sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Liian monen treenin purku

Laiskuuttani on jäänyt monta treeniä kirjaamatta. Mukaan mahtuu niin agia, pelastuskoirailua kuin jälkeäkin. Osasyy aikaansaamattomuuteen on ollut se, että talkoilin kevyesti vain kolmena viikonloppuna tässä kuussa. Ensin rally-tokon SM -kisoissa, sen jälkeen agikisoissa ja vielä viime viikonloppuna kylmetyin kuusen alla pelastuskoirakokeessa. Tässä nyt kuitenkin pari asiaa itselle muistiin viime aikojen treenailuista. Jäljestyksessä olen ottanut esineet myös ID-jäljelle mukaan ja hyvin Gatsby muisti ilmaista ne. Varmuudeksi ja hommaa selkiyttämään, olen Minnan innoittamana päättänyt ottaa alkuhajunäytteen pussiin. Tähän on kaksi syytä, a) koska jäljellä makaavat esineet tulisi ilmaista eikä ainella ohi, kuten pelkään jäljen alussa makaavan hajuesineen antavan ymmärtää ja b) Gatsby kiinnostui automaattisesti käsissäni rapisevasta pussista. Koittaessani saada sitä nuuskuttamaan kädessäni muuten vain oleilevaa sukkaa, sitä ei kiinnostanut pätkääkään vaan pikku koira halusi vain jäljelle. Loivat kulmatkin ovat sujuneet suhteellisen kivasti, tosin kaipaavat vielä paljon harjoitusta. 
Meillä on ollut myös mukavaa
lenkkiseuraa useampaankin otteeseen :)

Pelastelussa on aina välillä ollut haasteita, jos ilmaisumatka on kasvanut liian pitkäksi. Emme ole niitä oikeastaan erikseen harjoitelleet vaan niitä välillä tulee ikään kuin vahingossa ja sitten toivotaan parasta ilmaisun suhteen. Toki olemme välillä koittaneet rakentaa treenejä niin, että pitkän matkan ilmaisuja ilmenisi, mutta ei ehkä kovinkaan selkeästi. Niinpä päätin harjoitella oikein tarkoituksella pitkän matkan ilmaisua. Toiveena tietenkin opettaa koiralle sitä oikeaa käytösmallia ilmaisumatkan pituudesta huolimatta. Jokainen maalimies lähti helppoon piiloon yksitellen Gatsbyn nähden ja meni kunnon matkan päähän. Tässä näkyy oma täydellinen kyvyttömyyteni arvioida matkoja... Gatsby painatti innoissaan täysiä ensimmäisen maalin perään, mutta päätti matkalla luokseni pysähtyä pissimään. Niinpä otin maalin pois ja Gatsbyn makoillessa käskyn alla sain maalimieheltä Käpyn palkan, joka meni voivottelujen saattelemana taskuuni. Muilla ei onneksi pissaamisyrityksiä ilmennytkään vaan koirulini keskittyi itse tekemiseen! Kahdella ensimmäisellä palkkasimme treenikaverilta pöllityllä idealla Gatsbyn minulle kertomisesta eli "näytä" sanan jälkeen maali alkoikin kehua koiraa ja palkkasi sen. Tästä huolimatta Gatsby sahasi upeasti viimeisellä ja teki todella varmanoloista työtä!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Koira, jonka kanssa sitten EI harrasteta agilityä

Otsikon sanoin minä uhosin kaikille kasvattajasta lähtien, jotka vain jaksoivat kuunnella. Toisin kuitenkin kävi ja laji vei mennessään. Agility on kehittynyt valtavasti niistä ajoista, kun 15 vuotta sitten höntsäilimme sitä Eddien kanssa. Silloin laji ei tuntunut yhtään omalta ja kun nykyinen toiminta on kevyestä hömppäilystä kaukana, niin en osannut ikinä kuvitella itseäni agilityn pariin. Ihminen, joka kantaa useampaa kymmentä extrakiloa eikä ole koskaan ollut koordinaation mestari laihempanakaan, ei mielestäni voisi ikinä saada itseään taivutettua agilityn (nykyään urheiluksi laskettavan lajin!) kiemuroihin. Gatsby vain osoitti olevansa lajissa liian hyvä, joten emännän oli pakko poistua epämukavuusalueelleen, sillä halusin tarjota koiralleni jotain, mistä se selvästi nautti. Ei toki tee minullekaan pahaa joutua ottamaan joskus juoksuaskelia!

Tälläsen mää voitin! 

Tänään korkkasimme viralliset kisat agilityssä. Ainakin vuoden meitä on kisoihin yritetty usuttaa ja minä olen ollut kovasti vastaan. Vihdoin tuli oman seuran kisat ja kynnys madaltui sen verran, että lopulta kisoihin uskaltauduin. Epiksetkin kun ovat menneet ihan mukavasti. Tuntui silti sairaalta herätä vapaapäivänä kuuden jälkeen aamulla vain jännittääkseen tulevaa kisapäivää. Ensimmäisen radan hyllytys kuitenkin poisti paineita, sillä nyt sekin oli koettu eikä siihenkään kuoltu. Vaikeat kohdat menivät hyvin, mutta unohdin ohjata sitten niissä helpoiksi näkemissäni kohdissa, hups... Gatsby teki kuitenkin hienot kontaktit eikä rengas tuottanut mitään ongelmia, joten plussalle jäätiin! Vielä kun pieni paimeneni päätti käyttäytyä lähes moitteettomasti (parille koiralle murahteli, mutta lähinnä toisen provosaatiosta), niin oma olo rentoutui toisen radan lähestyessä. Gatsby ei kiljunut kuin syötävä toisten tekemisen perään eikä etsinyt aktiivisesti haastajia itselleen. Silti sillä oli tulta ja tuppuraa radalla ja minä onnistuin kerrankin ohjaamaan sitä järkevästi. Rata sujui mukavan tuntuisesti ja kotikisojen etuna saimme isot myötäelämisaplodit ja  kasapäin onnitteluita! Kyllä tämä agilityn harrastaminen taitaa sittenkin ihan kannattaa!


Videossa näkyvällä suorituksella nappasimme siis 1.-sijan, ensimmäisen LUVAmme sekä saimme hienon merkinnän uutukaiseen kisakirjaamme:


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Agiviikko

Kuten otsikosta oikein ovelat lukijat voivatkin päätellä, olemme viettäneet kuluneella viikolla aikaa agilityn parissa. Minulle siunaantui tiistaina vain yhden tunnin mittainen työpäivä, joten kävimme omatoimi treenaamassa treenikavereidemme Terhin ja Pyry-bortsun kanssa. Pojat kävivät ensin kimpassa lämppälenkillä ja molemmat käyttäytyivät oikein mallikkaasti! Treenasin Gatsbyn kanssa pääosin keinua ja rengasta, joista jälkimmäinen on nyt taidettu oikeasti oppia suorittamaan oikein! Keinu on edelleen työn alla, mutta rytmin muutoksella saan Gatsbyn hidastamaan ja tekemään sen maltillisesti. Tällä kasvattajaltamme saadulla kikalla pääsemme tällä hetkellä eteenpäin.

Ei liity aiheeseen mitenkään, mutta Käpy on tässä aikas söpö!
Ollaan myös temppuiltu viime aikoina ahkerasti ja olen saanut tuon pitämään suussaan melkein mitä vain!


Keskiviikkona alkoi uusi treenikausi uuden ryhmän kanssa. Toistaiseksi olen oikein tyytyväinen erityisesti uuteen ohjaajaamme. Lisäksi ryhmä on täynnä tuttuja, joka tekee treenaamisesta tietenkin vielä astetta kivempaa! Pääsimme Terhin kanssa samaan ryhmään, mikä on todella kiva omatoimisia kimppatreenejä silmällä pitäen. Hallilla oli huomattavasti enemmän menoa ja meininkiä kuin edellisen kauden aikaan. Niinpä alkuun Gatsby ilmoittelikin eriäviä mielipiteitään muiden koirien ilmestymisestä hänen halliinsa. Lopulta se kuitenkin rauhottui eikä saanut mitään kauheita raivokohtauksia eli plussalle jäätiin! Uskon sen ajan kanssa tottuvan myös uusiin treenikamuihinsa, jolloin niiden ohittaminen helpottuu.

Torstaina emme pelastelleetkaan vaan suuntasimme P-HAUn agilityepiksiin. Olin jo vähällä olla menemättä, koska minulla oli jotenkin vetelä, mutta samalla jähmeä olo. Ulkona kylmässä odottelu ei saanut oloani yhtään notkeammaksi ja etenin radoilla jopa minuksi normaalia hitaammin. Onneksi kankeus ei kuitenkaan tarttunut Gatsbyyn, joka vipelsi hitaasta emännästään huolimatta meille mölli maksien voiton! Ihanneaika puolittui ja saimme taas hienon ruusukkeen sekä ilmaisen startin tuleviin epiksiin. Epiksiä siis tulossa tulevaisuudessakin! Ostin myös kisaavien radan, jonka omaksi ilokseni muistin helposti. Tosin keskityin niin paljon siihen, että Gatsby tekee puomin kontaktin oikein, että unohdin ohjata sitä vapautuksen jälkeen, jolloin se painoi väärään päähän putkea. Harmittaa, kun korjasin sen, koska koira meni tasan sinne, minne sen ohjasinkin! Seuraavaksi ennakoin liikaa ja Gatsby tuli liiankin hyvin ohjaukseeni mukaan. Mutta kuten kuvaajani Sari videolla kannustaakin, niin en luovuttanut vaan jatkoimme tästä radan loppuun. Gatsby teki hienot kepit ja jätti kentän laidalla huutaneen lajitoverinsa omaan arvoonsa, joka teki minut todella ylpeäksi!





Muutenkin epikset olivat pelkkää ylpeyttä ja iloa, sillä Gatsby käyttäytyi siellä oikeasti lähestulkoon hyvin! Parille koiralle se meuhkasi autosta ja murisi kerran yhdelle huskylle, mutta lopetti ja osasi rauhoittua. Me myös kannustimme meidän edelle mennyttä seuramme koirakkoa melkoisen kovaäänisesti, köh köh... Mutta muuten me molemmat käyttäydyimme järkevästi! Gatsby kuunteli hienosti ja makoili käskyn alla nameja syöden. Tuo videossa kiljunut bc sai räyhätä selkämme takana muutaman metrin päässä ja me molemmat pysyimme suhteellisen rauhallisina. Minä päätin luottaa koiraan vaikka olisinkin halunnut lähteä heitä karkuun ja Gatsbyn häntä nousi, mutta se pysyi maassa! Lisäksi sain paljon tsemppiä ja kannustusta niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin, mikä tietenkin tuntuu hyvältä. Pari vierasta ihmistä huikkasi, että menimme hienon näköisesti ja että Gatsby on aussieksi aikas upea. Bortsuihmisiltä otan tämän vielä astetta isompana kehuna. 



Lauantaina oli vielä koko radan treenit ja ne hitto vieköön sujuivat aikas kivasti! Minä jopa osasin ohjata, Gatsby teki puomin alastulon nätisti ja minä sabotoin sen etenemistä vain ajoittain! Hyviin ideoihini kuului muun muassa seistä muurilla niin, että koirani olisi törmännyt minuun ellei se olisi ihanan pätevyyspakkauksena jarruttanut vauhtiaan (ja tiputtanut sen takia paria muurin palasta). Tämän lisäksi tajusin koirani suorittavan nätisti keinua ilman, että olin antanut sille "keinu" käskyä, joten toki se piti kiljaista paniikissa siinä vaiheessa, kun koira oli jo keinua tekemässä. Tästä sain vaivan palkaksi hämmentyneen koiran, joka hyppäsi keinulta kesken pois, hupsista... Kepeillä koitin, missä Gatsbyn raja menee eli kuinka kaukana minä voin siitä olla. Yllätykseksi huomasin, että mitä kauempana, sen parempi! Jos menin liian lähelle, niin se ei kestänyt koittamaani sivuttaissuunnassa tapahtunutta liikehdintääni, mutta jos jäin tarpeeksi taakse, niin ongelma korjaantui. Treenit menivät siis kivasti varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että rata oli vaatimattomasti kolmosten tasoa.