Omistajan aktivointia(ko?)

Agilityssä oli kontaktisulkeiset ja hyvä että olikin! Meillä on kontaktit sujuneet yleensä ihan sidettävästi (nykyään tyhjän) namialustan avulla. Tällä kertaa kuitenkin Gatsby joko ei pysynyt kontaktilla tai pienen voivottelu palautteen saatuaan alkoi hidastamaan aivan liian ajoissa ja jäi esimerkiksi A:n puoleen väliin odottamaan. Lopputulemana saattiin aikaiseksi jotain, mitä en ole ennen kokenut: agilityssä hidasteleva Käpyläinen! Se kyllä juoksi innoissaan putkeen ja teki hypyt, mutta kontaktiesteillä se alkoi hidastelemaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Lopulta saimme onneksi kouluttajalta apua ja hän laittoikin yllättäen palkkaa alustalle ja saimme Gatsbyn oikeaan asentoon lopussa. Oli hyvä välillä tarkistaa kontaktin sujuvuus varsinkin, kun ne eivät tällä hetkellä suju tuon paremmin! Sain hyviä vinkkejä siihen, että ryhdyin liian helposti auttamaan ja korjailemaan Gatsbyä sen jäädessä himmailemaan. Tavoitteena on kuitenkin saada itsenäiset kontaktit eikä kyseleviä katseita minun suuntaani. Olen varmaan vahingossa vahvistanut odottamista sen kustannuksella, että olisin tehnyt selkeäksi, missä Gatsbyn pitäisi se odottaminen tehdä! 

Olemme myös käyneet leijumassa lumipallojen perässä.

Sitten se viikon odotetuin ja jännitetyin päivä koitti eli suunnitelmallisten pelastelutreenit. Olimme vanhassa palolaitoksessa, sillä ulkona oli vaihteeksi liian kylmä. Kaikki koirat otettiin sisään, sidottiin seinään ja jätettiin niiden makuualustoille. Olemme alkaneet hyvästä vinkistä opettelemaan makuualustaa eli sitä, että Gatsby pysyisi sillä sekä olisi rauhallinen matollaan. Muutenkin kotitreenissä on ollut maltti sekä luopuminen. Gatsbystä kuuluikin huomattavasti vähemmän huutoa kuin oletin eikä se esimerkiksi huutanut perääni, jos poistuin näkyvistä. Varsinkin iso sakemanniuros kuitenkin aiheutti pahennusta otuksessani ja kulkiessamme ryhmänä aseman kapeita ja mutkaisia käytäviä oli rähinä herkässä. Tämän aiheutti suurelta osin kuitenkin esimerkiksi se, että Gatsby koitti vetää edellämenijöiden perään ja minä eksyin heistä useammankin kerran, kun yritin sitä rauhoitella. Samalla kaikki perässäni tulleet eksyivät myös eli oli hieman paineita pysyä messissä. Niinpä Käpy lähinnä veti minua paikasta toiseen ja nosti kierroksensa kattoon, joka on aina oiva alusta rähjäämiselle.

Tiilijärven maaginen Käpy-monsteri!

Muutenkin se oli aika lailla oma itsensä eli ehti huomaamaan aivan kaiken! Menimme pari ritiläporrasta johonkin ihmeen kuoppaan ja sieltä noustiin toisesta päästä samanlaisia portaita ylös. Matkalla oli seinässä reikä, johon nopea pieni otukseni meni tietenkin työntämään päänsä. Tämä kaikki tapahtui noin yhden hihnanmitan aikana... Itsellä oli treeneissä jopa ihan hyvä mieli, sillä Gatsby ei juuri rähissyt tai jos se murahti, niin sain sen loppumaan. Se työskenteli ainakin namien eteen ja jopa heilutti häntäänsä istuessaan sivullani, kun kehuin sitä. Tämä siis tilassa, jossa toiset urokset olivat lähellä. Fiilis kuitenkin muuttui pettymykseksi, kun sain palautetta, että koirani kuulemma aktivoi minua rähinällään ja saa siitä palkkioksi namia. Ymmärrän pointin, mutta vain osittain.

Everybody was kung fu fighting!

On toki hyvä saada mietittävää, mutta en edelleenkään oikein ymmärrä, miten koirani aktivoisi minua, jos jo valmiiksi teen sen kanssa asioita? Temputin Gatsbyä ja palkkasin sitä rauhassaolosta. Miksi sen siis pitäisi saada vielä enemmän rähjäämällä? Minun kuulemma pitäisi kokeilla koirakaverin kanssa (jolle Käpy rähjää) sitä, että kääntäisin vain huutavalle koiralleni selkäni enkä huomioisi sitä. Olisin kuulemma yllättynyt kuinka rähjääminen vähenisi. Minusta tämä vain tuntuu siltä, että se saa vahvistettua ärjymistään. Namittaminen esimerkiksi maahan on toiminut yleensä ja nytkin sain sillä nameilla kierroksia alas. Toisaalta namit ovat saattaneet meidät tähän pisteeseen, mutta kuten aikaisemminkin jo valitin, kehitystä ei ole enää hyvään aikaan tapahtunut. Onko metodini siis kuitenkaan oikea? Useinkaan kun ei saa uusia tuloksia takomalla vain sitä vanhaa.

Leijuu, leijuu!

Itse etsintä meni nopeasti ja äänekkäästi. Toisin sanoen Gatsby ilmoitti lähes heti hajun saatuaan eli ei malttanut tarkentaa. Niinpä ensi treeneihin annettiinkin kotiläksyiksi tarkennustehtävät sekä alkuun tyhjän alueen etsintä, jotta poju ehtii hieman rauhoittumaan. Alla oli tosiaan tunnin verran hallintaa ja talossa seikkailua, mutta eihän semmoisia lasketa Käpyläisen mielestä! Ilmaisu sai hyväksynnän ja Gatsby sai kiitosta reippaasta alueella liikkumisestaan. Olen yleensä mennyt varsinkin suljetussa tilassa kuten rakennuksessa alkuun koiran perässä eli en ole käskenyt sitä tarkistamaan huoneita, joihin se ei halunnut mennä. Tästä sainkin palautetta, että koira päätti sen, mihin mentiin. Itse kuitenkin luotan mieluummin siihen koiran nenään ja vahvistan itsenäistä työskentelyä enkä ohjaile sitä turhia. Katsotaan, käskeekö joku minua muuttumaan.

Korttiin merkattiin: Seuraava harjoitus: sama mitä tänään, mutta lisänä ensin tyhjä alue. Maalimiehet ohjataan avustamaan tarkennuksissa, jos tarvetta. Annetaan aikaa tarkennuksissa!