maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kakkosten korkkaus

Kisakuume on ollut kova sen jälkeen, kun saimme rämmittyä tiemme agissa kakkosiin. Itse kuitenkin matkustelin ja kesäkuussa oli kisoja muutenkin aika nihkeästi. Viimein kuitenkin eilen pääsimme kokeilemaan oikein kivoja kakkosten ratoja Porvooseen. Tuomarina Mika Kangas, joka oli suunnitellut oikein meille sopivat radat. Koira sai suorittaa, mutta emäntäkin joutui tekemään muutakin  kuin huutamaan eteen-käskyä! Mitä ihanaa vaihtelua ykkösten jälkeen! 

Ratapiirosten vastapainoksi söpö Käpy kivellä (Kuva Krista Riitinki)

Ensimmäisenä mentiin tämä hyppäri (Kuva Mika Kangas)

Itsellä ei ollut mitään suuria odotuksia menestymisen suhteen. Hieman oli alkanut ykkösissä junnaaminen ja niillä helpoilla radoilla koko aikainen ei-ihan-onnistuminen nakertaan itsetunnon rippeitä pienemmiksi murusiksi. Ehti tulla se fiilis, että jos ei ykkösistä meinaa päästä pois, niin mitä ihmettä sitä siellä kakkosissa sitten edes tekee... Mutta hitto vieköön, me tehtiin siellä kakkosissa ihan oikeaa aksaa ja vielä yhdessä! Hyppärit ei ole se meidän juttu, kun koiraa ei pysäytä mikään ja meikä onkin sen takia usein auttamattoman myöhässä. Nämä kakkosten koukerot kuitenkin hidastivat koirua sen verran, että ehdin mukaan! Ja mikä parasta, kisakaverini vire pysyi koko ajan kurissa eli Gatsby kuunteli ohjaustani jo ekalla radalla! Hiekkakenttä tuotti selvästi hieman haasteita, sillä ekalla radalla tippui pari rimaa, mutta muuten meni oikein kivasti! 

Toinen yrittämä (kuva Mika Kangas)
Toiselle radalle lähdinkin jo aikas iloisin mielin. Gatsby käyttäytyi (mitä nyt kannusti edellä menijöitä) ja hyvä fiilis jatkui koko radan. Hieman mietin, että mitenköhän tuo suhtautuu jälleen uuden näköiseen renkaaseen, mutta hyvin Käpy senkin suoritti! Muutenkin vain 9 rima tipahti (ehkä hätiköin käännöstä itse hieman liikaa), mutta aivan kuten ensimmäiselläkin radalla, niin Gatsby hoiti oman osuutensa just eikä melkein! Se teki kaikilla radoilla upeat, itsenäiset kepit vaikka minä painelin jo pituuden kohdilla. En olisi tyytyväisempi voinut koiraani tämän radan jälkeen olla! Kisoissa oli sen verran kova taso, ettei meidän nopealla vitosella tällä erää päästy palkinnoille.

Kuuva Mika Kangas

Kurre-Käpy (Kuva Krista Riitinki)
Viimeinen rata tuotti itselle tutustuessa hieman päänvaivaa, mutta turhaan. Gatsby meni ja teki juuri niin hienosti kuin vain se osaa! Se kepitteli ja irtosi kuin ammattilainen! Ainoastaan keinulla se tuli hieman liian vauhdikkaasti alas ja itselle tuli pieni pelko persiisiin puomin alastulosta. Suunnitelmani oli vaihtaa puolta puomia ennen, mutta unohdin. En sitten uskaltanut enää leikata Gatsbyn edestä puomilla ettei se vain räjäyttäisi rengasta. Lopputulemana meidän 0-rata kosahti siihen, että minä kuulemma aloin hidastaa hitusen juuri ennen maalia, joten Gatsby luki sen takaaleikkauksena. Niinpä minun pieni super kuuliainen agihirmuni kirmasikin huudostani huolimatta 2 hypylle maalin sijaan. Uskomatonta! Mutta hitto sentään jäi ihan mahtavat fiilikset näistä kisoista vaikkei mitään supereita tuloksia tullutkaan! Me tehtiin koko ajan yhdessä samaa rataa eikä mikään kohta mennyt armottomaksi säätämiseksi. Kisakuume on nyt ihan järkyttävä, mutta kaksi viikko pitää malttaa odottaa! Sitten onkin kahden päivän oman seuran kisat, joissa vielä toisena päivänä sama tuomari kuin eilen. 

Hawk oli kisapäivän kotona harjoittelemassa yksinoloa ja sekään ei olisi voinut paremmin mennä! Pieni oli kotiin tullessamme rauhallinen eivätkä naapuritkaan raportoineet mistää kauheasta melusta. Lisäksi pentu pidetteli koko yksinolon ajan! Hieno pieni! Samoin se nukkui tänä yönä ihan vapaana, mutta heräsinkin sitten aamulla lorottamiseen. Tässä vaiheessa tosin olimme nukkuneet melkein 10 tuntia eli ei valittamista!

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Ajan hammas puree

Toisin sanoen, Hawkilta on lähtenyt ensimmäinen hammas! Aivan järkyttävää! Muitakin kasvun merkkejä on ollut ilmassa. Pentupanta meni vielä kaulaan, mutta hieman liian napakkana. Niinpä pentunen sai tällä viikolla seuraavan koon käyttöönsä. Hawk on yleisesti hienosti pitänyt päällään ihan mitä vain, mutta tämä isompi panta tuotti alkuun ärsyyntynyttä rapsuttelua. Äkkiä panta unohtui, kun petunen kirmaili Gatsbyn perässä pitkin metsää. Hawk pysyy koko ajan paremmin isänsä perässä ja Gatsby jaksaa nykyään leikittää sitä jahtileikkiäkin. Kivasti Käpy vähän himmaa, että pieni musta pysyy edes vähän perässä, mutta komian jahtihaukun saattelemana merle pysyy kuitenkin pienten harvahampaiden ulottumattomissa. Gatsbyllä ja Hawkilla muutenkin menee juuri niin hyvin kuin vain voisi toivoa! 


Mitä isä edellä...

...sitä poika perässä!

Hampaiden lisäksi ulkonäköön on tullut viime aikoina selkeitä muutoksia. Karva alkaa vihdoinkin hieman kasvaa. Hännässä on havaittavissa pientä hapsutusta ja rintakarvoitus pörhöttää nykyään joka suuntaan. Korvat ovat myös alkaneet elää omaa elämäänsä kuten kuvista näkyy. Pentupomppimisen lisäksi Hawk on keksinyt, että voi myös joskus kävelläkin ja jopa ravata! Edelleen menee välillä vähän iltavillit yli, mutta ruhoittuu ihan sairaan nätisti syliin ja nukkuu nykyään koko yön! Sisäsiisteys on muutenkin hienolla mallilla, sillä Hawk pyytää itse ulos ja selvästi yksin ollessaan pidättelee. Yhtenä iltana se sai jonkun ihmeen juomahepulin ja pissasi sitten kolme kertaa 20 min aikana surutta sisään. Muuten en ole kauheasti joutunut sen jäljiltä siivoamaan. Paitsi leluista nyhdettyä pumpulia! Tämä nyt on toki pientä, sillä muuten irtaimisto on jäänyt hienosti rauhaan. Jopa mattojen hapsujen repiminen on loppunut! 


Nätti pieni, jossa katseessa aika paljon jotain kovin tuttua!


tiistai 3. heinäkuuta 2018

Agia, agia

Gatsbyn viikonloppu oli pelkkää agilityä. Ensin käytiin juoksentelemassa alla olevan piirrustuksen mukainen rata. Ensimmäinen yritys meni hieman miten meni, mutta sitten saatiinkiin lopulta aikaiseksi aikas kivan ehjä kokonaisuus! Gatsby oli taas tutun pätevä oma itsensä ja teki hommia itsenäisesti. Selvästi pääsi Käpytin hieman kuumumaan, kun kerrankin pääsi isolle radalle, mutta hyvin kuitenkin lopulta kasasi itsensä. Isoimpana plussana oli ehdottomasti meidän puomi, sillä Gatsby teki sen nopeasti, mutta malttoi odottaa upeasti vapautusta! Meidän viime kisoissahan nuo kontaktit olivat hieman liukkaat, köh köh. 

Gatsby kävi ihanan Krista Riitingin kuvattavana. Suosittelen! (Kuva Krista Riitinki)

Jäimme vielä tekemään omatoimisesti muutamia juttuja, joista osa päätyi videollekin. Otin Gatsbyn tuon putken jälkeen luokseni in-in käskyllä ja se toimi odottamaani paremmin! Tästä ohjauksesta on tullut ihan oma lempparini! Hirveän vähän ollaan sitä oikeastaan treenattu ja vielä on matkaa, että se on kisavalmis, mutta järjettömän nopeasti Gatsby on senkin oivaltanut. Se myös kuuntelee niin ihanasti agikentällä ohjaustani; nähtävästi myös suullista sellaista! Ylpeä olen pienestä sukkulastani! Hieman se alkaa olla jo hyytynyt videon lopussa ja on hieman epävarma kepeille mennessään, mutta onnistuttiin silti! Hyvin näkee, miten paljon oma vedätykseni tuo kepeille vauhtia! Loppusuoraa pitää myös selvästi vahvistaa.





Sunnuntaina suunnattiin Helsinkiin Wirneen minimiittiin. Oli todella kiva päästä näkemään muita Wirneen koiria ja omistajiakin! Hawk sai pentuseuraa ja leikki yleisesti aika nätisti. Hieman näkyi välillä pienemmän pennun kanssa sitä, että Hawk koitti leikkiä yhtä rajusti kuin Gatsbyn kanssa, josta kävin sitä huomauttamassa. Hienosti pentunen kuuntelikin! Yllätyksekseni se myös ehti vipeltää sekä puomille että A:lle, mutta onneksi ihmiset ehtivät aina väliin. Joku meinasikin, että huomaa, että sen kanssa on esteitä käyty ihmettelemässä. Huvittavintahan tässä on, ettei Hawkin kanssa todellakaan ole tehty mitään agiin liittyvää vielä! Hieman Hawkia hirvitti välillä ja se esitteli huutamistaitojaan. Sen kanssa on vielä työtä ja kaikki sanovat eri ohjeita, joten ymmyrkäisenä mennään...

Tämmöisellä sukulaiskokoonpanolla lenkkeiltiin vielä lopuksi. Gatsby, Hawk, Oitis (Wirneen Oo Äm Gee) sekä Tintti (Wirneen Ilmiliekki). Merlet sisaruksia ja mustat niiden jälkeläisiä eli toistensa serkuksia.

Gatsby pääsi tekemään isojen koirien juttuja eli jälleen agilityä. Vaikean oloinen rata sujuikin yllättävän hyvin (silloin kun muistin, mihin piti mennä...) ja Gatsby oli jälleen hienosti kuulolla vaikka ei koskaan treenata ulkona, oltiin täysin vieraassa paikassa ja ihana kasvistäti Laura oli kentällä neuvomassa. Niin vain keskittyi pieni jätkä täysillä! Se paikkasi omia mokiani esimerkiksi tekemällä paniikissa huutamani in-inin vaikka oma liikkeeni kertoikin jotain muuta. Olin pakahtua ylpeydestä! Ehkä se alkaakin olla kisavalmis tuokin ohjaus? Saimme kasvikseltakin kehuja yhteistyöstämme ja Laura kehui, että annan Gatsbylle hienosti tilaa suorittaa. Käpy hoiti oman ruutunsa kyllä juuri eikä melkein ja meidän yhteistyö pelitti. Agi on kyllä meille niin sopiva laji!


Maanantain treenirata

Maanantaina rämmittiinkin hieman eri tasoisesti rataa läpi. Gatsby pudotti järjestäen 2 riman vaikka tuli muuten nätisti ohjaukseen. Se hyppäsi parikin kertaa täysin rimaa päin vaikka laitettiin kolmannen treenipäivän kunniaksi rimat hieman normia alemmaksikin. Sama rima tippui meinaan myös ollessaan 11. Minä taas jarruttelin liikoja 13 hypylle, mutta hienosti koirani taas kuunteli eli jotain hyvääkin vaikka kielto napsahtikin? Kepit oli taas kyllä harvinaisen upeat. Jätkä haki ja teki vaikka en ollutkaan tukemassa. In-in toimi super nätisti 12 hypyllä. Se on ihana, kun ei tarvitse itse tehdä muuta kuin liikkua oikeaan suuntaan. Ei tarvita mitään normaalin välistävedon hässäköitä, jolloin matka jatkuu tosi jouhevasti.



keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Hawkin ihmeellinen maailma

Hawk on todistanut tässä viikkojen aikana, ettei todellakaan ole isänsä kopio. Se osaa rauhoittua todella paljon paremmin niin häkkiin, autoon kuin vieraaseen paikkaankin kuin Gatsby samassa iässä (tai vähän myöhemminkään). Iltavillit ovat jo aika hillittyjä ja minun onnekseni suurin osa energiasta kohdistuu tällöin Käpyssä roikkumiseen! Gatsby onkin melkein liiankin kiltti leikkisetä välillä, mutta asettaa onneksi vieläkin edes joitakin rajoja pennulle. Poikien yhteiselo ei voisi paljon paremmin sujua, mistä olen oikein kiitollinen! Toivottavasti jatkuisi yhtä hyvin jatkossakin.

Mamma hylkäsi vessanoven väärälle puolelle nämä kaksi reppanaa

Hawk ja samanrotuinen Lion (Snowtime's Six Rivers)
Navi (Titangus Donella ) ja Hawk

Hawk on jo hyvin pitkälti sisäsiisti silloin, kun vaan pääsee halutessaan ulos. Ja sehän osaa jo ihan oikeasti sinne pyytääkin! Tosin takapihalta kantautuu lähes joka kerta sisään myös tikunpalasia, jotka se antaa kyllä ottaa kiltisti itseltään pois. Mitään se ei ole ehtinyt tuhoamaan, mutta tänään keksi, että hänhän pääsee sängylle jo! Sieltä olen saanut sitä sitten olla nostamassa alas jo useampaan otteeseen. Muuten sen maltti on kasvanut selvästi ja esimerkiksi hyppiminen on vähentynyt todella paljon. Se on jotenkin ihanasti selvästi astetta kohteliaampi lasten kanssa ja rento pieni lötköpötkö kenen tahansa sylissä. Selkeän ihmishakuinen koirun alku! Hakuisuudesta puheen ollen, Hawk kävi korkkaamassa myös pelastuskoiratreenit ja rohkaistui sielläkin irtoamaan ihmiseltä toiselle oikein mukavasti!

Tarun luona hoidossa ollessaan Hawk kävi ansaitsemassa ensimmäisen ruusukkeensa Houkutsten Highwaylla
Hawk ei ole se kaikista rohkein pentu, mutta tässäkin asiassa ollaan tultu jo paljon eteenpäin. Siitä on selvästi tullut rohkeampi menemään itsekin tutkimaan kauhistuksen kohteitaan. Maanantaina se pelkäsi penkin ja roskiksen yhdistelmä möykkyä, mutta oli jo valmis kiipeilemään sitä vasten, kun ehdin itse paikalle. Tiistaina se huusi järkytystään Viima belgianpaimenkoiralle, mutta lopulta uskaltautui hienosti leikkimään isomman kaverin kanssa. Tänään se olikin jo paljon rennompi, kun seikkailimme hallin ympäristössä ihmisiä ja koiria bongaillen. Ei huutanut kellekään kertaakaan ja tervehti pentusen ihailijoita innoissaan. Minkä siis minun tuijottelultaan kerkesi! Se on oppinut ihan super hienosti kontaktin tarjoamisen ja ymmärtää selvästi, mitä naksu tarkoittaa! Edelleen super ahne pieni, joka repii mielellään erityisesti hihnaansa. Muuten kyllä on yllättänyt täysin sillä, miten lunkisti se suhtautuu pantaan ja valjaisiin. Hihnassa kuuntelee hyvin eli kun vetää, niin pysähdyn ja se vipeltääkin yleensä siinä vaiheessa luokseni.

Viima ja suuri australianjahtikoira Hawk


Hawk ja bc:t Pasi ja Kiira

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Hawk tuli taloon

Perjantaina arki muuttui suuresti pienen pennun muodossa. Hawk huusi ensimmäiset kymmenisen minuuttia hakumatkasta, mutta nukkui sen jälkeen hienosti kotiin asti. Kämpillä se tutki reippaasti vaikkakin uikutti välillä hämmennystään. Tarjosin ruokaa ja se upposi pieneen hienosti. Gatsby oli perjantain aika välinpitämätön koko otuksesta eli ilta oli aikas rauhallinen. Kunnes menimme nukkuman ja Hawk joutui kevythäkkiinsä yöksi. Vartin huutokonsertti tuntui loputtomalta, mutta sen uuvuttamana pentu nukkuikin sitten kuusi tuntia putkeen. Aamulla koitin nukkua vielä, mutta torkuttuani huutokonsertein säestetyn tunnin, luovutin. Hawk pääsi kannustamaan isukkiaan agikisoihin ja oli siellä vähän vakavana muiden koirien huutomsesta. Se ei tietenkään estänyt Hawkia huutamasta häkkivankeuden koittaessa tai juoksematta jokaisen rapsuja tarjonneen treenikaverin jalkoihin. Kaiken kaikkiaan pentu oli yllättävän reipas! Ja super hienolla alulla on myös Hawkin sisäsiisteys! Toistaiseksi ei vielä yhtään yllätystä ole sisälle siltä päässyt!

Reipas ja söpö pentulainen
Gatsbyn viileä välinpitämättömyys vaihtui ketutukseen lauantaina. Se omi kaiken mahdollisen pennulta ja jouduin jopa huomattamaan sille, että minä saan kyllä leikkiä pennun kanssa. Sen jälkeen iso mies heittäytyi viereeni selälleen ja koitti pentuilla pentuakin söpömmin. Tänään meno on ollut jo paljon suvaitsevaisempaa ja vaikka Käpy murraakin pennulle, niin paljon jo vähemmän ja lähinnä ihan ymmärrettävistä asioista (esim hännän ihailuyrityksistä). Kuten kuvasta näkyy, niin Hawk on onnistunut ujuttautumaan jo aika lähelle yrmeää isäänsä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Gatsby alkaa olla jo aika alistunut kohtaloonsa

lauantai 19. toukokuuta 2018

Nousuaksaa

Meikäläistä alkoi jo painaa hetken aikaa epätoivo, kun nollat antoivat odottaa itseään vaikka monesti käytiinkiin niin kovin lähellä! Viime viikolla korkattiin agikisat taas pitkästä aikaa ja nehän sujuivat aikas hyvin! Gatsbyllä on ollut tapana kuumua liikaa ja viipottaa ensimmäinen rata aina ihan miten sattuu, mutta nyt molemmilla radoilla tehtiin oikeasti samaa rataa! Tuli tosi kivat 10 ja 5.

Kakkosluokkalaisen kidutusta

Tänään sitten oman seuran kisoissa minä hätiköin meille tosi kivan vitosen ja sitten toisella yrittämällä hätäilyistäni huolimatta koira meni ja teki nollan! Ja aivan järjettömän lujaa vipelletyn nollan! Molemmat ykkösten radat voitettiin ja videolla näkyvällä puhtaalla radalla ihanneaika alittui 22,16 sekunnilla jätkän painaessa menemään 5,43 m/s. Kontaktit olivatkin hieman hilkulla ja niihin pitää nyt alkaa taas panostaa, mutta nyt nautitaan tästä fiiliksestä! Kakkosten hyppäriltä ei jäänyt mitään jälkipolville kerrottavaa, mutta ehkä kaksi voittoa kolmesta on ihan siedettävä saldo! Videosta iso kiitos Laura Okkerille!

Tässä nollaradan ratapiirros. Pöllitty tuomari Laura Mätön FB sivuilta.



Ps. Hawkin kotiutuminen on alkanut aikas kivasti! Siitä lisää myöhemmin.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Meidän pentu

Tässä se sitten olisi. Minun seuraava tulevaisuuden toivoni. Koiranasi Käpysen Tapsa eli Hawk. Gatsbyn poika ja suuren miehen, Stephen Hawkingin, mukaan nimetty pieni musta pallukka. Perjantaina poika muuttaa kotiin. Katsotaan, mihin yhteinen matkamme vielä viekään.

Vauhtia tulee varmaan ainakin riittämään!

torstai 26. huhtikuuta 2018

KäpyKaijat 4 vko

Kävin pyörähtämässä pentulassa tällä viikolla. Vierailun aikana sormiani purtiin, vaatteitani revittiin ja kamerassani roikuttiin. Kosketusnäyttöominaisuuden avulla kaksi pennuistakin harjoitteli kuvien ottamista. Seija oli selvästi tätä nykysomekansaa ja ottikin itsestään selfien! Muuten toimin pentujen tyynynä sekä siivosin yhdet pissat omilla housuillani istumalla mukavasti vielä lämpöiseen lätäkköön. Onneksi talouspaperia oli yllättäen tarjolla runsaasti!


Lisää kuvia TÄÄÄLLÄÄÄÄ!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

KäpyKaijat 2 viikkoa aka pentusaastetta osa 2

Tänään kävin pyörähtämässä pentulandiassa ensimmäistä kertaa. Pennut olivat mielettömän söpöjä ja osalla jo simmut aukeamassa, joten söpöyskerroin kasvaa huimaa tahtia! Näin pienet pötkylät tietenkin enimmäkseen nukkuivat, mutta Keijo harjoitteli myös jo isojen koirien juttuja haukkumalla ja ulvomalla! Mentula koitti syödä meikäläisen, mutta pääsin onneksi pakenemaan juuri ja juuri hampattoman kidan uumenista. Veijo enimmäkseen nukkui ja Reijo oli aika vipeltäväisellä tuulella. Reijo lähestulkoon suuttui, kun menin sitä väärään aikaa silittämään. Se heitti selälleen ja rääkäisi, mutta antoi kohtelunsa myöhemmin onneksi anteeksi ja köllötteli sylissäni hyvän tovin. Seija keskittyi veljiensä pureskeluun eli pojat tulevat kasvamaan hyvässä kurissa ja nuhteessa! Alla muutama kuva ja täällä lisää. Jos klikkaa sitä "tiedot" kohtaa, niin saa kuvien nimet näkyviin ja niissä monessa vähän näkyy, ketä kuvissa esiintyy.

Kaija hoiti pesuettaan esimerkillisesti (ja kerjäsi rapsuja myös suurella taidolla :D )
Oli tassuja...
... ja nassuja ...
... sekä veljen natustelua ♥

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Pentusaastetta!

Pennuilla pyörähti kokonainen viikko mittariin ja hienosti kasvis hoiti velvollisuutensa ja otti viikkoskuvat! Tässä niistä muutama oma suosikkini ja täällä kokonainen albumillinen söpöyttä! Enää vajaa seitsemän viikkoa rauhaa maassa, kunnes joku pojista muuttaa meidän elämää mullistamaan. Apua! Kaksi on erottunut salaisiksi suosikeiksi kuvien perusteella. Katsotaan mitkä fiilikset tulee sunnuntaina, kun pentuja käyn ihan livenä palluttelemassa ♥

Seijaa söpömpää pikku ruttua saa kyllä hakea ♥
Veijo harjoittelee eripari korvia jo nyt :D
Pienellä Repaleisella on selvästi kauhia nälkä! Mallin työ on rankkaa!
Jos kuvien perusteella valkkaisin, niin tässä olisi mun pieni Kätyrini! Voiko söpömpää olla!? TUIH! ♥
Possusta ei ollut enää vastusta Mentulalle :D
Tarttee hankkia tämmönen kori sunnuntaita varten ;)