maanantai 22. kesäkuuta 2015

Agility on kontaktilaji

Olemme treenailleet kontakteja säännöllisen epäsäännöllisesti eli aina kun olen viitsinyt. Tällä hetkellä käytössä on ylösmenokontaktilla nami, (joka pitää syödä!) ja alhaalla odottaa namialusta. Gatsby onkin melko kiltisti ollut nyt harppomatta kontaktien yli ja jää nätisti odottamaan lisää namusia namialustalle. Ohjatuissa treeneissä kouluttajamme ilmoitti, että tänään otamme kontaktiesteetkin osaksi rataa. Puomi erityisesti oli haastava jostakin syystä ja Gatsby sekoili sitä välillä edes takaisin. Se on oikein taitava kääntymään kapealla puomillakin... Välillä se roiski ylösmenokontaktin namin alas ja lähti sitä sitten esteeltä etsimään. Joskus se puolestaan päätti kääntyä kesken matkaa katsomaan, josko ylösmenolla olisi vielä jotain syötävää. Varsinkin, jos se jätti namusen syömättä, mistä seurasi se, ettei namialustalla ollut moisesta käytöksestä palkkaa. Kriteerien kiristäminen selvästi hieman hämmensi sitä (en esim palkannut sitä, jos se tuli kokonaan esteeltä alas). Kriteereistä pidetään nyt kuitenkin tiukasti kiinni, jotta päästään eteenkinpäin asiassa! Ppienellä hinkkauksella saimme A:ta tehtyä osana pientä radanpätkää ja puomilta edettiin myös parin esteen verran ennen lelupalkkaa.


Kävimme omatoimisesti hinkkaamassa uudella innolla kontakteja, koska sain varmuutta menoon kouluttajaltamme ja jälleen tuttu teema: uskallan vaatia oikeasti tuolta koiralta asioita! Niinpä kokeilimme A:ta tutulla kuviolla ja se meni todella hyvin! Sain häröillä ties mitä ja pieni poikkelini vain nökötti alastulokontaktilla! Otin A:ta lopulta parin hypyn kautta ja tässä vaiheessa Gatsbyn kierrokset nousivat niin, että se sähläsi ylösmeno namin kanssa pariin kertaan. Se myös loikkasi harjanteen yli, jonka seurauksena sillä oli liikaa vauhtia eikä sen ollut helppo pysähtyä loppuun. Pari kertaa se valuikin namiaslustan ohi, kun liike ei vain ottanut pysähtyäkseen. Ehkä se vielä joskus oppii vähän järkevämmäksi vauhtinsa kanssa? Minä puolestani keskityin erityisesti siihen, etten näyttänyt mitään käsilläni. Olen saanut ohjeeksi, ettei kontaktiesteille ohjata kädellä vaan vain rintamasuunnalla, mikä helpottaa myös esimerkiksi putken ja kontaktiesteen erottelua (mikä on ollutkin todella vaikeaa meille!)

Osaa se aina välillä tulla alas rauhassakin.

Puomi oli taas vaikeampi, sillä välillä liika vauhti aiheuttaa sen, ettei takajalat enää pysykään lopun kontaktilla. Pari palkatonta kertaa riitti ja Gatsby alkoi keskittymään siihen, mihin sen kuului jäädä. Pystyin ottamaan myös putken ja pari hyppyä puomin jälkeen, mikä tuntui kivalta. Uskon, että koirastakin on kivempi, kun saa tehdä muutakin puomitoistojen välissä! Kivaa oli kyllä molemmilla ja uskon meidän kontaktien olevan joku päivä jo ihan mukavalla mallilla! 




8 kommenttia:

  1. Itse en lähtisi opettamaan kontakteja niin,että namialusta on jo valmiina kontaktin alastulolla (mikäli ymmärsin oikein että näin teet), sillä silloinhan koira oppii juoksemaan namille eikä välttämättä tajua mitä siltä haetaan. Kuten omalla kohdalla kävi. Suosisin siis enemmän esim naksuttelua kontaktille kuin suoraa namille juoksemista. Itse en tietenkään mikään ammattilainen ole,mutta niinkuin eräs kouluttaja minulle sanoi: " jos laittaisin kentän täyteen 50€ seteleitä tietenkin poimisit ne,mutta tuskin ymmärtäisit että haluan sinun kyykistyvän juuri tietyllä hetkellä";)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme harjoitelleet kontakteja muuten jo jonkin verran eli perus idea Gatsbyllä niistä on. Olen nimenomaan ilman alustaa opettanut ja koiraa kontaktille kieputtamalla kontaktit. Nyt lähinnä nameilla vahvistetaan sitä paikkaa vaikka itse olisinkin kauempana. Namialustalla ei myöskään ole namia silloin, kun on apuohjaaja paikalla vaan alusta toimii targettina koiralle jonka luona pysähtyessään se saa namppaa. Seuraavaksi alusta alkaa olla myös meidän omissa treeneissä tyhjä ja nytkin Gatsby osaa kontaktilla odottaa lisä palkkioita. Kunhan saadaan enemmän rutiinia ja se jäätävä vauhti kuriin, niin alustakin tietenkin häviää.

      Olen kyllä samaa mieltä, että usein namilla houkuttelulla koiran aivot ovat lepo-asennossa ja se vain sokeasti kaahaa namin perässä. Näin ollen houkuttelulla on vaikea saada koira ymmärtämään, mistä se juuri sillä hetkelä palkan sai. Toki tässä 50€ vertauskuvassa niitä seteleitä (eli nameja) ei ole viljelty randomisti ympäriinsä vaan aina siihen samaan paikkaan. Kyllä tyhmä ja kaavoihinsa kangistunut ihminenkin jossain vaiheessa oppisi menemään ainakin sen kontaktin lähettyville niiden rahnojen toivossa, kun sen keltaisen alueen päässä se on ennenkin odottanut :)

      Poista
  2. Meidän kontaktit on ihan alussa. Tosi vähän treenattu, enkä uskalla ominpäin treenata. Nyt tuli aksatauko ohjatuista kun ei ole ryhmäpaikkaa kesäkaudeksi, höh. :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on ollut omistajan uskallus (tai sen puute) isoin syy siihen, ettei kontakteja ole enempää tehty. Nyt kuitenkin tuli slekeät ohjeet, minulla on mielessä selkeät kriteerit ja koirakin alkaa hiffamaan hyvän tuntuisesti jutun juonen. Eli juuri nyt olen aika toiveikas :) Sitten pitäisikin jaksaa tehdä niitä keppejä...

      Poista
  3. Mulla kontaktien opetus lykkääntyi Jäypen kanssa siksi, etten oikein tiennyt minkä metodin valkkaan :D Aksun kanssa kontaktit oli ikuisuusprojekti ja ne nyt sitten jäi ikuisesti keskeneräisiksi :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metodeja on kyllä varmaan yhtä monta kuin kouluttajiakin! Välillä on kyllä juuri sen takia iskenyt epävarmuus, kun jostakin kohta lukee/kuulee vielä paremmasta tavasta opettaa :) Mites lopulta opetit Jäynälle kontaktit? Onko siitä jossakin bloginne puolella tekstiä luettavissa?

      Poista