sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hajuhommia

Tänään käytiin pelastelemassa hieman pidemmän kaavan mukaan eli treenailu lohkaisikin sellaiset viisi tuntia päivästäni. Ihmisiä kuitenkin oli vain kolme ja koiria viisi eli tehokkaiksi meitä ei kai voi haukkua? Ängettiin kuitenkin hakua, jälkeä ja hallintaa samoihin treeniloihin eli ehkä se selittää ajan tehokkaan kulumisen. Hallinta sujui miten sujui. Saatiin lopulta sujumaan eli ehkä voitoksi voidaan laskea? Haku meni hienosti kaikin puolin. Koira teki hyvin hommia, kävi välillä ojassa uimassa ja ilmaisi maalimiehen todella hienosti. Kaikki osaset olivat kohdillaan, taito Käpy! Jälki meni hieman kaahottamiseksi ja osittain treenaamattomuuden takia häsellykseksi. Gatsby olisi seurannut jälkeä mieluummin sen sivulla, mihin tuuli hajua työnsikin. Esineilmaisu tökkikin melkoisesti. Tarkkuutta siis vain lisää ja minun pitää vain rohkeammin jarruttaa tuon ryntäämistä! 

Gatsbyn ilme kertoo kaiken tarvittavan: se ei yhtään ymmärrä edes hidastelun päälle saatika pysähtelyn!

Tein eilen pitkästä aikaa ihan itsekseni Gatsbylle jäljen. Olen erittäin laiska etsimään uusia lenkkimaastoja, varsinkin kun nykyinen lenkkimme vie meidät lähestulkoon kokonaan metsän puolella. Nyt kuitenkin uhrauduin kävelemään oikein teitä pitkin jäljestysmaastoto mielessäni. Katsoin hieman kartasta, ettei heti tulisi tie vastaan, sidoin koiran puuhun ja lähdin tepastelemaan. Ensinnäkin olin yllättynyt kuinka nätisti Gatsby odotti! Pari kertaa kuului pienet protestit, mutta ne loppuivat pian. Olin yllättynyt kuinka monen polun yli jälkeni minut lopulta veikään ja olin hieman huolissani, miten nämä kohdat tulisivat Gatsbyltä menemään. Polkujen ylitykset menivät lopulta jälkeä ajaessa yllättävän hyvin, mutta alun, mukamas helppo osa, meni todella huonosti. Gatsby nosti jäljen taas hyvin ja lähti seuraamaan sitä kivasti. Se kuitenkin kaahotti liikaa enkä tajunnut jarruttaa sitä varmaan tarpeeksi kunnes oli jo myöhäistä. Eksyimme jäljeltä kokonaan, mutta onneksi näin tuulessa lepattavan esinemerkkini, joten suunnistin sitä kohti. Tämän jälkeen pysyimmekin jäljellä hienosti ja Gatsby ilmaisi ensimmäistä lukuunottamatta esineetkin pätevästi! Ensimmäisellä jouduin muistuttamaan maahan menosta. Ei siis mennytkään hullummin vaikka jännitinkin yksin räpeltämistä! 360 metriin mahtuu uskomaton määrä epätoivoa... Tästä on hyvä jatkaa vaikkakin ensi kerralla merkkaan jäljen tiheämmin ja otan vettä koiralle mukaan!

Innokas pusulupien tarkistaja

5 kommenttia: