Kuvituksia!

Nameja?

Olemme koirien kanssa nauttineet hiihtolamastani vaikka säät ovatkin olleet aika kauheita (eli hitsikän liukasta!) Silti on ollut kiva lenkkeillä valosalla ja keskellä päivää saa olla myös melkoisen rauhassa eikä muita koiria ole juurikaan tullut vastaan. Gatsbyn kanssa ollaan hieman harjoiteltu erinäisiä rally liikkeitä ja harjoiteltu tottiskoulutuksessa suositeltua kontaktia. Gatsby tuijottaa seuratessa oikeastaan mun kättä ellen pysähdy jolloin se nostaa katseensa ihan muhunkin. Muita temppuja tehdessä, ruokaa odottaessa ja lupaa pyytäessään pienet siniset simmut tuijottaa omiin aika herkeämättä. 

NAMeja!

Tänään käytiin Iriksen ja tervu belgin Wictorin kanssa vähän omatoimi treenailemassa ilmasua. Nyt homma pelitti hienosti ja Gatsby teki jopa yhden pienen sahauksen! Ainoa negatiivinen asia oli aivan liian ihana Iris jota oli siis pakko päästä pusuttamaan joka ikinen kerta... Gatsby teki aivan saman hyppy pomppu pusu kuvion jokaisella lähetyksellä... Hienosti oli taas kerran pieni kuitenkin kuulolla sillä se selvästi alkoi ennakoida, että aina kun Iris meni kyykkyyn, niin etsintäkäsky on tulossa. Kerran se ennakoi nykäisemällä juuri samaan aikaan kun näytin ja sanoin "seek". Gatsby oli kuitenkin niin kuuliaisella tuulella, että jäikin vielä peppu maassa kysymään, että annoinko luvan nyt ihan varmasti? Mahtava pieni! ♥

Voi hanska parkaa...

Lopuksi pojat pääsivät riehumaan keskenään ja kivasti meni leikit taas yhteen. Wictorilla oli hanska leluna suussa, jotta se ei ihan koko aikaa roikkuisi Gatsbyn niskassa ja se tarjosi sitä Gatsbyllekin vedettäväksi. Alkuun pentunen ei meinannut uskaltaa hanskassa roikkua, mutta kiusaus oli lopulta liian suuri ja kivasti pojat leikkivät samalla lelulla. Lopuksi kuitenkin autoilla, kun koirat olivat jo hihnoissa, Gatsby nappasi oman kepin ja siitä se sitten vähän ärisi Wictorille. Tästä seurasi palautetta minulta, sillä tämä alkava vahtivietti ei ole niitä omia lemppareitani.

Tässä vielä pari muiden ottamaa kuvaa Wirneen tottispäivästä:

Gatsby 7 kk, 52 cm ja 16 kg.. (Kuva Jenna Oinonen)

Tintti ja Gatsby esittelevät kerjäämistaitojaan (Kuva Laura Lönnberg)

Meille sopiva laji?

Pieni rallyttaja :)

Perjantaina käytiin tuttuun tapaan rally-tokoilemassa Gatsbyn kanssa. Hyvin oli taas pojuli kuulolla, tosin houkutuksen ruoka tuoksui sen nenään pariin otteeseen melkoisen vahvasti. Houktus on siis liike, missä on kaksi tötsää, jotka pujotellaan kasina ja niiden kanssa neliön muodostaa kaksi houkutusta, jotka tällä kertaa olivat lelu ja ruoka. Meillä on tuo mennyt aikasemminkin hyvin vaihtelevasti, joskus Gatsby syöksyy lelulle/ruualle ja joskus seuraa vaan kiltisti mua. Nyt meni kanssa aluksi hieman nuuskutteluksi, mutta kun löysin lisää itselle varmuutta, niin Gatsbykin tuli ihan erilailla mukana. Kerran se kävi ruokaa nuuskaisemassa, mutta tuli aivan mahtavasti pyynnöstä takaisin hommiin! Se myös on alkanut odottelemaan vuoroaan kehän laidalla hieman rauhallisemmin, mikä on oikein mukavaa! Taas kerran on emännässä se isoin vika eli välillä jotenkin jää ajatus jumiin kyltin kohdalla, mutta mukavaa puuhailua se kuitenkin on. Gastby sai taas veätäjältä kiitosta tekemisestään enkä voi juuriaan olla eri mieltä. Se on oikein taitava piskuinen! ♥

Tosin tänään kävimme Wirneen poppoolla tottistelemassa ja rally on tuhonnut aika tehokkaasti meidän seuraamisen pohjan. Rallyssä vaaditaan seuruulta tosi paljon vähemmän, oikeestaan riittää että koira tulee mukana. Plus koira seuraa sen koko ajan, joka on ollut meille vähän liikaa eli seuruu leviää eikä ole enää niin hyvää kuin alussa. Samoin rallyssa enemmän kuin hyväksytty eteen istuminen ei kelpaa tokossa alkuunkaan vaan jää liian väljäksi. Vaikka oli kiva päivä kivassa seurassa, niin silti jäi jotenkin kökkö fiilis itse tekemisestä. En tiedä, onko musta tokoilijaksi, saatika tottistelijaksi... Hienoa saada neuvoja oman tekemisen parantamiseksi, mutta tänään tuntui siltä, että sitä parantamista olisi aivan sikana. Kaikki on levällään ja käytän omaa kroppaani ihan väärin. Esim, tiedän, että koiraa kohti kumartuminen ei ole se paras juttu, mutta silti olin sitä taas eteentulossa käyttänyt. Taas näkyy se, että vaikka oikeasti tietäisi jotain, niin silti tekee tyhmästi. Kouluttaja tokaisikin, että taitaa olla mun eka koira tässä... Nätistihän se sen sanoi, mutta jotenkin luulin edes jotain osaavani, mutta ei se ainakaan näy. Olin muutenkin hieman epävarma ja tuo kommentti vei kyllä loputkin tuulet omista purjeista. En epäile yhtään, etteikö olisi sanottu aiheesta. Olenhan aina sanonut, että kyllä se Gatsby osaa, mutta mistä sille saisi sen arvoisensa ohjaajan? Taitaa jäädä meiltä nyt kyllä tokoilut (ja varsinkin tottistelut) toistaseksi ja keskitytyään siihen helpompaan hömpötykseen eli rallyyn. Tosin eiköhän sielläkin tule vielä ohjaajan taidot vastaan korkeammissa luokissa... 

Voihan olla ettei musta vaan ole sellaiseksi koirankouluttajaksi, että mihinkään kovin hyviin suorituksiin pääsisin olipa koirani sitten millainen tahansa. Ihan loogistahan tämän on sillä en ole ollut missään ikinä erityisen hyvä, joten miksi olisin tässäkään hommassa? Omaksi ilokseni kaikenlaista on silti kiva puuhailla ja aina voi oman kapasiteettinsa puitteissa koittaa itseään myös parantaa. Mielestäni on kuitenkin järkevää koittaa tunnistaa omat rajansa ja toki niitä vasten voi koittaa potkia, mutta ei kaikista vain ole kaikkeen. Aion silti tulevaisuudessa pilata myös varmaan ainakin sen neljännenkin koiran!

Gastby teki hienosti myös meidän kouluttajan kanssa ja siitä paistoi ilo tekemiseen. Olin oikein tyytyväinen, miten se keskittyi vaikka oli taas pahinta mahdollista häiriötä eli kasvattaja ja omia sukulaisia paikalla. Sillä on selvästi sellainen työmoodi, jolloin se kestää tosi hienosti häiriötäkin. Se on hienosti hallinnassa eikä heti karkaa, kun tekemiseen tulee tauko (ellei ihan lähellä ole jotakuta selvästi pusun tarpeessa olevaa!) Tämä tosin on koiran omaa ansiota eikä niinkään mun. Tänään tosin se vartioi ihan selvästi mun reppua ja omi leluja. Se oikeasti yritti pitää esimerkiksi siskoansa loitolla ja velipuolelle Hopulle se ärisi kepistä. Annoin palautetta, mutta ei varmasti jäänyt nämä pöhistelyt tähän. Gatsby alkoi selvästi olla vähän väsynyt, mutta silti se ei ole ennen nuin käyttäytynyt. Samoin olin hieman pettynyt kuinka kovakouraisesti (ta isiis ihan vaan saalistaen) se kohteli pientä Hyrrä-pentusta. Samoin korvat vähän katosivat muiden kanssa leikkiessä ja se juoksi usein sitä kutstuessani vaan jonkun luo ja koki tehtävän suoritetuksi. Ei ollut meidän kummankaan parhaita päiviä tämä...

Sisko ja sen veli ♥

Lauantaina kävimme pelastuskoirailemassa ja homma levisi myös siellä jokseenkin. Minulle oli sanottu, että on tärkeää, etten ole ennen koiraa maailimiehellä. Keskityin siis tähän enkä ollut varma, mikä kriteeri on. Gatsby meinaan oli enemmänkin vierelläni kulkemassa kuin edellä. Tästä tuli itseen epävarmuutta, kun muutkaan eivät oikein tienneet, miten kannattaisi edetä. Niinpä Gatsby jäikin sitten vaan sivulleni kysyvän näköisenä ja homma jumahti. Gastby selvästi turhautui ja purki sitä maalimiehen päällä pomppimiseen. Päätimme helpottaa eli kun Gatsby tuli heiman luoksenipäin niin kehuin ja juoksin maalimiehelle siitä huolimatta, missä koira oli. Näin se sujuikin ja saimme mukavan onnistuneen lopetuksen. Treenien lopuksi oli vielä tarkoitus ottaa yksi setti Gatsbyn kanssa, mutta siltä oli jotenkin veto poissa, joten jätimme suosiolla väliin. Onneksi se sentään jaksoi juosta kahden belgianpaimenkoiran, Jedin ja Wictorin, kanssa lopuksi :) Koirilla oli leluja ja keppejä menossa mukana, mutta kukaan ei kenellekään niistä ärissyt.

Eilen olin sen verta väsynyt treenien ja remppaamisen myötä, etten illalla jaksanut hakea Gatsbyn häkkiä autosta. Se sai siis nukkua yön vapaana ja homma pelitti hienosti! Se nukkui koko yön eikä herättänyt mua kertaakaan :) Tänään se myös pääsi kokeilemaan pätkän vapaana ja ihan yksin kotona oloa, kun Wirneen riennoista palattuani nappasin vain papat pienelle lenkille. Alkuun kuului huutoa perään ja Gatsby odotti palaamistamme oven takana. Se ei silti vaikuttanut erityisen stressaantuneelta asiasta. Tämän jälkeen se sammui melkein siihen, missä seisoi eli lyhistyi käytävän matolle ja tuhisti siellä pari tuntia kunnes jaksoi raahautua seurakseni olohuoneen puolelle. Ei ole helppoa riehua montaa tuntia putkeen sanoo Gatsby :)

Kunhan saan muiden ottamia kuvia tästä päivästä niin niillä pommitan vielä blogia aivan varmasti. On kivaa, kun on paljon itseä taitavempia kuvaajia joukossa, niin pääsee nauttimaan kivoista ototksista :) Niitä jään siis nyt odottelemaan!

Eikös vielä olekin sunnuntai?

Eli pikainen päivitys sunnuntain extra pelastuskoiratreeneistä. Gatsbylle helpotettiin ensin hommaa vähän, kun viimeksi pakka pääsi pikkaisen leviämään. Aluksi intoa oli ehkä hieman liikaa ja meni maalimiehen päälle söheltämiseksi. Kyllä se sitten sieltä pienestä mielestä löytyi ajatus myös minusta ja homma saatiin ihan mukavasti käyntiin! Olemme pelailleet kahdella rasialla eli maalimiehellä on toisessa muutama nami (jonka myös kaivan häneltä esille ja palkkaan pennun siitä) sekä täyttörasia, josta koiran tyhjentämään kippoon laitetaan taas uusia namppoja. Viisaammat huomasivat kuitenkin, että tämä pieni odotus ei ollut ihan ideaalia meille. Niinpä seuraavaan settiin otettiin useampi, valmiiksi täytetty rasia joita kaivelin sitten maalimieheltä. Saatiin kiva rytmi tätä kautta eikä itsellä ollut epävarmuutta siitä, koska koiran voisi töihin lähettää kun tiesi toisen olevan koko ajan valmiina. Super hienona palkkiona tästä oivalluksesta olikin sitten se, että Gatsby juoksi maalimiehelle, ei ryysinyt yhtään vaan ainoastaan kiersi tämän ja juoksi suoraan mun luokse! Tästä se sai ruhtinaalliset kehut sekä pääsi riepottamaan lemppariksi muodostunutta leluaan! Sitä se sitten kuljettelikin ylpeänä ja oli aivan tohkeissaan kun Taru sitä yritti hieman takaakin jahdata :D Kolmas setti meni ihan kohtuullisesti ja selvästi alkoi vähän väsykin jo painaa (sekä joku ei osannut pitää suutaan kiinni tarpeeksi...) 

Välillä innostun kehumaan sitä liikaa, kun pitäisi vain kuitata oikea toiminta (eli mullepäin tulo) ja antaa koiran johdattaa takaisin ihmisen luo. Jos tässä välissä kehun sitä, niin se keskittyykin muhun eikä siihen maalimieheen, mihin sen siis pitäisi kuitenkin edelleen pitää se fokus. Ohjaajaa kolutetaan vaihteeksi vähintään yhtä paljon kuin koiraa :) Lopuksi teimme pienen kimppalenkin viiden muun treeneihin eksyneen koiran kanssa ja Gatsbyllä oli melkoisen mukavata! Se kunnioitti hienosti vanhaa labukka herraa ja tämä hyväksyikin Gatsbyn laajennettuun laumaansa sekä jopa leikkikaverikseen :) Ei meinannut tosin papparainen han pysyä Gatsbyn vauhdissa mukana.

Loppuun ihailtavaksi viime perjantailta kuva Ferosta työn touhussa! Yllättäen sitä sai välillä vähän odotella ;)

Kuvasta iso kiitos kuuluu taas Taru Jokiselle!

Tänään elettiin myös jänniä aikoja sillä taas piti täyttää ruokatynnyri. Se on sellainen projekti joka saa hoffilaisen aivan kierroksille! Laitoinkin sen Gatsbyn huoneeseen odottamaan ja operaatiotani säesti sellainen läähätys ja en tiedä mitkä ihmeen äänet. Ihan niin kuin se olisi hieman omaan kuolaansa tai johonkin takellellu? Kaunis konsertti on aina ylimmillään siinä vaiheessa kun pussista alkaa niitä nappuloita tynnyriin tipahdella. Se ääni laukaisee jotain Ferossa, mikä saa sen ihan kiitettäville kierroksille. Nytkin nenää tungettiin portin läpi ja etujalat steppasivat kun paikallaan ei vaan voinut pysyä! Plus se läähätys! Onneksi kun ruoka katosi kaappiin ja oma kuppi odotti täytettynä lattialla, meni tilanne taas oikein mallikkaasti ohi. Fero ei ole toisten koirien kaveri noilla hetkillä meinaan olleskaan!

Eddie on ollut todella pirteä viime aikoina. Se odottaa ovella yhä useammin kun tulen töistä tai nään ikkunan läpi sen nostavan päänsä sängyssä. Eilen näimme lenkin päätteeksi naapuruston lapsia ja Eddie meinasi saada heistä ihan hepulin! Se hypähteli loppu matkan kotiin, teki minispurtteja peppu alhaalla ja pidätteli intoaan lähteä hepuloimaan tietäessään olevansa hihnassa! Sillä oli jopa "menokorvat" eli Eddie vetää korvansa niskaan kun on tarkoitus mennä oikein kovaa! Se oli niin söpöä katsottavaa että hymyilin idiootin lailla kotiovelle asti :D Siellä se minun Eddieni vielä tuon papparaisen sisällä on ♥

Arkiston hetelmiä niiltä ajoilta kun Eddie oli vielä nuori ja erittäin villi! :D

Onnistumisia ja niitä vähän vähemmän onnistumisia

Torstaina Gatsby oli normaalia huomattavasti huonommin kuulolla. En meinannut päästä edes irrottamaan sitä hihnasta kun pikku jätkää ei kiinnostanut kuunnella sen vartaa että olisin sen voinut vapauttaa. Meillähän vapaaksi ei meinaan pääse kirmaamaan ilman kontaktin ottoa ja nättiä istumista. Istuminen ei ollut ongelma, sillä siihen pisteeseen ei päästy tuon haihatellessa omiaan hihnan päässä kuurona "Gatsby" pyynnöilleni... 

Mä siis "juoksen" tässä kuvassa... (Kuva Taru Jokinen)

Mielessä kävi jo pelastuskoiratreenien väliinjättö, mutta ihmettä toivoen suuntasin kulkumme harjoituksiin. Homma levisi yllättäen aika tehokkaasti käsiin... Otimme kolme pientä ilmaisutreeniä pentusen kanssa. Gatsby ei millään meinannut tulla minua hakemaan maalimiehen luota vaan jäi toisen luokse pönöttämään. Koira alkoi selvästi hieman hermostua, kun palkkaa ei vain kuulunut, jolloin vihdoin luovutti ja palasi takaisinpäin. Kuitenkin seuraavillakin kerroilla se lähinnä jäi maalimiestä tuijottamaan. Osittain tämä kuitenkin kuulemma johtui siitä, että maalimiehenä toiminut Sanna oli hieman nostanut kättä naamansasuojaksi (koska Gatsby alkoi kiihtyessään hyppimään vielä normaaliakin enemmän) ja Gatsby otti tämän jonkunlaisena käskynä. Se lopetti hyppimisen ja jäi tosiaan istumaan Sannan eteen kuin odottaen tältä lisäohjeita. Lopuksi Gatsby vielä kykeni tekemään jotain, mitä se ei ole ennen tehnyt eli karkasi pirulainen jollekin ihmeen riemukierrokselle metsään! Melko pianhan se sieltä tuli muttei todellakaan ensimmäisellä huhuilulla! Röyhkiää sanon minä!

Itse sain kuitenkin omaan toimintaani ohjeistusta. Yllättäen pitäisi pitää paremmin se oma suu kiinni eli vain kuitata koiran toiminta sen tullessa luokse, juosta hiljaa maalimiehelle ja namirasian esiinkaivettuani vasta alkaa kehumaan uudestaan. Samoin en saa olla maalimiehellä ennen Gatsbyä vaan sen tulee johdattaa minut maalimiehen luo! Toisella kerralla keskityin omiin ohjeisiini ja Gastby jopa sahasi kerran minun ja maalimiehen välin! Matka oli minimaalinen tässä vaiheessa, mutta suunta oikea! Tosin tälläkin kertaa se haahuili muualla aina jos hommaan tuli taukoa ja kolmannella treenipätkällä se löysi maasta jonkun toisen koiran naminrippeet ja jäi niitä nuolemaan. Huoh. Meidän piti lopulta nostaa maalimies kerran ja lopulta helpottaa todella paljon, että pystyimme lopettamaan edes jotenkin onnistuneeksi luokiteltavaan suoritukseen... 

Treenien lopuksi meillä kootaan asioita yhteen ja tämän ajan Gatsby sitten käyttäytyikin lopulta toivotusti. Aseistin toiset nameilla, joita pennulle sai antaa aina kun se ei hyppinyt. Gatsby esittelikin sitten toisille kuinka hienosti se osaakaan hakeutua perusasentoon, jos namia ei heti tippunut. Sillä oli vihdoin työmoodi päällä ja hommahan sujui! Huomenna katsotaan alkaako se ilmaisunkin opettulu taas maistumaan! Ehkä epäonnistuminen johtui osittain siitä, että tällä kertaa teimme ilmaisua pimeässä metsässä, mikä eroaa aikaisemmista ilmaisutreeneistä. Lauantainahan Gatsby oli aika kohtelias maalimiehillä heidän ollessa hieman piilossa. Tätä kuitenkin mietittiin, että ehkei edes helpot piilot vielä kuulu asiaan tässä vaiheessa.

Perjantaina rallytokoiltiin sitten taas oikein kaksissa treeneissä. Ensin oli pelastuskoirayhdistyksen hallivuorolla omatoimista puuhailua. Ferokin pääsi mukaan, koska en ihan vielä viitsi Gatsbyä treenata 2,5 tuntia :) Eddie jäi meittimään karkailunsa seurauksia luuta ja täytettyä kongia syöden. Se ei vaikuttanut yhtään loukkaantuneelta hylkäyksestä tosin :) Fero oli taas oikein hienosti! Kerran se ihan itse koitti ängetä liian lähelle isoa belgianpaimenkoiraa (joka on tosin todella kiltti) ja päätti näyttää sille purukalustonsa toisen vilkaistessa hiippailijaan päin... Fero sai tahdittomuutensa anteeksi ja keskittyi niin hyvin kuin osasi! Se jopa uskalsi kiipeillä jänniä rappusia, kävi häntä luimussa syömässä vähän ihmisiltä nameja ja tuntui nauttivan puuhailusta! Autossa se sai ajankuluksi pari luuta, mutta tästä huolimatta se TAAS nuoli tassunsa rikki juuri kun olin ajatellut jos vaikka sitä uskaltaisi alkaa öisin pitämään ilman... Mä kohta amputoin koko jalan että päästään tästä kierteestä... 

Gatsbykin käyttätyi molemmissa treeneissä hienosti! Sitä sai taas pitää ilman hihnaa ja hienosti oli pieni kuulolla! Välillä kun toisissa treeneissä jäin kuuntelemaan ohjeistusta meinasi gatsby mennä moikkaamaan ohjaajaa, mutta palasi aina hienosti pyynnöstä takaisin sivulle! Odottelukin sujui ja treeneissä oli pieni sheltin pentunen, jota Gatsbykin pääsi välissä tervehtimään. Gatsby ei oikein ymmärtänyt miksei pientä voinut taklia, mutta hienosti lopetti riekkumisen ja keskittyi taas tekemiseen ihanasta uudesta kaverista huolimatta! Sain olla ylpeä! Muutenkin touhu sujui pieneltä! Ainoastaan oikealla seuraamisessa on hieman ongelmia kääntyä tehokkaasti oikealle, mutta kyllä se siitä :)

Lauantai onkin ollut itse Katariinan virallisesti julistama lepopäivä. Tänään ollaan pompittu metsässä parinkin järven ympäri sekä tervehditty innokkaasti naapurin Trippi-nöffiä. Muuten ollaan vaan löhötty ja kaikki oavt kohtaloonsa hyvin alistuneet. Gatsby sammui eilen kymmenen aikaan treeneistä kotiintultuamme täysin, mutta koska olin itsekin suhteellisen väsynyt en jaksanut koota sen kevythäkkiä. Kokeilimme siis taas vapaana nukkumista ja yö olikin levoton. Gatsby kävi välillä vinkumassa sängyn vieressä ja aamulla myös ovella. Kerran jouduin sen lisäksi nostamaan alas sängystä! Sain kuitenkin yhteensä erissä nukuttua ihanan paljon ja tämä yö lienee jo rauhallisempi, sillä häkki on taas pystyssä! Plus tuo myöhään illalla treenaaminenhan tarkoittaa myös sitä, että pentua myös syötetään myöhään. Normaalistihan meillä seitsemän aikaan syödään iltapala ja siitä etiäpäin ruokaa ei enää tipu. 

Näin hienosti se oli viime lauantaina kuulolla! Huomiselle toivotaan lisää samaa! (Kuva Taru Jokinen)

HANAAAAA!!!

Eilen oli varmaan kivoin päivä Gatsbyllä pitkään aikaan! Gatsbyn kennelyskän, Devin masuvaivojen ja yleisten aikatauluongelmien/muiden tekosyiden takia olikin vierähtänyt viikko jos toinenkin siitä, kun pennut olivat päässeet keskenään mennä rällästämään. Mukana menoa tarkkailemassa ja välillä osallistuenkin oli Devon isosisko Chila. Kolmella aussiella oli melkoisen hauskaa ja Tuuli otti ihania kuvia taidoillaan! Niitä tässä sitten esittelenkin :) Gatsby oli aivan tohkeissaan tullessaan jahdatuksi ja se edelleen pyörähtää helposti maahan, jotta Devi voi sen päälle hypätä. Pieni pöhköliini! ♥

Hymypoijjaat! ♥ (Kuva Tuuli Oksalahti)

Juoksutimme koiria lähinnä järven jäällä mutta vei reitti välillä kävelytien poikki metsäänkin (tai toiselle järvelle). Tietä ylittäessämme huomasimme miehen tulevan pyörällä, joten huusimme tien toiselle puolelle ehtineet koiramme takaisin, etteivät ne vain ryntäisi pyörän alle. Kolme salamaa kiiti luoksemme ja odotti nätisti miehen ohimenoa. Suomalaiseen tapaan tämä pyöräilijä päätti mennä ensin ohi ja sitten alkaa huudella kuinka koirat pitäisi pitää kiinni. Itse en nyt taas ihan ymmärtänyt tätä avautumista ja kypsästi huutelin takaisin, että "kyllähän näistä selvästi olikin teille haittaa". Tästä innostuneena mies hoki pariin kertaan, että hihnassa koirien kuuluisi olla ja Tuuli tähän meinasi, että "ei tarvi, kunhan ovat välittömästi kytkettävissä, kuten omamme selvästi olivat!" Tässä vaiheessa pyöräilijä sanoi, että kyllä hän tietää miten ne säännöt menee kun hänelläkin on koira. Sitäpaitsi joku sakemanni oli häntä joskus purrut ja tätä rataa. Hieman vielä sanoja vaihdeltiin kunnes mies luovutti ja ajoi pois. Koko tämän ajan koirat olivat luonamme kiltisti vapaana. 

Kieli ja ne fiksut ilmeet olivat myös menossa mukana :D (Kuva Tuuli Oksalahti)

Olimme lähes kaksi tuntia ympäri metsiä ja mantuja samoilemassa. Tuuli laittoi koirat autoon ja jäimme vielä hetkeksi suustamme kiinni. Gatsby oli selvästi lenkistä tyytyväisen väsynyt, mutusteli jotain risua väillä ja muuten vain hengaili (tällä kertaa siinä hihnassa). Tuuli auto oli meille johtavalla kadulla muttei meidän pihassa. Pimeä oli vaihteeksi saapunut ja Gatsby jostakin syystä päätti pöhistä ohikulkijoille. Jotka olivat meidän ihan tutuiksi tulleita naapureita. Yhdelle se haukkui aluksi, totesi tutuksi ja rauhottui. Toinen haukuttiin, sitten pusutettiin ja hänen kävellessä kotiinsa, haukuttiin uudestaan. Kyllä Gatsby aina välillä esittelee vahtiviettiään, mutta lähinnä ulkona yksinollessaan. En tiedä mistä nämä puhinat nyt kumpusivat. Katsellaan mihin homma tästä kehittyy. Ei meinaan ihan heti loppunut haukkuminen kiellosta ja namiharhautuksesta huolimatta. 

Miten kaikki tämä... (Kuva Tuuli Oksalahti)

...voi mennä näin pieneen myttyyn? (Kuva Tuuli Oksalahti)

Chila vahtii poikien menoa (Kuva Tuuli Oksalahti)

Touhukasta tohinaa

Gatsby on keksinyt ettei öisin tarvitsekaan koko yötä välttämättä nukkua! Vapaana ollessahan voi vähän puuhailla ja leikkiä mukavia, jonka seurauksena on enemmän kuin asiallista päästä asioilleen neljältä yöllä... Näitä aamuyön herätyksiä kun oli koossa kolme, ilkeä omistaja päätti olla kuulematta pennun vikinää ovella. Ajattelin, että en aio opettaa sille tavaksi näitä yöpissoja, kun se niistä on jo monta kuukautta sitten oppinut pois ja todistanut lukuisia kertoja pystyvänsä hienosti pidättämään koko yön. Palkkioksi jäätäpäisyydestäni kuulin pissanlorinaa kylppäristä. Sinänsä ok, että Gatsby teki pissat juuri siihen kohtaan, missä normaalistikin lehdet päivisin ovat, eli suurin osa lirisi suoraan viemäriin. Mutta niin se pieni on nyt joutunut taas nukkumaan yönsä häkissä ja perjantaina aamulla heräsikin hieman paremmalla tuulella, koska en ollut joutunut kertaakaan nousemaan. Lauantai olikin toinen juttu... Heräsin itse nenäni kiusaamana puoli neljän aikaan ja päätin heittää Gatsby pihalla käymään taatakseni aamuksi hyvät unet itselleni. Suunnitelma ei ihan mennyt putkeen sillä seitsemän aikaan alkoi mullon-hätä-kitinä ja vaikka kaikki koriat kävivät taksulla tähän väliin, niin mun ei meinattu millään antaa nukkua puoliyhdeksään. Olinkin siis herttainen pieni menninkäinen tänäkin aamuna...

Onneksi on onnistumisiakin! Fero on ollut aika hieno otus koko viikon. Se on kuunnellut vapaanaollessa hienosti eikä ole tuhonnut mitään. Tosin roskiskaapin ovea se oli taas yrittänyt avata rytätystä matosta ja lattialle vedetystä käsipyyhkeestä päätellen. Mutta eiköhän kyseinen puuha piakkoin lopu, sillä taas oli kaappi pitänyt pintansa! Ehkä lenkkien hienoon käytökseen on osaltaa vaikuttanut veljeni lasten äidiltä Johannalta saamani super namit kanaherkut! Suurimman osan lenkistä mua on seuraillut kuin hai laivaa tämmöiset otukset:

Joks sitä kanaa sais?

Gatsbyn kanssa on harrasteltu tällä viikolla kivasti. Torstaina kävimme pelastuskoiratreeneissä taas ilmaisua harjoittelemassa samoin kuin tänään lauantaina. Gatsbyn maalimiekäyttäytymisessä on edelleen aika paljon toivomisen varaa (anteeksi kaikki liian innokkaasti pusutetu!) mutta se alkaa tajuta myös mun olevan touhussa ihan kuuntelemisen arvoinen :) Tänään varsinkin Gatsby kävi lähinnä kääntymässä (eli siis hyppäämässä) maalimiehellä ja otti reippaasti jo kiitettäviä spurtteja mua kohti! Sille on selvästi alkanut valjeta se, että hidas emäntä pitää hakea messiin ;) Lisäksi se on aivan käsittämättömän hyvin hallinnassa töitä tehdessään. Hihnaa ei tarvita ja tuo pysyy sivulla lähes itsestään lähetyslupaa odotellen! Aivan käsittämättömän upeaa! Tänään yritettiin vähän joukolla rauhoittaa Gatsbyn ihmisten päälle ryysäämistä niin, että muut liikkuivat ringissä ja aina kun Gatsby jätti heidät huomiotta, niin se sai namin multa. Eihän siitä tullut mitään, kun pikku jätkä päätti, että ahaa, nyt ollaan töissä! Tämän jälkeen muut olivat sille lähes ilmaa ja se napitti mua silmiin! Miten se voi olla noin mahtava!?

Perjantaina rallytettiin koko lauman kesken! Meillä oli ensin tunnin rally-treenit pelastuskoiraporukalla ja sitten tunnin tauon jälkeen viimeinen kerta "ihan oikeaa" rallya. En malttanut olla menemättä toisiin treeneihin joten pakkasin koko auton täyteen koiria. Ekaa kertaa tajusin Gastbyn kanssa ensimmäistä rataa tehdessäni kuinka paljon me ollaan molemmat lajissa kehitytty! Itse en ole ihan nin hukassa kylttien kanssa ja Gatsby suorittaa jo vähemmilläkin palkkauksilla (eli ei syö koko aikaa :D) ja selvällä rutiinilla tiettyjä liikkeitä! Sain olla siitä oikein ylpeä! Eddie nuortui omalla vuorollaan kymmenenvuotta ja sen pieni peppu tärisi innosta! Niin nopeasti ja näpsäkästi papparainen liikkeitä suoritti että! Tosin se ei ihan aina malta kuunnella käsimerkkejä ja hyvä ystävämme Pieni Röyhkeä Sika nosti päätään. Röyhkeily huipentui hallin pihassa autosta karkaamiseen! Olin palauttamassa Fero omalta vuoroltaan, kun Eddie päätti hypätä autosta ja lähteä painattelemaan ympäri pihaa! Se ei vahingossakaan katsonut suuntaani ja kun se vihdoin sattui vahingossa vilkaisemana, niin ei suostunut tulemaan kiinniotto etäisyydelle! Olin hieman hiilenä! Onneksi se ei juossut ulos portista ja autojen alle! 

Fero sen sijaan käyttäytyi moitteettomasti hallilla! Ulkona s taas hieman teki pöhimisen esiastetta eli puhkui, mutta rauhottui pian. Sisällä se ei haukkunut kellekään ja oli suhteellisen rennosti jopa! Kukaan ei ryysinyt sitä kohti ja se sai olla muilta rauhassa, mikä on aivan ihanteellista blondin kohdalla! Treenikaveri oli sitonut toisen koiransa kiinni herkkujemme kohdalle ja ollessani taskuntäydennysretkellä, Fero päätti uskaltaa toista koiraa vähän lähestyä (mitä en heti huomannut). Toinen ilmoitti ettei tartte tulla lähelle ja Ferokin päästi pienen älähdyksen ja otti toiseen etäisyyttä. Tilanne kuitenkin oli sillä ohi eikä tuntunut järkyttävän hoffilaista olleskaan. Se keskittyi hienosti radalla vaikka muita oli lähellä (esim yhteen kohtaan oli muodostunut ruuhkaa) ja meni yllätyksekseni maahan muiden lähellä. Kun pyysin sitä tästä sivulle istumana, niin Fero olikin sitä mieltä, että oli ansainnut pari masurapsua ja kiepahtikin kyljelle! Ei se nyt ihan perus kotirento ollut, mutta kieri vähän aikaa maassa rapsuja saamassa ihan mieluusti! En voinut muuta kuin nauttia! 

Loppu treeneistä paikalle pakkautui taas seuraavan ryhmän koiria lähes kymmenen minuuttia ennen meidän vuoromme loppua. Tätä on jatkunut niin kaun kuin tuolla olemme käyneet. Koska en ollut tosiaankaan heti valmis tavaroineni, niin kuulin miehen huutelevan maksuista. Minä sitten puolestani suuntasin miehen luo ja kysyin (tai siis huusin sillä hallissa oli tässä vaiheessa aivan järjetön meteli!) että oliko hän vetäjä. Ei hän ollut, mutta osoitti minut oikean henkilön puoleen. Kävin siinä sitten hänelle juttelemassa kuinka olisi ihan kiva jos kaikki kunnioittaisivat niitä omia treeniaikojaan eikä ryykäisi sisään, kun toisilla selvästi on vielä hommat kesken. Hallin seinässä kun on oven vieressä kätevä ikkuna, josta näkee täydellisesti sisään tilannetta tarkistelemaan. Tässä vaiheessa joka seinänvierusta oli täynnä melkoisesti möykkääviä koiria, mutta Fero vain hengasi vieressäni! Vaikka minäkin siinä vielä huusin! Voi minun iso täytellinen, iloisesti yllättävä hönttini ♥

Ehdin yhtenä päivänä tällä viikolla myös oikeasti mukamas valoisaan aikaan lenkille ja päätin ottaa pojista kivan yhteiskuvan järvenrannalla olevalla penkillä. Juuri kun olin ne siihen saanut, niin puskasta tuli nainen colliensa kanssa. Menin koirien lähelle ja muistutin paikalla pysymisestä. Ja nehän pysyivät! Kukaan ei edes pöhissyt! Saipahan laumani toisen koiran omistajalta kehuja, johon minä häkeltyneenä vastasin, että ei ne yleensä ole näin hienosti! Mitäköhän luulen tapahtuvan, jos joskus vastaisin kehuun ihan vain että KIITOS? Koirani niin olivat ne meinaan ansainneet!!!

Kaksi muuta keskittyvät täysillä, mutta Fero omaan uskolliseen tyyliinsä antaa katseensa harhailla. Tietää varmaan, että kyllä siitä sitten ilmoitetaan, kun jotain muuta olis tehtävä ;) Tällä kertaa mielestäni se onnistuu näyttämään melko majesteettiselta!

Tää on Jennyn vika! Itse olen syytön kaikkeen!

Mitä Ilo-sisko edellä, sitä Gatsby perässä!

Rallya ja ilmaisua

Pelastuskoirapuuha on ollut pakkasten takia aina välillä peruttu tai olen ollut viikonloppuna muissa maisemissa. Torstaina pakkanen ei  kuitenkaan vajonnut ihan -15 asteeseen eli treeneihin päästiin. Ohjelmana Gatsbyn kanssa oli ilmaisun opettelua "jo" toistamiseen. Se sai tehdä kolme eri kertaa, mikä oli oikein kiva, koska kerralla tehtiin melko lyhyet, mutta tehokkaat treenit. Gatsby siis näki pienen matkan päässä kyykistelevän maaliukkelin, jolle lähetin sen juosten itse perässä. Ensinnäkin on pakko kehua, kuinka upeasti pentu toimi ilman hihnaa! Sillä oli kauhia hinku maalimiehelle, mutta istui tärisevän ja vingahtelevan tatin lailla sivullani yhdestä käskystä! Heti kun se malttoi hetken olla hiljaa ja katsoi minuun niin sai lähtöluvan. Maalimies saikin osakseen kaiken sen patoutuneen innon eli Gatsby varsinkin aluksi hyppi ja pusutteli aikas tehokkaasti. Se onneksi muisti aika nopiaan, että sen piti minuun katsoa namia saadakseen. Aloimme jopa vaatia enemmän eli pelkkä katse maalimiehen sylistä ei riittänyt vaan pennun oli otettava edes puolikas askel minua kohti. Itse siis jäin ehkä reilun metrin päähän uhristamme. Hienosti pieni hiffasi idean ja kerran se jopa juoksi melkein luokse! Voi sitä kehujen määrää! Tästä tietenkin ahnehdin vielä toisen nappisuorituksen toivossa vielä yhden (kun yhteen kertaan oli namejakin vielä jäljellä) ja niinhän kävi kuin ahneelle aina... Gatsby ei lähtenytkään maalimiehelle! Osittain varmaan johtuu siitä, että toinen koirakko oli meidät juuri ohittanut ja olin joutunut pentusta namittelemaan, jolloin se jäikin vaan tekeen hommia mun kanssa... Loppui siis hieman surullisesti, mutta kehitystäkin oli jo havaittavissa! Se on aina se ihminen joka pilaa kaiken, kun koira osoittaa taitonsa! :)

