Viikon loppu on parhauden alku!

Perjantaina suuntasin auton nokan kohti Tervakoskea hakeakseni Gatsbyn lopullisesti kotiin. Pikkuista olikin ehtinyt jo viikon aikana tulla ikävä ja pikkumies tervehti minua iloisesti eli ehkä silläkin oli ollut vähän kivaa edellisenä viikonloppuna? Automatka vanhemmilleni sujui rauhallisesti, mitä osaan arvostaa! Aluksi pentu hieman piippasi kun laitoin autonoven kiinni, mutta kun se tajusi näkevänsä mut etupenkillä, niin hätä loppui siihen :)

Porukoilla tapasimme ensin naapurit, jotka olivat hieman jänittäviä aluksi, kun paikkakin oli ihan uusi. Vanhempani saivatkin osakseen jo lämpimämmät tervehdykset ja pieni pentu tutki reippaasti uutta taloa. Hieman jännitin, miten Fero suhtautuisi pentuun "omalla" reviirillään, mutta hienosti meni! Fero oli tarpeeksi rohkea sanoakseen pennulle pari kertaa (tosin kerrankin murisi ja itse siirtyi pois...) ja Gatsby onkin alkanut pitämään hieman kunnioittavempaa rakoa hoffiin. Fero ei joudu enää yllätyshyökkäysten kohteeksi, mikä on hieno edistys! Tämän seurauksena Fero onkin pariin otteeseen käynyt itse nuuskuttelemassa, nyt hieman rauhallisempaa pentua ja pistänyt oman propellihäntänsäkin pyörimään  :D 

Eddie on edelleen ihan lepsu pentua kohtaan ja siirtyy vaan huokaisten, jos sitä alkaa tarpeeksi ärsyttää pennun roikkuminen sen karvoissa. Tänäänkin keittiössä häärätessäni Eddie makasi matolla ja Gatsby leikki lelullaan viiden sentin päässä papparaisen nenusta. Eddie ei moisesta ollut moksiskaan :D 

Gatsby tapasi paljon uusia tuttavuuksia, kuten pappani, veljeni lapsia, naapurin lapsen kavereineen, ainakin neljä naapuria sekä veljeni. Hienosti meni kaikkien kanssa, vaikka Feron haukut välillä saivatkin pentusen vakavaksi. Gatsby kuitenkin reagoi jo lievemmin Feron mekastukseen ja käy tutustumassa ihmisiin, vaikka Fero olisikin heistä muuta mieltä! Tänäänkin aamulenkillä tapasimme kerralla kaksi kultsu-mummelia sekä pari villiä vuoden ikäistä mittelspitziä. Fero mekasti aluksi, mutta hienosti kaikki lopulta tervehtivät toisiaan. Ja vaikka Gatsby aluksi olikin hieman epävarma uusista tutuista, niin se ei silti pyrkinyt ollenkaan pois tilanteesta. Se vaan nökötti hieman miettien vieressäni ja otti uteliaat nuuskaisut rauhallisesti vastaan. Lopuksi se kävikin jo itsekin muihin tutustumassa!

Parhaat tuttavuudet olivat kuitenkin varmaan molempien mielestä Martta ja Väinö. Martta on hyvä ystäväni ja hänellä on reilu kuusivuotias russeliherra. Toiveissa siis onkin, että pojat tulevat tulevaisuudessakin toimeen ja voimme vierailla päikseen ilman ongelmia. Tämän viikonlopun meininki kun jatkuu, niin onkelmia ei ole tiedossa :) Pentu oli aluksi hieman jähmeä, mutta lämpeni kuitenkin aivan loistavasti käyttäytyvälle herrasmieskoiralle! Väinö antoi pennulle tilaa ja oli kohteliaan kiinnostunut! Pikku pötkyläiset painattivat pellolla ja metsässä menemään (tosin pentu "hieman" likeemmällä pysyen) eikä riitoja syntynyt. Gatsby yritti aina välillä repiä Väinöä karvoista, mutta russelin karkeaa turkkia ei noin vaan purra :D Gatsbyllä on selvästi joku fiksaatio hapsuihin, se meinaan repii kyllästymättä ja kielloista välittämättä maton hapsuja sekä Eddie hapsottavaa häntää!

Vaikka pentu ei paljoa pienempi ollutkaan, niin se on huomattavasti kömpelömpi ja lensikin leikin tohinassa välillä ihan itsekseen ja välillä Väinön jyrätessä aika hienosti rähmälleen. Hienosti kuitenkin leikki sujui eikä mennyt överiksi! Martta rohkeana tarjosi jopa hoitopaikan pentulaiselle illaksi, kun kävin veljeäni auttelemassa remontissa. Sama hieno meininkin oli jatkunut myös Väinön kotona eli iso kiitos molemmille hyvästä hoitopaikasta! :) Kävimme vielä tänä aamuna samalla kokoonpanolla pellolla riehumassa, joten paljon jäi hyviä muistoja pikkuiselle Martasta ja Väiskistä! Martalla oli myös hieno kamera, joten kuvapostaus pellon tapahtumista on tulossa lähitulevaisuudessa!

Gatsby ja kummitätinsä Martta

Tänään pesin ja vahasin isäni sekä Gatsbyn avustuksella myös autoni. Oletin pennun olevan jo aika puhki aamun lenkistä uusine koiratuttavuuksineen sekä peltolenkistä Martan ja Väinön kanssa, mutta hyvin jaksoi pieni ikiliiuuka osallistua auton huoltoon! Se juoksi vaahdon perässä, varasti rättejä, kaatoi pesuainepulloja, yritti nuolla vahaa auton pinnalta, kävi puskan kimppuun, etsi nameja nurmikolta, kaivoi kaksikin kuoppaa sekä sai itsensä aika likaiseen kuntoon! :D

Lopulta uni vei voiton, mutta kyllä sitä oltiinkin ehditty jo odottaa :D Ennen lounasta pentu joutui kodinhoitohuoneen lavuaariin pesulle. Aluksi tämä oli pennusta kivaa ja se nuoli vettä, mutta äkisti kiva loppui ja huuto pienen pennun kauhiasta kidutuksesta alkoi! Kyllä se lopulta käsittelyyn antautui ja pyyhkeelläkuivaaminen oli jo aika kivaa naskalihampaan mielestä. Omistaja olisi hieman vähemmän hampaita operaatioon kaivannut.

Olen myös pistänyt merkillä joitakin Gatsbyn erikoisuuksia, siis ainakin verrattuna toisiin koiriini. Olen ehkä mahdollisesti maininnut sen olevan aina joskus melko äänekäs ;) Sillä on myös aika liuta aivan mielettömän söpöjä ääniä! Se tuhisee ja puhisee nukkuessaan, tai kun se uneliaani on sylissä. Se myös haukottelee pienen hassun vinkauksen kera. Ei siis pelkkää melusaastetta tässä osotteessa :) Gatsby laittaa kans häntänsä melkei aina istuessaan itseensä kiinni. Plus on yrittänyt pölliä vesssaharjan ainkain kolme kertaa (ihanaa...) Se myös tekee jo nyt esim Väinölle paimenväijytyksiä ja hiippailuja. Tosin tänään se myös "tappoi" leluaan niin railakkaasti ravistellen, että kaatui itse kyljelleen...

Tänään kun saavuimme takaisin Hullulaan, niin kävimme tapaamassa pentusen kanssa lähiviikkojen hoitotädin ja -sedän. Naapurini ovat ystävällisesti luvanneet pentua käydä katsomassa työpäiväni aikana ja naapurintäti näki pennun tänään ekaa kertaa. Turha kai edes sanoa, että hänetkin on nyt tyystin hurmattu! :D Tämän jälkeen asetuimme taloksi ja pari tuntia nurkissani tuhisi kolme erittäin väsynyttä koiraa! :)

Gatsby odottaa ruokaansa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus piippailee ja hyppii, joskus taas istuu nätisti odottamaan ja katsoo silmin. Kyllä se siis tästä :) Se myös alkaa tulla omalla nimelläänkin kutsuttuna luokse ja tulee edelleen ihan mielettömällä innolla! Se myös selvästi välillä hillitsee hyppyintoaan ja saa minulta kauhiasti kiitosta, kun kaikki tassut ovat maassa. Lisäksi olemme harjoitelleet istumista, maahanmenoa, perusasentoa sekä rauhoittumista. Tänään se myös  puuhaili omiaan ja kävi takaovea nuuskimassa. Kun avasin oven, se meni pissalle. Pyysikö se siis oikeasti jo ulos, vai kävikö vaan sattuma? Häkkiinsä se on tottunut hyvin ja hakeutuu sinne itsekin nukkumaan (myös kun yritin kantaa häkkiä, niin siellä oli äkisti liikkuvaa lisäpainoa sisällä). Yöt ovat menneet suht rauhallisesti ja yhdellä välipissatuksella. Ekana yönä se pissi häkkiin, mutta se ei tainnut yöllä pissata. Näin sen kakkaavan, mutta en ollut varma pisuista, joten epäilen niiden jääneen väliin. Aamut ovat olleet aika aikaisia omaan makuun ja varsinkin siihen nähden, että "yö"pissatus on tapahtunut puolineljän-viiden maissa. Mielestäni tällöin voisi nukkua pidempään kuin seitsemään...

Kirjoittaminen rupesi juuri haastavaksi, kun jouduin  keskustelemaan Gatsbyn kanssa perheemme "ihmiset ovat ystäviä, eivät puruleluja"-politiikasta. Lopputuloksena sylissäni tuhisee nyt nukkuva pentu. Yhdellä sormella siis tätä näpyttelen, joten oletan tekstin olevan tarpeeksi pitkä tältä erää ja keskityn pienen rauhallisen karvapallon hellimiseen <3