sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Hajuhommia


Menneinä päivinä on käyty useampaankin otteeseen pelastelemassa vaikkei omistaja siitä juuri blogiin olekaan saanut juttua kirjoitettua. Eräissä treeneissä harjoittelimme pitkää kertomismatkaa, joka tuli tarpeeseen, sillä Gatsbyllä tuppaa ajatus välillä pitkässä matkassa katkeamaan. Ensimmäinen ilmaisu meni aivan kuten pitikin vaikka siinä oli pupu bonushäiriönä! Gatsby ei tainnut pitkäkorvaa onneksi huomata, mutta minä pidätin hetken hengitystäni rusakon lähtiessä loikkimaan meitä karkuun. Ainoa miinus oli se, että Gatsby ehti mielestään käydä viereisessä ojapurossa viilentymässä minua odotellessaan. Toisella maalimiehellä taas työsti hajun hienosti ja irtosi kivasti. Minutkin koiruli vielä löysi, mutta ilmaisua ei tullutkaan. Otimme maalimiehen ylös ja minä pyysin Gatsbyn maahan odottamaan. Maali sitten antoi minulle palkkarasian ja minä hieman voivotellen laitoin sen koiran nähden omaan taskuuni. Kolmas maali sitten ilmaistiinkin, mutta sahaaminen jäi vähän laiskaksi eikä minua viitsitty kauheasti ylämäestä haeskella. 

Liitävän vauhti-Käpyläisen on kuvannut Jenny Söderlund

Olemme käyneet myös vanhassa palolaitoksessa ja taas sai huomata kuinka oudosti hajut rakennuksissa liikkuvat. Gatsbyn oli todella vaikea paikantaa suihkuverhon takana olevaa maalia, sillä haju oli keskellä viereistä huonetta. Hajun kohdalla minulla olikin tanssiva pieni koira, joka tarkisti epätoivoisena patterien taustat ja lavuaarinkin maalimiehen varalta. Lopulta pienellä ääniavulla Gatsby luopui hajusta ja löysi vihdoinkin sen lähteen. Hienosti ilmaisi vaikka oli melkein vieressä. Kaappirivistöstä se sen sijaan löysi heti juuri sen haisevimman kaapin! Paikalle ilmestyi myös porukka bändiharkkailemaan eikä musiikki aina ollut Gatsbyn mieleen vaan se jäi välillä kuuntelemaan pää kenossa toisten musisointia. Hienosti meni kaikesta huolimatta!

Lauantain lenkkiseurue eli Gatsby, Elsa ja Mimmi

Olimme Tarun kanssa eilen ainoat treeneihin ilmoittautuneet. Sovimme kuitenkin, että Taru menisi Gatsbylle piiloon ja lopuksi lähtisimme kimpassa lenkille Mimmin ja Elsan kanssa. Kuljin tahallaan pitkin tyhjiä alueita ja Gatsby teki hommia hieman laiskasti hajujen puuttuessa. Tämän olen huomannut ennenkin eli tuo liikkuu hajustetulla alueella todella paljon aktiivisemmin kuin hajuttomalla. Teki kuitenkin hommia, risteili laiskan puoleisesti, mutta tarkensi todella kivasti ihan itse! Päätin kuvata treenin, mutta kännykkäni oli asiasta eri mieltä ja pimahti totaalisesti. Ensin kuva meni täysin valkoiseksi, sen jälkeen täysin mustaksi ja sitten jännän vihreäksi. Lopulta jouduin käynnistämään koko laitteen uudestaan, jotta pääsin jatkamaan videointia. Videolla esiintyy normaalia vähemmän pissaileva, normaalia laiskemmin liikkuva, mutta perus Käpymäisesti löydöstä riemastuva pikku koira!




Gatsby ei ollut taaskaan kauhean kiinnostunut Elsasta, sillä metsässä oli paljon kivempi tutkia hajuja. Elsa kantaa usein jotain suussaan ja saikin Käpyn välillä kiinnostumaan kepeistään. Jonkin verran koirat siis juoksentelivat leikkien, mutta ainakin omistaja nautti lenkkiseurasta koiransakin edestä! Menee kyllä lenkki niin hujauksessa, kun on seuraa ja uusia lenkkihoodeja kaupan päälle. Ennen autoille menemistä koirat spurttailivat vielä treenialueellamme kunnes Gatsby vingahti ja nosti tassun ilmaan. Menin katsomaan mikä sillä oli ja ihan kunnon anturanriekale lärpätti tuulessa. Nappasin koiran varmuudeksi syliini, sillä koko tassu oli niin hiekkainen, etten ollut yhtään varma vamman vakavuudesta. Matka ei onneksi ollut pitkä, mutta reilu 20 kilon kantaminen ei silti ole ihan kevyttäkään hommaa. Autolla huuhtelin tassun ja Gatsby ehti omatoimisesti nypätä riekaleen irti. Verta ei tullut eikä haavassa näyttänyt onneksi olevan mitään sinne kuulumatonta. Kotona vielä putsasin huolella, laitoin lääkesalvaa ja kielsin nuoleskelemasta. Haava oli jo tänään kuivan ja siistin näköinen, kunnes joku keksi innostua naapurin ihanasta tädistä pienen juoksuspurtin verran. Nyt se punoittaa taas vähän, mutta on onneksi aika ylhäällä jalassa eli ei normaalisiti kävellessä ota maahan. Hieman koomisen korkealle Gatsby tassuaan nostaa, mutta kulkee kuitenkin kivuttoman oloisesti. Olen siis optimistinen paranemisen suhteen! Ja juuri kun puhuttiin Tarun kanssa vaakuutuksista ja kehuin, kuinka vähän tuo on telonut itseään!

Anturanlärpäke

4 kommenttia:

  1. Auts! Pikaista paranemista tassulle.
    Me voimailimme keskiviikkona kantamalla Armasta (23,5 kg) pari kilometriä metsästä pois. Juniori teloi olkapäänsä, ilmeisesti lihasten kiinnityskohdat) eikä suostunut kävelemään. Toivottavasti toipuminen ei vie kauaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tassu näyttää ainakin toistaiseksi toipuvan kivaa vauhtia!

      Ompas Armas aika mötkäle! Olisi kyllä meikäläiseltä loppunut kunto kesken tuolla matkalla! Pikaista paranemista Armakselle ♥

      Poista
  2. Voi paranemista tassulle! Kiva videopätkä teidän treenailuista. Jotain samaa näissä pojissa kyllä on ;) Etenkin mua nauratti nuo merkkailut.. se on myös niin Djalia, aina ehtii merkkailla! Jopa jäljellä toisinaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään olin jo varma, että tuo sai tassunsa aamulenkillä maata ruopiessaan auki, mutta mitä vielä! Hienosti on parantunut :)

      Gatsby ehtii merkkailla uskomattoman usein, jäljellä ei ole sentään vielä kokeillut! Se myös usein saa odottaessa/luoksepäästävyysharjoituksissa huudettuaan masunsa jännäkakalle, joka on sit kiva tyhjentää kesken etsinnän myös. Onneksi rakennuksissa ja raunioilla on malttanut pitää ruumiintoiminnot minimissä.

      Poista