lauantai 24. tammikuuta 2015

Fiilistelyä

Pari viime päivää on ollut korkealentoa harrastusten suhteen. Pelastelu meni torstaina ja suht hyvin ja tänään todella hyvin. Käpyn moottori toimi ja keskittyminen myös, joten pieni meni sekä touhotti moitteettomasti. Jopa ryykääminen jäi vähälle. Treeikaveri ylisti Käpyläistä tänään ja sanoi, että siitä tulee vielä mahtava pelastuskoira. Hän jopa uhkasi suuttua, jos en siitä sellaista tee :) 

Fero halusi minun mainitsevan, että sekin oli tänään pätevä hakukoiruli!

Agissa olen tottunut kuulemaan enemmänkin palautetta omasta osaamattomuudestani, jonka tajusin kouluttajamme sekoittavan keskittymisenpuutteeseen. Hän taitaa olla luullut, että kun ohjaan huonosti, niin en ole keskittynyt ohjaaamiseen. Tosiasia on kuitenkin, että en ole osannut aikaisemmin. Nyt olen saanut jos jonkinmoisia ahaa-elämyksiä ja tajuan jo vähän, missä teen virheitä. Onnistuinkin jopa ohjaamaan tällä viikolla kovasta vauhdista huolimatta (kun tulee kiire, niin en ehdi enää miettiä!) ja Käpyllä oli sairaan kivaa, kun sai kaahottaa täysiä! 

Isompien höyryjen päästön jälkeen otimme erikseen ekaa kertaa putkijarrua ja pirulainen, tuo elikko tajusi sen HETI! Miten on mahdollista, että koira ymmärtää ohjauksen ilman, että sitä on sille opetettu!? Kahden hypyn kautta siis lähetin sen putkeen (mistä oli edellisellä kierroksella saanut kaahata suoraan seuraavalle hypylle) mutta kun hidastin ennen putkea, niin Käpyhän kääntyi sieltä suoraan katsomaan, että mihin minä oikein jäin? Tämän jälkeen teimme pari ihan onnistunutta takaaleikkaustakin. Käpyli saikin ihailua kouluttajaltamme hoksottimistaan ja samalla sain kiitosta omista ohjauksistanikin (tai minulla oli kuulemma harvinainen keskittymispäivä). Viimeiseksi vielä kuutta keppiä verkoilla ja hyvin meni!

Olemme myös nähneet ihanaa Neea-villakoiraa

Rallyssa meni puolestaan maanantaina järkyttävän huonosti. Eli tuo kiihtyi aivan pipona aksaavien koirien kiihtyessä. Keskittyminen oli melkoisen olematonta enkä ole edes uskaltanut katsoa videoita, joita treenikakveri kiltisti meistä kuvasi. Enimmäkseen oli treenien jälkeen kuitenkin positiivisin mielin, sillä aikaisemminhan se oli pelkkää hillumista ja useamman viikon Gatsby on keskittynyt todella hyvin. Syksyllä vellonut rally-masis ei siis ole lähelläekään tekemässä paluuta, sillä uskon tämän kerran olleen vain pieni taantuminen. Tiedän tuon pystyvän ja kykenevän, joten en ole huolissani!

Kaiken kaikkiaan ainakin loppuviikosta olen ollut todella tyytyväinen pieneen koiruliiniin! Sen kanssa on ollut aivan super kiva tehdä ja touhuta ♥


sunnuntai 18. tammikuuta 2015

"Kyllä sulla on kauhean kiltit koirat!"

Otsikon sanoilla hymyn toi pitkäksi aikaa huulilleni ohikulkenut sauvakävelijä. Kyseinen reippailija tuli meitä vastaan jalkakäytävällä ja kokosin tapani mukaan koirani yhdelle puolelle katua. Kiltisti jokainen kipitti löysällä hihnalla ohi ja Gatsbyä muistutin vielä kohdalla tehtävästä. Silloin tuntee tehneensä kyllä jotain oikein, kun saa spontaanisti juroilta suomalaisilta aitoa kiitosta ♥

Olemme treenanneet ahkerasti ja aloitettakaamme vaikka rallysta. Meillä meni taas treeneissä oikein kivasti! Gatsby teki taas lähes koko rada ilman välipalkkaa (tosin sika hyvästä spiraalista oli pakko sitä palkita!) ja ei ollut mitään ongelmia tehdä ilman hihnaa. Jostakin syystä se alkoi hieman ynähdeltä ja piipahdella yhteen väliin, mutta onneksi lopetti itsestään. Uskalsin jopa pitkästä aikaa juosta sen kanssa, kun pahin alkuinnostus oli laantunut. Keskityin pitämään käteni alhaalla ja juoksin maltillisemmin, jolloin Gatsby edisti hieman, mutta ei hyppinyt kertaakaan! Olin siihen ihan mielettömän tyytyväinen! Intoa puhkuen ilmoittauduin Janakkalan kisoihin, mutta emme teitenkään mahtuneet. Tästä olen aika paljon vähemmän tyytyväinen.

Kielieläin :D
Pelastuksessa painelimme taas taajamassa eli toisin sanoen Sibeliustalon liepeillä. Pyörimme parkkikatoksen ympäristössä ja kommunikoimme treenikavereiden kanssa huonosti. Milloin oli joku väärässä piilossa ja milloin luulimme, että joku on paikassa x. Gatsbyn helppo treeni menikin siis vaikeammaksi, kun itsepäisesti pyörin talonkulmia ympäri, kun sen maalimiehen piti kuulemani mukaan sellaisen liepeillä olla. Palkkioksi tästä koirani halusi milloin mihinkin kerrostaloon sisään... Lopulta maalimies löytyi ja pienestä turhautumisesta huolimatta Gatsby käyttäytyi hänen luonaan suhteellisen hyvin! Aikaisemmilla nyppäsin hieman liinasta taas pahimpia hyppyjä pois. Gatsby ei tästä pitänyt, mutta onneksi suostui ilmaisemaan pahoinpitelystäni huolimatta. Sen sijaan pitkästä aikaa sitä jännitti! Yhtäkkiä sen häntä laski ja se lähestyi kyyristelevää maalimiestä ensin hyvinkin varovaisesti. Lähestyi onneksi kuitenkin ja äkkiä sainkin taas jarrutella menoa liinalla, kun kyyristelijä osoittautui ihanaksi tutuksi! 

Fero pääsi samoihin treeneihin mukaan ja että sillä oli mukavaa! Minun maailman ahnein possu-hoffini ei meinannut edes malttaa syödä ensimmäisellä maalimiehellä, kun oli jo niin kiire lähteä etsimään seuraavaa! Iso höpsötin :D 

Agilityssä pääsin pinkomaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Teimme radan pätkiä ja piti pistää vähän jalkaa toisen eteen, että ehdin pysymään koirani matkassa mukana! Keppejä oli kuusi ja verkot pistettiin paikoilleen. Kokeilimme niitä pariin otteeseen yksistään ja sitten ensimmäisen hypyn kautta. Pituus oli ensimmäistä kertaa viiden (tiheästi asetetun) palan mittainen, joten sitä kokeiltiin myös erikseen. Samoin muistuttelimme rengasta ja harjoittelimme piemeää putkea. Tämän jälkeen Gatsby kaahotti vielä puomilla ja yllättävän järkevästi se lopulta kiipeilikin! 

Aloitimme radan 1-3 menolla. Unohdin, että koirani on mennyt kepit vasta pari hassua kertaa. Juoksin siis innoissani Käpyläisen kepitellessä sen ohi, minkä takia jätkä päättikin tulla yhden verkoista yli, koska sille tuli KIIRE! Teimme siis uudestaan maltillisemmin ja hyvin koira pysyi tällä kertaa kepeillä kävellessäni sen vierellä. Puomilleohajus taas oli aika tiukka ja sain aika hyvin kropallani painostaa, ettei tuo hilpaissut puomille sivusta.

4-7 olisi sujunut paremmin nopeammalta ohjaajalta. Jouduin saattamaan Gatsbyä putken suulle ja sitten olinkin myöhässä pituudelta. Plus ohjasin huonosti eli selkäni oli koiraan. Tällöin Gatsby hakeutuu viereeni ja menikin pituuden ohi kokonaan. Minun pitää siis oppia pitämään hartiaani paremmin auki koiralle! Sekä muistaa kertoa sille, minne ollaan menossa!

7-11 välissä oli samaa ongelmaa. Menin liian lähelle esteitä ja olin liian eteenpäin "suorana". Itseä kuitenkin helpottaa, että olen oppinut sen verran, että tajuan jopa jo paremmin milloin ohjaan väärin ja miten olisi kannattanut tehdä. Jännästi Gatsby opettaa ja rankaisee omista mokistani! Lähinnä siis se hakeutuu luokseni, jos ei tiedä mihin pitäisi mennä ja minä pääsen juoksemaan samoja radanpätkiä aina vain uudestaan. Oli tehokas treeni siitä, että minä sain pieniä ahaa-elämyksiä ja koirallakin roikkui kieli ihan kunnolla ulkona eli en ollut ainoa, joka tunsi juosseensa! Gatsby jaksoi silti juosta vielä Neea-villiksen kanssa ihan helposti pienen loppuspurttailun! 



Lauantaina vietinkin sitten koko päivän koirapuuhissa, sillä aamusta lähdin Gatsbyn ja Feron voimin homekoululle pelastamaan. Feron herneille treeni oli aika haastava, mutta se ei luovuttanut ja sillä oli selvästi taaskin kivaa! Tavoite siis sen osalta saavutettu :) Gatsby teki ensimmäisellä kierroksella todella hyvin, mutta ei ihan tajunnut lattian alla piileskelevää maalimiestä, Luukku oli hieman rakosellaan, mutta haju nousi tuuletuskanavaa pitkin ylös ja sitä Gatsby minulle sitten ymmärrettävästi ilmaisikin, seisoen samalla luukun päällä. Autoinkin sitä siis hieman osoittamalla luukunreunaa ja kyllä se selvästi tajusi hetken nuuskuteltuaan, että siellähän se eksynyt olikin! Toisella kiekalla se jätti ensimmäisen maalimiehen ilmaisematta. Maalimies oli paikassa, mihin en nähnyt, mutta tiesin Gatsbyn käytöksestä toisessa huoneessa, että maalimies mitä todennäköisemmin olisi tietyssä toisessa paikassa. Päättelemässäni huoneessa Gatsby haukkuikin aluksi ja kun lähetin sen pienestä kolosta koneiden taakse, missä maalimies oli, niin se tuli vain tyytyväisenä takaisin. En tiedä miksei se ilmaissut? Luotin kuitenkin koiraani ja jatkoimme eteenpäin, joten kävimme löytämässä muut ensin, jotka sitten kertoivat maalimiehen olleen juurikin kyseisessä piilossa. Annoin Gatsbyn kokeilla vielä kerran ja nyt se ilmaisikin löytönsä. Itse olen kuitenkin hyvin hämilläni tästä päähänpistosta! En tiedä sitten, että oliko se sitä mieltä, että oli jo ilmaissut maalimiehen minulle räkyttäessään keskellä huonetta?

Treeneissä oli paikalla myös todella suloinen ja innokas nelikuukautinen mastiffin pentunen, mutta niin ihania kuin pennut ovatkin, niin se teki minut myös hieman surulliseksi. Aikamoinen tuhina meinaan kuului pienen nenästä, kun se nuuskutteli rakennuksessa ja muutenkin sen touhutessa hengityksen kuuli. Minusta koiran pitäisi pystyä hengittämään normaalisti äänettömästi ja kunnon voimakas nuuskutus kuuluukin kuulua, mutta ei mielestäni normaalin kevyen nuuskutelun. Rauakalla varmaan meni aina sieraimet kiinni sen yrittäessä vetää vähääkään enempää ilmaa sisäänsä...

Aussielauma 

Mutta pelastamisesta suuntasimme tuhmasti kesken agiliitämään! Seuramme järjesti tuleville agikouluttajille mahdollisuuden kouluttaa meitä ja ilmoitin meidät ilolla ilmaiseen lisäkoulutukseen! Yhteensä pääsimme neljää eri pätkää tekemään eri ihmisten silmien alle (sekä harjoittelevien ohjaajien että heitä ohjastavien ihmisten syyniin siis!) Päivän anti pähkinänkuoressa on, että minulla on hieno koira. Se on myös mm. mahtava, innokas, kaunis ja mitä otollisin otus agilityyn. Muiden kehuja, ei omiani kerrankin! :D Käpystä hieman näki, että alla oli pelastustreenit, mutta lähinnä siitä oli siis se hulluin kiilto pois silmistä. Se jaksoi upeasti tsempata joka radalla! Ensin teimme paria hyppyä ja putkea ja onnistuin jopa ohjaamaan sitä alun mokien jälkeen onnistuneesti.

Kymmenisen minuutin jouksemisen jälkeen pääsimme harjoittelemaan keppejä. Otimme ne verkoilla, kun niihin olimme tottuneet ja Gatsbyn rytmiä kehuttiin sekä sen fokusta keppien loppuun. Kuulemma pitäisi saada kaikki 12 työn alle heti kun vain mahdollista! Ohjaajat tsemppasivat, että tulee todella hyvät kepit, kun vain maltilla jatkamme tästä eteenpäin, jee! Ei myöskään kuulemma kannata tehdä vielä osana rataa, ennen kuin ovat varmasti valmiit! Eikä tämänkään jälkeen ole kiire ottaa verkkoja pois, sillä koiraa ne ei haittaa, mutta tuovat varmuutta ohjaajalle, kun tietää koiran pysyvän ne loppuun asti sitten kun ovat ratavalmiit. Tälläkin kentällä Gatsbyn potentiaalia siis kehuttiin. Olin itse myös todella yllättynyt, kun se ei karannut missään vaiheessa ihan vieressä hyppelehtivät sakemannin perään!

Seuraavaksi oli taas hyppyä, putkea sekä muuria kera valssin. Rataamme erotti kuitenkin viereisestä vain rajaksi asetettu putki ja nyt Gatsby karkasikin pariin otteeseen terrorisoimaan ihanaa pientä russelia (siis tunkemaan nenäänsä toisen pyllyyn...) Onneksi saimme ihmismuurin paikalle ja Gatsby katsoi lähdössä aika nöyrästi lähintä muurinosaa eikä karkailuja tämän jälkeen onneksi tullut. Mutta omat pasmat menivät jotenkin sekaisin enkä saanut onnistunutta valssia ennen ajan loppumista. Noh, kaikkea ei voi saada. Lopuksi saimme kunnon uskonpalautustreenin hypyn, renkaan ja putken kanssa. Kouluttajat jaksoivat kehua meitä molempia! Gatsby yritti lähteä useampaan kertaan ilman lähtölupaa ja kävin aina laittamassa sen takaisin. Väsymys alkoi näkyä malttamattomuutena. Hienosti se kuitenkin jaksoi viimeisenkin pätkän ja sen intoa ihailtiin taas. Sitä kehuttiin myös taitavaksi agikoiraksi ja minä kuulemma olin ihailtavan rauhallinen ja kärsivällinen sen kanssa. Kuulemma meitä ei pysäytä mikään, kunhan en onnistu pilaamaan sen tekemisen intoa ja ainakin nyt meidän yhteistyötä kehuttiin kovasti! Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen päästessäni välillä muidenkin oppiin ja sain paljon hyviä vinkkejä!  

Elo on ollut taas normaalia koirien suhteen. Fero on jopa intoutunut leikkimäänkin taas vähän Gatsbyn kanssa ja jälkimmäinen on rauhoittunut urinoissaan. Eddie on saanut varmuudeksi viettää päivänsä rauhassa portin takana makkarissa, mikä tuntuu sopivan kaikille koirille enemmän kuin hyvin. Arki, eli se kaikkein tärkein osa, on taas kunnossa, mistä omistaja on erittäin kiitollinen!

Tänään tapasimme muutaman aussien järjestämässäni tapaamisessa. Kolmen mukana kirmanneen nartun kanssa Gatsbyllä oli oikein kivaa, mutta toinen samaa ikäluokkaa oleva uros sai siltä rähinää osakseen. Eetu ei paljoa jaksanut korvaansa lotkauttaa Gatsbyn ärhentelyille eikä provosoitunut niistä mitenkään. En kuitenkaan uskaltanut päästää Gatsbyä riehumaan muiden kanssa, sillä en oikeasti tiedä, saisiko se ihan tappelun aikaiseksi? Mielestäni käytös on epävarmuutta ja kiihtymystä. Pidin sen kiinni ja se pystyi aika hyvin aina välillä rauhoituttuaan pyynnöistäni keskittymään minuun ja nameihini. Mielestäni, jos Gatsby olisi oikeasti aggressiivinen, niin se ei pystyisi rentoutumaan ollenkaan toisen uroksen läsnäollessa. Pariin otteeseen se intoutui huutamaan, mutta rauhottui maahankin asti. Uroksen omistaja oli ihana ja sanoi mielellään tapaavansa meidät uudestaan, jotta voitaisiin vain kaksistaan (ilman kiihdyttäviä tyttöjä) vaikka harjoitella ihan kiltisti hihnalenkillä töpsöttelyä. Jos Gatsby vaikka huomaisikin, ettei toisesta ole sille mitään haittaa eikä uhkaa. Valmistaudun aikamoiseen työhön, mutta tosiaan haluan tuon edes sietävän toisia uroksia lähellään. Normaalisti treeneissä ym. kun kukaan ei tule iholle, Gatsbyllä on mennyt toisten koirien huomiottajättäminen hyvin. Taidan tarvita sille nyt vain kivoja uroskokemuksia, sillä se on edelleen nöyrä vanhemmille uroksille.

Uroksista puheenollen, minun pieni puikulani näytti sitten pieneltä sen toisen uroksen rinnalla! Alla olevassa kuvassakin se on aika lailla Nitan kokoinen (joka siis on narttu). Onneksi Hyrrä ja Isla sentään saivat Gatsbynkin näyttämään ihan oikealta pojalta ;) Olen yrittänyt nyt kalastaa meille äkkiä jonkun näyttelyn, josta voisimme sen H:n napata! Tai salakuljetan Käpyläisen narttujen kehään!

Isla (Snowtime's Basecamp), siskonsa  Hyrrä (Snowtime's Bonanza) sekä Käpyliini ja Nita

Iso kiitos tästä päivästä Néalle ja Eetulle, Jennalle ja Hyrrälle, Marikalle ja Islalle sekä Camillalle ja Nitalle! Oli kiva taas tutustua uusiin aussieihin ja vaihtaa vertaistukea :)

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Verta, paskaa ja ahdistusta

Otsikossa mainituista on Feron yksinolot tehty. Koiraportti piti sitä makkarissa yhden päivän. Sitten se revittiin krijaimellisesti verissäpäin irti. Onneksi koiran suu näytti kuitenkin ihan normaalilta ja hampaat olivat tallella eli ikenistä vain vuotanut porttiin ja oveen punaista. Tämän jälkeen otin makkarinovesta kahvan irti ja suljin sen keskiviikon työpäiväksi oven taakse. Tästä oli seurauksena oven syöminen, molempien ovilistojen irti repiminen, pahvilaatikon täydellinen tuho ja lipastolta alas tiputetun työkalulaatikon tonkiminen. Tämän lisäksi vesikuppi oli nurin ja kakkaa löytyi matolta lukemattomista kohdista, peilistä, lampunjohdosta, pahvinpaloista ja tietenkin lipaston alta. Minua tervehdittiin erittäin ahdistuneen haukun voimin töistä palatessani. Torstaina jätinkin sen sitten vapaaksi, sillä kipulääkkeet ovat tuntuneet tehneen tehtävänsä ja meillä on ollut normaalin sopuisaa. Unohdin kuitenkin vaatehuoneenoveen kahvan ja sieltä oli ryöstetty treenireppu ym. mukavaa. Ahmiminen oli tietenkin tuottanut myös sitä ruskeaa siivottavaa matolleni... Aarteiden rippeitä oli ympäri kämppää ja niistä varmana johtuen kotiintuloni laukaisi pienen rähinän nuorison kesken. Selvisimme ilman reikiä, mutta teki mieli hakata sellainen omaan päähäni, kun olin tuon kahvan unohtanut!

Onneksi sentään nyt on ollut pari normaalia päivää, jotka valaa uskoa taas tulevaan. Lauantaina kohdalle sattui harvinainen viikonlopputyöpäivä. Koirat olivat silpunneet (tai Gatsby varmaan siplunnut ja Fero syönyt) pöydälle unohtuneen talouspaperitullan, mutta muuten oli rauha maassa. Samoin ilta ja seuraava päivä menivät kuin aina ennenkin! Gatsby murisi ja urisi vielä viikolla kaikesta varmuudeksi molemmille toisille koirille, mutta käskin sen aina tilanteista päättäväisen ystävällisesti "pois" ja itse lähdin menemään, jos ei urina loppunut. Se kävi esimerkiksi nuuskuttelemassa matolla makaavaa Eddietä ja kun Eddie nuuskutti takaisin, alkoi teini jäykistellä ja öristä. Eddiehän ei murinaa kuule, mutta lukee onneksi muuten kehonkieltä ihan hyvin. Fero sen sijaan on kunnioittanut yllättävänkin hyvin Gatsbyn tarvetta omaan tilaan ja ymmärtänyt sen urinat seesteisesti. Nyt Gatsby on kuitenkin alkanut taas käyttäytymään juuri toivomallani tavalla eli jos sitä on alkanut tilanteessa huolestuttamaan, niin se kävelee itse pois. Pätevä Käpyli!


Vielä opin kuvaamaan niin, että koko koira mahtuu ruutuun :D


Feron elämään kuului myös käynti eläinlääkärissä. Mitään maailmaamullistavaa ei lääkäri sanonut. Feron takapää on huonona eikä se korjannut ollenkaan takajalkojensa asentoa, kun lääkäri taittoi varpaat tassun alle. Olen huomannut samaa kotonakin eli jollei tuo ole aikeissa liikkua eteenpäin, niin tassut saavat olla miten päin vain. Etutassut sentään käyttäytyivät normaalisti. Lääkäri sanoi, että voitaisiin kuvata, mutta en nähnyt siihen tarvetta. Eivät ne kuvat mitään uutta kertoisi kuitenkaan. Mielenrauhaa toi se, että uskallan tosiaan liikuttaa tuota normaalisti, mikä on suorastan suotavaakin. Rokotukset otin sille vielä niskaan, kun rabies juuri vanheni ja nelossetti olisi menossa parin kuukauden päästä. Fero elelee nyt päivänsä kipulääkkeiden voimalla ja jos nykyinen lakkaa toimimasta, niin annetaan jotain muuta. Itse koitan tsempata ja valmistautua henkisesti siihen, että osaan luovuttaa ajoissa. Mielestäni vielä Ferolla on koiranarvoinen elämä; se syö mielellään ja lähtee lenkille aina iloisena. Se jopa viipotti taas torstaina pelastuskoiratreeneissä mukana ja söi tyytyväisenä juustoa kolmelta eksyneeltä :)

Gatsby oli tietenkin mukana kyseisissä treeneissä ja aiheena oli taajamaetsintä. Liinassa siis puistoon ja ukkoja etsimään! Ekalla ukolla nyppäsin liinasta, kun paimen pahoinpiteli maalimiestä pompuillaan. Tästä hyvästä se ei sitten halunnutkaan ilmaista minulle aluksi. Kun hieman kehotin, niin ilmaisuhaukku kajahti ja sahaustakin jopa tarjottiin. Toisella maalimiehellä ilmaisu sujui oikein hyvin liinasta huolimatta ja maalimies sai pomppunsa vasta kehuttuaan, kuinka Käpy ei häntä ryykännyt... Viimeinen oli erittäin märän ojan "väärällä" puolella enkä päässyt seuraamaan koiraani siitä, mistä se meni. Jouduin siis hortoilemaan hyvää ylityspaikkaa etsien ja Käpyltä katkesi ajatus. Hienosti se kuitenkin ilmaisi, kun kysyin uudestaan, että näyttäisikö se, ja sehän näytti! Taito pojuli siis! 

