Gatsby oli tosiaan eilen koko illan todella rauhallinen rauhoituksen jälkeen. Tänään yhden päivän teholepo näkyikin sitten ensin aamulenkillä aivan käsittämättömänä hepulointina ja pitkästä aikaa minun röyhkeänä komenteluna. Olin puhelimessa, joka on aina jostakin syystä villinnyt Gatsbyä hieman. Samoin muut kännykästä kuuluvat äänet. Jätkä yritti ensin lelun kanssa tökkien saada huomiota ja kun tämä ei onnistunut, niin hyppäsi päälle kättä hamuamaan! Käännyin ja jätin hölmöilyt huomiotta, joka Gatsbyn mielestä oikeutti napata minua pepusta! Housuista se lähinnä nyppäsi, mutta silti!
 |
| Tälläisellä liikkeellä meille tullaa edestä perusasentoon (Kuva Jenna Oinonen) |
Odotinkin siis illan rally-treeneiltä jotain aivan normaalista poikkeavaa. Meillä oli haastava rata joka oli pakko tehdä ilman hihnaa. Samalla toinen koira suoritti käytösruutua. Näin sieluni silmin Gatsbyn loikkivan ihanan Polkka-collien luokse mieluummin. Mutta mitä vielä! Hienosti pieni poika oli kuulolla ja teki vaikeampiakin liikkeitä hienosti! Samoin meidän käytösruutu vuorolla Polkan tehdessä, Gatsby makasi hienosti paikallaan ja kerran vain vinkaisi vienosti haaveillen Minnan kehuessa Polkkaa erityisen paljon. Samoin selvästi olisi halunnut reagoida Minnan käskyihin, mutta pysyi pienellä hiljaisella kehotuksella paikallaan. Kolmannella kerralla rataa tehdessä alkoi väsymys näkyä ja Gatsby hyppi kerran päälleni ja kielsin sitä tomerasti käteni suuhun ottamisesta. Lisäksi itse säätäessäni jotain Gatsby kävi kerran minikarkumatkalla Polkan tykönä, mutta tuli heti pois. Teimme myös hyppyä ja sain amatööriohjaukseeni vinkkejä. Käpy meinaan kolautti ekalla kerralla takajalkansa esteeseen ohjaukseni takia. Toisella kerralla se lähinnä loikkasi hassun näköisenä ilmaan, mutta meni puhtaasti esteen yli. Minulle siis muistutuksena, että käsiohjaus eteenpäin riittää eikä sitä tarvitse nostaa pilviin. Kyllä se koira osaa hypätä ilmankin :D
Oli kivat treenit helteestä huolimatta paitsi että onnistui lukitsemaan itseni autosta ulos... Myös puhelimeni yms. omaisuuteni oli tietenkin samalla turvassa lukkojen takana. Sain rauhoittelevaa tukea treenikavereilta, vettä koiralle sekä Minnalta puhelimen lainaan. Netin ihmeellisen maailman ansiosta sain naapurin puhelinnumeronkin käsiini. En kuollaksenikaan muistanut naapurini sukunimeä, jolla vara-avaimeni asustelee. Muistin kyllä aika monen muun naapurin... Kiitos vain aivoni! Fonecta kuitenkin löysi suhteellisen yleisen etunimen ja postinumeron voimin minulle reilut 80 ehdokasta, joista sitten bongasin oikean henkilön. Samainen avuliaisuuden ruummiillistuma kävi asunnostani nappaamassa autoni vara-avaimen ja ajoi puolisen tuntia suuntaansa vain minulle sen toimittaakseen. Minna ei suostunut jättämään minua puhelimetta vaan sain mukavaa seuraa pelastajaani odotellessani. Sanon tämän todella harvoin, mutta kyllä ihmiset osaa olla fantastisia! ♥♥♥
 |
| Huh hellettä tuumii Käpyli ja sen kieli (Kuva Jenny Söderlund) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti