Hyvä onneni internetkilpailujen ihmeellisessä maailmassa jatkuu! Olen jo pidemmän aikaa miettinyt jonkinlaisen viileennysliivin hankkimisesta Gatsbylle, joten kun Hurtta etsi testaajia, niin ilmoittauduin toiveikkaana mukaan. Arpaonni suosi meitä ja Gatsbylle saapui ihanasti sen syntymäpäivänä paketti, joka sisälsi Hurtta Cooling Harnessin. Valjas on ollut nyt reilun viikon testissä erityisesti agilitytreenien yhteydessä. En olisi yhtenä päivänä varmaan uskaltanut hallille ilman viilennysapua lähteäkään, sillä vaikka hallilla on suhteellisen viileä treenata, niin jäähdyttelylenkki kuumassa tuntui vähän pahalta. Viilennysvaljaat mukanani kuitenkin suuntasin hallille ja treenien jälkeen hyvin mielin lämpöön ulkoilemaankin!
Kuten kaikessa myös näissä valjaissa on jotain hyvää ja jotain parannettavaa. Omaan järkeen ainakin tuote on suunniteltu fiksusti, sillä viilennyskohta tai kohdat, tuntuvat olevan järkevissä paikoissa. Tuote imee veden nopeasti ja on täten helppo kastella, mikä on oikein mukavaa. Vettä tuntuu lisäksi imeytyvän ihan kunnon määrä eli valjas ei kuivu ihan hetkessä ollessaan käytössä. Toisaalta märän tuotteen kuljettaminen ei ole kaikkein ihaninta. Olen kuljettanut valjaita tyylikkäästi roskispussissa, joka on toki ollut ihan käypä ratkaisu. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin kastella valjaat vasta paikanpäällä. Itse en kuitenkaan viitsi lutrata treenipaikassa ja märät valjaat kulkevat hyvin mukana pussissa. Valjaissa on myös rinnassa paikka erilliselle, irralliselle pussille vettä, jota olen säilyttänyt jääkaapissa viileyden takaamiseksi. Pussi on kiva idea, mutta ensinnäkin se oli vaikea avata ja toisekseen se vuoti. Ensimmäisellä kerralla viskaisin sen lappeelleen kananmunakennon päälle, joka onneksi imi itseensä karanneen kosteuden. Tämän jälkeen pussi on saanut edelleen asustella jääkaapissa, mutta pystyasennossa. Käytössähän vuotaminen ei haittaa, jos vuotavat valjaisiin enkä tosin ole vuotamista havainnutkaan, sillä pussi on pystyasennossa valjaiden sisällä.
Huh hellettä!
Kotona nakkasin valjaat takapihalle, enkä kovinkaan ilmavasti, kastelukannun päälle kuivumaan. Olinkin hämmästynyt, kun ne oikeasti moisessa mytyssä kuivuivat! Tämä on kyllä todella kiva ominaisuus, sillä valjaita ei tarvitse kuivatella ikuisuuksia, ennen kuin ne voi laittaa vaikka kaappiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Materiaali siis sekä imee vettä tehokkaasti, niin myös haihduttaa sitä nopeasti. Tämä on tietenkin todella toivottavaa, kun tuotteen viilennyt perustuu paljolti vedenhaihtumiseen. Oman kokemukseni mukaan toimii siis luvatulla tavalla! Opin nopeasti, että valjaat kannattaa säilyttää solki kiinni, sillä se karkaa muuten helposti ja varsinkin märän soljen pujottelu valjaiden läpi on hieman työlästä (kuten videolta näkyy). Ei siis nopeimmat mahdolliset pukea päälle, mutta pysyvät kyllä istuvan ja tukevan näköisesti. Videolla kaulansäätö oli vielä liian löysällä ja kiristinkin lopulta kaiken mahdollisen löysän pois. Gatsby liikkui valjaat päällä täysin normaalisti ja vaikka yleensä käytänkin Gatsbyllä pantaa, niin nämä toimivat yllättävän kivasti ihan taluttaessakin. Kaiken kaikkiaan valjaat tekevät sen, mitä lupaavat ja paremmin mielin käymme agittamassa myös lämpöisillä keleillä! Valjaat tulevat näillä näkymin todellakin pysymään käytössä ja olemme varmasti Gatsbyn kanssa molemmat onnellisia viilennysvaljaiden omistajia! Iso kiitos siis Hurtalle! Itsekin kun tulee juostua agikentällä, niin jäähkälenkillä olin koiralleni hieman kateellinen sen kantamasta viilennyksestä! Voisin ottaa itsellenikin samanlaiset!
Hieman viileennyttyään Gatsby vipelsi jo tyytyväisenä kepin kanssa :)
Tässäpä vielä video valjaiden pukemisesta asiasta kiinnostuneille (plus todisteita agissa lämmenneestä koirasta!)
Eilen oli historiallinen paimennuskerta kahdestakin syystä: minä odotin enemmän innolla kuin kauhulla tulevaa ja Gatsby olisi halunnut olla mitä kiltein sylikoira. Viime kerralla pääsimme pitkästä aikaa eteenpäin paimennuksessa eli hommassa oli jotain järkeä kauhean kaahaamisen sijaan. Gatsby on välillä hyvin ristiriitainen otus sillä joskus sitä ei kiinnosta pätkääkään vaikka karjuisin sille ja toisinaan pienikin paine saa sen näyttämään hakatulta. Tällä kertaa minulla oli paimenessa mukana se hakattu versio eli koira, jonka itseluottamus ei ihan riittänyt ja lampaiden työstämisen sijaan se olisi halunnu ihmisten tykö. Se teki hyviäkin pätkiä, mutta jos tuli vaikeampi kohta eteen, niin Gatsby hakeutui joko Lauran tai minun luokse hyppimään päälle. Epävarmuus painoi siis selvästi eli on varmaan tullut vaadittua liikaa ja liian epäselvästi. Viimeksikin itse yritin sabotoida koiraa kieltämällä sitä useammankin kerran sen tehdessä juurikin niitä fiksuja omia päätöksiään.
Kuva Maija Piippo
Toisella kierroksella menin aitaukseen kaksistaan (ilman Lauraa siis) koirani kanssa ja tarkoitus oli antaa sen nostattaa itseään keräämällä lampaita. Se keräsikin lampaat minulle, mutta se ei innostunut pyörimisestä kuten yleensä. Itsetunnonnostatusta ei auttanut myöskään se, että jouduin huomauttamaan etäisyydestä. Osittain liian lähellä työskentely johtui Gatsbyn halusta pyrkiä luokseni. Saimme lopulta kivoja kuljetuksiakin, mutta niissäkin ongelmana oli se, että Gasby halusi työnsä tehtyään tulla liki, jolloin lampaat karkasivat. Näin myös pari kertaa kuinka sen itseluottamus ei ihan riittänyt vaan se siirsi linjansa nätistä poispäin suuntaavasta ulkokaaresta liian tiukaksi lampaita (ja minua) päin kohdistuvaksi liikkeeksi. Harmitti, kun koira ei tehnytkään tällä kertaa niitä vaistonvaraisia hyviä päätöksiä vaan nössöili. Kehuin Gatsbyä (jota se ei yleensä paimenessa kestä), kun se teki itsenäisesti töitä ja työsti nimenomaan lampaita eikä tuijotellut minua. Pikkuhiljaa loppua kohden sen fokus alkoikin onneksi siirtyä taas lambien suuntaan. Itsekin pärjäsin odottamaani paremmin, toki Lauran hyvien neuvojen opastamana. Yllättäen teemaksi tälläkin kertaa nousi "kävele nainen, kävele!" eli oma liikkuminen olisi voinut sujua hieman paremmin kuten aina!
Nousi se häntäkin vihdoinkin! (Kuva Maija Piippo)
Nyt pitää siis löytää se maaginen kultainen keskitie, jolla tuo tekee hommia hillitysti, mutta hyvällä asenteella. Osa syy Gatsbyn vetelyyteen oli varmasti myös se, että se oli juuri toipunut masuvaivoista. Se herätti minut perjantaiaamuna, koska sen maha oli kovin löysällä. Tätä kesti pari päivää ja ilmoitinkin jo lauantaina kasvattajalle, ettei koirani ollut paimennuskunnossa. Gatsby kieltäytyi lauantaina syömästä ja minä jo meinasin pakkojuottaa sitä, mutta onneksi se lopulta joi itse. Kaiken kaikkiaan se oli aivan vetämätön eikä selvästikään voinut hyvin. Sunnuntaina sen sijaan minut herätti energialla ladattu, normaalisti voiva Käpyläinen joka söi ja joi ahnaasti. Niinpä uskaltauduimme paimeneen, mutta toki sairastelu varmasti vaikutti Gatsbyn sunnuntainkin menoon. Sairastelu vaikutti myös sen peppukarvojen ulkonäköön, sillä olen niitä julmia ihmisiä, jotka mieluummin leikkaavat kakakkarvat irti kuin pesevät koiransa pyllyä. Laura kehuikin parturointiani vähän vähemmän ylistävästi!
Mukana oli myös tälläistä ällöä pentusaastetta Menon (Wirneen Melkoinen Menijä) muodossa!
Muuten Gatsby sai kehuja satunnaiselta ohikulkijalta. Olimme paikalla ensimmäisinä, joten juoksutin Gatsbyä pellolla. Pyysin sen luokseni, kun tietäpitkin lähestyi nainen sähköisellä pyörätuolilla huristellen. Käpy ei moista vehjettä ollut ennen nähnyt ja vaikka jättääkin pyörät ym hyvin rauhaan, niin päätin pelata varman päälle. Nainen pysähtyikin kohdallamme ja kehui kuinka tottelevainen koira minulla oli. Juttelimme siinä hetken koirista ja keskustelu ajautui Gatsbyn sinisiin silmiin. Sanoinkin, että moni on luullut sitä huskysekoitukseksi, mihin nainen tokaisi Gatsbyn olevan selvä bordercollie! Jouduin tässä vaiheessa tietenkin häntä korjaamaan ja selvästi oli uusi rotututtavuus hänelle ja sanoikin ottavan rodusta selvää.
Gatsbyn ihana äippä Nessa (Windedos After Eight) näytti mallia.
Tänään on aihetta juhlaan sillä pieni aussieni meni ja täytti vuosia! Siitä alkaa pelottavasti kasvaa ihan aikuinen koira! Synttäreiden kunniaksi se sai pönöttää kuvissa ja kostoksi kaikissa päivällä ottamissani se näytti hakatulta pieneltä paralta. Illan hämyssä otin sitten uudet kuvat ja valo olisi voinut olla parempikin... Sainpahan kuitenkin kollaasiin matskua tämänkin vuoden osalta:
Illemmalla suuntasimme epävirallisiin agikisoihin ja olin jo hieman miettinyt, jos olisin ilmoittanut sen mölliluokan lisäksi kisaaviinkin. Rata oli kuulemma kakkosten tasoa, joten jänistin. Otin sitten kaksi starttia mölliluokkaan ja odotin taas painelevamme täysiä pitkin rataa. Toisin kuitenkin kävi ja möllirata oli pieni pyöritys hässäkkä, jota en vain oppinut. Katselin ensin kun alemmat säkäluokat menivät rataa ja opin sen suurinpiirtein kahdeksanteen esteeseen saakka. Aivoni eivät vain pystyneet parempaan. Meidän rataantutustumisvuorolla porukkaa oli ihan liian paljon tuntuisesti, kaikki törmäilivät toisiinsa enkä saanut kertaakaan vedettyä koko rataa kuivaharjoitteluna, sillä aina oli joku edessä ja siinä väistellessä sekä anteeksipyydellessä ajatus katkesi. Tuomarin meinatessa, että eiköhän kaikki ole saaneet radan painettua mieleensä, olin edelleen varma ainoastaan kahdeksasta ensimmäisestä esteestä. Voitte varmaan arvata, että rata meni sen verran kaaoottisesti, etten videota suostu jakamaan...
Harmittaa, kun menin mölleihin nimenomaan nostattamaan itsetuntoani, jotta uskaltaisin oikeisiin kisoihin, mutta tämän päivän rata oli kyllä itselleni aivan täysi järkytys. Sähelsin ensimmäisen ostamani vuoron läpi ja päätin, että ihan turhaan menisin toiste, kun en edelleenkään rataa osannut. Puolituttuni kävi kehumassa Gatsbyä hienoksi agikoiruksi ja Emma suostui hyvin pienellä painostuksella menemään meidän toisen radan. Ja hienosti Emma vetikin! Oli huolissaan, kun ei koskaan maxikoiraa ole ohjannut, muttei kyllä menosta olisi ikinä uskonut! Upeaa oli katsoa upeaa agieläintäni upeassa ohjauksessa! Oli varmasti Gatsbylle paras mahdollinen synttärilahja!
Odottelu sujui vaihtelevasti eli huutaen ja kiltisti. Tällä kertaa Gatsby oli autossa todella nätisti. Huusi hieman perääni, muttei ärjynyt sieltä kellekään tai kiljunut muiden agin perään. Kisan järjestelyistä johtuen (rataan pääsi tutustumaan vasta minien suorituksen jälkeen ja isompia säkäluokkia oli vähemmän) en ehtinyt ottaa Gatsbyä autosta niin aikasin kuin olisin halunnut. Lisäksi koitin epätoivoisesti opetella rataa katsomalla muita, joten koiruus pääsi vain pienelle lenkille ja oli täynnä räyhäenergiaa ensimmäistä keirrosta odottaessamme. Me olimme heti toisena eli ei ollut varaa pööpöillä missään kauhean kaukana. Gatsby oli aikas kamala ja se vuoroin ärräsi tai kiljui toisenk oiran suoritusta kannustaen. En tiedä, kumpi oli pahempi... Varsinkin, kun tällä kertaa kaikki muut tuntuivat käyttäytyvän oikein mallikkaasti... Toisella kierroksella isoimmat höyryt oli saatu hädellettyä ja Gatsby odottikin oikein mallikkaasti naksun ja namien lumoissa omaa vuoroaan. Se rähähti kerran Emman viedessä sitä lähemmäs lähtöä, mutta lopetti Emman käskystä. Radalla ja radan jälkeen se oli upeasti kuulolla, retuutti tyytyväisenä palkkaleluaan eikä suuttunut läheltäkään menneistä koirista. Tarvitsemme siis molemmat lisää harjoitusta kaikkeen kisaamiseen liittyen.
Gatsbyllä on takanaan elämänsä varmaan kaksi hauskinta päivää! Koska visiittimme jäi kovin lyhkäiseksi tämän vuoden Wirneen leirillä eikä oikein ehditty tapaamaan I-pentu porukalla, niin Jenny keksikin ehdottaa josko nähtäisiin ihan omalla pentuepoppoolla. Lopulta neljä kuudesta pääsi paikalle ja vanhempani antoivat mökkinsä I-kersojen käyttöön. Paikalla siis lopulta Gatsbyn lisäksi Ilo, Priya ja Tintti. Gatsby oli viimeksi mainitun siskonsa pyllystä hieman liiankin kiinnostunut, mutta siskokset laittoivat veljensä kuriin ja loppujen lopuksi homma sujui yllättävän kivuttomasti. Tosin Tintillä meni jossain vaiheessa Gatsbyn flirttiyrityksiin hermot ja Gatsby sai kuulla ihan kunnolla kunniansa! Enää ei meinannutkaan velipoika uskaltaa matkustajaksi Tintin häkkiin!
Autossa matkustettiin vakavana ja visusti omilla puolillaan vaikkei väliseinää olekaan!
Autoilla huristelimme pienen matkan tiheästi asutettua mökkitietä kauemmaksi metsään, jossa omistajat pyllistelivät valtavia mustikoita napsien ja koirat rallattelivat keskenään. Gatsbyllä oli kova yritys saada siskoista leikkiseuraa ja olikin pienistäkin mielenkiinnon rippeistä liikuttavan onnellinen! Niin koirat kuin omistajatkin viihtyivät keskenään. Oli kiva jutella sisarusten eroista ja samankaltaisuuksista sekä naureskella koiramaisille kommelluksille. Lisäksi puhuttiin tietenkin myös kouluttamisesta ja Milli opasti meitä luopumisen saloihin. Minä puolestani järjestin koiraolympialaiset ja olin aivan innoissani löydettyäni vihdoinkin ihmisiä, jotka arvostivat yhdessä pelaamista ja leikkimistä! Olen vuosia kiduttanut synttärivieraitani erinäisillä ohjelmanumeroilla ja leikeillä (viimeksi järjestin mysteerihuoneen, jota kaikki eivät arvostaneet). Niinpä päätin kiduttaa Gatsbyn siskojen omistajiakin! Lajit oli tietenkin vanhoja tuttuja koirankoulutukseen liittyviä, mutta melkoisilla twisteillä.
Viestin yhtenä osana oli ottaa koirasta kuva ja Merlemyssyt selvästi häpesivät moista kun taas Punanutut suorittivat rastin tyylillä!
Lopulta päätimme rasistisesti jakautua joukkueisiin koiriemme värien mukaan eli Punanuttuihin ja Merlemyssyihin. Ensimmäinen laji oli tunnistusnouto. Minä asetin viisi lelua riviin ja omistajan piti arvata, minkä lelun hänen oma koiransa tuo, kun se saa itse valita. Muut tunsivat koiransa täydellisesti ja kaikki siskot toivat omistajien veikkaaman lelun. Gatsby ei ollut leluista juurikaan kiinnostunut vaan se olisi halunnut riekkua siskojensa kanssa. Me emme siis voittaneet joukkueellemme täysiä pisteitä vaikkakin toisella kerralla Gatsby arvaamani lelun toikin. Tämän jälkeen oli noseworkin vuoro. Tällä kertaa koetukselle joutuivat omistajien nenät eli tehtävänä oli tunnistaa viisi hakupurkeissa usein käytettyä herkkua vain hajun avulla. Tintin emännän Sarin nenä oli ilmiömäinen ja hän nappasi merletiimille tämän lajin voiton!
Seuraavaksi oli vuorossaviesti. Tiimin jäsenet suorittivat vuorotellen radan, jossa oli muunmuassa koirankantoa ja ohjattua noutoa (omistajaa ohjattiin silmät sidottuna noutamaan lei) ja namien kopittelua. Naksutinkoulutuksessa pääsimme kouluttamaan koiraa paljon vaikeammin koulutettavaa eläinlajia eli toisiamme! Oli kyllä melkoisen hauskaa koittaa arvailla ja tarjota asioita ja oikeasti oli hieno tunne kuulla se palkkanaksu oikeasta toiminnasta! Samalla kyllä ymmärsi koiraakin harjoituksen kautta paremmin. Oli yllättävän vaikea välillä ymmärtää, mistä naksu olikaan tullut, jos meni häslänä tekemään useampaa asiaa samaan aikaan! Sokerina pohjalla oli vielä oman koiran tunnistaminen silmät sidottuina ihan vain käsikopelolla. Minun oli helppo tunnistaa omani, sillä sain noin miljoona järjettömän iloista pusua! Merlemyssyt saivat riivittyä voiton yhden pisteen marginaalilla ja palkkioksi pääsivät nauttimaan Punanuttujen lämmittämästä saunasta, josta ryhdistäydyimme sateesta ja viileydestä huolimatta uimaan. Vietimme tois kivat pari päivää yhdessä ja jos tästä oikeasti kehkeytyisi perinne, niin en panisi yhtään pahakseni!
Kaverikuvassa Priya (Wirneen Ilmalento), Ilo (Wirneen Ilopilleri), Tintti (Wirneen Ilmiliekki) ja Wirneen Ikiliikkuja itse
Iltapäivällä suuntasimme vielä agittamaan ja siskojen omistajat minulle vähän meinasivatkin, ettei Gatsby varmaan ole ihan parhaassa tikissä treeneissä. Se kuitenkin veti kiltisti sikeitä autossa ja oli hallilla valpas kuin partiolainen ja aivan yhtä valmis kaikkeen! Treenit olivat taas aivan huikean kivat! Jouduin juoksemaan ihan hulluna, mutta myös kerkesin yllätyshyvin! Yhdesäs kohtaa koira pääsi painamaan kolmen putken verran, jonka jälkeen se piti saada takaakierrolle seuraavalle hypylle. Yllättäen Gatsby viiletti putken nopeammin kuin minä putken vierellä, mutta kun sille hihkaisi oikeaan aikaan "kierrä" kaskyn, niin tuohan meni ja suoritti takaakierron minun ollessa melkoisen kaukana! Muutenkin se teki todella päteviä puomeja ja tätä vauhtia meidän kontaktiongelmat ovat pian historiaa! Eikä siinä vielä kaikki! Gatsby odotti omaa vuoroaan sairaan nätisti ♥ Se ei kiihtynyt muiden agittamisesta vaan pääsin naksuttelemaan sitä todella paljon. Ainoa tuhmuus mitä se treeneissä teki oli aivan liian ihanan Minna luokse karkaaminen! Minua ohjeistettiin ohjaamaan ja Gatsby hengasi vapaasti vierelläni. Minna tuli vetämään rallytreenejä ja Gatsbyn itsehillintä petti sen kuullessa yhden suosikki-ihmisensä äänen aidan takaa. Saattoi siinä sitten olla hetkessä väliaita nurin ja Minnalla pari pusua poskella. Eihän tuolle voinut olla edes vihainen, kun se oli niin vietävän onnellinen ja minä olin äärettömän haltioissani treeneistä muuten!
Suuntasimme omalla avaimella agihallille tänään ja vastassa oli ikävä yllätys. Jo sisään astuessa hallin pimeydessä kuului tasainen tip, tip, tip, kun katosta tippui matolle pisaroita tasaiseen tahtiin. Siinä sitten ensiapuna löysin vadin vedenkerääjäksi, kuivasin mattoa minkä pystyin ja aloin etsiä yhdistyksen sivuilta vastaavien numeroita. Vastassani oli kuitenkin vain sähköposteja, mutta onneksi sain entisen rallyohjaajamme kiinni, joka alkoi soitella taas eteenpäin. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta agitimme aika hämärässä, kun kyseisen varaamani kentän valoja en uskaltanut pitää päällä.
Herra Uimamaisterin kootut ravisteluilmeet
Hämärä ei haitannut Gatsbyä, jonka kanssa hinkkasin meille hanakalaa rengasta. Gatsby menee sen todella helposti jostakin välistä ellen ole itse renkaan läpi näkyvissä. Ei siis kestä yhtään sivuliikettäni tai tee kovinkaan nätisti, jos lähetän sen itsekseen rengasta suorittamaan. Minun pitää siis aina vetää se läpi, joka ei ole kauhean kätevää. Tänään vieraanamme oli myös rengasesteen kehikon ihmettely. Gatsby on ennenkin jäänyt tuijottelemaan ja hyppimään renkaan päällä olevaa salpaa ja tänään, kun palkkaa ei tippunutkaan renkaan väleistä tai ali pujahtelemalla, alkoi pieni sirkuskoirani käymään renkaan ylätankoa läpi takajaloillaan seisten. Sitä sitten nuuskuteltiin ja ihmeteltiin ja minä puolestani ihmettelin koiraani. Lopulta tarkistuksen jälkeen keskittyminen löytyi taas ja saimme onnistuneita rinkuloita vaikken ollutkaan toisella puolella odottamassa! Gatsby teki myös loistavia kontakteja A:lla! Se tuli vauhdilla ja sillä oli selvä käsitys pysähtymisestä ja vielä oikeaan kohtaan! Se myös muisti eteenmenon loistavasti, joten lopulta lähetin sen paikallani seisten hypyn kautta putkeen, josta otin sen kiipeämään A:lle ja lopuksi se vielä kirmasi eteenlähetyksellä itsenäisesti hypyn ja täydellisen renkaan! Olin siitä niin kauhean ylpeä!
MUN KEPPI!
Muutenkin Gatsby käyttäytyi keskenämme hallilla ollessamme melkein liiankin hienosti. Se jäi käskyn alle makoilemaan super kiltisti vaikka minä juoksin eri huoneissa vatia etsimässä ja muutenkin ympäri hallia. Lopulta treeneistä lähtiessäni olin taas laittanut sen parkkiin, kun minulle soitettiin katon vuodosta ja koska olin todella huojuntunut siitä, että asia oli nyt hoidossa, keräsin tyytyväisenä kamani lähteäkseni. Olin jo valoja sammuttelemassa kunnes tajusin, että sen koirankin voisi ottaa sieltä makoilemasta mukaan! Gatsby oli vaan yksinkertaisesti maailman paras koira tänään ja meillä oli ihan sika hauskaa agitella! Muutenkin agi on edelleen ollut sairaan siistiä molempien mielestä ihan ohjatuissakin treeneissä. Pieni kisakärpänenkin on puraissut ja kännykkä muistuttelikin viime viikolla agiepiksistä, mutta lomamatkalta poimittu flunssa oli erimieltä. Seuraaviin lähellä järjestettäiin kyllä taas pyritään!
Pentusaastetta Elsan muodossa. Neidossa on mm. kultsua, labbista, jämptiä ja ranskista.
Muuten ollaan tietenkin käyty pelastelemassa maalimiehiä, nähty treenikaverin ihanaa Elsa-pentua sekä uitu. Uiminen on kyllä ihan parasta, kun on kuuma ja itse hieman flunssan takia puolikuntoinen. Koira saa kunnolla liikuntaa vaikka itse keppien viskonnan lomassa lähinnä yskii ja niistää! Gatsby oli ihan kiltti, mutta välinpitämätön leikkisetä Elsalle. Alkuun hihnassa ei halunntu pentua lähelleen vaan örähteli ja jatkoi mieluummin hajujen nuuskimista. Vapaana koittikin jo leikkiärinällä saada Elsaa mukaansa, mutta toista hieman vieraan ison koiran urinat jänskätti. Sitten Gatsby keskittyikin vain hajuja nuuskuttelemaan tai järvessä pulahtelemaan, jolloin Elsakin alkoi hieman jo isommasta kaverista innostua. Lenkin lopussa Elsa kävikin Gatsbyn kuonoa ihan armotta läpsimässä ja ehkä hieman puremassakin, kun koitti saada toisen olemaan hajujen sijaan pentusesta kiinnostunut! Ehkä ensi kerralla ne jo saavatkin pienet painit aikaiseksi?
Elsa yritti kaikkensa saadakseen Käpyn leikkiin kanssaan :)
Viime aikoina on takaraivossani kutkutellut ajatus päästä kokeilamaan lampaiden liikuttelua. Kasvattajamme on hankkinut omia lambeja ja kun niitä tuli mahdollisuus päästä moikkaamaan, niin ilmoitin meidät mukaan. Laura toimi myös kouluttajana ja erittäin hyvänä sellaisena! Laura loi meille suunnitelman ennen aitaukseen menoa ja ohjasi minua sekä koiraani erittäin selkeästi. Hän myös lukee koiraa todella hyvin ja ymmärsi sen hakemia reittejä paljon itseäni paremmin! Tietenkin apua oli siitäkin, että Laura on nähnyt meidän paimennusta ennenkin eli osasi heti asennoitua pieneen vauhtipirulaiseen. Blogin hiljaiselo on johtunut osittain siitä, että olin viikon maailmalla ja Gatsby lomaili vanhempieni huomassa. Mietinkin siis, oliko mitään järkeä viedä Gatsbyä lampaille heti palattuani, kun se ei ollut yli viikkoon saanut mitään ohjattua aktiviteettia. Odotin jotain aivan kauheaa ja korvatonta menoa. Varsinkin kun viime paimentamisesta on jo lähes vuosi aikaa ja kyseinen kerta meni aivan järkyttävän huonosti!
Hitsi niitä on kaksi! Parasta varmaan totella! (Kuva Tuuli Mertanen)
Ennen aitaukseen astumista Laura muistutteli Gatsbylle kepin kunnioittamista. Pienen koiran oli kauhean vaikea hillitä itseään eli ei välittänyt eteen asetetusta kepistä, koska olisi niin kovasti halunnut antaa pari pusua kasvattajalle! Lopulta antautui kuitenkin ja kuunteli keppiä viedessäni koiraa aitaukseen eli kun pistin kepin sen eteen, niin vetäminen loppui ja koira himmasi. Kepin yli kun paimennuksessa ei koiralla ole lupa mennä. Laura hyppäsi meidän mukaan ja ehkä hänen auktoriteettinsä avulla homma toimikin odottamaani paljon rauhallisemmin, suorastaan järkevästi! Gatsby ei lamaantunut vaan kuunteli niin keppiä kuin pysäytyksiänikin. Se teki oikeasti hommia keskittyneesti ja sikaili paljon odottamaani vähemmän! Suurin ongelma olikin lopululta oma liikkumiseni (ylläri!) eli en pysynyt Lauran tahdissa vaan minusta tuli toinen koira! Gatsby tekikin erityisesti ekalla kierroksella töitä lähinnä Lauralle ja luuli minun auttavan sitä keräilemään lampaita sille oikealle paimenelle. Hups... Hieman ylijumala-Lauran luoma paine näkyi siinä, että Gatsby tuli välillä minua moikkailemaan kuin apua pyydellen. Lähetin sen kuitenkin pois ja takaisin hommiin, jotka sujuivat kerrankin ilman kokoaikaista pysäyttelyn tarvetta! Ihan huippua oli!
Omistajan kesäloman kunniaksi olemme vipeltäneet Gatsbyn kanssa ahkerasti erinäisissä paikoissa ja treenailemassa ihan omatoimisestikin. Olen käynyt kerran ihan itsekseni agittamassa hallilla, mutta suureksi ilokseni useimmiten kuitenkin agiryhmästä tutun Terhin ja Pyry-bortsun mahtavassa seurassa. Olemme pähkäilleet koiriemme ohjausta ja säheltäneet hyvällä asenteella yhdessä. Gatsbyn treenien teemana on ollut kontaktit ja Terhin avulla ne ovatkin parantuneet pikkuhiljaa. Tänään kokeilin A:ta vain osana rataa, ilman palkkaajaa (alustan laitoin muistuttamaan oikeasta paikasta) ja Gatsby teki täydelliset kontaktit joka kerta! Puomi on vielä pahasti työn alla, mutta kyllä me sekin ehditään varmaan kesän aikana saada kuntoon.
Agipupu ♥
Wirnistelevät weljekset kävivät myös nuuskuttelemassa parit jäljet. Oli kiva saada Minna treenikaveriksi ja veljesten hinalenkkeily sujui yllättävän kivuttomasti. Pojat aina alkuun huutavat innosta toiset nähdessään ja sen jälkeen vetävät kuin höyryjunat, mutta tällä kertaa vetäminen jopa loppui suhteellisen aikaisin! Lisäksi pojat poseerasivat nätisti kuten kuvasta näkyy ja vaikka kuvaussession tohinassa molemmat kirmailivat hetken vapaana meidän jaloissa, niin kummallakaan ei alkanut kiehumaan. Veljethän tulevat ihan kivasti rauhallisina toimeen, mutta vapaana alkaa mennä hieman liian lujaa ja jommalle kummalle tulee jossain vaiheessa paha mieli. Itse olen kuitenkin oikein tyytyväinen moisesta rauhallisesta kanssaelosta, johon pojatkin tuntuvat tyytyvän. Gatsby jäljesti taas alkuun hyvin, mutta lopussa esineet jäivät nousematta ja koiruli kulki selvästi jäljen vierestä. Ensi kerralla pitääkin siis ottaa vaikka useampi lyhyt jälki eikä ahnehtia pitkää pätkää.
Wirneen Hukkapala kera Wirneen Ikiliikkuja aka Team Riemuidiootit
Sokerina pohjalla palasimme viime kesänä aloittamaani traditioon eli pyöräilyyn! Gatsby pääsi hölkyttelemään (ei siis vetämään) tänään pyöräni vierellä ja hyvin tuntui tyyppi muistavan jutun juonen. Ainoastaan pari kertaa jouduin muistuttamaan, ettei pyöräillessä saa nuuskuttaa maata tai jäädä ihailemaan tiellä hypähteleviä lintusia. Meillä on tosi mukavat hiekkatiet, mitä ajella ja isäni yllätti minut viime vuonna huollattamalla pyöräni. Vanhasta muistista kirosin kuinka tuo ei tietenkään vaihtaisi pienimmälle rattaalle ylämäessä, mutta mitä vielä! Hyvin oli ajopelini huollettu, kun vaihtaminen sujui kuin vettä vain. Tavoite on käydä vähintään viikottain ravauttamassa maitohapot koiran lihaksistosta liikkeelle. Plus kyllä emäntäkin sai ihan töitä tehdä ylämäissä, joita harjuisessa maastossa riitti!
Taattua kännykkälaatua.
Ps. Pelastelemssakin on käyty ja kaikki pressumöykkykammot tuntuvat olevan historiaa, jee!
Vihdoinkin tein sen! Eli uskaltauduin Gatsbyn kanssa agilityn epävirallisiin kisoihin mölliluokkaan! Gatsbyhän on jo kerran super hoidossa Maijalla ollessaan käynytkin epistelemässä, mutta suostui onneksi minunkin kartturoimakseni. Otin kaksi strattia kouluttajamme yllytyksestä ja kyllä kannatti! Ensimmäinen meni enemmän tai vähemmän säätämiseksi eikä treenikaveri onnistunut rataa ihan kuvatakaan, mikä oli ehkä ihan hyvä... Toinen rata meni jo ihan kivasti vain yhdellä huonolla ohjauksella muurin kohdalla, mutta isoin ylpeyden aihe oli lopussa, kun pieni pätevyys eläimeni lähti loppusuoraa itsenäisesti suorittamaan! Toisaalta kauhea katsoa, kun itse lyllertää säälittävän näköisenä, mutta upea katsoa, kun koira viilettää uljaasti hienolla asenteella täysiä etiäpäin! Yhdessä kuitenkin mentiin eli me tehtiin se, hyvä me! Tästä lopulta itsetuntoa nostattaneesta kokemuksesta vielä video alla:
Sijoituksista oltiin kaukana, mutta tämä onnistunut rata meni 20,83 sekunnissa, kun ihanneaika oli 42 sekunttia.
Otsikon sanoin koiraani kehui (tai ei-niin-kehui) luonnetestituomarit, jotka kateellisena ihailivat koirani loikkavoimia! Gatsby pääsi siis vihdoin seikkailemaan luonnetestiin. En ollut varsinaisesti tehnyt päätöstä Gatsbyn testiin viemisestä juuri tämän kesän aikana, mutta kun testi pidettiin täällä meidän hoodeilla Hollolassa, niin en malttanut olla ilmoittautumatta. Sain kameranaiseksi ja apukuskiksi Minnan, jota siis videosta on kiittäminen!
Toisin kuin MH-kuvaukseen mentäessä, minulla ei ollut mitään selkeitä odotuksia testin tuloksista. Gatsby kun osaa välillä olla lähes hullun järjetön kovuudessaan (oikein innostui sen jyränneistä lampaista, jotka puolestaan järkyttivät emännän) ja on joskus pieni mamman poikkeli, joka ei lähdekään hakumetsässä näytölle, koska joku astui vahingossa sen varpaille. Laukauskokemattomaksi arvasin se menevän, sillä kyllä tuo laukauksiin ja koviin ääniin reagoi vaikkeikaan pelokkaasti. Gatsby yllätti minut olemalla muuten melkoisen rento jätkä, joka ei turhia hötkyillyt. Se otti testin paljon odottamaani rennommin ja sen ihmisluottoa ei saatu juurikaan järkkymään. Se tuomarin sanoin "koitti tainnuttaa rakkaudella" eikä se puolustanut itseään pätkääkään vaan otti hyökkääjät innolla vastaan. Sen innokkaista pusutuksista seurasikin päätelmä koirani kurittomuudesta, joka ei siis tietenkään pidä pätkääkään paikkaansa! Koskaan ole tottelematon... Köh köh... Pimeässä Gatsby eteni hienosti aina loppuun saakka, mutta jäi seisomaan eteeni tuomareita tuijotellen ihan kysymysmerkkinä. Sitten kun sille tokaistiin, että "hei peko-koira, sunhan pitäis käyttää sitä nenääs!" niin joku ratas pyörähti pienen koiran päässä ja se kiipesi onnellisena syliini! Minä sen sijaan rikoin seinä osion kiinnityshihnan lukon, mutta tämä ei onneksi vaikuttanut arviointiin! Mutta pihdit lopulta tarvittiin koirani vapauttamiseksi.
Kaiken kaikkiaan siis Gatsbyn ominaisuudet ovat oikein hyvät pelastuskoirailuun ja kaikki yksittäiset ihmismurinat ovat olleet lähinnä tilanteen dominointia. Tämä oli iso asia minulle tietää ja koen ymmärtäväni koiraani nyt paremmin. Kannatti viedä! Tässä turinointini vielä tiivistettynä alias the pisterivi:
Toimintakyky +1a, kohtuullinen
Terävyys +1, koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2a, kohtuullinen
Hermorakenne +1a, hieman rauhaton
Temperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++, laukauskokematon Kokonaispisteet +170
Emme päässeet tällä viikolla pelastuskoiratreeneihin, joten päätin olla tänään rohkea ja suunnata jälkimetsälle. Tein melko lyhyen jäljen (noin 150 metriä), jolle ripottelin neljä esinettä sekä uutena ihmeenä yhden kulman. Kulma tuli pakosta huonon suunnitteluni vuoksi, sillä en halunnut kivuta isoa rinnettä. Tallasin tiheäsi ja merkkasin kulman itseäni varten. Gatsby nosti jäljen todella hyvin. Olin lähtenyt tieltä ja valjaat päälleen saatuaan Gatsby meni itse ojan puolelle jälkeä selvästi hakemaan! Hieno nuuskutin! Se lähti höyryjunan tavoin eikä ollut moksiskaan vaikka yllätyin sen vauhdista ja roikuin ihan tosissani hetken liinan päässä kunnon jarruna. Gatsby jäljesti täydellisesti jäljellä pysyen ensimmäiselle esineelle ja ilmaisi sen upeasti! Fiksu ihminen olisi jättänyt treenin tähän, mutta kukaan ei ole ikinä minua fiksuksi haukkunut, joten ahneuksissani jatkoin. Seuraavaksi oli minua jännittänyt asia eli kulma, josta Gatsby menikin odotetusti aluksi ohi. Hienosti se kuitenkin haki jäljen uudestaan ja onnistui menemään oikeaan suuntaan. Vauhtia oli taas todella reippaasti ja jouduin etenemään puolijuoksua koirani perässä. Tarkkuus kärsikin vauhdista pariin kertaan, mutta pienen hyörinä pyörinän jälkeen Gatsby löysi jäljen aina uudestaan. Tällä kertaa se reagoi todella nopeasti jäljen hukkaamiseen emmekä eksyneet onneksi kokonaan jäljeltä. Ikävä kyllä mutkat sattuivat kahden esineen kohdalla, joista toinen olisi ollut viimeinen. Onneksi olin päättänyt jatkaa viimeisen esineen jälkeen vielä hetken ja olin merkinnyt itselleni, mihin jälki jatkui. Niinpä näin Gatsbyn jäljestävän juuri täydellisesti, joten pyysin sen maahan ja annoin vielä loppupalkan. Ei ihan puhdas suoritus, mutta viime omaa räpellystä parempi ja tässähän sitä oppii!
Agissa teimme kisamaisesti eli ensimmäisellä kierroksella menimme koko radan vaikka virheitä korjaten. Gatsbyn kontaktiongelmat tulivat heti esiin ilman apupalkkausta eli puomi hiivittiin alas eikä tassut meinanneet millään osua kontaktialueelle saakka. A sen puoleen tultiin sellaisella rytinällä, ettei pysähtymisestä ollut tietoakaan! Olin jo katsonut meille epäviralliset kisat, muttei tälläisillä kontakteilla sinne kyllä kannata mennä. Onneksi aikaa on eli eihän tässä ole mihinkään kiirus! Uskallan myös väitttää ettei tässä enää kauhean kaukana epiksistä olla. Plus tein vihdoinkin onnistuneesti saksalaisen osana rataa ja tämän kunniaksi viljelen vihdoinkin blogini puolella agitermejä, jotka eivät kaikille varmasti edes aukea! Agi on siis edelleen ihan huippua!
En ymmärrä miten muut saavat otettua koiristaan söpöjä kuvia, kun ne pitävät jotain suussaan...
Hyvä onneni internetkilpailujen ihmeellisessä maailmassa jatkuu! Olen jo pidemmän aikaa miettinyt jonkinlaisen viileennysliivin hankkimisesta Gatsbylle, joten kun Hurtta etsi testaajia, niin ilmoittauduin toiveikkaana mukaan. Arpaonni suosi meitä ja Gatsbylle saapui ihanasti sen syntymäpäivänä paketti, joka sisälsi Hurtta Cooling Harnessin. Valjas on ollut nyt reilun viikon testissä erityisesti agilitytreenien yhteydessä. En olisi yhtenä päivänä varmaan uskaltanut hallille ilman viilennysapua lähteäkään, sillä vaikka hallilla on suhteellisen viileä treenata, niin jäähdyttelylenkki kuumassa tuntui vähän pahalta. Viilennysvaljaat mukanani kuitenkin suuntasin hallille ja treenien jälkeen hyvin mielin lämpöön ulkoilemaankin!
