sunnuntai 4. elokuuta 2013

Itsehillintä, mitä se semmonen oikein on?

Eli reilut kaksi pitkää viikkoa hillitsin itseni, enkä tupannut itseäni kasvattajan luoksen vieraisille. Mutta tänään matkalla hyvien ystävieni Tuulin ja Jussin häistä tie vei niin läheltä pentusten kotiovea, että oli pakko poiketa. Lähetin kesken häiden viestin, että joskos sittenkin tulisin jo pupseja ihastelemahan. Saatoin meinaan joskus muutama viikko sitten uhota, että enhän minä nyt pentuja mene katsomaan ennen kun ne ovat vähän isompia. Laura-kasvattaja saattoi myös muistaa tämän ja eihän siinä auttanut muu kuin myöntää oma kärsimättömyyteni :D Iso kiitos vielä, että sain tunkea niinkin lyhyellä varotusajalla! Ja minua varten vielä oli järjestetty ohjelmaakin ruokkimiseen ja ulosviemisineen!

Into-pojuliini oli oikein terhakkaalla tuulella! Ruoka otettiin haukku-yritysten kera vastaan, nurmikolla käytiin seikkailemassa ja pienet jalat kantoivat pientä sankaria yllättävänkin ketterästi. Sylissä pikkumies välillä meinas vähän hermostua, mutta rauhoittui kyllä pian. Ja kun päästin rauhoittuneen pupsin jatkamaan touhotustaan, niin kaveri kiipesi takaisin syliin :) Osasi kyllä pistää melkoisen shown päälle tulevaa omistajaansa varten! Siskot meinaan olivat paljon rauhallisemmalla ja uneliaammalla tuulella. Nukkuvien siskojen päälle olikin Intosta kiva kiipeillä ja minä tietenki näin sieluni silmin sen mitä taitavimpana rauniokoiranalkuna ikuna! :D Ehkä nyt alan pikkuhiljaa tajuta, että minulle on ihan oikeasti pikkuinen koiruliini tulossa!

Ja nyt saatte ihailla kerrankin minun ottamiani kuvia kasvattajalta varastettujen sijaan:

Sylivaaveli 



Kun sain vihdoinkin koottua kasaan tarpeeksi mielenlujuutta ja jätin soloiset pennelit peräpeiliini, niin suuntasin mökille hakemaan isot pojat mökiltä hoidosta. Voin sanoa, että toin koirieni mielestä tullessani selvästi melkoisen mielenkiintoisia tuoksuja :) Eddie varsinkin nuuskutteli hartaasti, kun taas Ferolla oli vähän liian kiire kulkea isäni perässä, joka laittoi ihania uusia syöttejä rapumertoihinsa :D 

4 kommenttia:

  1. Täällä Saran ja Otson kanssa ihaillaan kuin söde :) Kasvanut kauheesti eikä näytä enää marsulta, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Koiramaisia piirteitä alkaa tosiaan pikku hiljaa erottua. Se muuttuu kyllä päivä päivältä söpömmäks! Muutaman viikon päästä sillä on varmaan jo se ihana pentu puff turkki! Sillon se vasta onkin mahdottoman vallottavan näkönen :)

      Poista
  2. Hei, tuohan on koira eikä possu tai marsu :D Suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks ookkin uskomatonta, minkä muutoksen pari viikkoa voi tehdä? :)

      Poista