Oman seuran agikisoissa

Syysloma oli mukava taputella oman seuran agikisoilla. Petri Siimes oli taiteillut suoraan sanottuna haastavat ykkösten radat ja monen kauhuksi rimatkin olivat vielä yllätyskorkealla eli 60 cm. Meillä oli haasteina perusongelmat eli järjetön kisavire ensimmäisellä radalla. Gatsby veti surutta vähän sinnepäin ja rimoja tipahteli minkä kerkesi. Kirsikkana kaaoskakun päällä oli vielä loppuun saatu hylky, kun luotin sen suorittavan kepit ihan itse. Noh, eihän hänen Vireytensä viitsinyt mennä oikeasta välistä tai pysyä ihan loppuun saakka. Gatsby myös uhosi ennen rataa vähän kaikille, mutta lopulta purki itseään hyvin hihnaansa ja pystyi olemaan ihan fiksustikin. Huomasin myös ilokseni, ettei Gatsbylle jäänyt rähinä kertaakaan päälle eli se palautui urinoistaan todella kivasti! Lisäksi hampaat eivät olleet lähelläkään iskeytyä omistajan lihaan missään vaiheessa. Gatsby myös selvästi kuunteli minua radalla vireestään huolimatta eli ei tehnyt muuten omia ratkaisujaan, kuin ettei viitsinyt suorittaa hyppyjä tai keppejä kunnolla. Eteenpäin ollaan siis tultu!

Tokan radan täydet kympit! Vale-Wirnistelijä Hyrrä (Snowtimes Bonanza) pinkoi omalla kympillään kakkosradan voittoon

Ensimmäisen radan kepeistä johtuen en sitten uskaltanutkaan luottaa meidän keppeihin tokalla radalla vaikkakin Gatsby teki todella nättiä työtä niiden sisäänmenossa (jossa moni teki virheitä). En kuitenkaan uskaltanut irrtoa terpeeksi kauaksi sen edelle ja ohjasin seuraavan hypyn hieman myöhässä ja turhan takaa. Ei ollut kellekään varmaan yllätys, kun tämä rima tipahti. Lisäksi pelkäsin jostakin syystä ettei Gatsby tekisi muuria nätisti, koska sille käännyttiin aika tiukasti putkesta. Monen muun makiskoira ryntäsi sellaista vauhtia putkesta ulos, ettei niillä ollut olngelmia, mutta minun pieni kiltti poikana kääntyi mammaa etsimään turhankin nätisti. Siinä sitten kun jännittelin ja varmistelin muuria, niin unohdin minne sen jälkeen mennään, lähes tungin koiran hylkyputkeenkin, mutta onneksi Gatsby pyöri vain kiellon meille. Teimme jälleen yhteistä rataa, mikä oli itselle se isoin juttu!  Lisäksi Gatsbyn vire oli kohdillaan radan ulkopuolellakin ja sen kanssa oli rento ja kiva odotella! Harmi, kun ei ollut sitä kolmatta rataa! Jäi sellainen fiilis, että se olisi voinut olla se meidän rata! Seuramme palkinnot olivat parantuneet sitten viime kisoissa pärjäämistemme. Sain starttialennuslahjakortin, etusetelin Riemuun, suklaata sekä kivan lelun koiralle. Tämän lisäksi sain vielä valkata palkintopöydästä jotain pientä kivaa ja otin Gatsbylle äijämäisen pinkin vilkkuvalon talven pimeisiin iltoihin! 

Gatsby ♥ Hurtta

Jokunen aikaa sitten Gatsby voitti itselleen panta- ja hihnasetin Hurtalta. Jos joku vielä muistaa ajan ennen lunta, niin kävimme Käpyläisen kanssa testaamassa, miten Hurtta pärjää sienimetsällä. Spoileri varoitus: pärjäsihän se!

Setti on tämmöinen hieno Suomi 100 teemainen ja sopii kyllä Gatsbyn väreihin hienosti!

Omistajan mieltä lämmittää Hurtta-tuotteissa aina se, että tekijät tiedostavat Suomessa olevan aikas usein pimeää. Niinpä sekä hihna että panta ovat tehokkaasti heijastimilla varustellut. Vaikka panta näyttääkin hukkuvan Gatsbyn harjaan sen verran tehokkaasti, ettei tähänkään postaukseen saatu yhtään hyvää kuvaa pannasta sen kaulassa, niin pimeällä sen heijastimet oikeasti näkyvät esimerkiksi otsalamppuni valossa hämmästyttävän hyvin. Varmaan jotain uudenlaista taikaa moinen! Panta saa myös valtaisat plussat siitä, että se on oikeasti tarpeeksi leveä! On todella paljon pantoja, jotka näyttävät leveiltä, mutta joissa tuo kovikenauha on kauhean kapea. Tässä pannassa kaikki on kuitenkin leveää ja tukevaa, mutta pehmeää. Lisäksi koko on Gatsbylle juuri passeli, sillä se ei kiristyessäänkään kurista koiraa, mutta pysyy kaulassa. Ollut aivan ihanan kätevä erityisesti agikisoissa! Lisäksi puhelinnumerolappunen oli iloinen yllätys! Tosin en ole vielä löytänyt kynää, joka ei kulu pois. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan, jos jollakulla on niitä tarjota! Kuulakärkikynä näytti alkuun lupaavalta, mutta enää ei ihan koko numerosta saa selvää.

Kuvassa numerolappu siis vielä ihan täyttämättömänä

En ole rehellisesti sanottuna mikään suurin köysitaluttimien ystävä, koska koirani ei ole täysin vetämätön tapaus. Hihnasta on inhottava napata keskeltä kiinni, jos yllättävä tilanne tulee vastaan. Hihna on silti voittanut minut puolelleen kolmesta syystä. Ensinnäkin sen käsilenksu on taivaallisen pehmeä! Siis aivan ihanan tuntuinen kädessä! Toisekseen sen pystyy kiinnittämään super helposti lenkiksi. Käsilenkki on yhditetty hihnaan metallirinkulalla, johon hinan lukko on helppo sujauttaa. Tämä mahdollistaa helpon ja turvallisen koiran kytkemisen johonkin kiinteään. Kolmanneksi hihna on tämän ominaisuuden takia lempparini ottaa metsälenkeille mukaan, koska se on todella helppo heittää niskan taakse tai olan yli eikä se tipu matkasta, koska sen saa niin hyvin kiinni itseensä.

Maailman ihanin käsilenkki! ♥ Tykkään myös hitokseen metalliosien väristä!

Joku ilkimys sitoi Gatsbyn puuhun! 

Setti ei ole enää ihan niin valkoinen kuin uutena, mutta mitään muuta vikaa siihen ei ole ilmennyt. Kuten kuvasta näkyy, kanttarellisaaliimme jäi hieman pieneksi, mutta se ei Gatsbyä haitannut, sillä se pääsi tekemään lemppariaan eli metsäagilityä!

Gatsby tutkii emännän säälittävää saalista

Wihiii!

Agi Teamiläiset

Blogi on ollut hiljainen, koska en vaan saa kolmea aloitettua luonnosta valmiiksi teksteiksi asti. Tähän väliin pitää silti tulla hehkuttamaan, että haimme seuramme järjestämään agility teamiin. En nähtävästi onnistunut ryssimään lauantaina pidettyä valintatilaisuutta, sillä meidät Käpysen kanssa teamiin valittiin! Sunnuntaina on suunnittelukokous ja ensimmäinen leiripäivä on merkitty noin kuukauden päähän kalenteriin. Odotan innolla ja toki vähän kauhullakin! Olemme meinaan aika kovatasoisessa porukassa eli nyt pitää meikäläisenkin ryhdistäytyä ja osoittaa, että olemme paikkamme arvoisia. Turhaan ei mennä jonkun toisen paikkaa viemään! Tuleva team koutsimme Outi Harju kirjoitti meistä näin: Gatsby on aivan ihanan taitava ja Katariina on iloisen aurinkoinen. Kunhan saadaan ohjausvalinnat ja koiran linjaamiset kuntoon niin tätä paria ei pidättele mikään. Isot odotukset siis saatiin heti kättelyssä täytettäviksi! 

Komian Käpyläisen kuvannut Jenny Söderlund

Taidan tunkea tähän samaan postaukseen erään toisen kirjoituksen, joka on kulkenu luonnoksissani nimellä "pelastusmasis". Heinäkuu oli jotenkin aivan mahtava Gatsbyn kanssa puuhailun suhteen. Se oli oma pieni tottelevainen mussukkaiseni, jonka kanssa oli kiva mennä ja tehdä. Kun pelastelutreenit palasivat kesätauolta, tajusin, että ne vetivät fiilikseni samantien noin sata pykälää alaspäin. Gatsby ei käyttäytynyt alkuunkaan ja jopa huusi todella sitkeästi autossa. Sitten kun saatiin tähän kaupanpäällisinä ilmaisuongelmia, niin oma ketutuskäyrä alkoi kohota ja vauhdilla. Parin viikon päästä olinkin naama norsun värkillä enkä odottanut vuoroamme ollenkaan. Lopulta saimme kuitenkin onnistuneet treenit melkein kaksi viikkoa sitten, mutta nekään eivät oikein riittäneet vaikka ne onnistuivat oikeasti järjettömän hyvin. Neljän vuoden treenauksen jälkeen tunnumme olevan aina vain kauempana ja kauempana koevalmiista koirakosta. Niinpä päätin, että jos agi teamiin päästään, niin pyhitän vuoden agilitylle. Kokeillaan, mihin vuoden panostuksella voimmekaan päästä ja oikeasti annetaan tällä projektille kaikkemme. Pelastelu kun vie vähintään yhden treenipäivän viikosta ja aina niin kovin monta tuntia kerrallaan. Muutamat pelastelutreenit tässä varmaan vielä käydään, mutta sitten olisi tarkoitus palata pelastelun pariin pupsisen kanssa. 

Tämäkin kuva Jennyn kamerasta ♥

Gatsby the Hallitseva Rotumestari

Tämän päivän agikisoista ei paljon muuta kommentoitavaa ole kuin että australianpaimenkoirien rotumestaruus osui kohdallemme. Ykkösiin osallistui vaivaiset kolme aussieta ja meidän oikeasti kiva vitonen (tein liian ison jarrun pituudelle ja kiltti koirani jarrutti mukana, joten viimeinen palikka kaatui, muuten sujui juuri niin kuin treeneissä!) vei voiton. Muuten kisat olivatkin hieman nihkeät. Gatsby ei odota vuoroaan hiljaa, joten joudun aina jättämään sen kisoissa autoon. I-HAH kentällä auton joutui jättämään yllättävän kauksi (noin nelisen minuuttia taisi mennä näillä jaloilla taapertaessa per suunta) eli jotenkin oli koko ajan kiireentuntu ja stressi oman vuoron missaamisesta. Gatsby käyttäytyi myös yllättävän riidanhaluisesti eikä yhtään niin kivasti kuin muuten viime aikoina. Sen kanssa ei rehellisesti sanottuna ollut mukava olla kisoissa. Lisäksi se sai varmaan räyhäämisestä johtuen itselleen taas sitä järkkyä kisavirettä aikaan, jonka takia kakkosrata meni aika rumasti. Ainoa hyvä oli ehkä se, että vaikka tuo päättikin, ettei todellakaan ole suorittamassa rengasta ja ehti käydä väärän putken suulla (josta HYL), niin tuli sieltä kuitenkin kiltisti takaisin. Muuten tipahteli rimoja ja kontaktit oli rumat tai siis Gatsby veti niiden yli sekä keinulla että A:lla vaikkakin jäi sitten maan kamaralle odottamaan. Hyppärilläkään se ei ollut oma itsensä ja ansaittiin oudoin vitonen meidän kisauralla: kielto putkelta!? Kieltohässäkästä huolimatta vauhtia oli 4,96 m/s eli melkoista reikäpää paahtoa. Sokerina pohjalla sain taas kiihtyneen otukseni hampaat käteeni maalissa. Ei siis jäänyt mitenkään erityisen kiva fiilis vaikka mestaruus voitettiinkin ja saatiin näin hieno miehinen ruusuke sen kunniaksi:

Miehekäs Mestari

Voitokkaat vitoset

Lomalla jaksaa käydä kisaamassa vähän kauempanakin ja tänään huristelimme Kirkkonummelle kisaamaan. Tuomarina oli jälleen uusi kokemus eli Heidi Viitaniemi, joka oli suunnitellut sujuvat radat ja oli vielä oikein mukava kaupan päälle! Ensimmäisellä radalla oli tosi kiva fiilis, mutta rengas tuotti perinteisen ongelman eli puhdas ratamme kosahti tokaviimeisenä olleeseen renkaaseen. Jotain muutakin outoa radalla varmaan oli, sillä Gatsbyn vauhti oli tulosten mukaan vain 3,69 m/s. Hitaalta se ei meinaan ainakaan meikäläisestä tuntunut, mutta vapautin sitä ehkä hieman hidastellen kontakteilta?

Seuraavaksi oli hyppäri, jolla ei kauhukseni ollut yhtä ainoata kääntävää putkea. Koska rata oli valmiina jo saapuessamme paikalle, kävin sitä kurkkimassa. Huikkasin ohikulkevalle ihmiselle, että oliko tämä oikeasti ykkösten rata ja missä kaikki kääntävät putket oikein olivat!? Hän meinasi, että rankkasadevaaran takia luovuttiin putkista, koska ne ovat märkinä sitten liukkaat. Minä myötäilin ymmärtäväisenä, mutta samalla meinasin, että en tulisi koskaan koirani kanssa tuommoista rataa ehtimään. Tyyppi tsemppasi, että taisteluhenkeä peliin! Ensimmäisen rataantutustumisen alkaessa silmäni meinasi pudota päästä, kun kyseinen ohikulkija osoittautuikin meidän tuomariksemme. Olin siis mennyt haukkumaan hänelle hänen suunnittelemaansa rataa päin naamaa! Vielä enemmän hävetti, kun kävin hakemassa kyseiseltä radalta sitten palkintomme... Tajusin onneksi pyytää tökeryyttäni anteeksi ja en ollut selvästikään onneksi kauhean verisesti onnistunut tuomaria loukkaamaan! Rata ei tosiaan ollutkaan vain suoran paahtamista eli ehdinkin paikkoihin ihan hyvin. Pitää ottaa okseri ahkerampaan treeniin, sillä toinen rima tippui loppusuoralla, mistä siis tuloksena se 5. Tällä radalla Käpy paineli tulosten mukaan yli 45 m/s eli oletan pienen pilkkuvirheen tapahtuneen!

