Tiesin, ettei odotuksia kannattanut asettaa kovinkaan korkealle kisamenestyksen suhteen, sillä viimeisimmät parit rallytreenit ovat olleet melkoisen kaameita. Gatsby on ollut ihan omalla planeetallaan ja jotenkin todella huonosti kuulolla. Niinpä lähdin kisoihin jo tuntia ennen rataantutustumista, jotta ehtisimme nuuskutella uuden paikan tuoksut ja Gatsby ehtisi rauhoittumaan. Ilmossa kuitenkin ilmoitettiin, että kisat olivat 45 minuuttia etuajassa eli rataantutustuminen olisikin jo ihan kohta. Plus olimme jo kolmantena lähtövuorossa eli siinäkään ei olisi mitenkään ylimääräistä aikaa.
Sen pienen hetken, kun odottelimme vuoroamme Gatsby käyttäytyi hyvin ja leikki kivasti sekä piti kontaktia kalkkunan voimalla todella mukavasti. Kaikki kuitenkin muuttui, kun lähestyimme kehänauhoja. Käpyn nenä liimautui jo kehänauharullaan ja se nuuskutti kehään päin aivan liian suurella mielenkiinnolla. Sain sen kuitenkin vielä tässä vaiheessa kuuntelemaan itseäni, mutta en meinannut saada sitä istumaan lähtö-kyltille. Tuomari oli ihana ja antoi meille paljon aikaa ennen kuin antoi lähtöluvan, mutta emme onnistuneet tekemään yhtäkään kylttiä oikein. Gatsby nuuskutti maanisesti maata sekä kylttejä (ihan niin kuin ei sellaisia ennen olisi nähnyt!?) enkä saanut sitä ollenkaan mukaani. Kolmen aivan katastrofaalisen kyltin jälkeen ilmoitin tuomarille, että eiköhän tämä riittänyt meille. Tässäkin vaiheessa tuomari vielä kannusti, että koittaisin saada koiran onnistumaan edes yhdessä liikkeessä ennen kuin poistuisimme kehästä. Niinpä hirveän tsemppaamisen myötä sain Käpyläisen istumaan kyltin eteen ja tässä vaiheessa olikin hyvä lopettaa.
Taas kerran sain kyllä niin paljon tsemppiä muilta, ettei jäänyt edes harmittamaan. Vanha kouluttajamme kehui, että hieno päätös eikä koira varmaan edes tajunnut, että epäonnistuttiin. Samoin kanssakilpailija tuli juttelemaan, että kovin tutun näköistä sillä hänen bortsunsa ihastuu välillä vaikka pilviä ihastelemaan. En pistänyt Käpyä autoon vaan jäimme vielä katselemaan kehän laidalle muiden menoa. Käpy käyttäytyi oikein kivasti. Se ärisi kerran jollekin koiralle, mutta lopetti käskystä ja söi tyytyväisenä namppoja (vaikkakin korvat vielä kuuntelivat taaksejäänyttä koiraa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti