Vuoden agitavoite täyttyi

Nyt pääsi käymään niin hassusti, että tälle vuodelle asettamani päätavoite aksassa meni täyttymään eli saatiin ensimmäinen (muttei toivottavasti viimeinen) nolla kolmosissa! Hieman oli Käpyni kurittomalla tuulella ja meinasi mennä omiaan, mutta päätti lopulta tulla ohjauksiini. Pienistä possuiluista tuli kuitenkin mutkia matkaan sen verran, ettei aika riittänyt palkintosijoihin. Ei nyt oltu nollan tehneistä onneksi hitaimpiakaan, mutta neljänniksi jäätiin. Kiitos live streamin, pystyin näkemään, että menikö rata siten, miltä se tuntui ja tosiaan koirani ei tehnyt ihan parastaan vaan oli koko radan hieman omalle radalleen lähdössä. Pieni liukas saippuapalaseni meinasi koko radan lähteä näpeistäni ja tämä näkyy tosiaan siinä ajassa sekä etenemässä. Tästä nollasta kuitenkin tuli hyvä mieli niin monella eri tasolla, sillä jos pistämme parastamme, niin voimme oikeasti päästä lähelle kärkisijoja ja sitä sertiä. Lisäksi mikään kohta ei ollut meille liian vaikea näilläkään radoilla ja itse muistin ne täysin kivuttomasti, vaikka makseilla oli omat radat eli niitä ei päässyt näkemään ja opiskelemaan täten etukäteen.

Tämmöinen rata saatiin nollana läpi (Kuva pöllitty NaamaKirjasta tuomarilta itseltään eli Anne Savioja)

Kahdella muulla radalla eli ensimmäisellä ja kolmannella Gatsbyn Kisa Vire oli täysin tapissaan ja se ei kuunnellut pätkääkään vaan suoritti ihan omia ratojaan. Positiivista oli kuitenkin ehdottomasti näilläkin radoilla se, että rimat pysyivät sekoilusta huolimatta ja Käpy teki nätit kontaktit. Nyt kun onnistuisin kertomaan tuolle otukselleni vielä, että vähän vähempikin kiihko riittäisi, niin meillä voisi mennä aikas hyvin! Gatsby meinaan käyttäytyi huomattavasti kivemmin kisapaikalla kuin viimeksi vaikka halli oli täysin vieras ja väliaidat paikoin hiukan matalat (eli koira näki yli ja yleensä kiihtyy voimakkaasti kun näkee toisten suorittavan rataa). 

Kuvan koira ei liity tapaukseen ;)

Koska uutta vuotta ei olla ehditty elää edes tammikuun puoleenväliin, niin on ehkä pakko asettaa uusi Virallinen Tavoite, joka on koittaa nyt saada se ensimmäinen serti kolmosista. Tosiasiahan on, että meillä on hieman kiire asian suhteen, jos tuosta ikinä agivaliota yritän leipoa. Jos ekan sertin kanssa venyy kauhean myöhään, niin ei tuo enää joskus seniorina niitä puuceitä ainakaan päihitä. Jos aina jäädään hilkun päähän, niin sitten on varmaan pakko vaihtaa joko juoksarit tai hankkia Käpylle nopeampi ohjaaja. Tai sitten vain kuopata ne valiohaaveet. Se vain olisi ihan sairaan siistiä saada tuolle AVA. Noin, sekin sanottu ääneen. Katsotaan, mitä masennusta tämä vielä aiheuttaakaan.

Kolmosten korkkaus

Käytiin Gatsbyn kanssa korkkaamassa eilen agilityn kolmosluokka ja radat oli haastavia, mutta ei mahdottomia vaikka kaikilta hylätty tulikin. Olin jo etukäteen kauhulla katsellut Marko Mäkelän ratoja, sillä niissä tuntui riittävän tekemistä alusta loppuun saakka. Monella muulla tuomarilla kun tuntuu olevan pari kimurantimpaa juttua, niin Markolla niitä on ehkä 17. Eikä ratoja ole myöskään liian lyhyiksi tehty. Hieman siis jännitti, että miten meidän kisoissa kävisi. Meno oli onneksi kuitenkin paikan päällä todella rentoa ja rataantutustumiseen annettiin mukavasti aikaa. Toki helpotti myös se, että maksit olivat viimeisinä, mutta arvostin silti meille annettua aikaa. Oikeasti tuntui siltä, että ehti painaa radan mieleensä ja ilokseni voinkin kehua, etten unohtanut yhtäkään rataa kaikkine mutkineen!

Juoksemisesta haaveileva, mutta poseeraamaan pakotettu Käpynen

Eka rata oli korvatonta kaahottamista Käpyn osalta, koska Kisa Vire, mutta muuten meillä olisi ihan oikeasti ollut mahdollisuuksia selvitä siitä, mikä on hyppäreillä pienoinen ihme! Toinen rata oli oikeasti ehjä kokonaisuus, jolla koira teki mitä osasi. Minä vähän jätin sen yksin, jolloin tippui rima ja pelkäsin liikaa, että se menisi puomille (plus olin niin yllättynyt, ettei hylkyä ollut tullut vielä) että ohjasin huonosti, jolloin se hylky sitten tulikin. Viimeinen oli taas jotain aika kammottavaa, joten ei siitä sen enempää. Alla piirrokset, jotka lainasin tuomarin postauksesta NaamaKirjan puolelta. 

Suurin juttu oli kuitenkin se, että vaikka hypyt oli tapissaan, alusta vieras ja esteet myös, niin Käpy piti ne rimat todella hyvin! Edes se korvaton hyppäri ei tuottanut miljoonaa tippunutta rimaa! Plus koirani osaa vaikka ja mitä ja eilen se pääsi kerrankin hyödyntämään sitä itsenäistä osaamistaan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Vihdoinkin tuntui siltä, että kaikki se treenaaminen on ollut jotain ihan oikeaa juttua varten! Vaikka muutama harmituksenkin paikka eilen tuli, niin eniten olen oikeasti aikas ylpeä pienestä agiotuksestani! Kolmosissa käyty, niistä selvittiin hengissä ja kisainto ei edes kokenut totaalikuolemaa!

Tässä video JANKKin live streamiin ja siellä kohdassa 6:56:02 etiäpäin voi katsoa meidän oikeasti agilityltä näyttävän vedon. Muita ratoja en ole uskaltanut katsoa itsekään enkä niitä kenellekään myöskään suosittele (ellei halua tuntea mm. myötähäpeää?)