Perjantaina agissa pakkovalssattiin. Täytyy myöntää, että olin aika skeptinen kouluttajamme kuvaillessa päivän ohjelmaa. Treenasimme ennen kaikkea ohjausta ja taas kuului pahin painajaiseni "rintamasuunta". Yllätin kuitenkin niin itseni kuin selvästi ohjaajammekin ja hitto vieköön onnistuin ohjauksissani! Edelleen huidoin välillä liikaa kädellä, jolloin hartialinjani osoitti ties minne, mutta pakkovalssasin kuitenkin melkoisen onnistuneesti! Gatsby meni aika kivasti ohjauksen perässä, tosin treenin lopussa se alkoi haaveilemaan hypyllä 6 seuraavaksi vuorossaolevan sakemannin perään eikä keskittynytkään ihan täysillä minuun. Ohjauksen ollessa uusi meille molemmille (ja minun ohjatessa aina välillä hieman huonosti) Gatsby ei aina hypännytkään estettä vaan juoksi sen edestä. Kerran se kyllä jopa ihan päätti possuilla, kun ei saanutkaan kaahottaa täysiä vaan piti hitto miettiäkin vähän! Kouluttajamme auttoi tässä ja palkkasi Gatsbyn heti hypyn jälkeen, mistä se saikin varmuutta räpellykseni tulkitsemiseen. Hienosti se oli kaiken kaikkiaan taas kuulolla eikä pikkujouluissa esiintynyttä haukkumista irronnut tällä kertaa olleskaan. Tästä olen erittäin tyytyväinen! Tavoitteenani kun on hiljainen agikoira. Aika näyttää, kuinka realistinen tavoitteeni sitten onkaan...

Suurinpiirtein tälläistä pyöritystä teimme.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Päivittelyä

Fero on saanut nyt kipulääkettä, jospa se hieman ärtyisyyttä vähentäisi. Lisäksi keskiviikkona käymme ihan lääkärin juttusilla, tosin en tiedä, onko sen vaivoille mitään realistisesti tehtävissä... Veljeni sai kunnian asentaa koiraportin makkarinoviaukkoon ja Feron on siis tarkoitus viettää siellä nyt päivänsä töitteni alkaessa. Alku ei ole lähtenyt kauhean mukvasti käyntiin, sillä hoffi on aika ahdistunut portin takana. Se on sen verran pehmeä kaveri, että olen käynyt haukkumisesta ja porttia vasten hyppelystä kieltämässä. Kyllä iso otus on aina ajan kanssa vankeuteen rauhoittunut, mutta jännitän hieman, miten maanantaina päivä menee. Vielä on onneksi pari päivää aikaa harjoitella!

Harjoittelusta puheen ollen, kävimme Gatsbyn kanssa pelastuskoirailun hallivuorolla ja voihan käpy sentään! Alkuun meni kivasti, sitten piti vähän urista Wictorille, mistä pääsi jäähylle hallin ulkopuolelle. Pariin kertaan tätä ja taas käyttäydyttiin. Sitten kahdelle koiralle tuli keskenään pientä kinaa ja Käpy päätti räyhätä mukana. Lopulta saimme edes jotain aikaiseksi (muutakin kuin omistajan hermojen menetyksen!) ja Gatsby teki kivasti keskittyessään. Esim. toisten koirien pujottelu tai niiden kulkeminen meidän ohi ei häirinnyt kauheasti. Välillä kontakti rakoili, mutta en muista koska olisi näin kivasti mennyt! Paikallaolot meni myös ihan mukavasti, mitä nyt vaihtoi asentoa Iriksen komentaessaan omaa koiraansa maahan! Pieni huomautus minulta ja asennonpalautus eikä mennyt koirani enää hämyyn! Päteväkin se siis osasi olla!

Loppukevennyksenä esittelen vielä Janne-pukin joulutuomiset koiralaumalleni! Aivan mahtavan iso saalis kaikkea mukavaa, kuten kuvasta näkyy! Eddiekin oli kovin kiinnostunut sohvalla tapahtuneesta kuvaussessiosta :D

Siinä on luuta ja namia jos jonkinmoista! Ja suurinosa käy vielä Ferollekin ♥

Voisikko lopettaa sen kuvaamisen ja antaa mun maistaa vaikka joka lajia, jookosta?