Torstaina ei mennyt pelastustreenit ihan putkeen. Gatsby oli taas alkuun äreällä tuulella lähinnä Wictoria kohtaan, mutta se sai taas eri pitelijän itselleen. On jännä huomata, että se tosiaan kestää ihan eri tavalla kieltämistä ja muuta palautetta vieraammilta kuin minulta. Jotenkin kanssani se luulee kai meidän yhdessä riehuvan toista koiraa vastaan, mutta vieraissa käsissä tätä ongelmaa ei esiinny. Siltikään ei voida puhua mitenkään kauniista käytöksestä, mutta on sitä pahempiakin nähty. Itse treeneissä jäin yksin koiran ja kartan sekä kompanssin kanssa suuntaamaan maalimiesten perään. Luulin muistavani miten suunta otetaan, mutta väärässäpä olin... Tästä alkoi hurja pyöriminen alueen ulkopuolella ja ilman kännykän apua (maastokartat on aikas kätevä appi!) olisin varmaan eksynyt ihan oikeasti. Toisaalta kompanssini myös tykkäsi kyttyrää kännykästä lähellään, joten haasteita riitti.
 |
| Nättiäkin on ollut. |
Oma turhautumiseni kasvoi vaikka löysinkin lopulta takaisin alueelle (ja jätin samalla ison osan siitä etsimättä). Tästä seurauksena se, että Gatsby huomasi minun olevan aika pahalla tuulella eikä se ollut ihan oma itsensä. Menimme kuitenkin pitkään alueella, jossa ei ollut hajuja ja omistaja vaan kiroili käsissään oleville tavaroille eikä pystynyt keskittymään koiraan sitten pätkääkään. Ei ollut siis mikään ihme, että maalimiehen löytyminen meni minulta täysin ohi ja Gatsby ei ilmaissut normaalisti vaan varoi minua. Olin juuri kapuamassa ojasta ylös kun koirani pöllähti eteeni seisomaan. Katsoin sitä hetken ja kun mitään ei tapahtunut käskin sen aika suoraan painumaan jonnekin nimeltä mainitsemattomaan paikkaan tieltäni. Samalla taskussani ollut radiopuhelin piipahti merkiksi siitä, että maalimiehellä oli käyty. Olin valmis lopettamaan treenin siihen paikkaan ja hautaamaan itseni vaikkapa sinne ojan pohjalle. Itseäni soimaten lähestyin suuntaa, missä oletin maalimiehen suurinpiirtein olevan ja Gatsby lähtikin tästä reipastuneena onneksi udestaan etsintäpuuhiin. Lopulta tuli hyvä ilmaisukin ja maalimies oli kuulemma ollut häkeltynyt siitä kuinka nätisti Gatsby oli häntä kohdellut! Jotain hyvääkin siis! Samalla sain itselleni suunnistajan löytyneestä ja yhdessä luovimme tiemme toiselle maalimiehelle, jonka paikan suurinpiirtein pystyin kartasta näyttämään, sillä minulle oli aikaisemmin paikasta valoja välkytelty. En tiedä eikö metsässä oikeasti haissut vai oliko ongelmana taas Iris, jota Gatsbyn mielestä ei ennenkään ole tarvinut ilmaista, mutta jouduimme pyörimään melko pitkään ihan piilon lähettyvillä ennen kuin Gatsby nosti Iriksen. Treeneistä jäi kökkö fiilis eirtyisesti sen takia, etten ollut pystynyt olemaan reilu koiralleni.
 |
| Ilmaisu menossa (Kuva Taru Jokinen) |
 |
| Sano jo se "näytä"! (Kuva TAru Jokinen) |
Onneksi tänään oli korjaavat treenit molemmille! Treenasimme valoisassa ja tutussa paikassa, joten eksymisen mahdollisuudet olivat melko vähissä! Alkuun oli hallintaa tai oikeastaan vapaamuotoista tottistelua omaan tahtiin muiden läsnäollessa. Alkuun Gatsby oli fiksusti, mutta sitten Wictor astui esiin autosta ja huuto oli taattu. Suureksi yllätyksekseni kuitenkin huuto myös lopulta lakkasi. Kuljetin Gatsbyä sivullani vaikka se veti ja huusi. En antanut sille muuta vaihtoehtoa kuin kävellä kanssani. Se kesti jopa fyysisen kosketuksen kun siirsin sitä pois edestäni ja lopulta hiljeni sekä tarjosi kontaktia makoillen. Uusi huuto saatiin aikaiseksi, kun Gatsbyn omimat tyttökoirat kävivät lähellä Wictoria, mutta tästäkin rauhoituttiin kävelemällä. Onnistuin ottamaan jopa perusasentoa sekä palkkaamaan fiksusta käytöksestä! Toki välillä pienen pojan maltti loppui ja häiriölle huudahdeltiin, mutta rauhoittuminen onistui joka kerta! Iriksen vaihtaessa koiraansa Jediin, Gatsby ei edes nostanut häntäänsä. Keraan innostui kiljumaan lähinnä "tahdon ehkä mahdollisesti tonne kaverin luo, mutta vähän jänskättääkin" kiljunnan, mutta loppu peleissä treeni meni rauhallisesti. Muutenkin se kuunteli autossa odottaessaan rauhoitteluani eikä edes huutanut vaikka sain hoffi-urokselta Gatsbyn nähden pusun! Oli ihanaa onnistua taas!
Etsintä meni myös hienosti! Gatsby etsi tarmokkaasti ja ilmaisi jopa Iriksen roskiksenkahvaan ripustaman hihnan! Hieno esinekoira! Juuri kun se oli työstämässä Iriksen hajua menikin aidan takana pari lenkkeiljää joiden koira alkoi huutamaan täyttä huutoa Gatsbylle. Mitä tekikään minun pieni poikkelini? No tuli tietenkin mamman luo ihmettelemään moista käytöstä! Taisi huutaja olla narttu. Väliepisodista huolimatta Iris lopulta löytyi ja ilmaistiin mallikkaasti. Seuraavasta maalimihestä hajun saatuaan pelkäsin Gatsbyn menevän sotkemaan toiselle koiralle tehdyn jäljen ja kutsuin sen tykö. Onneksi tämä ei koiraa haitannut vaan vapautuksen saatuaan paineli uudestaan hajun perään ja treenikaverin sanoja lainatakseni teki "oppikirjan mukaisen ilmaisun". Tyytyväinen sai siis olla! Viimeinenkin löytyi vaikkakin oli vaikeasti korkealla ja Gatsby aivot joutuivat ihan oikeasti hommiin. Se oli melkoisen äärimmäisen taitava tänään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti