Gatsby kertaa yksitoista

Gatsbyn siskon omistaja haastoi tämmöiseen: "kerro yksitoista koirasi hauskaa, ihanaa tai jopa ärsyttävää piirrettä tai tapaa". Tässäpä siis tulee 11 enemmän tai vähemmän faktaa Käpyläisen outoakin oudommasta sielunelämästä:

1. Pomppiminen, loikkiminen, hyppiminen ja yleinen korkealla liiteleminen. Gatsby oli muistaakseni viiden kuukauden kieppeillä, kun sain siltä ensimmäiset pusut ihan kumartelematta. Yliaktiivinen kieli onkin usein tässä hyppelehtimisessä mukana lipsuttamassa mihin milloinkin ylttää! Huomiota jaetaan mielellään, usein ja kainostelematta. Hulluuden rajat menee kyllä yli erityisen rakkaiden ihmisten kohdalla, kuten moni on saanut kokea joutuessaan Lentävän Australialaisen ylitsepursuavan rakkauden kohteeksi.

Pusuja! Ilmaisia pusuja!

2. Metelöiminen, ölyäminen ja hinkuvinkuminen, jos nyt muutaman mainitsisin... Gatsbyllä riittää enemmän erilaisia ääniä kuin mihin olen tottunut. Se kiljuu protestiksi autoon jäädessään sekä haukkuu joskus. Nämä ovat vielä aika peruskauraa. Mutta se esimerkiksi oppi pappakoirilta, että vanhempieni luona on aivan parasta. Ennen kuin Gatsby oli edes kyseisiä ihmisiä tavannut, niin siihen tarttui papoista innostus jo kotipihalla. Tästä seurasi se, että seuraavalla kerralla ja siitä tähän päivään saakka, se huutaa riemusta ennen kuin edes etuovea saa auki. Olemme useamman kerran odottaneet ulkona, että pieni intoilijani rauhoittuisi, jotta pääsisimme sisään. Se ei osoita kellekään muulle tätä huutoa. Lähelle osuu koiriani usein hoitaneet naapurit, joille myös huudetaan innoissaan. Nessa-äidin kumea tervehdyshaukku esiintyy lisäksi välillä. Tätä saan osakseni tervehtiessäni muita Käpyläistä ennen. Usein suussakin on tässä vaiheessa jotain, mihin intoa puretaan sekä samalla haukahdellaan tyytyväisenä. Pelastelussa tiedän maalimiehen löytyneen vingahtavasta äänestä, joka tarkoittaa myös suurta iloa! Listaa voisi jatkaa haukottelu-vingahduksella, maahanmeno mörinällä jne.

Ai mää vai?

3. Sängyn alla nukkuminen. Gatsby hakeutuu lähes poikkeuksetta sängyn alle tutimaan. Se nukkuu suoraan alapuolellani ja vetäytyy paikalleen usein jo huomatessaan minun aikovan mennä maaten. Se pysyy omalla paikallaan yleensä aamuun asti, jolloin myös maalimies-kontekstista tuttu "hiiiiiii" vingahdus kertoo minulle Gatsbyn huomanneen heräämiseni. Se puskee itsensä sängyn alta niin äkkiä kuin pääsee ja kohta saa osakseni pienen matomaisesti sängylle vain hieman nousevan aussien rakkautta. Kuten Nox tietää, yö on kovin pitkä aika olla erossa!

4. Hienosto-Herra. Paitsi ei oikeastaan. Tämä on vain se harhainen mielikuva, joka minulle syntyy Gatsbyn etutassujen asennosta. Käpynen makaa usein etutassut ristissä, myös kyljellään kölliessään. Tätä se on tehnyt ihan pennusta saakka ja sievästi ristityt tassut ovat päivittäinen ilomme vieläkin!

Olen myös erityisen söpö!

5. Valikoivasti vinkeä varastelu. Gatsy on aina jättänyt ruuat pöydillä rauhaan. Toki se pentuna niitä pöydänreunaan nojaillen ihaili, mutta ei varmaan kertaakaan koittanut ottaa mitään. Ruoka saa edelleen olla rauhassa. Sen sijaan samalta pöydältä varastetaan joskus esimerkiksi nessu, joka suikaloidaan tai vaikka pahvinpala, jolle käy samoin. En ainakaan tähän hätään muista, että Gatsby olisi koskaan syönyt mitään oikeasti syötäväksi tarkoitettua salaa. Sen sijaan kynttilät ovat kelvanneet pariinkiin otteeseen, höyhentyynyni ja peittoni ovat turvassa portin takana ja kaukosäädin on edelleen parasta nostaa koiran ulottumattomiin. 

