Tai siis ainakin yritän väittää, että olen ollut niin ahkera elävässä elämässä, että blogia ei ole ehtinyt päivittää! Mutta nopiat kuulumiset tältä viikolta tuleepi tässä:
Maanantaina mua kiusattiin iltatöillä, joten nappasin Gatsbyn mukaan. Se odotti kokeuksen ajan autossa ja lähdimme sitten yhdessä valloittamaan keskustaa. Ensin toki valloitimme koulun parkkipaikan, muutaman vanhemman sekä koulun henkilökuntaa. Plus Gatsby kiipeili leikkikentällä iloisesti liukumäessä. Ei haitannut tätä pikku tallaajaa liukas pinta olleskaan!
Keskustassa käppäily sujui ilman isompia onkelmia. Mitä nyt olin ehtinyt unohtaa, miten paljon "herkkuja" ihmiset kaduille viskovatkaan. Oli hankala saada pentua liikkumaan etiäpäin, kun se yritti maistella jokaista tupakantumppia, purkkaa ja muuta roskaa... Ihmetyksen aiheitakin löytyi toki; pentu jäi tuijottelemaan liikennevaloa, kun se piippaili niin jännästi. Gatsby oikein hyppikin tolppaa vasten ja istuskeli pää kenollaan mokoman ihmetyksen juurella. Työkaverikin oli kuulemma meidät autosta nähnyt ja naureskellut meille :) Bussit oli hieman inhottavia sillon, kun ne sihisi, mutta istuskelimme erään vilkkaan kadun varrella, jossa noita pihisijöitä meni useita ohi. Kyllä ihmetys alkoi pikkuhiljaa laimeta. Gatsby ei vaikuttanut mitenkään pelokkaalta missään vaiheessa, mutta jännää sillä selvästi oli. Se ei myöskään edelleenkään tykkää rapisevista tuulivermeistä. Yhtä ihmistä kierrettiin mahdollisimman kaukaa, kun se niin rapisi! Pressujenkin rapina on ollut hieman ällöä, tosin eilen pentu sitten itse tepasteli naapurin pressun päällä ilman ongelmia. Ota näistä nyt selvää :D
Ihmeen vähän meillä oli ihailijoita. Lähinnä muutama vanhempi ihminen kehaisi ja tuli kutsusta pentua katsomaan. Koska kaikki lemmikkiliikkeet oli jo kiinni, niin kävimme eläinlääkäriasemalla pentua puntaroimassa. Sielläkin oikein puhuttelin huonetta, että pentua saisi tulla moikkaamaan, jos kiinostaa. Ihmiset kattoivat minua hämäläiseen tapaan hyvin oudoksuen ja yksi ainut ihminen ilmottautui pennunrapsuttelijaksi. Outoa porukkaa! Mutta puntariin pentu kiipesi nätisti ja seitsemän kiloa tasan näytti pikku pötkylän paino! Ei ihmekään, että alkaa käsi välillä väsyyn, jos sitä kantaa hieman pidempää matkaa yhdellä kädellä! Madotus tuli hoidettua hieman alimittaisesti viiden kilon mukaan, mutta eiköhän se jotain silti auttanut? Hoidettu se nyt kuitenkin on ja sunnuntaina pentunen saa piikkiä niskaansa tehosterokotuksen merkeissä.
Kaupunkireissu oli mielestäni oikein onnistunut! Palkkasin pientä aina, kun se katsoi minua ja paljon nameja sainkin käyttää :) Jännitys kuitenkin laukesi kotona ihme terrieri-hyeena-terrorisointina! Olin ottamassa housuja pois, kun reiteeni iskeytyi setti pieniä, teräviä hampaita! Reagoin vain vingahtamalla ihan aidosti ja nappasin pomppulaisen pannasta kiinni. Tästähän se huuto sitten alkoikin! Aivan kauhiaa pennun pahoinpitelyä moinen! Aaaaaa äääärrrrr purrrrrr!!!!! Koko kämppä soi hirveästä lämölystä ja hammasta tuli minkä kerkesi. Pentu reagoi pieneen kiinnipitämiseen vain nostamalla kierroksia entisestään, joten laitoin sen omaan häkkiinsä rauhottumaan. Itse painelin suihkuun ja vielä senkin jälkeen jouduin odottamaan ihan hyvän tovin, että meteli lakkasi. Gatsby ei pitänyt sitä normaalia "minut on hyljätty"-ininää vaan HUUSI ja raivosi! Kun kohtaus oli mennyt ohi, niin uni maistuikin aika tehokkaasti. Myös omistajalle...
Eilen kävimme työkaverini luona vierailulla ja heilläpä vasta mielenkiintoinen piha pennun mielestä olikin! Kaikki nuuskittiin, jotain syötiin ja ihmiset nuoltiin :D Gatsby sai paljon kehuja käytöksestään (mikä olikin esimerkillistä) sekä söpöydestään (joka onkin aivan ylitsepääsemätöntä). Hienosti se myös taas autoili! Reipas matkustelija :)
Olemme myös taas leikelleet kynsiä, putsanneet korvia sekä harjailleet. Hienosti pötkylä antaa itseään käännellä ja väännellä ja kopeloida. Kynsienleikkuussa ainut haaste on saksien syöminen! Lisäksi Gatsby on alkanut reagoimaan selvästi "istu"-käskyyn, mutta taaseen alkanut viipottaa enemmän ja enemmän omiaan. Aina se ei tule "Gatsbyyyy" kutsulla luokse. Lisäksi se on nyt keksinyt mahtuvansa takapihan portin alta karkuun. Tosin takaisin ei muka osata tulla vaan juostaan aidanviertä toisella puolella hölmönä... Ja vääristä puolista puheenollen, tuo haluaa aina ja ehdottomasti kulkea mun oikealla puolella! Mikäköhän siinäkin oikein on? Kunhan se tuosta herää, niin mennään vähän taksulle treenaileen!
 |
| Kuva Minna Karjalainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti