sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Koira, jonka kanssa sitten EI harrasteta agilityä

Otsikon sanoin minä uhosin kaikille kasvattajasta lähtien, jotka vain jaksoivat kuunnella. Toisin kuitenkin kävi ja laji vei mennessään. Agility on kehittynyt valtavasti niistä ajoista, kun 15 vuotta sitten höntsäilimme sitä Eddien kanssa. Silloin laji ei tuntunut yhtään omalta ja kun nykyinen toiminta on kevyestä hömppäilystä kaukana, niin en osannut ikinä kuvitella itseäni agilityn pariin. Ihminen, joka kantaa useampaa kymmentä extrakiloa eikä ole koskaan ollut koordinaation mestari laihempanakaan, ei mielestäni voisi ikinä saada itseään taivutettua agilityn (nykyään urheiluksi laskettavan lajin!) kiemuroihin. Gatsby vain osoitti olevansa lajissa liian hyvä, joten emännän oli pakko poistua epämukavuusalueelleen, sillä halusin tarjota koiralleni jotain, mistä se selvästi nautti. Ei toki tee minullekaan pahaa joutua ottamaan joskus juoksuaskelia!

Tälläsen mää voitin! 

Tänään korkkasimme viralliset kisat agilityssä. Ainakin vuoden meitä on kisoihin yritetty usuttaa ja minä olen ollut kovasti vastaan. Vihdoin tuli oman seuran kisat ja kynnys madaltui sen verran, että lopulta kisoihin uskaltauduin. Epiksetkin kun ovat menneet ihan mukavasti. Tuntui silti sairaalta herätä vapaapäivänä kuuden jälkeen aamulla vain jännittääkseen tulevaa kisapäivää. Ensimmäisen radan hyllytys kuitenkin poisti paineita, sillä nyt sekin oli koettu eikä siihenkään kuoltu. Vaikeat kohdat menivät hyvin, mutta unohdin ohjata sitten niissä helpoiksi näkemissäni kohdissa, hups... Gatsby teki kuitenkin hienot kontaktit eikä rengas tuottanut mitään ongelmia, joten plussalle jäätiin! Vielä kun pieni paimeneni päätti käyttäytyä lähes moitteettomasti (parille koiralle murahteli, mutta lähinnä toisen provosaatiosta), niin oma olo rentoutui toisen radan lähestyessä. Gatsby ei kiljunut kuin syötävä toisten tekemisen perään eikä etsinyt aktiivisesti haastajia itselleen. Silti sillä oli tulta ja tuppuraa radalla ja minä onnistuin kerrankin ohjaamaan sitä järkevästi. Rata sujui mukavan tuntuisesti ja kotikisojen etuna saimme isot myötäelämisaplodit ja  kasapäin onnitteluita! Kyllä tämä agilityn harrastaminen taitaa sittenkin ihan kannattaa!


Videossa näkyvällä suorituksella nappasimme siis 1.-sijan, ensimmäisen LUVAmme sekä saimme hienon merkinnän uutukaiseen kisakirjaamme:


12 kommenttia:

  1. Ihan supersuper paljon onnea kisauran korkkaamisesta ja ensimmäisestä luvasta! Teidän meno näytti sujuvalta ja iloiselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mielettömän superisti kiitoksia kivasta kommentista! ♥

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Käpy on aina iloinen päästessään paahtamaan täysiä!

      Poista
  3. Onnea vielä! Upeeta menoa ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taaseen! Meno tuntui hyvältä jopa radalla mentäessä! :)

      Poista
  4. Hienolta näytti! Agility näyttää itselle hurjan vauhdikkaalta ja tuntuu, että muistamista ja keskittymistä vaadittaisin aivan kauheasti. :P Katsotaan päädymmekö mekin silti schipperken kanssa harrastuksen pariin jossain kohtaa! Ensimmäinen oma koira tulossa vasta, joten en tiedä minkälaiset jutut meillä sitten sujuu, katsotaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Jos minä pystyn agittamaan, niin kuka tahansa muukin pystyy siihen! :D Odotan kyllä innolla sitä päivää, kun kaikkia ohjauskuvioita ei tarvitse miettiä vaan ne siirtyvät lihasmuistiin. Sitä kaunista päivää odotellessa!

      Voisin kuvitella schipperken olevan oikein oiva koira agilityyn ja moneen muuhunkin kivaan! Onkos koiruli koska tulossa?

      Poista