Uskonpalautuspäivä

Olin jo ilmoittanut meidät poissaoleviksi pelastuskoiratreeneistä, mutta eilen illalla päätin kuitenkin loistavan kisamenestyksen jälkeenkin herätä sunnuntaina seitsemän jälkeen treenaamaan. Treenit venyivät loppulenkkeineen yllättävänkin pitkiksi ja matkassa oltiin reilut viisi ja puoli tuntia. Fero oli tästä protestina syönyt tiskirättini ja kakannut matolle...

Viime torstain treeneissä Gatsby irtosi kuin rasvattu salama ja kävikin ihanan Iriksen luona joka oli alueen takarajalla. Koska se ei enää tiennyt missä minä olin, niin ajatus katkesi eikä koira sitten viitsinyt kertoa minulle ketään löytäneensä. Alun kaahailun jälkeen se alkoi jossain vaiheessa hengaamaan luonani syömässä heinää. Tähän sain vinkin nopeuttaa omaa vauhtiani ja sehän auttoi! Akkelit nousivat metsästä, mutta sahaus oli sangen vähäistä, mikä osittain johtui varmaankin hyvästä näkyvyydestäkin.

Mutta tänään! Otin autosta aivan täpinöissään olevan koiran, joka hyppi päälleni ottaessani sen hakuvaljaat käteeni. Näin sieluni silmin, kuinka en tulisi koko koiraa näkemään varmaan viiteen minuuttiin. Se kuitenkin oli hyvin vapaanakin kuulolla ennen lähetystä vaikkakin keuli pahasti seuratessaan lähetyspaikalle. Siinä Gatsby kuitenin malttoi hyvin ja odotti varmasti lähetyskäskyä. Matkaanhan se säntäisi kuin ohjus, mutta tällä kertaa se piti huolen myös minusta! Se juoksi isoa ympyrää, jonka keskuksena olin. en kadottanut koiraa siis kertaakaan näkyvistäni! Lisäksi se teki todella nätin sahauksen todella oma-aloitteisesti ensimmäisen maalimiehen kohdalla. Toinen löytyi myös hirvenmetsästystä varten rakennetulta tähystely lavalta ja pientä vingahduksen verran turhautti kun ei päässyt maalimiehelle asti. Hyvin kuitenkin ilmaisi, mutta vasta maalimiehen nähtyään. Ei siis haukkunut suotta hajusta. Viimeinen oli kuopan seinustaa vasten ja tässä vaiheessa oli jo ruuti hieman päässyt Käpyn moottorista loppumaan, sillä askel hidastui selvästi. Hienosti kuitenkin ilmaisi ja lähti sahaamaan, kun en muka osannutkaan maalimiehelle. 

Gatsby teki upeaa työtä alueella, joka on nähnyt meidän pahimmat laamailutreenimme. Alue ei varmaan ikinä ole ollut näin iso ja tyhjän etsimistä oli paljon eli maalimiesten välissä meni jonkun aikaa löytyy uusi haju nokkaan. Ainoastaan kerran Gatsby tuli hetkeksi luokseni hengailemaan, kun ei vaan hajuja nenukkiin tullut, mutta hyvin lähti kehottamatta takaisin töihin. Muistin pitää oman vauhtini reippaana enkä puuttunut koiran tekemisiin. Sitä ei tarvinut oikeastaan yhtään ohjata ja homma pelitti oikein nätisti! Hieman se pusutteli, mutta todella paljon vähemmän kuin ennen! Se oli vaan niin kovin taitava tänään! Minä niin ylpeä!!!

Ja jos tässä ei olisi vielä tarpeeksi, niin belgien kanssa lenkkiely meni pitkästä aikaa ilman yhden yhtä murinaa!!!! Hieman Gatsby jäykisteli, mutta piti fiksun välin Wictoriin eikä ottanut itseensä vaikka vattuja syödessämme W tuli ihan lähelle!  Jostakin syystä Gatsby söi vattuja vain kädestä annettuna vaikkakin möyri puskassa innoissaan. Pieni hömelö ♥ Luulinkin Gatsbystä tulevan verta, mutta jätkä olikin vaan ihan vadelmamehussa :) Vielä se ei uskaltanut Wictorin leikkiinkutsuihin vastata enkä minä antanut sen ottaa Jedin hylkäämää lelua, mutta selkeää parannusta entiseen! Tänään oli Gatsbylle oikea onnistumisten päivä!

Päivitysapulaiseni ottaa rennosti :)