Edistymisen huumaa!

En olisi ikinä voinut kuvitellakaan kuinka nopeasti epätoivosta pystyykään nousemaan! Oikeat työkalut tuntuvat vihdoinkin löytyneen meidän ärräämiseen ja edistystä on alkanut tapahtumaan. Yhteiset lenkit kilttien, provosoitumattomien urosten kanssa ovat olleet oikea riemuvoitti, kiitos niistä ihanille vapaaehtoisille! Gatsby on jo parista kerrasta alkanut oppimaan uuden, rauhallisen olemuksen urosten kanssa. Jossakin vaiheessa lenkkiä on yleensä räjähtänyt, mutta rääkynä menee nopeasti ohi ja muuttuu enemmänkin "hitto, mä haluun mennä moikkaan tota, mutta toisaalta ärsyttää!"- vinkuna/rähjäys/vinkuna/rähjäykseksi. Myös tämä menee onneksi nopeasti ohi! Viimeksi sillä ei ollut lopulta enää pienintäkään aggrea herrasmiesbelgiä Jediä kohtaan eikä tulistunut, vaikka puutuin sen järjettömään remmissä kiskomiseen (kiitos taas Iris tuesta!) Muuten Käpyn remmikäytös on ihan hyvää, mutta kimppalenkeillä on niin kovin tärkeä koittaa pysyä ekana, että vetämien on lähestulkoon varmaa. Gatsby koittaa myös selvästi ignoorata toista koiraa keskittymällä nuuskutteluun. Tätä mahdollisuutta ei annettu vaan joutui löntystämään emännän vieressä lyhyellä hihnalla.

Tämä uusi käytönmalli oli ilonamme myös pelastustreeneissä, kun otimme kauhukseni isolla lössillä rivissä luoksepäästävyyttä/hallintaa. Tulimme paikalle rääkyen, mutta ääntely loppui nopeasti, kun asetuimme riviin. Tällä kertaa ei haitannut edes aikaisemmin paholaiseksi leimaantunut sakemanniuros tai muutkaan urokset. Gatsby haki kontaktia ja asettuikin loppu treeniksi kehoituksestani chillailemaan vierelleni pötkölleen. Ei siis ollut minkään jämptin käskyn alla vaan lähes itse valitsi toimia järkevästi! Vaihdoimme koirien ohjaajia lennosta ja Gatsby oli ihanan vieraskorea. Se vain maata nökötti uudenkin ohjaajan kanssa vaikka minä puuhastelin toisen (haukkuvan) uroksen kanssa samassa rivissä. Tosin vieras ihminen antoi sille "paikka"-käskyn jättäessään Gatsbyn riviin eikä kyseinen sana merkkaa pienelle paimenelleni mitään. Onneksi se päätti hiippailla mamman luo eikä säätänyt omiaan. Itse tosin käyttäydyin huonosti, kun koirani yhtäkkiä yllätyksekseni viereeni tupsahti. Otin sitä toisin sanoen varmuudeksi pannasta kiinni, sillä koitin juuri parhaillani saada lainakoiraani (nuori uros) rauhoittumaan paikalleen. Tästähän seurasi pari kirosanaa Gatsbyltä, mutta tilanne oli nopeasti onneksi ohi eikä lopussakaan enää rähisty. Tällä hetkellä tuntuu ihan sairaan toiveikkaalta ja vaikka treeneissä meni yli oman nukkumaanmeno ajan ja koko loppu viikko oli aika karmean univajeista kyseisestä syystä, niin treeneistä jäi ihan sika hyvä fiilis! 

Gatsbyn mielestä lunta ei ole tehty potkittavaksi :D

Treenikortissa komeili tämän kerran jälkeen: Etsi hyvin ja ilmaisi selkeästi. Hieman haastetta paikallistamisessa. Pitkänmatkan kertomiset!? 

Gatsbyllä karkasi taas vähän idea, kun lähti kertomaan maalimiehestä aikamoista kiertoreittiä. Samoin sille tuotti haastetta se, että pienellä alueella oli neljä eri maalimiestä sekä jo suhteellisesti hajuja. Varsinkin parin metrin korkeudella keikkuva maalimies oli vaikea, sillä haju painui tietenkin kaikkialle muualle. Käpy löysi kuitenkin kaikki maalimiehet vaikkakin oli jostakin syystä omasta mielestäni hieman vetämätön. Jouduin ottamaan tykö ja nostattamaan välissä takaisin hommiin. Ehkä nuo alun sosiaalisuustreenit vaativat veronsa? Kyllähän tuo joutuu aika koville itseään hillitessään?

Pitkän matkan ilmaisua koitettiin saada irti seuraavissa treeneissä, mutta otin autosta suuren hormonimöykkysen, joka iski kuononsa maahan. Se nenu ei sieltä ihan hevillä noussut, joten nostin omat kierrokseni kattoon massiivisen ärsyyntymisen muodossa. Niinpä Gatsby heitti ehkä lisäksi hieman sijaistoiminnolle, minä kiukustin lisää, jolloin se nuuskutti ja pissi lisää, jolloin minulla kiehui aina vain enemmän ja sitä rataa. Tajusin onneksi jättää leikin sikseen ensimmäisen maalimiehen noustua (ilman pusun pusua!) ja koirulin etsintä oli sillä kertaa siinä. Tätä ennen meillä oli etsintätreenit, joissa liikuin koirakon suunnistajana sekä kommunikaattorina. Alue oli tarpeeksi pieni eli kunhan Iris auttoi minut kartalle, niin pysyin siellä! Osasin jopa treenien loputtua kertoa suurinpiirtein, miten olimme alueen käyneet! Toki välissä tarkastimme tarkan sijaintimme Iriksen gepsistä, mutta silti. Loppuun vielä alussa mainittu mahtava kävely Jedin kanssa ja olin jälleen erittäin iloinen treenaaja!