Ja sit nukuttaa!

Rally-tokoa on viime päivityksen jälkeen ehtinyt olla jo kaksi kertaa. Ensimmäisellä näistä meidän eteen oli levitettynä mestaruusluokan rata. Eihän siinä muuten mitään, mutta yksi liike oli aivan vieras eli koiran pitää tulla eteen seisomaan ja sitten peruuttaa kolme omaa mittaansa. Meidän ensimmäinen yritys oli lähinnä istumista... Sain sen kuitenkin hieman hilaamaan itseään haluttuun suuntaan ja muuten rata sujui hyvin! Se jätti houkutuksen (ruoka ja lelu) loistavasti rauhaan ja keskittyi täysin yhdesäs tekemiseen. Odottelua pitää harjoitella vielä, mutta kun töihin aletaan, tuolla ei ole pienintäkään halua karata kavereita katsomaan :) Vietimmekin osan odotteluajasta hieman harjoitellen ja kokeilin pentusen kanssa peruuttelua. Se hoksasi idean ja kurssin vetäjän lauka taisi hieman loksahtaa, kun seuraavalla kierroksellamme aikaisemmin vain istuskellut koira peruuttikin (joskin vinosti) halutun matkan :D Kyllä tuo ihan suhteellisen tehokas on oppimaan ;) 

Tämän viikon perjantaina harjoiteltiin erityisesti käännöksiä ja mikäs niissä :) Varsinkin vasemmalla kun tuo seuraa, niin se tekee hienosti ja tiiviisti sekä osaa käyttää myös sitä peräpäätään ihan hyvin. Oikealla seuraaminen on sitten oma juttunsa, mutta sitä onkin lähetty alusta saakka ihan erilailla tekemään kuin normiseuraamista. Opetin Gatsbyä hakemaan nimenomaan sitä oikeaa paikkaa sivulla ennen kuin otimme askeltakaan eteenpäin. Oikealla taas ollaan liikuttu heti ja sitä on myös harjoiteltu todella paljon vähemmän. Mutta kaikenkaikkiaan hienosti meni! Vetäjä sanoikin, että seuraavaksi aletaan vähentämään palkkaamista! Gatsby sai taas kehuja varsinkin tekemisinnostaan. Itsekin täytyy myöntää sen olevan aivan mahtava!

Viikonloppu on ollut koirille erittäin tylsää aikaa. Lauantaina olin suurimmanosan päivää juhlistamassa 85-vuotiasta mummuani ja tämä päivä on kulunut remppaillen. Isot pojat nukkuivat omissa oloissaan, mutta Gatsby halusi ehdottomasti osallistua kaikkeen koko ajan! Erityisesti sahaaminen ihan normaalilla käsisahalla olisi pitänyt päästä katsomaan aivan lähietäisyydeltä, mutta jostakin syystä tätäkään hauskuutta ei annettu toteuttaa. Välillä se kävi komentamassa huomiota ja lattialle jos erehtyi laskeutumaan, niin naamanpesu oli taattu! Muuten se käyttäytyi ihan hienosti :) Se on ollut ainakin toistaiseksi mukavan huoleton eli ei oikeastaan ikinä tarvi olla huolissaan vaikka se katoaakin omiaan puuhailemaan naapurihuoneeseen. Gatsby ei ole osoittanut mitään tuhovimmaa irtaimistoa kohtaan ja tykkää tulla esittelemään aarteitaan minulle. Eli kun pentu tulee häntä heiluen ja luimussa luokse, niin tiedän tarkistaa sen suun, josta sitten tänään onkin löytynyt lattialle unohdettu pahvinpala, muovikääreen pala sekä pumpulia (joku on hieman nylkenyt yhtä lelua täällä...) Nämäkin asiat se siis on lattialta mukaansa poiminut eikä yritä pöydiltä mitään varastella. Yötkin se on saanut olla tosiaan nykyään vapaana, mikä on sujunut muuten hienosti, mutta aamulla se pystyy nyt innoissaan herättelemään tekemällä ovelia hyppyjä sänkyä vasten ja lipaisemalla äkkiä jotain ennen kuin ehdin sitä edes komentaa. Ovela pieni höpsötin <3 Tai jos se yrittää herättää liian aikaisin, niin sitten se on maailman ärsyttävin kiusankappale, jota paetaan syvälle peiton alle!

Remppaaminen sai pienen uuvutettua ihan mutkalle :D