Viimeisellä radalla taisin sijoittua hieman Gatsbyn eteen muurilla, sillä se tiputti pari palikkaa. Muuten rata tuntui melkein nihkeimmältä siihen astisista. Olin koiran tiellä, mutta Gatsby onneksi pelasteli minua minkä kerkesi! Kaunista meno ei varmaan ollut, mutta jostain syystä tehtiin meidän päivän nopein etenemä 4,61 m/s, jolla tosiaan napattiin voitto nollien puuttuessa. Vaikka rataantutustumiset olivat hieman kaaottisia, kun kaikki noin 30 tyyppiä pyöri siellä samaan aikaan, niin muuten kisoissa ei ollut mitään moitittavaa (ja aikaa annettiin oikeasti kyllä tarpeeksi!). Palkinnot olivat kivat; saatiin nappulaa, tonnikalanamuja, pari lelua sekä valtava kanafilepäällysteinen luu, jota Käpy tällä hetkellä tyytyväisenä mussuttaa. Pakko mennä Kirkkonummelle kisaamaan toistekin, kun saimme lisäksi niin monta lahjakorttia; yhden ilmaisen ja kaksi puoleenhintaan olevaa starttia. Yhden radan hinnalla voimme siis käydä joku kerta kisaamassa kolmet! Kyllä niistä vitosistakin jotakin hyötyä voi näemmä olla! Bonuksena tuli tavattua myös blogisfääristä tuttu Sarianne! Oli todella kiva vaihtaa pari sanaa ihan livenäkin!

Se kuuluisa flow!

Mutustelelen tätä kirjoitellessani meidän agikisojen voittokarkkeja ja voin sanoa, etteivät Pantterit ole vähään aikaan maistuneet näin hyviltä! Kiitos TAMSKin joustavien ilmoittautumisten, ilmosin meidät hetken mielijohteesta Tampereen kisoihin. Ensimmäiseen rataan tutustuessani silmäilin rengasta huolestuneena. Se meinaan oli täysin erinäköinen, kun meidän oma, mutta päätin luottaa radalla koiraan. Gatsby taas päätti, ettei moinen musta pyöränrengas ole mikään oikea agilityeste ja meni siitä varmaan kolmesti ohi. Jälleen siis rengashylly meidän kisasaldoon... Muuten rata kuitenkin tuntui sujuvalta, kuten Arto Laitisen radat ovat tupanneet olemaankin. Yksi rima putosi, mutta ei onneksi se ensimmäinen, kuten nyt on vähän tavaksi kisoissa tullut. Keskityin jättämään koiran varmasti tarpeeksi kauas ja annoin sille suoritusrauhana eli en liikkunut sen hypätessä. Tämä tuntuikin auttavan!

Kisojen jälkeen hurautimme Hervantaan siskon Priyan ja bc Popan luokse. Tyttöjen pyllyt haisivat juoksujen jälkeen hieman liian hyviltä ja Gatsby keskittyikin olemaan melkoisen rasittava otus. Omistajille sentään oli onneksi kivaa!

Timo Teileri oli uusi kokemus, mutta hänkin oli suunnitellut ihan tehtävissä olevan hyppärin ykkösille. Tosin emme olleet ainoita, jotka sujahtivat yhteen ansaputkeen, mutta en ollut radalla aivan yhtä myöhässä kuin olin kuvitellut ja loppu sujui valtavasti odottamaani paremmin! Aivan loistava fiilis jäi! Tutustuin myös todella kivaan toiseen aussieihmiseen kisoissa, joka ihan itse tarjosi hyppärin kuvaamista, kun he eivät sille osallistuneet. Tässäpä siis se:

Videon kuvannut Maija Vartiainen

Viimeisellä radalla kirosin rengasta jo valmiiksi, mutta Käpy meni ja yllätti! Se teki renkaan epäröimättä ja aivan oikein! Tosin taisi olla itsekin niin yllättynyt, että kääntyikin sitten minua kohti, mutta tuomari ei onneksi antanut siitä kieltoa. Muutenkin se mennä vipelsi todella sujuvasti, irtosi hienosti ja teki esteet varman tuntuisesti. Niinpä saimmekin sitten puhtaan radan, toisen LUVAmme ja vauhtia piisasi 4,68 m/s emännästä huolimatta eli ihanneaika 46s alittui 14,39 sekunnilla. Olin melkoisen ylpeä pienestä poikkelista! Karkkien lisäksi saimme lelun ja ilmaisen startin agikisoihin. Hyvät oli siis palkinnot ainakin voittajilla! Halli oli ihanan tilava eli mielellään tuonne ajelee toistekin kisailemaan!

Videosta kiitos TAMSKille! Upea palvelu, kun voi tilata oman koiran radan
ja se tuli vieläpä muutamassa tunnissa viestistäni!

Ärinättömät Ärinät

Viikonloppuun mahtui vaikka mitä kivaa koirarintamalla! Aloittakaamme tuoreimmasta eli eilisistä agikisoista. Seuramme järjesti Artjärven Ärinät nimisen kisaviikonlopun, jonka aikana oli mahdollisuus kisata kolmessa lajissa: agilityssä, tokossa ja rallyssa. Vaikka emme tehneetkään Käpyläisen kanssa nollia, niin kisavire oli järkevin pitkään aikaan! Minua ei purtu, kellekään ei uristu ja Gatsby käyttäytyi kisapaikalla todella rennosti radan ulkopuolella. Koska ulkokentällä ei ollut mitään näköestettä, niin odotellessa Gatsby kannusti edellistä radallamenijää melkoisen suuriäänisesti. Tätä tulikin eräs seuralaisemme kommentoimaan, että koirallani on selvästi keskittymisongelmia. Hän on ennenkin kommentoinut koirani kiihkeyttä hyvin negatiivisesti päin naamaani, joten ylpeydekseni voin sanoa, että kerrankin osasin puolustaa itseäni! Sanoin ihan nätisti, ettei hänen kommenttinsa tunnu hyviltä ja sain hämmentyneen anteeksipyynnön. Gatsbyhän sitä paitsi oli mitä keskittyinein! Keskittyi meinaan niin pirukseen siihen agiin! Radalla tai sen jälkeen ei ollut kyllä pienintäkään aikomusta lähteä painelemaan mihinkään luvattomille teille! Sen kanssa oli suorastaa kiva olla kisapaikalla!

Agipeto! (Kuva Tuija Laurila)

Ensimmäisellä radalla ohjasin aivan liikaa ja yritin varmistella. Suuresti näiden syiden takia rata oli aiak tahmea, koska olin sitten varmistelujen takia vielä pahemmin myöhässä kuin normaalisti. Gatsby vetäisi myös turvat, jotka videolta katsottuna oli aika hurjan näköiset! En huomannut kaatumisen laajuutta sillä hetkellä vaan luulin sen vähän niianneen. Onneksi kaikki oli kunnossa, mutta olisin kyllä jättänyt radan sillä kertaa siihen, jos olisin koko rähmäämisen nähnyt. Rengas kosahteli taas ja siitä vaihteeksi HYLly. Se pitää selvästi saada treenattua nyt myös kisavarmaksi!

