Hawkin ihmeellinen maailma

Hawk on todistanut tässä viikkojen aikana, ettei todellakaan ole isänsä kopio. Se osaa rauhoittua todella paljon paremmin niin häkkiin, autoon kuin vieraaseen paikkaankin kuin Gatsby samassa iässä (tai vähän myöhemminkään). Iltavillit ovat jo aika hillittyjä ja minun onnekseni suurin osa energiasta kohdistuu tällöin Käpyssä roikkumiseen! Gatsby onkin melkein liiankin kiltti leikkisetä välillä, mutta asettaa onneksi vieläkin edes joitakin rajoja pennulle. Poikien yhteiselo ei voisi paljon paremmin sujua, mistä olen oikein kiitollinen! Toivottavasti jatkuisi yhtä hyvin jatkossakin.

Mamma hylkäsi vessanoven väärälle puolelle nämä kaksi reppanaa

Hawk ja samanrotuinen Lion (Snowtime's Six Rivers)

Navi (Titangus Donella ) ja Hawk

Hawk on jo hyvin pitkälti sisäsiisti silloin, kun vaan pääsee halutessaan ulos. Ja sehän osaa jo ihan oikeasti sinne pyytääkin! Tosin takapihalta kantautuu lähes joka kerta sisään myös tikunpalasia, jotka se antaa kyllä ottaa kiltisti itseltään pois. Mitään se ei ole ehtinyt tuhoamaan, mutta tänään keksi, että hänhän pääsee sängylle jo! Sieltä olen saanut sitä sitten olla nostamassa alas jo useampaan otteeseen. Muuten sen maltti on kasvanut selvästi ja esimerkiksi hyppiminen on vähentynyt todella paljon. Se on jotenkin ihanasti selvästi astetta kohteliaampi lasten kanssa ja rento pieni lötköpötkö kenen tahansa sylissä. Selkeän ihmishakuinen koirun alku! Hakuisuudesta puheen ollen, Hawk kävi korkkaamassa myös pelastuskoiratreenit ja rohkaistui sielläkin irtoamaan ihmiseltä toiselle oikein mukavasti!

Tarun luona hoidossa ollessaan Hawk kävi ansaitsemassa ensimmäisen ruusukkeensa Houkutsten Highwaylla

Hawk ei ole se kaikista rohkein pentu, mutta tässäkin asiassa ollaan tultu jo paljon eteenpäin. Siitä on selvästi tullut rohkeampi menemään itsekin tutkimaan kauhistuksen kohteitaan. Maanantaina se pelkäsi penkin ja roskiksen yhdistelmä möykkyä, mutta oli jo valmis kiipeilemään sitä vasten, kun ehdin itse paikalle. Tiistaina se huusi järkytystään Viima belgianpaimenkoiralle, mutta lopulta uskaltautui hienosti leikkimään isomman kaverin kanssa. Tänään se olikin jo paljon rennompi, kun seikkailimme hallin ympäristössä ihmisiä ja koiria bongaillen. Ei huutanut kellekään kertaakaan ja tervehti pentusen ihailijoita innoissaan. Minkä siis minun tuijottelultaan kerkesi! Se on oppinut ihan super hienosti kontaktin tarjoamisen ja ymmärtää selvästi, mitä naksu tarkoittaa! Edelleen super ahne pieni, joka repii mielellään erityisesti hihnaansa. Muuten kyllä on yllättänyt täysin sillä, miten lunkisti se suhtautuu pantaan ja valjaisiin. Hihnassa kuuntelee hyvin eli kun vetää, niin pysähdyn ja se vipeltääkin yleensä siinä vaiheessa luokseni.

Viima ja suuri australianjahtikoira Hawk

Hawk ja bc:t Pasi ja Kiira