6. Omalaatuinen leikkijä. Gatsby ärrää ja purraa yksinäänkin leikkiessään. Lisäksi se rakastaa mätkiä itseään leluilla kylkiin. Agissa se myös mielellään juoksee palkkalelunsa kanssa ympäriinsä, pomppii sitä viskoen sekä kiitää hullunkiilto silmissään rinkula naamaansa kehystäen. Iloinen pikku koira tosiaan!

Ärrärr purr purr!

7. Pieni varjoni mun. Gatsby seuraa myös suuressa kaksiolukaalissani minua huoneesta toiseen. Toisin kuitenkin kuin tollerin tollotin, Gatsby rauhoittuu johonkin hyväksi näkemäänsä paikkaan todella nopeasti. Se pistää pötkölleen aika lailla heti, kun on päätellyt minun jäävän edes hetkeksi tiettyyn paikkaan. Suihkusta tullessani olen oppinut avaamaan oven varovasti, sillä sen toisella puolella odottaa aina torkahteleva auspai!

8. Mitä? En tajuu! Meen maahan! Esimerkiksi naksutellessa Gatsbyn perusyritys on mennä maahan. Se saattaa tehdä pari hienoa toistoa asiaa, mitä yritän sille opettaa, mutta jos aivonystyrät alkavat olla jo vähän kovilla, niin se heittää itsensä maahan. Samoin hallilla kiihtyessään se pistää maaten ja tapittaa minua, jotta varmasti muistan kehua sitä! Alla huonosti kuvattu pätkä meitin ekalta naksuttelukerralta, jossa tämä heittäytyminen näkyy:




9. Autossa häkistä karkaaminen. Gatsby pääsee häkistään pois, jos se rämpyttää luukkua tarpeeksi (enkä ole laittanut hihnaa extralukoksi, kuten yleensä). Viimekin viikonloppuna se löytyi takatilasta siltä pieneltä siivulta, mikä jää häkin ja takaluukun väliin. Gatsby oli änkenyt itsensä häkistä ulos, onnistunut sulkemaan häkin oven eikä enää mahtunut (?) takaisin boksiinsa. Karkailu on joskus johtanut karvaiseen kuonoon kuskinpaikalla autolle takaisin tullessani. Mitään ei kuitenkaan syödä vaikka herkut olisivat ihan esillä. Niin kauan kuin itse olen autossa on kaikki hyvin, mutta sinne yksin jääminen saa treenipaikalla aikaan karkailuyritykset. Ompahan tuo kerran viilettänyt extra koirana pelastustreeneissäkin, kun karkasi avonaisesta ikkunasta häkin aukaistuaan...

Näenkö jossain kaukaisuudessa kenties koiravideon?

10. Koirien ruudulta bongaaminen. En tiedä miten, mutta vaikka katsoisin esim. agilityvideoita pienenä JuuTuuba ruutuna, niin Gatsby tunnistaa siinä menevän koiran ja tunkee mukaan katsomaan! Olen jo aikoja sitten luovuttanut äänet päällä koiravideoiden katsomisen, sillä niistä seuraa mukana hinkuminen ja puoliksi syliini nousevan kannustajan kuvioihin ilmestyminen. Telkkarissa moista kiihtymistä ei tule vaan joskus tuo saattaa vähän päätään keikutella. Samoin jos tuijotan näyttöäni ja nauraa tuhahdan, niin pieni video poliisi on jo olkani yli tiiraamassa, mitä oikein katson! Kunnolla nauraminen ei tätä reaktiota synnytä.

11. Ei ainakaan vieraskorea. Monella on lähipiirissäni Gatsbystä paljon todellisuutta rasittavampi mielikuva. Tämä johtuu siitä, että varsinkin pentuna Gatsby innostui jo siitä, kun puhuin jonkun kanssa puhelimessa ja taustalta kuuluikin joko vinkulelun tappoa tai lahkeessani roikkumisärinää. Nykyäänkin joudun välillä nousemaan seisomaan puhuessani puhelimeen, sillä tämä auttaa tai jos kävelen samalla ympäriinsä tai istun sohvan käsinojalla. Muuten saatan saada innokkaasti keskutelua kommentoivan koiran hääräämään ympärilleni. Gatsby ei myöskään ole vieraissa paikoissa kovinkaan rento ja se esittelee rasittavia puoliaan vierailleni. Joko Gatsby kokeileen heidän pomottamistaan tai koittaa aktivoida minua. Kuten olen monesti koittanut ihmisiä vakuuttaa, se on normaalisti kotona oikein harmittoman huomaamaton!