Gatsby heittäytyi täysillä (Kuva Tuija Laurila)

Toisella radalla annoinkin sitten koiralle jo enemmän tilaa suorittaa. Meno parani heti vaikkakin menin sitten varmistelemaan sitä hitsikän rengasta ja se nyt oli aivan turhaa. Aiheutin itse tällä radalla rengasvirheen. Ensimmäinen rima tippui, koska en antanut Gatsbyn suorittaa sitä rauhassa ja kepit yllätti, sillä ne sujuvat yleensä Käpyltä todella hyvin. Olin rataantutustumisessa pelännyt viimeisen putken jälkeistä elämää, mutta se sujuikin täydellisesti! Käpy irtosi loppusuoralla ja haki hypyt niin kuin pitääkin. Hieno pieni poikkeli! Lisäksi se ei ollut moksiskaan toisesta koirasta, joka hengaili melkoisen lähellä hihnavatia. Se oli vain ja ainoastaan keskittynyt meikäläisen kanssa työskentelyyn ♥

Nämä ilmeet eivät voisi osuvampia olla! Emäntä tuskaisena ja koiralla taas siisteintä ikinä! (Kuva Tuija Laurila)

Perjantaina Gatsby sai hemaisevaa seuraa Kukkamaarian ja tulevan morsionsa Kaijan muodossa. Omistajat höpöttelivät pentuprojektin käytännönasioita ja Gatsby opetti tytöille talon tavat eli millä aidalla kannattaa kerjätä naapureilta herkkuja! Gatsby pääsi myös agittamaan Kaijan omistajan Vilman kanssa ja heidän menoaan oli ilo katsella! Videon unohtui viimeiselle pätkälle ääni ja kuvaus on paikoitellen todella epävakaista eli kiitos ja anteeksi!

Kauhukolmikko Kukkamaaria (Muttonbuster's Moon River), Kaija ja Käpy

Käpyläinen 4v ♥

Gatsby täytti tänään neljä vuotta ja on nyt ihan aikuiseksi haukuttavissa. Varsinkin viime aikoina sen kanssa puuhastelu on ollut aivan huippua ja jotenkin tuntuu, että yhteisymmärryksemme on kasvanut näiden vuosien aikana. Itsellä on edelleen hakemista paimenen herkkä pieni poika - kiihkeä pieni pirulainen ääripääspektrumien kanssa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Jopa minä tunnun olevan kehityskelpoinen yksilö! Gatsby pääsi synttärilahjaksi tokoilemaan ja se hitto vieköön oli jälleen aivan mielettömän upea! Keskittyi vaikka toisella puolella aitaa aksattiin, huudettiin ja suhahdeltiin putkiin. Meidänkin puolella oli putkihäiriötä sillä pareittain lähetimme koiran putkeen ja pyysimme koiran maahan ennen kuin se ehti luokse. Gatsby yllätti täysin tottelemalla maahanmenokäskyä jopa ennen putkeen menemistä! Lähetin sen putkeen, mutta käskinkin maahan ja sehän totteli! Useammankin kerran! Kierrokset nousi, mutta keskittyminen pysi eikä edes toisen koiran kannustavat huudahdukset häirinneet sitä. Järjettömän upea mies! ♥ 

4v posetus

Sotasuunnitelmana reisitarget

Ilmoittauduin innoissani, kun seuramme järjesti Vappu Alatalon motivointiklinikan ja mahduimme Gatsbyn kanssa koirakkopaikalle. Meille kummallekin kun tuo vireen säätely ei ole se helpoin asia, niin odotin koulutusta kovasti! Ettei elämä olisi kuitenkaan liian helppoa, päätti Käpyläisen masu mennä jostakin syystä yön aikana sekaisin. Se kuitenkin joi hyvin, pissasi normaalisti ja olisi syönytkin, ellen olisi ilkeänä ollut antamatta sille ruokaa. Soittelin silti jo aamusta, että mitenköhän meidän osallistumisen laita olisi? Onneksi kouluttaja suostui tulemaan meidän kanssa ulos, niin ei tarvinut viedä Käpyä halliin. Uskon, että masu on sekaisin vain jostain sopimattomasta herkusta, mutta kun koskaan ei voi tietää ja hallilla käy paljon pentujakin, niin en halunnut riskeerata kenekään muun koiran terveyttä. Meidän kannalta sää oli ikävän kuuma ja viileä halli olisi kyllä tullut hommissa tarpeeseen. Plus Gatsby joi yllättävän huonosti autossa (jonka sain onneksi varjoon!), joten se oli kyllä hieman vetelää poikaa.

Pieni killisilmä ♥

Vapun kanssa ensin juteltiin ja kuten olenkin hieman epäillyt, niin pelkkä rauhoittuminen kiihdyttävissä tilanteissa ei riitä. Jossain vaiheessa kun se pato kuitenkin pettää, niin koiralle pitää rakentaa sopivia purkuväyliä. Tajusin, että olen agikisoissa pistänyt Gatsbyä odotellessa vain patoamaan, johon se myös nykyään aika kivasti kykenee, jolloin ei ole ihmekään, että radalla se sitten purkaa kaiken kiihkonsa aivottomaan kisavireeseen. Pitää siis koittaa saada se purraamaan lelussa höyryjänsä ennen kisasuoritusta, niin onnistumisen mahdollisuudet kasvavat varmasti. PHAUn kisoissa Gatsby oli odottelussa kaikkein rennoin, mitä olen sitä vähään aikaan nähnyt, joten se keräsi itseensä vähiten kierroksia ja sen takia kisatkin melkein sujuivat. 

Pureuduimme itselleni siihen suurimpaan murheenkryyniin eli pelastelun luoksepäästävyyteen. Ideana on saada rakennettua sitä kuplaa, jota olenkin lähtenyt nyt todenteolla työstämään ja siihen avuksi reisitargettia. Koitan nyt saada ehdollistettua Käpyn painamaan leukansa reiteeni kiinni ja patoamaan siinä kiihkonsa, jonka pääsee sitten purkamaan siihen maailman parhaaseen leluun, joka odottaa esimerkiksi autolla. Leluun saa sitten purkaa kaiken sen stressin, mitä tilanne koirassa varmasti aiheuttaa. Aloitimmekin tämän rakentamista meidän käsitargetin avulla ja kanssaklinikkalaiset tekivät meille ihmisrivin, jossa harjoittelimme targettiin tuloa. Pidin kämmentä siis reittäni vasten tarjolla ja Käpy tarjosi todella hienosti siihen koskemista! Toki alkuun autoin, mutta lopulta ilman vihjesanaakin. Ulkona oli jonkin verran häiriötä eikä Gatsby ollut ihan parhaassa iskussaan muutenkaan, mutta sain sen silti aikas kivaan työmoodiin. Vappu kehaisikin, että meillä molemmilla sujui harjoitus hyvin ja minäkin kuulemma osasin lukea koiraani! Sain kehuja, että osasin olla rentona, mutta olin itse liian innokas ja kehuin liian kiljahtelevaisesti. Tämä rikkoo sitä meidän kuplaa eli myös omistajan pitää malttaa pysyä rauhallisena. Itse tietenkin olen vain koittanut olla koirasta tarpeeksi kiinnostava, mutta tässä hommassa se ei toimi. Lisäksi kontrolloin Gatsbä liikaa esimerkiksi pyytämällä siltä kontaktia. Vappu sanoi, että ymmärtää oikein hyvin, miksi näin teen (koska levottomasta katseesta voi äityä rähinä) mutta koiralle pitää antaa enemmän tilaa toimia itse oikein. Aion nyt koittaa rakentaa tästä meille sen toimintamallin, joka meidät ensi syksynä pelastuskokeisiin veisi. Reisitargetti kuulostaa helpommalta kriteeriltä toteuttaa kuin pelkkä kontaktin pitäminen. Koiralla kun on mahdollisuus purkaa kiihtymystään painamalla päätään vielä kovemmin jalkaani vasten. 

Ylijäämä kuvasaastetta raunioilta

Mielenkiintoinen koulutuspäivä kaikkinensa ja olisin jäänyt katsomaan loputkin koirakot, jollei omani olisi hieman masuvaivainen. Hieman ehdin huolestua, josko motivointi menisi helposti houkuttelun puolelle sillä omistajan vastuuta koiran motivaatiosta korostettiin luennolla. Pelkoni oli kuitenkin onneksi lopulta turha. Koira nimenomaan koulutettiin olemaan aktiivinen omistajaasa kohtaan. Varsinkin pentujen kanssa tehdyt kuolleen lelun harjoitukset ja luopumiset olivat todella kiinnostavia ja pistin ne korvan taakse Käpy Kakkosen varalle.

Kotkassa raunioilla

Lälläritikkaat

Kesäloman ehdottomasti parhaita puolia on aika, aika ja aika! Ehtii ihan helposti vaikka Kotkaan asti treenailemaan! Rauniot ovat kyllä aivan huippu paikka treenata, sillä siellä saa niin erilaisia piiloja koiralle kuin mihin metsässä useinkaan pystytään. Teimme kaksi kierrosta, joista ensimmäisellä otin teemaksi lähekkäiset piilot. Gatsbyllä oli ennen tapana etsiä vaikka kaikki maalit ennen ilmaisua ja nykyään taas se lopettaa nenänkäytön maalin löydettyään. Sen on ollut viime aikoina vaikeuksia tajuta, että maalimiehet voivat olla toistensa vieressä, jos esimerkiksi toinen on ollut kivellä ja toinen sen vieresäs puskassa. Raunioilla homma tuntui vihdoin aukeavan vähän Käpyläiselle, joka teki toisen setin lähekkäisiä jo todella hienosti! Pitää muistaa treenata näitä ahkerammin! 

Toisella kierroksella vaikeuksia tuotti piilo, joka haisi putkiston kautta paikkaan, josta koira ei päässt sisälle. Jotta Gatsby pääsi luokse, sen piti luopua hajusta ja mennä useamman metrin päähän, mistä vihdoin pääsi putkeen. Taas kerran ihastelin koirani ketteryyttä ja alustavarmuutta! Ei pätkääkään häirinnyt liukkaat tai liikkuvat alustat, ritiläportaat tai korkeatpaikat eikä savukaan. Järkeä on kuitenkin jo sen verran, ettei omistajaa hirvittänyt, mistä olen myös kiitollinen! 

Näissä tikkaissa Käpy sen sijaan jäi hetkellisesti tähän kohtaan jumiin.

Käpyn pusukoppi on aina auki! (Lavastettu kuva, Gatsbyllä ei oikeasti ollut pantaa raunioilla, nou hätä.)

Treenien jälkeen kävimme turisteilemassa Kotkan keskustassa opiskeluaikaisen ystäväiseni kanssa ja Gatsby pääsi terassille mukaamme syömään. Se sai oikein oman karahvin vettä ja kehuja henkilökunnalta. Kerran se murisi yhdelle tuijottavalle koiralle, mutta muuten makoili todella rennosti jaloissani eikä häirinnyt ketään. Sain jälleen olla siihen oikein tyytyväinen!

Huono kuva, mutta paras ilme ♥

Pennun tuoksua suunnitteilla

Emä: FI AVA MONTANA Kaija                            Isä: RTK1 WIRNEEN IKILIIKKUJA Gatsby

Pieniä, kiihkeitä agikiitureita toiveissa tämmöisestä yhdistelmästä Kennel Kamalan ensimmäiseksi pentueeksi. Molemmat vanhemmat terveystutkittuja ja terveiksi todettuja. Molemmat vanhemmat ovat kiihkeitä työkoiria, joskin Gatsbystä löytyy vielä hieman enemmän luontaista potkua kuin Kaijasta. Kaija on sulhastaan hieman järkevämpi ja pehmeämpi. Gatsbyn toivotaankin tuovan yhdistelmään hieman lisää kovuutta ja itse toivon taas Kaijan tasapainottavan suurinta särmää pois. Ääntä vanhemmista lähtee kiihdyttävissä tilanteissa eli hiljaisia pentusia ei ole odotettavissa, muttei tosin mitään turhan luoskuttajiakaan. Molemmat ovat miellyttämisenhaluisia ja sosiaalisia otuksia, tosin Gatsby ei siedä suurinta osaa leikkaamattomista uroksista. Parhaimmillaan maailmaan tupsahtaa aktiivisia, helposti motivoitavia harrastusötököitä, joissa on potkua eri lajeihin ja rakkautta muillekin jaettavaksi! Lisätietoja saa meikäläiseltä sekä kasvattajalta Vilmalta. 

Loppuun vielä pakko kehua, että Gatsby oli maailman parhaassa hoitopaikassa, kun emäntä matkusteli maailmalla! Hoitotäti Milli myös kirjoitti osuvan ja hauskan tekstin Käpyläisestä.

Tokon muistilista

Haluan täten julistaa koko blogikansalle, että minun Suuri Urokseni teki tokoa kahden metrin päässä toisesta, leikkaamattomasta, aikuisesta uroksesta vaikka molemmat olivat vielä naamat vastakkain. Kouluttajamme siis toi bordercollieuroksensa häiriökoiraksi ja alkuun Gatsbyn huomio kiinnittyikin toiseen urokseen aika vahvasti. Pari kertaa koitti aloittaa urinan, mutta sain sen loppumaan ja monissa liikkeissä tahmaili hieman pälyillessään toista. Mutta puolitoistatuntia on pitkä aika ja siinä ajassahan oma pieni otukseni hyväksyi toisen pallillisen täysin. Gatsby hengasi rennosti ja teki kaukojen vaihtoja ringissä muiden kanssa. Olin pakahtua onnistumisen tunteesta! Me pystytään tähän! Toinen uros oli täydellinen harjoittelukumppani, sillä se ei yhtään provosoinut Gatsbyä. Kerrankin pääsimme harjoittelemaan sopivassa häiriössä, sillä muuten tuntuu, että joko toinen koira ei aiheuta yhtäkään reaktiota tai sitten ne kaikki mahdolliset reaktiot. 

Ollaan myös voitettu syötävää netistä!

Gatsbyä kidutettiin.

Tokokurssi on ollut muutenkin todella hyödyllinen ja moneen pienesti pieleen menneeseen asiaan on saatu korjausneuvoja. Vaikka toistaiseksi ei ole kauheita intoja kisakentille kyseisessä lajissa, niin tykkään silti opettaa asiat suurin piirtein oikein. Niinpä tokokärpäsen puraisun varalta laitankin tähän ylös asioita, joita viimeistään seuraavan koiran kanssa kannattaa muistaa tokon liikkeitä opetellessa. 

Nouto ja kapulan pitäminen on asia, jossa on aivan liian monia pieniä osasia, joissa mokata. Niinpä en ole sitä juuri harjoitellut enää, koska a) Gatsby läpsii kapulaa noutaessaan sitä (tai kuten kouluttajamme kysyi "sikaileeko se aina kapulaa hakiessaan?" ja b) pito on löysähkö ja mälväämistä esiintyy. Olemme joskus koittaneet saada noutoa järkevämmäksi kierrättämällä koiraa jonkin asian ympäri kapulalle. Tämä ei ole tuottanut toivottua tulosta ja olin aika skeptinen, kun kouluttajamme Siru antoi vinkiksi lisätäkin vauhtia pönttöön. Minä heitin kapulaa ja Siru kävi heittämässä sitä vielä lisää eli noutomatka kasvoi (ja samalla rallatusmatka ajattelin minä!). Ohje oli pidellä koiraa pannasta ja päästää se lähes "karkaamaan" ennen kuin kapula pysähtyi. Gatsby ampaisikin matkaan kuin ohjus. Tämän jälkeen idea oli sanoa palkkasana ja alkaa itse ilakoimaan heti, kun koira on tarttumassa kapulaan. Suureksi yllätyksekseni tämähän toimi ja Gatsbylle tuli yhtä kiire mamman luo. Olin varma, että se olisi tässä vaiheessa sylkenyt kapulan ulos, mutta eihän herra putkiaivo kerennyt! Joka kerta jouduin (tai pääsin) ottamaan kapulan suusta, ennen kuin pääsin palkkaamaan sitä leikillä. Harjoituksen idea on rakentaa koiralle kiire mamman luo, jolloin sillä kapulallakaan ei kerkeä leikkiä. Meillä ainakin tämä kikka toimi!

Pidossa olen tehnyt sen virheen, etten ole tajunnut ollenkaan kiinnittää huomiota Gatsbyn pään asentoon. Se tarjoaa kapulaa minulle ylöspäin, kontaktia hakien. Niinpä kapula helposti pyörii suussa syvemmälle, joka aiheuttaa levottomuutta pidossa. Siru on opettanut oman koiransa pitämään päänsä normaalissa asennossa ja se auttaakin koiraa pitämään kapulan oikeassa kohdassa. Yksinkertaisen nerokasta! Olen sentään onnistunut ihan tahattomasti opettamaan sentään kaksi asiaa oikein eli kapulan ottamisen ja siitä luopumisen. Koiran pitää antaa ottaa kapula itse eikä tunkea sitä sen suuhun. Tällöin mahdollisuudet oikeassa kohdassa pitämiseen kasvavat. Samoin Gatsby "sylkäisee" itse kapulan ulos kiitos-sanalla enkä minä niinkään ota sitä. Pidän vain kiinni ja koira itse irrottautuu. En kyllä enää muista, miksi tämä oli tärkeää, mutta koitan muistaa sen silti vastaisuudessakin!

Tämä oli Gatsbyn valinta, kun annoin se penkoa paketista itselleen mieluisimman jutun.

Kaukojen vaihdot ovat olleet murheenkryynini jo vuosia. Jumppasin niitä pentu-Käpyläisen kanssa ja tiesin, että jokin menee pieleen. En kuitenkaan osannut oikein hahmottaa, että mikä. Selvisi, että koirani sekakäyttäjä eli ei luonnostaan aina liikuta joko etu- tai takapäätään asentoja vaihtaessaan. Niinpä seiso-maahan vaihdot ovat tökkineet, sillä Gatsby tekee joskus etupainotteisesti ja toiste taas takapainotteisesti. Tämä tuntuu aivan loputtomalta korjata enää koiran lihasmuistiin eli luovuttamista ilmassa. Se kun pitäisi sitten aina vaatia maahanmenot samalla tekniikalla eikä pääni riitä moiseen.

Wirneen leiri 2017

Leirin agirata

Tämä päivitys on roikkunut luonnoksissa, sillä koneeni ei ole halunnut olla yhteistyökykyinen. Lähinnä videoiden muokkaaminen tuntuu olevan suhteellisen iäkkäälle koneelleni todella haastavaa ja muokkausohjelma kaatuikin ym. hauskuutti koittaessani äheltää Annen kiltisti kuvaamien tiedostojen kimpussa. Lopulta toinen videoista tallentui kohtaan, josta ohjelma ei annakaan sitä enää muokata ja hermoni meni kokonaan. Olen yrittänyt kerätä jostakin voimia uuteen editoimisyritykseen, mutta sellaisia ei nyt vain tunnu löytyvän. Ja postaus on kohta unohtunut lopullisesti arkistojen syövereihin. Niinpä joudummekin pärjäämään tällä yhdellä ja ainokaisella videolla. Koittakaamme kestää. 

Wirneen leiri siis tuli ja meni taas tänäkin vuonna! Kivaa oli vaikka pääsinkin taas vain päiväksi. Omaksi järkytyksekseni ilmoitin meidät agikoulutukseen. En ole kertaakaan käynyt seuran ulkopuolisessa agikoulutuksessa, mutta aloitin kyllä nyt todella mahtavalla sellaisella! Lotta Vuorela oli vaatimattomasti sanottuna aivan loistava! Opin todella paljon omasta toiminnasta. Kuten videollakin näkyy, en osaa käyttää käsiäni. Ennen huidoin niillä minkä kerkesin ja nyt en sitten osaakaan irrottaa niitä kropastani vaan imen koiran koko ajan turhaan tyköni. Toisekseen hidastan itseäni entisestään aivan päättömällä siksakkaamisella! Olen taas ylikorjannut eli en enää liimaudu esteille vaan juoksen niiltä pakoon, jotta Käpy saisi tilaa suorittaa. Vaikka kyllähän minun pikku suikkuni mahtuu!

Lähtölupaa odottamassa (Kuva Linda Malmlund)

Ja lähtölupa annettu! (Kuva Linda Malmlund)

Alkoikin tulla pieni epätoivo omasta sähellyksestä, mutta Lotta ei antanut yhtään tilaa itsesäälille vaan ruoski eteenpäin todella positiivisesti! Kehui Gatsbyä (ja aivan syystä!) sillä se luki jälleen todella upeasti ohjauksiani. Minä kun kitisin, että tekeehän koira, mutta kun mistä sille saataisiin osaava ohjaaja. Tähän sain muistuksen, että koira ei välitä siitä, kuinka surkea ohjaaja on. Se tekee aina mieluiten oman ohjaajansa kanssa. Tämä on kyllä niin totta ja oivana osoituksena siitä toimi koirani, joka pysyi ihan itse avoimella kentällä luonani vaikka ympärillä liikkui muitakin koiria ja se oli jo lipittänyt silmät kiiluen juoksutytön pepun jättämiä sulotuoksuja. Niin se vain silti Käpynen kiikutti lelunsa luokseni, jotta voisimme leikkiä yhdessä ja koitti koko ajan parhaansa tehdäkseen kanssani. Vaikka emme juuri koskaan treenaa ulkona ja vaikka paikalla oli paljon koiria, niin Gatsby oli kanssani meidän kuplassa. Olin niin suunnattoman ylpeä siitä ♥

Leirille mahtui tietenkin myös perinteistä hakuilua ja sisarusten kanssa seurustelua. Sekä loputonta höpötystä koirista ja aivan ylisöpöjen pentujen ihastelua! Mahtavaa porukkaa ja odotan innolla ensi vuoden leiriä! Sitä ennen on tulossa onneksi taas I-pentujen oma mökkimiitti, jonne kuvan nelikko toivottavasti pääsee (Tintin juoksuja jännitämme). 

Wirneen Iit: Ilo (Ilopilleri), Priya (Ilmalento), Tintti (ilmileikki) ja Gatsby (Ikiliikkuja)

Mulla saattoi olla nameja :D

Hehkutuspostaus!

Käpyliini on ollut ihan maailman paras pieni koira tällä viikolla! Se on käyttäytynyt täysin yli odotuksieni ja hassutellut täysillä tyhmän emäntänsä kanssa. Jos en olisi jo aivan fiiliksissäni maanantain kisakäytöksestä, niin tänään minulla oli hallilla toko-treeneissä super hyper keskittynyt pikku ötökkä! (Ja kyllä, luitte oikein, olemme taas eksyneet tokokurssille...) Tänään tuntui siltä, että olemme tosissaan alkaneet löytää sitä meidän kuplaa, jonka sisällä me toimimme koirakkona tiiviissä yhteisymmärryksessä. Gatsby oli tänään liikuttavan innostunut nimenomaan meikäläisestä eikä meinannut kehuihini vastatessaan edes syödä alustalta molempia namppoja. Se söi pariinkin otteeseen vain yhden tarjolla olleista nameista ja oli jo lähdössä bilettämään mamman kanssa. Tämän lisäksi se pystyi keskittymään meidän tekemiseen vaikka toinen koira teki putkea samalla kentällä samaan aikaan! En olisi kyllä ikinä uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt! Kyllä tuo vain osaa olla aivan järjettömän hieno! ♥

Käpy ja Kaija (Montana)

Loppukevennyksenä mainittakoot, ettei kaikki näissäkään leijuntatreeneissä mennyt ihan nappiin. Harjoittelimme meinaan ensimmäistä kertaa tokon suuntia. Koira seisoi tötteröllä ja sen molemmilla puolilla oli namikipot. Kävin molemmilla, mutta laitoin vain oikeanpuoleisaan namppoja. Sitten siirryin koiran eteen ja annoin sekä käsi, että pääavun oikeaan suuntaan. Kolme toistoa tehtiin ja homma pelitti! Gatsby malttoi jopa seistä upeasti paikallaan vaikka samalla kentällä toinen koirakko teki samaa. Gatsbyn on usein todella vaikea hillitä itseään, kun toiset juoksee. Seisominenkaan ei ole se meidän vahvin paikallaololiike, mutta siinä se vain napotti! Uutta suuntaa kokeiltiin niin, että ensin tehtiin kaikki samalla tavalla, mutta osoituksen jälkeen meninkin itse kipolle. Siellä sitten leikisti söin vähän Gatsbyä odottavia nameja. Kävin leikkisyömässä kaksi kertaa ja olin varma, että luvan saatuaan Käpy syöksyy äkkiä ahmimaan jäljellejääneet namit. Mutta mitä tekeekään koirani? Se on selvästi huomannut, ettei mammalta kauheasti lautaselle tuppaa ruokaa jäämään, joten Gatsby päätteli kupin olevan kaiken hotkimisieni jälkeen tyhjä. Niinpä se suuntasikin empimättä väärälle kipolle! En voinut kuin nauraa ja kyllä kouluttajankin ilme oli näkemisen arvoinen! Ei kuulemma kukaan toinen koira ole toiminut ikinä näin! Muilla koirilla siis on vähemmän ahneet omistajat!

Gatsbyn ryhdikkäämpääkin ryhdikkäämpi istuma-asento...

Tavoitteena järkevämpi kisavire

Viime kisoissa Gastby oli melkoisen järjettömillä kierroksilla. Niinpä päätin, että parasta on vain suunnata seuraaviin kilpailuihin ennen kuin jumahtaa vatvomaan asiaa enempää. Niinpä jätimme agitreenit väliin PHAUn iltakisojen takia. Olemme käyneet kyseisellä kentällä ennenkin epistelemässä, joten tiesin, ettei esteissä pitäisi olla mitään kummaksuttavaa koiralle. Tämä tieto helpotti hieman. Vaikka aidaton hiekkakenttä ei olekaan omalle mielenterveydelle se ideaali vaihtoehto, niin päätin luottaa koiraani. Onhan se ennenkin osoittanut keskittyvänsä radalla tekemiseen eikä muihin. Tälläkin kertaa luotto kannatti ja Gatsby vielä ylitti odotukseni täysin! Se ei räyhännyt muille kuin yhdelle valtaisalle mustalle tanskandogille ja oli jopa suhteellisen hiljaa autossa! Jos täällä kisaaminen onnistui näin hyvin, niin uskallan kyllä lähteä minne tahansa muuallekin kisaamaan! Oli kiva myös kisailla lähellä, koska kentän laidalla oli paljon tuttuja. Nähtiinpä jopa vanha pelastelukaveri, joka kysyi nätisti, että mahtaakohan Käpy olla yhtä innokas kuin, mitä hän muistaa? Vastaus taisi olla kyllä! Oli kiva nähdä Karoa ja hän lisäksi kuvasi ratamme eli iso kiitos siitä!

Kisoihin kannatti mennä jo pelkästään tämän kuvan takia! (Kuva Tuija Laurila)

Keppien kuolaava kauhu! (Kuva Tuija Laurila)

Ensimmäisellä radalla meno oli melkein yhtä kamalaa kuin Riihimäellä. Gastby ei tehnyt kontakteja kunnolla, tippui melkein puomilta, loikkasi keinulle sen puolestavälistä ja muuten kaahasi rimoja matalaksi eikä irronnutkaan loppusuoralla. Sain kokea kaiken huipuksi taas Gatsbyn purukaluston kädessäni maaliin tultuamme! Olin jo valmis lähtemään kotiin... Saimme kuin saimme kuitenkin tuloksen, joka tuntui pieneltä erävoitolta viime kisoihin verrattuna. Tähän laihaan lohtuun tarrautuen valmistauduin seuraavaan rataan.

Tuomari Arto Laitinen, 15vp, mutta -6,5 ihanneajasta vauhtina 3,84m/s.

B-rata olikin jo paljon tutumman tuntuista! Voi sitä helpotuksen määrää! Edelleen kisavire näkyi outoina pieninä mokina molemmilla, mutta kaiken kaikkiaan oli ihan eri fiilis! Omat pasmat meinasi mennä sekaisin pariin otteeseen (mm. kun otus tulikin keinun kontaktilta kokonaan pois ja kykki vain paikallaan maassa), mutta sain jatkettua ja arveluttavat kohdat onnistuivatkin. Harmillisesti liikuin varmaan juuri väärässä kohdassa, koska ensimmäinen rima tippui, mutta nolla oli harvinaisen lähellä! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia!

Tuomari Arto Laitinen, 5vp ja -11,79 ihanneajasta vauhtina 4,46m/s.

RimAn Rengas Gate

Viimeisimmät agikisat olivat melkoinen järkytys tämän ohjaajan pienelle psyykkeelle. Normaalisti kiltti agikoirani kun meni ja riehui minkä vain ikinä pystyi! Odottelu oli hieman äänekästä, joskin räyhääminen oli aika minimissä eikä jäänyt kertaakaan "päälle". Sen sijaan uusi halli ja uudet koirat nostattivat herrasen vireen kattoon ja siitä vielä himpun yli. Joka kerta pysyi lähdössä, mutta karkasi viimeisellä radalla puomin kontaktilta sekä iski maalissa hampaansa käteeni. Luulin meidän päässeen tästä hauskuudesta eroon jo pari vuotta sitten... Muuten kisoissa oli mukavan rentoa ja kanssa-Wirnistelijöiltä sai aimo annoksen tsemppiä sekä muun muassa koiranpitely apua. Kisamme kosahti lopulta joka ikisellä radalla renkaaseen. Gatsby ei selvästi hahmottanut uudennäköistä estettä ja meni siitä joka kerta väärästä aukosta läpi. Sehän ehti myös tasan tarkkaan mennä seuraavankin esteen eli hylättyjähän me vain kerättiin. Muuten radoissa ei ollut mitään järjettömän vaikeaa, tosin kepitkin tökkivät ainakin kahdella radalla sisäänviennin epäonnistumisen takia. Onneksi kaksi viimeistä rataa tuli videolle, sillä niissä homma ei näyttänyt ihan yhtä kamalalta kuin miltä se radalla tuntui. Lisäksi tapasimme ihanan Kaija-aussien (Montana), joka oli melkoinen söpöyden ruumiillistuma! Kiitos seurasta myös omistajalle Vilmalle ja hänen miehelleen ratojen kuvaamisesta! Tämäkin kisapäivä jäi lopulta plussan puolelle!

Meidän ihka ensimmäinen hyppäri, josta ei onneksi sitä videota ole! Kuvasta kunnia tuomarille Petteri Kermiselle.

Kuva Petteri Kerminen

Kuva Petteri Kerminen

Videoinnista kaikki kiitos Mikko Harjolalle!

Raunioiden rämäpää

Raunioilla oli harvinaisen siistiä!

Pitkästä aikaa päästiin taas pelastelussa raunioille! Kuusankoskella on kiva alue, missä on sekä neljäkerroksinen talo että pienet rauniot. Aloitimme talossa ja Gatsbyllä oli hieman liikaa vauhtia, joten se onnistui telomaan itsensä hyppiessään rojujen keskellä maalimiehen hajun innoittamana. Mitään näkyvää ei kuitenkaan koiraan tullut eikä se reagoinut kopelointiini mitenkään, joten päätin jatkaa treenejä. Mieltä piristi selvästi heti telomisen jälkeen tapahtunut löytö, mutta hieman mammanpojaksihan Käpynen heittäytyi. Toisen maalimiehen se työstikin yllättävän sivistyneesti ja kiipeili tuoleilla ja muilla tasoilla suorastaan rauhallisesti. Kolmas maali oli kuitenkin lattian sisällä ja koska haju nousi kaikkialle muualle, niin johan alkoi vauhtia ja potkua koirasta kuoritumaan turhauman kasvaessa. Lopulta hyppimiseen kyllästynyt koira malttoi laittaa nokkaansa maahan ja viimeinenkin ihminen koki pelastumisen autiuden! Gatsbyllä on ollut tapana äännellä jonkun verran ylimääräistä rakennuksissa, koska niissä haisee niin paljon voimakkaammin, mutta tällä kertaa se oli todella hiljainen! Muutaman vinkaisun päästi, muttei haukkunut kertaakaan turhia!

Raunioilla meno oli palautunut jo normaaliksi eli käytöksessä ei näkynyt merkkejä aiemmasta telomisesta. Sen sijaan herneiden käyttö aiheutti normaalia rauhallisempa työskentelyä, joka oli ehkä ihan suotavaakin! Normaalia rauhallisempi ei tietenkään tarkoittanut rauhallista ja jouduin oikeasti näkemään vaivaa pysyäkseni koiruuden perässä! Useammankin kerran se onnistui katoamaan näkyvistä kokonaan jonnekin betonien joukkoon. Gatsby aristeli ritilätasolle hyppäämistä, mutta könysi sinne lopulta (näkyy kuvassakin). Ihmisen korkuisen rengaspinon päälle pomppaaminen taas ei mietityttänyt pientä vuorikauristani hetkeäkään ja näin sen jo kauhukseni sukeltavan pää edellä keskelle renkaita. Maalimiehen olkapäät olivat kuitenkin onneksi tarjolla ja pystäyttivät sukkulan matkan! En myöskään vaatinut sen kummempaa ilmaisua tai sahausta, yllättäen! Muuten ilmaisut toimi hyvin, jopa seistessäni aivan koiran vieressä. Kyllä se vain on aikamoisen taitava pieni pelastus-Käpy!

Kuvan maalimies siis seisoo rengaspinon keskellä,
jonka päälle Käpyliini pomppasi ja osoitti sukeltavansa vaikka kaivoon hajun perässä!

Gatsby ei tosiaan suostunut itsekseen ritilälle kiipeillä,
mutta seurasi lopulta perässäni eikä ritilällä liikkuminen ollut juttu eikä mikään.

Hyvän mielen kisapäivä

Viime kisoista on jo jokunen hetki ehtinyt vierähtään, joten oli ihan kiva päästä taas kokeilemaan meidän agiosaamista tuomarin tarkan katseen alle. Järjestäjinä oma seuramme VAU ja tuomarina Arto Laitinen. Vaikka molemmilla radoilla onnistuimme saamaan harmillisesti yhden riman alas, niin muuten kisafiilis oli kyllä huipussaan! Gatsby käyttäytyi sivistyneesti, minä jatkoin rataa mokailuista huolimatta ja ekalla radalla kontaktit oli just eikä melkein! Hieno pieni agipurriainen mulla ♥

Ensimmäisellä radalla pelkäsin alun rengasta tai paremminkin sen räjähtämistä. Inhoan koko estettä ja varsinkin, jos sen jälkeen pitää kääntyä jonnekin. Niinpä varmistelin liikaa, olin seuraavassa ohjauksessa myöhässä ja 3-4 meni järjettömäksi sähläykseksi. Mutta me selvittiin siitä! Sen jälkeen panikoin uudestaan 14 hypyllä, koska näin kuinka yksi koira lähtikin kiipeämään puomia A:n sijaan. Niinpä keskityin ohjaamaan A:lle, jolloin en keskittynyt hyppyä suorittavan koiraani ja rima tuli alas. Muuten fiilis oli kuitenkin niin hyvä, ettei haitannut yhtään!

Kuva Arto Laitinen

Tuloksena siis 5, -12,53 ihanneajasta ja etenemänä 4,53m/s.

Toinen rata hirvitti hieman, mutta siitä selvittiin kuitenkin aika mukavasti! Puomin kontakti ei mennyt tällä kertaa loppuun saakka ja joku tuhma antoi asiassa periksi... 6 hypyllä tuli rima alas vääräaikaisesta ohjauksesta johtuen. Moni meni kepeille väärästä välistä ja olin todella tyytyväinen, kun meillä onnistui ne niin nätisti! Keinu oli niin vauhdikas, että olin jo varma, että poikkeli vetää sen lentäen, mutta mitä vielä, hieno mies! Loppu sujui hienosta liitelemällä!

Kuva Arto Laitinen

Tuloksena 5, -10,48 ihanneajasta ja etenemänä 4,34m/s.