Otsikon sanoilla hymyn toi pitkäksi aikaa huulilleni ohikulkenut sauvakävelijä. Kyseinen reippailija tuli meitä vastaan jalkakäytävällä ja kokosin tapani mukaan koirani yhdelle puolelle katua. Kiltisti jokainen kipitti löysällä hihnalla ohi ja Gatsbyä muistutin vielä kohdalla tehtävästä. Silloin tuntee tehneensä kyllä jotain oikein, kun saa spontaanisti juroilta suomalaisilta aitoa kiitosta ♥
Olemme treenanneet ahkerasti ja aloitettakaamme vaikka rallysta. Meillä meni taas treeneissä oikein kivasti! Gatsby teki taas lähes koko rada ilman välipalkkaa (tosin sika hyvästä spiraalista oli pakko sitä palkita!) ja ei ollut mitään ongelmia tehdä ilman hihnaa. Jostakin syystä se alkoi hieman ynähdeltä ja piipahdella yhteen väliin, mutta onneksi lopetti itsestään. Uskalsin jopa pitkästä aikaa juosta sen kanssa, kun pahin alkuinnostus oli laantunut. Keskityin pitämään käteni alhaalla ja juoksin maltillisemmin, jolloin Gatsby edisti hieman, mutta ei hyppinyt kertaakaan! Olin siihen ihan mielettömän tyytyväinen! Intoa puhkuen ilmoittauduin Janakkalan kisoihin, mutta emme teitenkään mahtuneet. Tästä olen aika paljon vähemmän tyytyväinen.
Olemme treenanneet ahkerasti ja aloitettakaamme vaikka rallysta. Meillä meni taas treeneissä oikein kivasti! Gatsby teki taas lähes koko rada ilman välipalkkaa (tosin sika hyvästä spiraalista oli pakko sitä palkita!) ja ei ollut mitään ongelmia tehdä ilman hihnaa. Jostakin syystä se alkoi hieman ynähdeltä ja piipahdella yhteen väliin, mutta onneksi lopetti itsestään. Uskalsin jopa pitkästä aikaa juosta sen kanssa, kun pahin alkuinnostus oli laantunut. Keskityin pitämään käteni alhaalla ja juoksin maltillisemmin, jolloin Gatsby edisti hieman, mutta ei hyppinyt kertaakaan! Olin siihen ihan mielettömän tyytyväinen! Intoa puhkuen ilmoittauduin Janakkalan kisoihin, mutta emme teitenkään mahtuneet. Tästä olen aika paljon vähemmän tyytyväinen.
 |
| Kielieläin :D |
Fero pääsi samoihin treeneihin mukaan ja että sillä oli mukavaa! Minun maailman ahnein possu-hoffini ei meinannut edes malttaa syödä ensimmäisellä maalimiehellä, kun oli jo niin kiire lähteä etsimään seuraavaa! Iso höpsötin :D
Agilityssä pääsin pinkomaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Teimme radan pätkiä ja piti pistää vähän jalkaa toisen eteen, että ehdin pysymään koirani matkassa mukana! Keppejä oli kuusi ja verkot pistettiin paikoilleen. Kokeilimme niitä pariin otteeseen yksistään ja sitten ensimmäisen hypyn kautta. Pituus oli ensimmäistä kertaa viiden (tiheästi asetetun) palan mittainen, joten sitä kokeiltiin myös erikseen. Samoin muistuttelimme rengasta ja harjoittelimme piemeää putkea. Tämän jälkeen Gatsby kaahotti vielä puomilla ja yllättävän järkevästi se lopulta kiipeilikin!
Aloitimme radan 1-3 menolla. Unohdin, että koirani on mennyt kepit vasta pari hassua kertaa. Juoksin siis innoissani Käpyläisen kepitellessä sen ohi, minkä takia jätkä päättikin tulla yhden verkoista yli, koska sille tuli KIIRE! Teimme siis uudestaan maltillisemmin ja hyvin koira pysyi tällä kertaa kepeillä kävellessäni sen vierellä. Puomilleohajus taas oli aika tiukka ja sain aika hyvin kropallani painostaa, ettei tuo hilpaissut puomille sivusta.
4-7 olisi sujunut paremmin nopeammalta ohjaajalta. Jouduin saattamaan Gatsbyä putken suulle ja sitten olinkin myöhässä pituudelta. Plus ohjasin huonosti eli selkäni oli koiraan. Tällöin Gatsby hakeutuu viereeni ja menikin pituuden ohi kokonaan. Minun pitää siis oppia pitämään hartiaani paremmin auki koiralle! Sekä muistaa kertoa sille, minne ollaan menossa!
7-11 välissä oli samaa ongelmaa. Menin liian lähelle esteitä ja olin liian eteenpäin "suorana". Itseä kuitenkin helpottaa, että olen oppinut sen verran, että tajuan jopa jo paremmin milloin ohjaan väärin ja miten olisi kannattanut tehdä. Jännästi Gatsby opettaa ja rankaisee omista mokistani! Lähinnä siis se hakeutuu luokseni, jos ei tiedä mihin pitäisi mennä ja minä pääsen juoksemaan samoja radanpätkiä aina vain uudestaan. Oli tehokas treeni siitä, että minä sain pieniä ahaa-elämyksiä ja koirallakin roikkui kieli ihan kunnolla ulkona eli en ollut ainoa, joka tunsi juosseensa! Gatsby jaksoi silti juosta vielä Neea-villiksen kanssa ihan helposti pienen loppuspurttailun!
4-7 olisi sujunut paremmin nopeammalta ohjaajalta. Jouduin saattamaan Gatsbyä putken suulle ja sitten olinkin myöhässä pituudelta. Plus ohjasin huonosti eli selkäni oli koiraan. Tällöin Gatsby hakeutuu viereeni ja menikin pituuden ohi kokonaan. Minun pitää siis oppia pitämään hartiaani paremmin auki koiralle! Sekä muistaa kertoa sille, minne ollaan menossa!
7-11 välissä oli samaa ongelmaa. Menin liian lähelle esteitä ja olin liian eteenpäin "suorana". Itseä kuitenkin helpottaa, että olen oppinut sen verran, että tajuan jopa jo paremmin milloin ohjaan väärin ja miten olisi kannattanut tehdä. Jännästi Gatsby opettaa ja rankaisee omista mokistani! Lähinnä siis se hakeutuu luokseni, jos ei tiedä mihin pitäisi mennä ja minä pääsen juoksemaan samoja radanpätkiä aina vain uudestaan. Oli tehokas treeni siitä, että minä sain pieniä ahaa-elämyksiä ja koirallakin roikkui kieli ihan kunnolla ulkona eli en ollut ainoa, joka tunsi juosseensa! Gatsby jaksoi silti juosta vielä Neea-villiksen kanssa ihan helposti pienen loppuspurttailun!
Lauantaina vietinkin sitten koko päivän koirapuuhissa, sillä aamusta lähdin Gatsbyn ja Feron voimin homekoululle pelastamaan. Feron herneille treeni oli aika haastava, mutta se ei luovuttanut ja sillä oli selvästi taaskin kivaa! Tavoite siis sen osalta saavutettu :) Gatsby teki ensimmäisellä kierroksella todella hyvin, mutta ei ihan tajunnut lattian alla piileskelevää maalimiestä, Luukku oli hieman rakosellaan, mutta haju nousi tuuletuskanavaa pitkin ylös ja sitä Gatsby minulle sitten ymmärrettävästi ilmaisikin, seisoen samalla luukun päällä. Autoinkin sitä siis hieman osoittamalla luukunreunaa ja kyllä se selvästi tajusi hetken nuuskuteltuaan, että siellähän se eksynyt olikin! Toisella kiekalla se jätti ensimmäisen maalimiehen ilmaisematta. Maalimies oli paikassa, mihin en nähnyt, mutta tiesin Gatsbyn käytöksestä toisessa huoneessa, että maalimies mitä todennäköisemmin olisi tietyssä toisessa paikassa. Päättelemässäni huoneessa Gatsby haukkuikin aluksi ja kun lähetin sen pienestä kolosta koneiden taakse, missä maalimies oli, niin se tuli vain tyytyväisenä takaisin. En tiedä miksei se ilmaissut? Luotin kuitenkin koiraani ja jatkoimme eteenpäin, joten kävimme löytämässä muut ensin, jotka sitten kertoivat maalimiehen olleen juurikin kyseisessä piilossa. Annoin Gatsbyn kokeilla vielä kerran ja nyt se ilmaisikin löytönsä. Itse olen kuitenkin hyvin hämilläni tästä päähänpistosta! En tiedä sitten, että oliko se sitä mieltä, että oli jo ilmaissut maalimiehen minulle räkyttäessään keskellä huonetta?
Treeneissä oli paikalla myös todella suloinen ja innokas nelikuukautinen mastiffin pentunen, mutta niin ihania kuin pennut ovatkin, niin se teki minut myös hieman surulliseksi. Aikamoinen tuhina meinaan kuului pienen nenästä, kun se nuuskutteli rakennuksessa ja muutenkin sen touhutessa hengityksen kuuli. Minusta koiran pitäisi pystyä hengittämään normaalisti äänettömästi ja kunnon voimakas nuuskutus kuuluukin kuulua, mutta ei mielestäni normaalin kevyen nuuskutelun. Rauakalla varmaan meni aina sieraimet kiinni sen yrittäessä vetää vähääkään enempää ilmaa sisäänsä...
Mutta pelastamisesta suuntasimme tuhmasti kesken agiliitämään! Seuramme järjesti tuleville agikouluttajille mahdollisuuden kouluttaa meitä ja ilmoitin meidät ilolla ilmaiseen lisäkoulutukseen! Yhteensä pääsimme neljää eri pätkää tekemään eri ihmisten silmien alle (sekä harjoittelevien ohjaajien että heitä ohjastavien ihmisten syyniin siis!) Päivän anti pähkinänkuoressa on, että minulla on hieno koira. Se on myös mm. mahtava, innokas, kaunis ja mitä otollisin otus agilityyn. Muiden kehuja, ei omiani kerrankin! :D Käpystä hieman näki, että alla oli pelastustreenit, mutta lähinnä siitä oli siis se hulluin kiilto pois silmistä. Se jaksoi upeasti tsempata joka radalla! Ensin teimme paria hyppyä ja putkea ja onnistuin jopa ohjaamaan sitä alun mokien jälkeen onnistuneesti.
Kymmenisen minuutin jouksemisen jälkeen pääsimme harjoittelemaan keppejä. Otimme ne verkoilla, kun niihin olimme tottuneet ja Gatsbyn rytmiä kehuttiin sekä sen fokusta keppien loppuun. Kuulemma pitäisi saada kaikki 12 työn alle heti kun vain mahdollista! Ohjaajat tsemppasivat, että tulee todella hyvät kepit, kun vain maltilla jatkamme tästä eteenpäin, jee! Ei myöskään kuulemma kannata tehdä vielä osana rataa, ennen kuin ovat varmasti valmiit! Eikä tämänkään jälkeen ole kiire ottaa verkkoja pois, sillä koiraa ne ei haittaa, mutta tuovat varmuutta ohjaajalle, kun tietää koiran pysyvän ne loppuun asti sitten kun ovat ratavalmiit. Tälläkin kentällä Gatsbyn potentiaalia siis kehuttiin. Olin itse myös todella yllättynyt, kun se ei karannut missään vaiheessa ihan vieressä hyppelehtivät sakemannin perään!
Seuraavaksi oli taas hyppyä, putkea sekä muuria kera valssin. Rataamme erotti kuitenkin viereisestä vain rajaksi asetettu putki ja nyt Gatsby karkasikin pariin otteeseen terrorisoimaan ihanaa pientä russelia (siis tunkemaan nenäänsä toisen pyllyyn...) Onneksi saimme ihmismuurin paikalle ja Gatsby katsoi lähdössä aika nöyrästi lähintä muurinosaa eikä karkailuja tämän jälkeen onneksi tullut. Mutta omat pasmat menivät jotenkin sekaisin enkä saanut onnistunutta valssia ennen ajan loppumista. Noh, kaikkea ei voi saada. Lopuksi saimme kunnon uskonpalautustreenin hypyn, renkaan ja putken kanssa. Kouluttajat jaksoivat kehua meitä molempia! Gatsby yritti lähteä useampaan kertaan ilman lähtölupaa ja kävin aina laittamassa sen takaisin. Väsymys alkoi näkyä malttamattomuutena. Hienosti se kuitenkin jaksoi viimeisenkin pätkän ja sen intoa ihailtiin taas. Sitä kehuttiin myös taitavaksi agikoiraksi ja minä kuulemma olin ihailtavan rauhallinen ja kärsivällinen sen kanssa. Kuulemma meitä ei pysäytä mikään, kunhan en onnistu pilaamaan sen tekemisen intoa ja ainakin nyt meidän yhteistyötä kehuttiin kovasti! Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen päästessäni välillä muidenkin oppiin ja sain paljon hyviä vinkkejä!
Treeneissä oli paikalla myös todella suloinen ja innokas nelikuukautinen mastiffin pentunen, mutta niin ihania kuin pennut ovatkin, niin se teki minut myös hieman surulliseksi. Aikamoinen tuhina meinaan kuului pienen nenästä, kun se nuuskutteli rakennuksessa ja muutenkin sen touhutessa hengityksen kuuli. Minusta koiran pitäisi pystyä hengittämään normaalisti äänettömästi ja kunnon voimakas nuuskutus kuuluukin kuulua, mutta ei mielestäni normaalin kevyen nuuskutelun. Rauakalla varmaan meni aina sieraimet kiinni sen yrittäessä vetää vähääkään enempää ilmaa sisäänsä...
 |
| Aussielauma |
Mutta pelastamisesta suuntasimme tuhmasti kesken agiliitämään! Seuramme järjesti tuleville agikouluttajille mahdollisuuden kouluttaa meitä ja ilmoitin meidät ilolla ilmaiseen lisäkoulutukseen! Yhteensä pääsimme neljää eri pätkää tekemään eri ihmisten silmien alle (sekä harjoittelevien ohjaajien että heitä ohjastavien ihmisten syyniin siis!) Päivän anti pähkinänkuoressa on, että minulla on hieno koira. Se on myös mm. mahtava, innokas, kaunis ja mitä otollisin otus agilityyn. Muiden kehuja, ei omiani kerrankin! :D Käpystä hieman näki, että alla oli pelastustreenit, mutta lähinnä siitä oli siis se hulluin kiilto pois silmistä. Se jaksoi upeasti tsempata joka radalla! Ensin teimme paria hyppyä ja putkea ja onnistuin jopa ohjaamaan sitä alun mokien jälkeen onnistuneesti.
Kymmenisen minuutin jouksemisen jälkeen pääsimme harjoittelemaan keppejä. Otimme ne verkoilla, kun niihin olimme tottuneet ja Gatsbyn rytmiä kehuttiin sekä sen fokusta keppien loppuun. Kuulemma pitäisi saada kaikki 12 työn alle heti kun vain mahdollista! Ohjaajat tsemppasivat, että tulee todella hyvät kepit, kun vain maltilla jatkamme tästä eteenpäin, jee! Ei myöskään kuulemma kannata tehdä vielä osana rataa, ennen kuin ovat varmasti valmiit! Eikä tämänkään jälkeen ole kiire ottaa verkkoja pois, sillä koiraa ne ei haittaa, mutta tuovat varmuutta ohjaajalle, kun tietää koiran pysyvän ne loppuun asti sitten kun ovat ratavalmiit. Tälläkin kentällä Gatsbyn potentiaalia siis kehuttiin. Olin itse myös todella yllättynyt, kun se ei karannut missään vaiheessa ihan vieressä hyppelehtivät sakemannin perään!
Seuraavaksi oli taas hyppyä, putkea sekä muuria kera valssin. Rataamme erotti kuitenkin viereisestä vain rajaksi asetettu putki ja nyt Gatsby karkasikin pariin otteeseen terrorisoimaan ihanaa pientä russelia (siis tunkemaan nenäänsä toisen pyllyyn...) Onneksi saimme ihmismuurin paikalle ja Gatsby katsoi lähdössä aika nöyrästi lähintä muurinosaa eikä karkailuja tämän jälkeen onneksi tullut. Mutta omat pasmat menivät jotenkin sekaisin enkä saanut onnistunutta valssia ennen ajan loppumista. Noh, kaikkea ei voi saada. Lopuksi saimme kunnon uskonpalautustreenin hypyn, renkaan ja putken kanssa. Kouluttajat jaksoivat kehua meitä molempia! Gatsby yritti lähteä useampaan kertaan ilman lähtölupaa ja kävin aina laittamassa sen takaisin. Väsymys alkoi näkyä malttamattomuutena. Hienosti se kuitenkin jaksoi viimeisenkin pätkän ja sen intoa ihailtiin taas. Sitä kehuttiin myös taitavaksi agikoiraksi ja minä kuulemma olin ihailtavan rauhallinen ja kärsivällinen sen kanssa. Kuulemma meitä ei pysäytä mikään, kunhan en onnistu pilaamaan sen tekemisen intoa ja ainakin nyt meidän yhteistyötä kehuttiin kovasti! Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen päästessäni välillä muidenkin oppiin ja sain paljon hyviä vinkkejä!
Elo on ollut taas normaalia koirien suhteen. Fero on jopa intoutunut leikkimäänkin taas vähän Gatsbyn kanssa ja jälkimmäinen on rauhoittunut urinoissaan. Eddie on saanut varmuudeksi viettää päivänsä rauhassa portin takana makkarissa, mikä tuntuu sopivan kaikille koirille enemmän kuin hyvin. Arki, eli se kaikkein tärkein osa, on taas kunnossa, mistä omistaja on erittäin kiitollinen!
Tänään tapasimme muutaman aussien järjestämässäni tapaamisessa. Kolmen mukana kirmanneen nartun kanssa Gatsbyllä oli oikein kivaa, mutta toinen samaa ikäluokkaa oleva uros sai siltä rähinää osakseen. Eetu ei paljoa jaksanut korvaansa lotkauttaa Gatsbyn ärhentelyille eikä provosoitunut niistä mitenkään. En kuitenkaan uskaltanut päästää Gatsbyä riehumaan muiden kanssa, sillä en oikeasti tiedä, saisiko se ihan tappelun aikaiseksi? Mielestäni käytös on epävarmuutta ja kiihtymystä. Pidin sen kiinni ja se pystyi aika hyvin aina välillä rauhoituttuaan pyynnöistäni keskittymään minuun ja nameihini. Mielestäni, jos Gatsby olisi oikeasti aggressiivinen, niin se ei pystyisi rentoutumaan ollenkaan toisen uroksen läsnäollessa. Pariin otteeseen se intoutui huutamaan, mutta rauhottui maahankin asti. Uroksen omistaja oli ihana ja sanoi mielellään tapaavansa meidät uudestaan, jotta voitaisiin vain kaksistaan (ilman kiihdyttäviä tyttöjä) vaikka harjoitella ihan kiltisti hihnalenkillä töpsöttelyä. Jos Gatsby vaikka huomaisikin, ettei toisesta ole sille mitään haittaa eikä uhkaa. Valmistaudun aikamoiseen työhön, mutta tosiaan haluan tuon edes sietävän toisia uroksia lähellään. Normaalisti treeneissä ym. kun kukaan ei tule iholle, Gatsbyllä on mennyt toisten koirien huomiottajättäminen hyvin. Taidan tarvita sille nyt vain kivoja uroskokemuksia, sillä se on edelleen nöyrä vanhemmille uroksille.
Uroksista puheenollen, minun pieni puikulani näytti sitten pieneltä sen toisen uroksen rinnalla! Alla olevassa kuvassakin se on aika lailla Nitan kokoinen (joka siis on narttu). Onneksi Hyrrä ja Isla sentään saivat Gatsbynkin näyttämään ihan oikealta pojalta ;) Olen yrittänyt nyt kalastaa meille äkkiä jonkun näyttelyn, josta voisimme sen H:n napata! Tai salakuljetan Käpyläisen narttujen kehään!
Iso kiitos tästä päivästä Néalle ja Eetulle, Jennalle ja Hyrrälle, Marikalle ja Islalle sekä Camillalle ja Nitalle! Oli kiva taas tutustua uusiin aussieihin ja vaihtaa vertaistukea :)
Tänään tapasimme muutaman aussien järjestämässäni tapaamisessa. Kolmen mukana kirmanneen nartun kanssa Gatsbyllä oli oikein kivaa, mutta toinen samaa ikäluokkaa oleva uros sai siltä rähinää osakseen. Eetu ei paljoa jaksanut korvaansa lotkauttaa Gatsbyn ärhentelyille eikä provosoitunut niistä mitenkään. En kuitenkaan uskaltanut päästää Gatsbyä riehumaan muiden kanssa, sillä en oikeasti tiedä, saisiko se ihan tappelun aikaiseksi? Mielestäni käytös on epävarmuutta ja kiihtymystä. Pidin sen kiinni ja se pystyi aika hyvin aina välillä rauhoituttuaan pyynnöistäni keskittymään minuun ja nameihini. Mielestäni, jos Gatsby olisi oikeasti aggressiivinen, niin se ei pystyisi rentoutumaan ollenkaan toisen uroksen läsnäollessa. Pariin otteeseen se intoutui huutamaan, mutta rauhottui maahankin asti. Uroksen omistaja oli ihana ja sanoi mielellään tapaavansa meidät uudestaan, jotta voitaisiin vain kaksistaan (ilman kiihdyttäviä tyttöjä) vaikka harjoitella ihan kiltisti hihnalenkillä töpsöttelyä. Jos Gatsby vaikka huomaisikin, ettei toisesta ole sille mitään haittaa eikä uhkaa. Valmistaudun aikamoiseen työhön, mutta tosiaan haluan tuon edes sietävän toisia uroksia lähellään. Normaalisti treeneissä ym. kun kukaan ei tule iholle, Gatsbyllä on mennyt toisten koirien huomiottajättäminen hyvin. Taidan tarvita sille nyt vain kivoja uroskokemuksia, sillä se on edelleen nöyrä vanhemmille uroksille.
Uroksista puheenollen, minun pieni puikulani näytti sitten pieneltä sen toisen uroksen rinnalla! Alla olevassa kuvassakin se on aika lailla Nitan kokoinen (joka siis on narttu). Onneksi Hyrrä ja Isla sentään saivat Gatsbynkin näyttämään ihan oikealta pojalta ;) Olen yrittänyt nyt kalastaa meille äkkiä jonkun näyttelyn, josta voisimme sen H:n napata! Tai salakuljetan Käpyläisen narttujen kehään!
 |
| Isla (Snowtime's Basecamp), siskonsa Hyrrä (Snowtime's Bonanza) sekä Käpyliini ja Nita |
Iso kiitos tästä päivästä Néalle ja Eetulle, Jennalle ja Hyrrälle, Marikalle ja Islalle sekä Camillalle ja Nitalle! Oli kiva taas tutustua uusiin aussieihin ja vaihtaa vertaistukea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti