Täydelliset treenit kertaa kaksi!

Jäljestäminen oli märkää hommaa!

Eilen meillä oli maailman täydellisimmät pelastelutreenit! Vaikka paikalla oli monia kiihkeitä ja haukkuvia uroksia, niin Gatsby ei rääkynyt yhdellekään kertaakaan! Otin sen ensimmäisenä ulos autosta ja otimme välimatkaa toisiin. Alkuun Gatsbyn häntä nousi ja se jäykisteli pariin kertaan, mutta pian häntä laski ja se pystyi syömään koko ajan. Gatsby oli loistavassa mielentilassa vastaehdollistamiseen eli aina kun se katsoi muita rauhallisesti, niin naksautin ja se sai palkkaa. Se pystyi myös tekemään pieniä temppuja ja hakemaan katsekontaktia minuun muista huolimatta. Vaikeinta oli katsoa, kun muut tekivät vauhdikkaita luoksetuloja, joista sai leikkiä palkaksi. Hihna kuitenkin kiristyi ainoastaan kerran ja vaikka Gatsby kiihtyikin, niin suu pysyi kiinni. Ihan parhautta!

Treenien teemaana oli ilmaisu ja otimme pari hieman haastavempaa maalimiestä. Ensimmäinen oli kiltisti paikoillaan, mutta toinen vaihtoikin ovelasti paikkaa, kun Gatsby kävi minulle ilmaisemassa. Niinpä pieni koirani oli aika hämmentynyt, kun se lähti iloisesti minua maalille viemään, mutta maalimies ei ollutkaan enää piilossaan! Aluksi Käpy tarkasti vanhan piilon huolella, mutta vihjeestäni etsi maalin uudestaan. Ongelmittahan maali tässä vaiheessa löytyikin. Viimeinen puolestaan lähti koiran käytyä juoksemaan pakoon. Hienosti Gatsby silti sahasi minun ja juoksevan maalin väliä. Autoin sitä kannustamalla joka ilmaisukerta "näytä" sanalla, mutta eipä tuo tainnut apujani tarvita. Koko treenin ajan minulla oli super pätevä pieni koiruli mukana, joka teki aivan järjettömän hienolla asenteella ja voi että kun meillä oli molemmilla sitten kivaa! Lisäksi se käyttäytyi yllättävän maalimiesystävällisesti eli ei tunkenut kenenkään syliin pusuttamaan. Viimeisellä se ei edes käynyt luona vaan kiireen vilkkaa näkyvillä olleen eksyneen huomattuaan vipelsikin minulle kertomaan!

Edelliset nuuskuttelutreenit eivät ole sujuneet ihan yhtä hyvin. Osittain lumisessa ja osittain sulassa metsässä tehty jälki meni aivan järjettömäksi haahuamiseksi! Lumi veti hajuja puoleensa ja pieni koirani eksyi aina sulalla menneeltä jäljeltä hankea nuuskimaan. Esineet nousivat armottoman hyörinän jälkeen, mutta kulma sentään meni siististi. Odotan nyt siis innolla tasaista lumipeitettä, jotta jälki voisi taas onnistua! Edellisissä pelastelutreeneissä Gatsby oli puolestaan hieman huono-onninen ja liukasteli itselleen naarmun koipeensa. Onneksi jalka ei vaivannut sitä alkuihmettelyn jälkeen, mutta vähästä oli varmaan kiinni, ettei 10 sentin pituinen naarmu olisikin ollut jotain aika paljon ikävempää.

Agissa olemme vain omatoimitreenailleet, koska treenit olivat vetäjän sairastelun takia tauolla. Olen nyt törmännyt siihen ongelmaan, etten oikein tiedä mitä itsekseni puuhailisin. Mitään yksittäistä estettä ei tarvitse enää hioa, mutta en osaa oikein kehittää omaa ohjaustani itsekseni. Niinpä olen sortunut lähinnä juoksuttamaan koiraani helppoa rataa ympäri. Toki tämä ei Gatsbyä haittaa! Niinpä olinkin iloinen, kun tänään hallille hurauttaessani siellä oli numeroitu rata, jota taitavemmat olivat edellisenä iltana Marko Mäkelän opissa tehneet. Otin tavoitteeksi päästä kepeille eli esteelle 12 asti ja hitto sentään, mehän onnistuttiin pääsemään sinne ihan ensimmäisellä yrittämällä! Toisella yrittämällä onnistui jopa kääntämään Gatsbyn nelosputkesta nätisti kohti vitoshyppyä ja ai että sitä sujuvuuden määrää aina 16 hypylle saakka! Gatsby ymmärsi jopa todella epämääräisen lähetykseni kepeille! Koitin saada 17-19 kohtia erillisenä osana onnistumaan, mutta en osannut kertoa Gatsbylle reittiä 19 hypylle vaan se otti aina välissä olleen 6/31 hypyn mennessää vaikka kuinka koitin painaa sitä pois. Kivaa oli silti ja aion kysyä taitavemmilta vinkkiä tuollaiseen kohtaan ensi treeneissä! Treeneistä tuli tosi onnistunut ja hyvä fiilis, mutta agi-intoni nousi ihan uudelle tasolle, kun seurakaveri kommentoi menoamme naamakirjan puolella näin imartelevasti:
Teillä on musta mainio asenne agilityyn ja tekemiseen yhdessä. Aina iloisesti ja koiraa kehuen :) Sitä on ilo seurata aina sivustakin ja siitä voisi moni ottaa oppia :)

Kehutut kisaajat

Nyt on takana jo toiset agilitykisamme tutussa kotihallissamme Kromfohrländereiden järjestäminä. Tuomarina todella mukava ja reilun oloinen Marja Lahikainen. Tuloksiksi saimme tällä kertaa 5, jolla sijoitumme kolmansiksi sekä HYLyn, koska rengas tuotti pitkästä aikaa koirulille päänvaivaa. Vaikka ensimmäisen radan rimantiputus johtui minun huonosta sijoittumisesta radalla (koira hidasti, ettei olisi törmännyt meikäläiseen), niin tuomari kehui palkintojenjaossa ohjaustani. Kuulemma hyvää ja selkeää, jolloin koirankin oli helppo edetä! Olen tottunut saamaan koirastani kehuja ja tuntui aika häkellyttävältä kuulla, että itsekin olin onnistunut! Toisen radan jälkeen törmäsin tuomariin ulkona ja hän pysähtyi vielä uudestaan kehumaan myös asennettani koiraani. Oli kuulemma mielissään, kun kehuin Käpystä vaikka renkaan kanssa hieman häslättiinkin. Kuulemma oikein esimerkillistä toimintaa! Kiittelin jälleen häkeltyneenä ja nämä kehut tuntuivat voittoa paremmalta! Varsinkin kun odottelu meni tällä kertaa juuri niin järkyttävästi kuin voi vain mennä. Tuttu koira sai omani kiihdyksiin ja reagoin itse liian hitaasti, jolloin pojat pääsivät toistensa kimppuun. Vaikka minulle meinattiinkin, että kukaan paikallaolleista ei ollut tarpean nopeasti tilanteen tasalla, niin silti tuntuu todella pahalta. Vain minä olen koirastani ja sen käytöksestä vastuussa, joten ihan minun vikani tilanne oli. Pehmeä fleecehihna on kiva palkkaamiseen, mutta joustaa yllättävän paljon, jos koira heittää koko massansa sen varaan. Lopulta pääsimme hallista ulos rähisemättä, mutta vielä tätä kirjoittaessa on mahanipohjalla ikävä tunne vaikkakin lopuksi onnistuimme.

Gatsby ja miehekkään väriset palkinnot!
Naksu, nameja ja 15 euron lahjakortti todella kiva oloiseen, agiakin sponssaavaan Vauhtikoira - nettikauppaan. 

Ensimmäisellä videolla siis tuo 5vp rata, jolla Käpy painoi menemään 4,18 m/s ja alitti ihanneajan 12,76 sekunnilla:

HYLky tuli mutta ei haittaa:

Nuuskutin kavereineen

Viikkoon on mahtunut treffejä mukavassa seurassa! Rocky-sheltti oli aikuistunut viime näkemästä paljon ja pennulla nousikin jo jalka hyvin tottuneen näköisesti. Tästä huolimatta Gatsby piti sitä onneksi vielä tarpeaksi pentuna eli pojat tulivat taas toimeen mukisematta. Leikkejä ei saatu oikein aikaiseksi, sillä Gatsby painatteli vain toiveikkaana juoksuisen nartun hajujen perässä. Kyseinen ihanuus tuli meitä lenkillä vastaan ja se oli selvästi jättänyt useita terveisiä pojille lenkkireittimme varteen. Vaikka kävimme Elsan ja Mimmin kanssa juoksemassa seuraavana päivänä eri maastossa, niin Käpyliino koitti etsiä itselleen ahkerasti alkulenkistä tyttöystävää. Niinpä se irtosi yllättävänkin pitkälle eikä luoksetulovauhti ollut läheskään aina kovinkaan päätä huimaava. Lopulta se heltyi Elsan leikkiyrityksille ja oli oikein kohtelias leikkisetä tällä kertaa!

No leikitään sitten!

Elsan omistaja Taru teki Gatsbylle myös jäljen. Viime jälki oli mennyt aika kammottavasti, joten odotukseni olivat melko matalalla. Taru luotti kuitenkin Gatsbyyn ja ehkä hänen luottonsa voimalla Gatsby tekikin elämänsä varmaan parhaan jäljen! Pituutta oli 200 metriä kolmella esineellä ja yhdellä kulmalla höystettynä. Maahan satanut lumi auttoi minun jäljenhahmottamista, mutta nähtävästi siitä oli hyötyä myös koiralle. Gatsby meinaan pysyi jäljellä uskomattoman hyvin eikä tehnyt siksakkia, kuten sillä tuppaa usein olemaan tapana. Vauhtia oli taas, mutta siitä huolimatta Gatsby pysyi jäljellä jopa niin hyvin, että kulma meni täydellisesti! Ensimmäinen esine löytyi, mutta sitä ei heti ilmaistu. Toinen esine sen sijaan ilmaistiin hienosti ja siihen olisi varmaan fiksumpi ihminen lopettanut. Toisaalta onneksi tuli jatkettua, koska kulma oli tämän jälkeen ja sen onnistuminen tuntui todella hyvältä! Viimeinen esine ei meinannutkaan löytyä. Gatsby meni juuri sen kohdalla hitusen ohi jäljestä ja koitti harmikseni löytää esinettä nostamalla nokkaansa ilmaan. Niinpä se löysikin esinemerkin puusta... Lopulta esinekin löytyi, mutta Gatsby ilmaisi sen liikkumalla minua kohti jolloin se asettui makoilemaan väärään kohtaan. Pyysin sitä korjaamaan, mutta keskittyminen ei ollut ihan parasta vaikkakin koiruli lopulta palkkansa ansaitsikin. Vaikka loppu menikin hieman kökösti, niin silti jäi todella tyytyväinen fiilis Gatsbyn työskentelystä!

Gatsbyä ei kiinnostanut poseeraaminen pätkääkään ja se näyttikin kaikissa kuvissa kauhealta! Tässä paras otos.

Pelastustreeneissä teimme pitkästä aikaa pidempää etsintää. Aikaa meni kuulemma lähemmäs 40 minuuttia. Gatsby oli alusta saakka hieman normaalia vetelämpi enkä osaa yhtään sanoa mistä se olisi voinut johtua. Ehkäpä tästä laiskottelusta johtuen se koittikin oikaista ensimmäisellä maalimiehellä. Gatsby meinaan jäi haukkumaan maalille, mitä se ei ole muistaakseni koskaan tehnyt. Oli kuulemma koittanut saada maalin seuraamaan itseään luokseni! Ovela pikku koira! Kun kukaan ei suostunut Gatsbyn nerokkaasaan uuteen innovaatioon, niin se tuli lopulta hakemaan minut. Sahaaminen tosin oli todella laiskaa. Toisen maalimiehen Gatsby sen sijaan työsti aikas ihailtavasti. Se lähti jo kaukaa työstämään hajua ja minä jopa kerrankin tajusin lähteä tukemaan sitä sen touhuissa! Haju tuli kallionseinää pitkin eri kohtaan kuin missä maalimies oli ja minulle tultiinkin ilmaisemaan hajua. Lopulta Gatsby kuitenkin tarkensi pressumytyn ja oli harmikseni kuulemma kaivanut pressua. Nämä kokonaan pressutetut pitää siis ottaa nyt erilliseen treeniin! Viimeinen oli kävelevä ja Gatsby vetikin häntänsä tötterölle havaitessaan pimeässä tallustelevan miehen. Olin jo ihan varma, että se alkaa haukkumaan mokomaa, mutta ilokseni Käpy menikin ihan itse maalin luo ja ilmaisi kävelijänkin alkujäykistelystä huolimatta iloisesti! Hyvä mieli jäi siis onneksi päällimmäiseksi näistä treeneistä!