keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Oman seuran agikisoissa

Syysloma oli mukava taputella oman seuran agikisoilla. Petri Siimes oli taiteillut suoraan sanottuna haastavat ykkösten radat ja monen kauhuksi rimatkin olivat vielä yllätyskorkealla eli 60 cm. Meillä oli haasteina perusongelmat eli järjetön kisavire ensimmäisellä radalla. Gatsby veti surutta vähän sinnepäin ja rimoja tipahteli minkä kerkesi. Kirsikkana kaaoskakun päällä oli vielä loppuun saatu hylky, kun luotin sen suorittavan kepit ihan itse. Noh, eihän hänen Vireytensä viitsinyt mennä oikeasta välistä tai pysyä ihan loppuun saakka. Gatsby myös uhosi ennen rataa vähän kaikille, mutta lopulta purki itseään hyvin hihnaansa ja pystyi olemaan ihan fiksustikin. Huomasin myös ilokseni, ettei Gatsbylle jäänyt rähinä kertaakaan päälle eli se palautui urinoistaan todella kivasti! Lisäksi hampaat eivät olleet lähelläkään iskeytyä omistajan lihaan missään vaiheessa. Gatsby myös selvästi kuunteli minua radalla vireestään huolimatta eli ei tehnyt muuten omia ratkaisujaan, kuin ettei viitsinyt suorittaa hyppyjä tai keppejä kunnolla. Eteenpäin ollaan siis tultu!

Tokan radan täydet kympit! Vale-Wirnistelijä Hyrrä (Snowtimes Bonanza) pinkoi omalla kympillään kakkosradan voittoon

Ensimmäisen radan kepeistä johtuen en sitten uskaltanutkaan luottaa meidän keppeihin tokalla radalla vaikkakin Gatsby teki todella nättiä työtä niiden sisäänmenossa (jossa moni teki virheitä). En kuitenkaan uskaltanut irrtoa terpeeksi kauaksi sen edelle ja ohjasin seuraavan hypyn hieman myöhässä ja turhan takaa. Ei ollut kellekään varmaan yllätys, kun tämä rima tipahti. Lisäksi pelkäsin jostakin syystä ettei Gatsby tekisi muuria nätisti, koska sille käännyttiin aika tiukasti putkesta. Monen muun makiskoira ryntäsi sellaista vauhtia putkesta ulos, ettei niillä ollut olngelmia, mutta minun pieni kiltti poikana kääntyi mammaa etsimään turhankin nätisti. Siinä sitten kun jännittelin ja varmistelin muuria, niin unohdin minne sen jälkeen mennään, lähes tungin koiran hylkyputkeenkin, mutta onneksi Gatsby pyöri vain kiellon meille. Teimme jälleen yhteistä rataa, mikä oli itselle se isoin juttu!  Lisäksi Gatsbyn vire oli kohdillaan radan ulkopuolellakin ja sen kanssa oli rento ja kiva odotella! Harmi, kun ei ollut sitä kolmatta rataa! Jäi sellainen fiilis, että se olisi voinut olla se meidän rata! Seuramme palkinnot olivat parantuneet sitten viime kisoissa pärjäämistemme. Sain starttialennuslahjakortin, etusetelin Riemuun, suklaata sekä kivan lelun koiralle. Tämän lisäksi sain vielä valkata palkintopöydästä jotain pientä kivaa ja otin Gatsbylle äijämäisen pinkin vilkkuvalon talven pimeisiin iltoihin! 


Gatsby ♥ Hurtta

Jokunen aikaa sitten Gatsby voitti itselleen panta- ja hihnasetin Hurtalta. Jos joku vielä muistaa ajan ennen lunta, niin kävimme Käpyläisen kanssa testaamassa, miten Hurtta pärjää sienimetsällä. Spoileri varoitus: pärjäsihän se!

Setti on tämmöinen hieno Suomi 100 teemainen ja sopii kyllä Gatsbyn väreihin hienosti!
Omistajan mieltä lämmittää Hurtta-tuotteissa aina se, että tekijät tiedostavat Suomessa olevan aikas usein pimeää. Niinpä sekä hihna että panta ovat tehokkaasti heijastimilla varustellut. Vaikka panta näyttääkin hukkuvan Gatsbyn harjaan sen verran tehokkaasti, ettei tähänkään postaukseen saatu yhtään hyvää kuvaa pannasta sen kaulassa, niin pimeällä sen heijastimet oikeasti näkyvät esimerkiksi otsalamppuni valossa hämmästyttävän hyvin. Varmaan jotain uudenlaista taikaa moinen! Panta saa myös valtaisat plussat siitä, että se on oikeasti tarpeeksi leveä! On todella paljon pantoja, jotka näyttävät leveiltä, mutta joissa tuo kovikenauha on kauhean kapea. Tässä pannassa kaikki on kuitenkin leveää ja tukevaa, mutta pehmeää. Lisäksi koko on Gatsbylle juuri passeli, sillä se ei kiristyessäänkään kurista koiraa, mutta pysyy kaulassa. Ollut aivan ihanan kätevä erityisesti agikisoissa! Lisäksi puhelinnumerolappunen oli iloinen yllätys! Tosin en ole vielä löytänyt kynää, joka ei kulu pois. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan, jos jollakulla on niitä tarjota! Kuulakärkikynä näytti alkuun lupaavalta, mutta enää ei ihan koko numerosta saa selvää.

Kuvassa numerolappu siis vielä ihan täyttämättömänä
En ole rehellisesti sanottuna mikään suurin köysitaluttimien ystävä, koska koirani ei ole täysin vetämätön tapaus. Hihnasta on inhottava napata keskeltä kiinni, jos yllättävä tilanne tulee vastaan. Hihna on silti voittanut minut puolelleen kolmesta syystä. Ensinnäkin sen käsilenksu on taivaallisen pehmeä! Siis aivan ihanan tuntuinen kädessä! Toisekseen sen pystyy kiinnittämään super helposti lenkiksi. Käsilenkki on yhditetty hihnaan metallirinkulalla, johon hinan lukko on helppo sujauttaa. Tämä mahdollistaa helpon ja turvallisen koiran kytkemisen johonkin kiinteään. Kolmanneksi hihna on tämän ominaisuuden takia lempparini ottaa metsälenkeille mukaan, koska se on todella helppo heittää niskan taakse tai olan yli eikä se tipu matkasta, koska sen saa niin hyvin kiinni itseensä.

Maailman ihanin käsilenkki! ♥ Tykkään myös hitokseen metalliosien väristä!
Joku ilkimys sitoi Gatsbyn puuhun! 


Setti ei ole enää ihan niin valkoinen kuin uutena, mutta mitään muuta vikaa siihen ei ole ilmennyt. Kuten kuvasta näkyy, kanttarellisaaliimme jäi hieman pieneksi, mutta se ei Gatsbyä haitannut, sillä se pääsi tekemään lemppariaan eli metsäagilityä!

Gatsby tutkii emännän säälittävää saalista

Wihiii!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Agi Teamiläiset

Blogi on ollut hiljainen, koska en vaan saa kolmea aloitettua luonnosta valmiiksi teksteiksi asti. Tähän väliin pitää silti tulla hehkuttamaan, että haimme seuramme järjestämään agility teamiin. En nähtävästi onnistunut ryssimään lauantaina pidettyä valintatilaisuutta, sillä meidät Käpysen kanssa teamiin valittiin! Sunnuntaina on suunnittelukokous ja ensimmäinen leiripäivä on merkitty noin kuukauden päähän kalenteriin. Odotan innolla ja toki vähän kauhullakin! Olemme meinaan aika kovatasoisessa porukassa eli nyt pitää meikäläisenkin ryhdistäytyä ja osoittaa, että olemme paikkamme arvoisia. Turhaan ei mennä jonkun toisen paikkaa viemään! Tuleva team koutsimme Outi Harju kirjoitti meistä näin: Gatsby on aivan ihanan taitava ja Katariina on iloisen aurinkoinen. Kunhan saadaan ohjausvalinnat ja koiran linjaamiset kuntoon niin tätä paria ei pidättele mikään. Isot odotukset siis saatiin heti kättelyssä täytettäviksi! 

Komian Käpyläisen kuvannut Jenny Söderlund

Taidan tunkea tähän samaan postaukseen erään toisen kirjoituksen, joka on kulkenu luonnoksissani nimellä "pelastusmasis". Heinäkuu oli jotenkin aivan mahtava Gatsbyn kanssa puuhailun suhteen. Se oli oma pieni tottelevainen mussukkaiseni, jonka kanssa oli kiva mennä ja tehdä. Kun pelastelutreenit palasivat kesätauolta, tajusin, että ne vetivät fiilikseni samantien noin sata pykälää alaspäin. Gatsby ei käyttäytynyt alkuunkaan ja jopa huusi todella sitkeästi autossa. Sitten kun saatiin tähän kaupanpäällisinä ilmaisuongelmia, niin oma ketutuskäyrä alkoi kohota ja vauhdilla. Parin viikon päästä olinkin naama norsun värkillä enkä odottanut vuoroamme ollenkaan. Lopulta saimme kuitenkin onnistuneet treenit melkein kaksi viikkoa sitten, mutta nekään eivät oikein riittäneet vaikka ne onnistuivat oikeasti järjettömän hyvin. Neljän vuoden treenauksen jälkeen tunnumme olevan aina vain kauempana ja kauempana koevalmiista koirakosta. Niinpä päätin, että jos agi teamiin päästään, niin pyhitän vuoden agilitylle. Kokeillaan, mihin vuoden panostuksella voimmekaan päästä ja oikeasti annetaan tällä projektille kaikkemme. Pelastelu kun vie vähintään yhden treenipäivän viikosta ja aina niin kovin monta tuntia kerrallaan. Muutamat pelastelutreenit tässä varmaan vielä käydään, mutta sitten olisi tarkoitus palata pelastelun pariin pupsisen kanssa. 

Tämäkin kuva Jennyn kamerasta ♥

lauantai 12. elokuuta 2017

Gatsby the Hallitseva Rotumestari

Tämän päivän agikisoista ei paljon muuta kommentoitavaa ole kuin että australianpaimenkoirien rotumestaruus osui kohdallemme. Ykkösiin osallistui vaivaiset kolme aussieta ja meidän oikeasti kiva vitonen (tein liian ison jarrun pituudelle ja kiltti koirani jarrutti mukana, joten viimeinen palikka kaatui, muuten sujui juuri niin kuin treeneissä!) vei voiton. Muuten kisat olivatkin hieman nihkeät. Gatsby ei odota vuoroaan hiljaa, joten joudun aina jättämään sen kisoissa autoon. I-HAH kentällä auton joutui jättämään yllättävän kauksi (noin nelisen minuuttia taisi mennä näillä jaloilla taapertaessa per suunta) eli jotenkin oli koko ajan kiireentuntu ja stressi oman vuoron missaamisesta. Gatsby käyttäytyi myös yllättävän riidanhaluisesti eikä yhtään niin kivasti kuin muuten viime aikoina. Sen kanssa ei rehellisesti sanottuna ollut mukava olla kisoissa. Lisäksi se sai varmaan räyhäämisestä johtuen itselleen taas sitä järkkyä kisavirettä aikaan, jonka takia kakkosrata meni aika rumasti. Ainoa hyvä oli ehkä se, että vaikka tuo päättikin, ettei todellakaan ole suorittamassa rengasta ja ehti käydä väärän putken suulla (josta HYL), niin tuli sieltä kuitenkin kiltisti takaisin. Muuten tipahteli rimoja ja kontaktit oli rumat tai siis Gatsby veti niiden yli sekä keinulla että A:lla vaikkakin jäi sitten maan kamaralle odottamaan. Hyppärilläkään se ei ollut oma itsensä ja ansaittiin oudoin vitonen meidän kisauralla: kielto putkelta!? Kieltohässäkästä huolimatta vauhtia oli 4,96 m/s eli melkoista reikäpää paahtoa. Sokerina pohjalla sain taas kiihtyneen otukseni hampaat käteeni maalissa. Ei siis jäänyt mitenkään erityisen kiva fiilis vaikka mestaruus voitettiinkin ja saatiin näin hieno miehinen ruusuke sen kunniaksi:

Miehekäs Mestari

perjantai 4. elokuuta 2017

Voitokkaat vitoset

Lomalla jaksaa käydä kisaamassa vähän kauempanakin ja tänään huristelimme Kirkkonummelle kisaamaan. Tuomarina oli jälleen uusi kokemus eli Heidi Viitaniemi, joka oli suunnitellut sujuvat radat ja oli vielä oikein mukava kaupan päälle! Ensimmäisellä radalla oli tosi kiva fiilis, mutta rengas tuotti perinteisen ongelman eli puhdas ratamme kosahti tokaviimeisenä olleeseen renkaaseen. Jotain muutakin outoa radalla varmaan oli, sillä Gatsbyn vauhti oli tulosten mukaan vain 3,69 m/s. Hitaalta se ei meinaan ainakaan meikäläisestä tuntunut, mutta vapautin sitä ehkä hieman hidastellen kontakteilta?



Seuraavaksi oli hyppäri, jolla ei kauhukseni ollut yhtä ainoata kääntävää putkea. Koska rata oli valmiina jo saapuessamme paikalle, kävin sitä kurkkimassa. Huikkasin ohikulkevalle ihmiselle, että oliko tämä oikeasti ykkösten rata ja missä kaikki kääntävät putket oikein olivat!? Hän meinasi, että rankkasadevaaran takia luovuttiin putkista, koska ne ovat märkinä sitten liukkaat. Minä myötäilin ymmärtäväisenä, mutta samalla meinasin, että en tulisi koskaan koirani kanssa tuommoista rataa ehtimään. Tyyppi tsemppasi, että taisteluhenkeä peliin! Ensimmäisen rataantutustumisen alkaessa silmäni meinasi pudota päästä, kun kyseinen ohikulkija osoittautuikin meidän tuomariksemme. Olin siis mennyt haukkumaan hänelle hänen suunnittelemaansa rataa päin naamaa! Vielä enemmän hävetti, kun kävin hakemassa kyseiseltä radalta sitten palkintomme... Tajusin onneksi pyytää tökeryyttäni anteeksi ja en ollut selvästikään onneksi kauhean verisesti onnistunut tuomaria loukkaamaan! Rata ei tosiaan ollutkaan vain suoran paahtamista eli ehdinkin paikkoihin ihan hyvin. Pitää ottaa okseri ahkerampaan treeniin, sillä toinen rima tippui loppusuoralla, mistä siis tuloksena se 5. Tällä radalla Käpy paineli tulosten mukaan yli 45 m/s eli oletan pienen pilkkuvirheen tapahtuneen!


Viimeisellä radalla taisin sijoittua hieman Gatsbyn eteen muurilla, sillä se tiputti pari palikkaa. Muuten rata tuntui melkein nihkeimmältä siihen astisista. Olin koiran tiellä, mutta Gatsby onneksi pelasteli minua minkä kerkesi! Kaunista meno ei varmaan ollut, mutta jostain syystä tehtiin meidän päivän nopein etenemä 4,61 m/s, jolla tosiaan napattiin voitto nollien puuttuessa. Vaikka rataantutustumiset olivat hieman kaaottisia, kun kaikki noin 30 tyyppiä pyöri siellä samaan aikaan, niin muuten kisoissa ei ollut mitään moitittavaa (ja aikaa annettiin oikeasti kyllä tarpeeksi!). Palkinnot olivat kivat; saatiin nappulaa, tonnikalanamuja, pari lelua sekä valtava kanafilepäällysteinen luu, jota Käpy tällä hetkellä tyytyväisenä mussuttaa. Pakko mennä Kirkkonummelle kisaamaan toistekin, kun saimme lisäksi niin monta lahjakorttia; yhden ilmaisen ja kaksi puoleenhintaan olevaa starttia. Yhden radan hinnalla voimme siis käydä joku kerta kisaamassa kolmet! Kyllä niistä vitosistakin jotakin hyötyä voi näemmä olla! Bonuksena tuli tavattua myös blogisfääristä tuttu Sarianne! Oli todella kiva vaihtaa pari sanaa ihan livenäkin!



maanantai 31. heinäkuuta 2017

Se kuuluisa flow!

Mutustelelen tätä kirjoitellessani meidän agikisojen voittokarkkeja ja voin sanoa, etteivät Pantterit ole vähään aikaan maistuneet näin hyviltä! Kiitos TAMSKin joustavien ilmoittautumisten, ilmosin meidät hetken mielijohteesta Tampereen kisoihin. Ensimmäiseen rataan tutustuessani silmäilin rengasta huolestuneena. Se meinaan oli täysin erinäköinen, kun meidän oma, mutta päätin luottaa radalla koiraan. Gatsby taas päätti, ettei moinen musta pyöränrengas ole mikään oikea agilityeste ja meni siitä varmaan kolmesti ohi. Jälleen siis rengashylly meidän kisasaldoon... Muuten rata kuitenkin tuntui sujuvalta, kuten Arto Laitisen radat ovat tupanneet olemaankin. Yksi rima putosi, mutta ei onneksi se ensimmäinen, kuten nyt on vähän tavaksi kisoissa tullut. Keskityin jättämään koiran varmasti tarpeeksi kauas ja annoin sille suoritusrauhana eli en liikkunut sen hypätessä. Tämä tuntuikin auttavan!

Kisojen jälkeen hurautimme Hervantaan siskon Priyan ja bc Popan luokse. Tyttöjen pyllyt haisivat juoksujen jälkeen hieman liian hyviltä ja Gatsby keskittyikin olemaan melkoisen rasittava otus. Omistajille sentään oli onneksi kivaa!

Timo Teileri oli uusi kokemus, mutta hänkin oli suunnitellut ihan tehtävissä olevan hyppärin ykkösille. Tosin emme olleet ainoita, jotka sujahtivat yhteen ansaputkeen, mutta en ollut radalla aivan yhtä myöhässä kuin olin kuvitellut ja loppu sujui valtavasti odottamaani paremmin! Aivan loistava fiilis jäi! Tutustuin myös todella kivaan toiseen aussieihmiseen kisoissa, joka ihan itse tarjosi hyppärin kuvaamista, kun he eivät sille osallistuneet. Tässäpä siis se:

Videon kuvannut Maija Vartiainen


Viimeisellä radalla kirosin rengasta jo valmiiksi, mutta Käpy meni ja yllätti! Se teki renkaan epäröimättä ja aivan oikein! Tosin taisi olla itsekin niin yllättynyt, että kääntyikin sitten minua kohti, mutta tuomari ei onneksi antanut siitä kieltoa. Muutenkin se mennä vipelsi todella sujuvasti, irtosi hienosti ja teki esteet varman tuntuisesti. Niinpä saimmekin sitten puhtaan radan, toisen LUVAmme ja vauhtia piisasi 4,68 m/s emännästä huolimatta eli ihanneaika 46s alittui 14,39 sekunnilla. Olin melkoisen ylpeä pienestä poikkelista! Karkkien lisäksi saimme lelun ja ilmaisen startin agikisoihin. Hyvät oli siis palkinnot ainakin voittajilla! Halli oli ihanan tilava eli mielellään tuonne ajelee toistekin kisailemaan!


Videosta kiitos TAMSKille! Upea palvelu, kun voi tilata oman koiran radan
ja se tuli vieläpä muutamassa tunnissa viestistäni!



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ärinättömät Ärinät

Viikonloppuun mahtui vaikka mitä kivaa koirarintamalla! Aloittakaamme tuoreimmasta eli eilisistä agikisoista. Seuramme järjesti Artjärven Ärinät nimisen kisaviikonlopun, jonka aikana oli mahdollisuus kisata kolmessa lajissa: agilityssä, tokossa ja rallyssa. Vaikka emme tehneetkään Käpyläisen kanssa nollia, niin kisavire oli järkevin pitkään aikaan! Minua ei purtu, kellekään ei uristu ja Gatsby käyttäytyi kisapaikalla todella rennosti radan ulkopuolella. Koska ulkokentällä ei ollut mitään näköestettä, niin odotellessa Gatsby kannusti edellistä radallamenijää melkoisen suuriäänisesti. Tätä tulikin eräs seuralaisemme kommentoimaan, että koirallani on selvästi keskittymisongelmia. Hän on ennenkin kommentoinut koirani kiihkeyttä hyvin negatiivisesti päin naamaani, joten ylpeydekseni voin sanoa, että kerrankin osasin puolustaa itseäni! Sanoin ihan nätisti, ettei hänen kommenttinsa tunnu hyviltä ja sain hämmentyneen anteeksipyynnön. Gatsbyhän sitä paitsi oli mitä keskittyinein! Keskittyi meinaan niin pirukseen siihen agiin! Radalla tai sen jälkeen ei ollut kyllä pienintäkään aikomusta lähteä painelemaan mihinkään luvattomille teille! Sen kanssa oli suorastaa kiva olla kisapaikalla!

Agipeto! (Kuva Tuija Laurila)
Ensimmäisellä radalla ohjasin aivan liikaa ja yritin varmistella. Suuresti näiden syiden takia rata oli aiak tahmea, koska olin sitten varmistelujen takia vielä pahemmin myöhässä kuin normaalisti. Gatsby vetäisi myös turvat, jotka videolta katsottuna oli aika hurjan näköiset! En huomannut kaatumisen laajuutta sillä hetkellä vaan luulin sen vähän niianneen. Onneksi kaikki oli kunnossa, mutta olisin kyllä jättänyt radan sillä kertaa siihen, jos olisin koko rähmäämisen nähnyt. Rengas kosahteli taas ja siitä vaihteeksi HYLly. Se pitää selvästi saada treenattua nyt myös kisavarmaksi!

Gatsby heittäytyi täysillä (Kuva Tuija Laurila)
Toisella radalla annoinkin sitten koiralle jo enemmän tilaa suorittaa. Meno parani heti vaikkakin menin sitten varmistelemaan sitä hitsikän rengasta ja se nyt oli aivan turhaa. Aiheutin itse tällä radalla rengasvirheen. Ensimmäinen rima tippui, koska en antanut Gatsbyn suorittaa sitä rauhassa ja kepit yllätti, sillä ne sujuvat yleensä Käpyltä todella hyvin. Olin rataantutustumisessa pelännyt viimeisen putken jälkeistä elämää, mutta se sujuikin täydellisesti! Käpy irtosi loppusuoralla ja haki hypyt niin kuin pitääkin. Hieno pieni poikkeli! Lisäksi se ei ollut moksiskaan toisesta koirasta, joka hengaili melkoisen lähellä hihnavatia. Se oli vain ja ainoastaan keskittynyt meikäläisen kanssa työskentelyyn ♥




Nämä ilmeet eivät voisi osuvampia olla! Emäntä tuskaisena ja koiralla taas siisteintä ikinä! (Kuva Tuija Laurila)

Perjantaina Gatsby sai hemaisevaa seuraa Kukkamaarian ja tulevan morsionsa Kaijan muodossa. Omistajat höpöttelivät pentuprojektin käytännönasioita ja Gatsby opetti tytöille talon tavat eli millä aidalla kannattaa kerjätä naapureilta herkkuja! Gatsby pääsi myös agittamaan Kaijan omistajan Vilman kanssa ja heidän menoaan oli ilo katsella! Videon unohtui viimeiselle pätkälle ääni ja kuvaus on paikoitellen todella epävakaista eli kiitos ja anteeksi!



Kauhukolmikko Kukkamaaria (Muttonbuster's Moon River), Kaija ja Käpy

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Käpyläinen 4v ♥

Gatsby täytti tänään neljä vuotta ja on nyt ihan aikuiseksi haukuttavissa. Varsinkin viime aikoina sen kanssa puuhastelu on ollut aivan huippua ja jotenkin tuntuu, että yhteisymmärryksemme on kasvanut näiden vuosien aikana. Itsellä on edelleen hakemista paimenen herkkä pieni poika - kiihkeä pieni pirulainen ääripääspektrumien kanssa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Jopa minä tunnun olevan kehityskelpoinen yksilö! Gatsby pääsi synttärilahjaksi tokoilemaan ja se hitto vieköön oli jälleen aivan mielettömän upea! Keskittyi vaikka toisella puolella aitaa aksattiin, huudettiin ja suhahdeltiin putkiin. Meidänkin puolella oli putkihäiriötä sillä pareittain lähetimme koiran putkeen ja pyysimme koiran maahan ennen kuin se ehti luokse. Gatsby yllätti täysin tottelemalla maahanmenokäskyä jopa ennen putkeen menemistä! Lähetin sen putkeen, mutta käskinkin maahan ja sehän totteli! Useammankin kerran! Kierrokset nousi, mutta keskittyminen pysi eikä edes toisen koiran kannustavat huudahdukset häirinneet sitä. Järjettömän upea mies! ♥ 

4v posetus



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Sotasuunnitelmana reisitarget

Ilmoittauduin innoissani, kun seuramme järjesti Vappu Alatalon motivointiklinikan ja mahduimme Gatsbyn kanssa koirakkopaikalle. Meille kummallekin kun tuo vireen säätely ei ole se helpoin asia, niin odotin koulutusta kovasti! Ettei elämä olisi kuitenkaan liian helppoa, päätti Käpyläisen masu mennä jostakin syystä yön aikana sekaisin. Se kuitenkin joi hyvin, pissasi normaalisti ja olisi syönytkin, ellen olisi ilkeänä ollut antamatta sille ruokaa. Soittelin silti jo aamusta, että mitenköhän meidän osallistumisen laita olisi? Onneksi kouluttaja suostui tulemaan meidän kanssa ulos, niin ei tarvinut viedä Käpyä halliin. Uskon, että masu on sekaisin vain jostain sopimattomasta herkusta, mutta kun koskaan ei voi tietää ja hallilla käy paljon pentujakin, niin en halunnut riskeerata kenekään muun koiran terveyttä. Meidän kannalta sää oli ikävän kuuma ja viileä halli olisi kyllä tullut hommissa tarpeeseen. Plus Gatsby joi yllättävän huonosti autossa (jonka sain onneksi varjoon!), joten se oli kyllä hieman vetelää poikaa.

Pieni killisilmä ♥
Vapun kanssa ensin juteltiin ja kuten olenkin hieman epäillyt, niin pelkkä rauhoittuminen kiihdyttävissä tilanteissa ei riitä. Jossain vaiheessa kun se pato kuitenkin pettää, niin koiralle pitää rakentaa sopivia purkuväyliä. Tajusin, että olen agikisoissa pistänyt Gatsbyä odotellessa vain patoamaan, johon se myös nykyään aika kivasti kykenee, jolloin ei ole ihmekään, että radalla se sitten purkaa kaiken kiihkonsa aivottomaan kisavireeseen. Pitää siis koittaa saada se purraamaan lelussa höyryjänsä ennen kisasuoritusta, niin onnistumisen mahdollisuudet kasvavat varmasti. PHAUn kisoissa Gatsby oli odottelussa kaikkein rennoin, mitä olen sitä vähään aikaan nähnyt, joten se keräsi itseensä vähiten kierroksia ja sen takia kisatkin melkein sujuivat. 


Pureuduimme itselleni siihen suurimpaan murheenkryyniin eli pelastelun luoksepäästävyyteen. Ideana on saada rakennettua sitä kuplaa, jota olenkin lähtenyt nyt todenteolla työstämään ja siihen avuksi reisitargettia. Koitan nyt saada ehdollistettua Käpyn painamaan leukansa reiteeni kiinni ja patoamaan siinä kiihkonsa, jonka pääsee sitten purkamaan siihen maailman parhaaseen leluun, joka odottaa esimerkiksi autolla. Leluun saa sitten purkaa kaiken sen stressin, mitä tilanne koirassa varmasti aiheuttaa. Aloitimmekin tämän rakentamista meidän käsitargetin avulla ja kanssaklinikkalaiset tekivät meille ihmisrivin, jossa harjoittelimme targettiin tuloa. Pidin kämmentä siis reittäni vasten tarjolla ja Käpy tarjosi todella hienosti siihen koskemista! Toki alkuun autoin, mutta lopulta ilman vihjesanaakin. Ulkona oli jonkin verran häiriötä eikä Gatsby ollut ihan parhaassa iskussaan muutenkaan, mutta sain sen silti aikas kivaan työmoodiin. Vappu kehaisikin, että meillä molemmilla sujui harjoitus hyvin ja minäkin kuulemma osasin lukea koiraani! Sain kehuja, että osasin olla rentona, mutta olin itse liian innokas ja kehuin liian kiljahtelevaisesti. Tämä rikkoo sitä meidän kuplaa eli myös omistajan pitää malttaa pysyä rauhallisena. Itse tietenkin olen vain koittanut olla koirasta tarpeeksi kiinnostava, mutta tässä hommassa se ei toimi. Lisäksi kontrolloin Gatsbä liikaa esimerkiksi pyytämällä siltä kontaktia. Vappu sanoi, että ymmärtää oikein hyvin, miksi näin teen (koska levottomasta katseesta voi äityä rähinä) mutta koiralle pitää antaa enemmän tilaa toimia itse oikein. Aion nyt koittaa rakentaa tästä meille sen toimintamallin, joka meidät ensi syksynä pelastuskokeisiin veisi. Reisitargetti kuulostaa helpommalta kriteeriltä toteuttaa kuin pelkkä kontaktin pitäminen. Koiralla kun on mahdollisuus purkaa kiihtymystään painamalla päätään vielä kovemmin jalkaani vasten. 

Ylijäämä kuvasaastetta raunioilta

Mielenkiintoinen koulutuspäivä kaikkinensa ja olisin jäänyt katsomaan loputkin koirakot, jollei omani olisi hieman masuvaivainen. Hieman ehdin huolestua, josko motivointi menisi helposti houkuttelun puolelle sillä omistajan vastuuta koiran motivaatiosta korostettiin luennolla. Pelkoni oli kuitenkin onneksi lopulta turha. Koira nimenomaan koulutettiin olemaan aktiivinen omistajaasa kohtaan. Varsinkin pentujen kanssa tehdyt kuolleen lelun harjoitukset ja luopumiset olivat todella kiinnostavia ja pistin ne korvan taakse Käpy Kakkosen varalle.



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kotkassa raunioilla

Lälläritikkaat
Kesäloman ehdottomasti parhaita puolia on aika, aika ja aika! Ehtii ihan helposti vaikka Kotkaan asti treenailemaan! Rauniot ovat kyllä aivan huippu paikka treenata, sillä siellä saa niin erilaisia piiloja koiralle kuin mihin metsässä useinkaan pystytään. Teimme kaksi kierrosta, joista ensimmäisellä otin teemaksi lähekkäiset piilot. Gatsbyllä oli ennen tapana etsiä vaikka kaikki maalit ennen ilmaisua ja nykyään taas se lopettaa nenänkäytön maalin löydettyään. Sen on ollut viime aikoina vaikeuksia tajuta, että maalimiehet voivat olla toistensa vieressä, jos esimerkiksi toinen on ollut kivellä ja toinen sen vieresäs puskassa. Raunioilla homma tuntui vihdoin aukeavan vähän Käpyläiselle, joka teki toisen setin lähekkäisiä jo todella hienosti! Pitää muistaa treenata näitä ahkerammin! 

Toisella kierroksella vaikeuksia tuotti piilo, joka haisi putkiston kautta paikkaan, josta koira ei päässt sisälle. Jotta Gatsby pääsi luokse, sen piti luopua hajusta ja mennä useamman metrin päähän, mistä vihdoin pääsi putkeen. Taas kerran ihastelin koirani ketteryyttä ja alustavarmuutta! Ei pätkääkään häirinnyt liukkaat tai liikkuvat alustat, ritiläportaat tai korkeatpaikat eikä savukaan. Järkeä on kuitenkin jo sen verran, ettei omistajaa hirvittänyt, mistä olen myös kiitollinen! 

Näissä tikkaissa Käpy sen sijaan jäi hetkellisesti tähän kohtaan jumiin.

Käpyn pusukoppi on aina auki! (Lavastettu kuva, Gatsbyllä ei oikeasti ollut pantaa raunioilla, nou hätä.)

Treenien jälkeen kävimme turisteilemassa Kotkan keskustassa opiskeluaikaisen ystäväiseni kanssa ja Gatsby pääsi terassille mukaamme syömään. Se sai oikein oman karahvin vettä ja kehuja henkilökunnalta. Kerran se murisi yhdelle tuijottavalle koiralle, mutta muuten makoili todella rennosti jaloissani eikä häirinnyt ketään. Sain jälleen olla siihen oikein tyytyväinen!

Huono kuva, mutta paras ilme ♥