, kävi välillä ojassa uimassa ja ilmaisi maalimiehen todella hienosti. Kaikki osaset olivat kohdillaan, taito Käpy! Jälki meni hieman kaahottamiseksi ja osittain treenaamattomuuden takia häsellykseksi. Gatsby olisi seurannut jälkeä mieluummin sen sivulla, mihin tuuli hajua työnsikin. Esineilmaisu tökkikin melkoisesti. Tarkkuutta siis vain lisää ja minun pitää vain rohkeammin jarruttaa tuon ryntäämistä! 

Gatsbyn ilme kertoo kaiken tarvittavan: se ei yhtään ymmärrä edes hidastelun päälle saatika pysähtelyn!

Tein eilen pitkästä aikaa ihan itsekseni Gatsbylle jäljen. Olen erittäin laiska etsimään uusia lenkkimaastoja, varsinkin kun nykyinen lenkkimme vie meidät lähestulkoon kokonaan metsän puolella. Nyt kuitenkin uhrauduin kävelemään oikein teitä pitkin jäljestysmaastoto mielessäni. Katsoin hieman kartasta, ettei heti tulisi tie vastaan, sidoin koiran puuhun ja lähdin tepastelemaan. Ensinnäkin olin yllättynyt kuinka nätisti Gatsby odotti! Pari kertaa kuului pienet protestit, mutta ne loppuivat pian. Olin yllättynyt kuinka monen polun yli jälkeni minut lopulta veikään ja olin hieman huolissani, miten nämä kohdat tulisivat Gatsbyltä menemään. Polkujen ylitykset menivät lopulta jälkeä ajaessa yllättävän hyvin, mutta alun, mukamas helppo osa, meni todella huonosti. Gatsby nosti jäljen taas hyvin ja lähti seuraamaan sitä kivasti. Se kuitenkin kaahotti liikaa enkä tajunnut jarruttaa sitä varmaan tarpeeksi kunnes oli jo myöhäistä. Eksyimme jäljeltä kokonaan, mutta onneksi näin tuulessa lepattavan esinemerkkini, joten suunnistin sitä kohti. Tämän jälkeen pysyimmekin jäljellä hienosti ja Gatsby ilmaisi ensimmäistä lukuunottamatta esineetkin pätevästi! Ensimmäisellä jouduin muistuttamaan maahan menosta. Ei siis mennytkään hullummin vaikka jännitinkin yksin räpeltämistä! 360 metriin mahtuu uskomaton määrä epätoivoa... Tästä on hyvä jatkaa vaikkakin ensi kerralla merkkaan jäljen tiheämmin ja otan vettä koiralle mukaan!

Innokas pusulupien tarkistaja

Leijuntaa!

Koska juuri nyt on maailman paras fiilis koiraharrastamisen suhteen, niin aion iloita siitä ihan julkisesti! Olen ollut todella tyytyväinen agilityryhmäämme, mutta eteen tuli kauden ja näin myös ryhmän vaihto. Mielestäni on ollut kiva kokeilla uusia kouluttajia vaikkakin alkuun aina hieman jännittää, miten homma lähtee pyörimään. Ainakin tämän kerran perusteella voin ilmoittaa treenien lähteneen käyntiin oikein mallikkaasti! Meillä oli oikeat hyvän mielen treenit! Hallin pihalla fiksusti käyttätyminen onnistui, hallilla odottelu onnistui yhtä rääkäisyä lukuunottamatta ja ryhmän bortsu urosta kommentoitiin vain yhden pienen murrin verran. Lisäksi rata oli juuri sopiva! Oli haastetta, mutta suurin osa sujui ja lopulta ne vaikeatkin kohdat! Koira sai kehuja ja minä sain kehuja! Meillä meni koirakkona hyvin ♥ Treenikaverikin huikkasi, että "tehän ootte taitavia!" Vaikka paljon on kehitettävää (kuten sitä koiraa kannattaa käskeä sanoilla, jotka se osaa tai ettei kannata jäädä seisoskelemaan hölmönä paikalleen), niin nämä treenit leijuttivat oikein kivasti! Plus ryhmässä on pari tuttua rallypiireistä ja kouluttaja vaikutti juuri omaan makuuni sopivalta; sanoo palautteen suoraan ja neuvoo vaikka kädestä pitäen. Tästä on tosi kiva jatkaa vaikkakin suunta voi olla enää vain alaspäin!

Muuten en ole agilitystä pitkään aikaan turinoinutkaan. Treeneissä on käyty ja niissä on harjoiteltu paljon minulle uusia ohjauskuvioita. Niinpä onkin välillä tullut tunne, että on vielä järjettömästi asioita, joita en osaa. Olen hieman haaveillut kisauran korkkaamisesta kesän aikana, mutta en osaa yhtään hahmottaa millaisia ykkösluokan radat ovat. Treenaamme puolikkaalla kentällä ja (mielestäni) aika  kimurantteja ohjauskuvioita. Olen kuitenkin kuullut, että ykkösten radat ovat aika suoraviivaisia eli mitä jos koirani paahtaakin kentän toisessa päässä enkä minä ehdi mukaan? Kai sitä on joskus uskaltauduttava kokeilemaan ja yhden epikset on merkattu kalenteriin. Katsotaan, josko niihin pääsisi. Loppuun vielä pieni video muutaman viikon takaisesta agihäsläyksestä. Huomaa, että kontaktit ovat tällä hetkellä jotenkin aivan levällään ja ettei pussia tai pituutta ole juurikaan treenattu.