perjantai 5. kesäkuuta 2015

Sen kerran kun seuruu ei edes ahdista!

Tokotreenimme alkoivat meille todella tarpeellisella kontaktin pidolla. Vaadin Gatsbyltä kontaktia ja tämä puolestaan vähensi sen toisille uroksille urisemista todella paljon! Vaatimalla sain sen työvireeseen, jolloin se aika lailla unohti muiden läsnäolon. Tämä oli mahtava huomata! Se oli myös todella paljon paremmin kuulolla ja menikin useaan otteeseen vetäjämme hämykäskystä maahan. Jouduin ihan kunnolla kieltämään sitä ennen kuin pikku poju tajusi, että vain minua saa kuunnella. Tämän jälkeen se teki oikein hienoja nappi suorituksia! Sivulta maahanmenoissa Gatsby edelleen tuppaa menemään taaksepäin ja täten todella helposti vinoon. Muuten se pysyi varmasti lyhyet maassaolot ja korjasi suhteellisen hyvin sivulle noustessa. En oikein tiedä, miten tätä lähtisi nyt korjaamaan.

Tokotreenimme jäivät hieman lyhyiksi kentälle kirmanneiden pienten jalkapalloilijoiden takia. Tämä ei maailmaa kaatanut, sillä ehdimme tehdä kontaktinpitotreeni tätä ennen. Toki lapsetkin olivat hyvää häiriötä myöhemmin! Gatsby sieti jopa urostollerin haukkumisen yllättäen ilmestyneille viraille ihmisille ja sain nameja maahan viskomalla nopeasti sen hännänkin laskemaan.

Tämä paikalla makoilu on ihan helppoa!

Ruututreeniä teimme siinä vaiheessa, kun lapsia alkoi pakkautua ihan huolella kentälle. Gatsby kuitenkin välitti vain tekemisestä ja juoksi taas hirmuisella vauhdilla palkalleen. Niina meinasi tosin, että sillä oli kauhea namin etsimis tohina päällä, joka ei ole toivottavaa, sillä sen pitäisi ruudussa ollessaan keskittyä minuun. Joskus pentuaikana opetin Gatsbylle kosketusalusta ja nyt tarvitsee muistutella se mieleen sillä sen laittaminen ruutuun voisi toimia hyvinkin.

Kävimme myös taannoin juoksuttamassa Neea villakoiraa sekä tekemässä pientä tokoa. Otin Gatsbylle luoksetuloa, joissa sillä oli niin jäätävä vauhti taas, että minua hirvitti. Se myös juoksi liian pitkäksi eli ei tullut nätisti sivulle. Kokeilimme useamman kerran, mutta ei vaan meinattu saada nättiä suoritusta. Lopulta tein ihan läheltä ja koira sujahti vihdoinkin normaaliin perusasentoon. Muuten teimme kontaktitreeniä, jota vaikeutti ympäri kenttää juoksenteleva Philip, jonka kanssa Käpykin olisi niin kovasti halunnut kirmata! Samoin Philipin heittelemät kivet oli paha juttu!

Wheeeeeee!!!!

Lopulta koirat saivat riehua keskenään ja Gatsby jätti hienosti Neean pepun rauhaan (useimmiten). Ne leikkivät todella kivasti ja Gatsby oli mahtavasti kuulolla Neeasta huolimatta. Neea meinaan alkoi haukkua sekä juosta kentän ohi hölkänneiden ihmisten luo. Käpy kiihtyi tietenkin mukana, mutta tuli luokseni käskystä. Mahti pojuli! Se myös jäi paikalleen makoilemaan, kun me muut ihmettelimme Neean kanssa uusia ääniä (matellikonttiin kolahteöevia kiviä) hieman kauempana. Käpyä äänet eivät häirinneet ja se malttoi pysyä paikallaan jopa Neea häiriön alaisena.

Muuten olemme palanneet ihan olohuonetreenissäkin seuruussa alkeisiin. Gatsby pitää kyllä etäpalkan avulla kotona kontaktia hyvin, mutta alkaa aika nopeasti ääntelehtiä. Niinpä olen keskittynyt pariin askeleeseen, joiden aikana kontakti on super hyvä eikä ääntä kuulu. Nämä ovat onnistuneet vaatimattomasti ilmaistuna melkoisen täydellisesti :) Olen myös ottanut muissa paikoissa, kuten agihallilla ym. oikeaa kontaktinpito treeniä. Olen pitänyt herkkuja vasemmassa kädessäni, sillä Gatsby tietää jättää ne rauhaan, ennen kuin päätän sille jotain kädestäni antaa. Olen pystynyt lisäämään kääntelyitä ja askeleen, joskus parikin, häiriöstä riippuen. Hyvin on sujunut ja se oli suorastaan rauhallinen toisten koirien suhteen hallilla treenatessamme kontaktia. Maijan neuvojen mukaan olen tehnyt myös sen viimeisen namin jälkeen esimerkiksi askeleen, mutta näistä olenkin sitten yleensä vapauttanut sekä superpalkannut lelulla. Juuri tällä hetkellä seuruu ei tunnukaan enää niin ylivoimaiselta! Nauttikaamme tästä tunteesta siis vielä, kun se kestää!

Herra Alykkö ♥




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti