Paimennuksen koonti

Eilinen kiukku-väsy-nälkä on jo vähän laantunut. Katsokaamme siis paimennusta hieman yksityiskohtaisemmin.

Kuinka sirolta ja sulavaliikkeiseltä  Käpyliini näyttääkään! (Kuva Jenny Söderlund)

Komia yksivuotias ♥ (Kuva Jenny Söderlund)

Harjoittelimme:

- etäisyyttä, etäisyyttä ja etäisyyttä. Joku olisi halunnut lähes haukata pikku lambeja...

- lampaiden keräämistä ja pientä kuljettamista

Tässä osataan nyt jo pitää sitä mukavaa etäisyyttä (Kuva Jenny Söderlund)

Opin että:

- paimennuksessa ei ole käsiä tai ne ei ainakaan näytä suuntaa. On vain keppi ja se nimenomaan on raja jonka yli EI mennä. Keppi ohjaa vain paineen avulla.

- paimennuksessa ei kehuta. Kehu on kepin eli paineen poisto.

- Gatsby on röyhkeä pieni possu joka ei kunnioita minua tahi keppiäni

- harava on keppiä vahvempi

- lampaat pakanevat luotasi jolleivat luota sinun pitävän niitä turvassa

- on vaikea peruuttaa, kun takani seisoo lammas tai kolme

- on vaikea puhua, ohjata koiraa sekä liikkua samaan aikaan
- Gatsby pystyy pysymään paikallaan todella kivasti, kunhan sen vain sai ensin pysäytettyä!
- paimenessa ei naureta! Tosin tämä on mahdotonta käytännössä toteuttaa.

"Ankkoja!" sanoo Gatsbyn hieman maaniset silmät (Kuva Jenny Söderlund)

- ankoilla kävellään, ei juosta

- ankoilla koiran tulee pysyä ohjaajan ja seinän välissä ja mahdollisimman lähellä seinää sekä pitää tarpeeksi etäisyyttä vaappujiin
- muuten en sitten ankoilla olosta tajunnutkaan mitään...

Tässä väsynyt omistaja saa hyviä neuvoja ja Voima Haravan kepukan tilalle :D (Kuva Jenny Söderlund)

Lopulta Voima Haravan turvin sain pidettyä Gatsbyn tarpeeksi kaukana, sain sen jopa vihdoin käskystä pysähtymään  ja onnistuimme tekemään pari pientä kuljetusta suht onnistuneesti. Kyllä siinäkin asuu selvästi ihan oikea pieni paimenpossu :) Itse en osannut juurikaan mitään, mutta paranin edes vähän loppua kohti. Kehitys oli täysin todella hyvien ja rauhallisten neuvojen ansiota. Minä huusin ja huidoin aitauksessa villiintyneeltä tuntuvan koirani kanssa ja kaiken sen sähellyksen keskellä kuului välillä rauhallinen "ja nyt vaihda suuntaa" tai "ja pysäytä koira". Ei mitään "yritä nyt saada se koira pysähtymään" vaan vetäjä kuulosti siltä, että tottakai mä saan sen koiran tekemään mitä haluan vaikken tähän mennessä ollutkaan tässä onnistunut. Iso kiitos siis hyvästä ja oikeasti rauhallisesta ohjeistuksesta! Eniten ärsytti oma asenne, sillä en osannut olla sillä zen-asenteella mikä piti kasvattajan mukaan muistaa ottaa messiin. Minulta paloi käpy kun oma pieni Käpyni ei kuunnellut sen hyvin osaavaa "pois" käskyä kepinkään uhalla. Omistaja hieman tästä kiristyi ja tämänkin takia meno oli varmaan aika sekopäistä. Olin joko suht kireä tai kauhea narttu. Onneksi koiralla taisi siitäkin huolimatta olla hauskaa.

Tässä se on ihan oikeasti maassa samassa aitauksessa lampaiden kanssa! (Kuva Jenny Söderlund)

Tälläinen Wirnistelevä I-pentujen rivistö oli paikalla. Kuvassa komeilee Ihme, Priya, Ilo sekä Suuri Sika (Kuva Jenny Söderlund)