sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tuleva agiliitäjä?

Tänään suuntasimme Gatsbyn kanssa kokeilemaan, josko pääsisimme aloittelevien agikoirien ryhmään. Hakijoita oli sen verran, että jouduimme käymään näytillä muiden halukkaiden kera. Lähinnä kuulemma katsottiin, pysyykö koira hallinnassa ja kiinnostaako sitä ihmisen kanssa tekeminen. Lisäksi haastattelivat omista tavoitteista ja kysyivät miksi juuri agility kiinnostaa. En mielestäni ainakaan mokannut mitään ja Gatsby oli oma taitava itsensä! Sille ei tuottanut vaikeuksia keskittyä muidenkaan seurassa (alkuun nyt oli hieman yli-innokas, mutat rauhottui pian käskyn alle maahan) ja niinpä muiden koirien pujottelu sekä luoksetulo menivät hienosti. Meille on vaikeaa katsella muiden luoksetuloja, sillä Gatsby haluaisi mennä kutsusta luokse ja varsinkin juosta toisen koiran kanssa. Tällä kertaa se pystyi kerran jopa keskittymään täysin minuun toisen koiran singotessa vierstä! Pätevä poikkeli ♥ Gatsbyä kehuttiin myös kivan rakenteiseksi (eli kevyemmäksi) aussieksi ja olen samaa mieltä :) Muutenkin se hurmasi ihmisiä sinisillä säihky simmuillaan! Kaikilla meni ryhmässä kivasti ja kuulemma mitään ei vielä luvata, mutta paikka pitäisi meillekin löytyä, jee! Ainoastaan on kuulemma haastavaa löytää sopiva aika eli sitä hieman jännitän. Toivottavasti ryhmä saadaan sopivaksi päiväksi ja mekin pääsemme tutustumaan agilityn saloihin lähemmin.

Viksu ja vilmaattinen :D
Maanantainahan kävimme perinteisesti pyörähtämässä rallytreeniessä. Treenit olivat neljältä ja minä pääsin töistä kolmelta. Ehdin siis viettämään 15 laadukasta minuuttia jotain haukaten, vaatteet vaihtaen ja koirat todella pienesti ulkoiluttaen. Energiaa olikin paimenellani hieman ehkä liikaakin, mutta hyvin se vain toimi silti! Gatsby jaksoi tehdä radan useampaan otteeseen hyvällä asenteella ja toisen tehdessä harjoitella käytösruutua. Ensin otin edessä maaten, toisen edessä seisoen ja viimeistä yritin vieressä seisten, mutta ei onnistunut. Pitää harjoitella pienemmässä häiriössä sivulla seisoskelua ennen sen vaatimista vilkkaammassa ympäristössä. Palkkasin pienestä onnistuneesta seisomis pätkästä ja pyysin sitten maahan. Tässä asennossa pysyi ongelmitta. Erittäin taitava koira minulla oli mukana lenkittämisen puutteesta huolimatta. Kyllä se vaan antaa paljon emännälleen anteeksi tuo pätskyläinen ♥

Tämmönen rivistö mulla ♥
Meinasin ihan unohtaa kehua torstain pelastustreenejä! Otin yleisön pyynnöstä myös toisen koiran mukaan. Tällä kertaa arpa osui Feroon! Hoffilainen pääsi tutustumaan moneen uuteen ihmiseen ja mieheen ihan haukkumatta! Se oli mukana alueen tallauksessa ja pääsi hakemaan pari rasiallista iltaruokaansa metsästä kyykistelevältä maalimieheltä. Vaikka Fero oli tähän mennessä ollut rennosti mukana, laski sen häntä heti, kun pitikin irrota kolmen metrin päässä kyykistelevälle ihmiselle. Se söi häntä koipien väliin painuen, mutta söi! Toisella kerralla se jopa hieman nykäisi poistuvan rasian ja ihmisen perään vaikka vieläkin jänskätti. Tässä näkyi hyvin sen perusluonne eli vaikka ihminen oli todettu jo harmittomaksi, niin heti uudenlainen tilanne sai sen epävarmaksi. Fero pääsi myös tutustumaan pieneen pentuun, jota iso koira jännitti. Fero hienosti antoi tilaa ja väisti toisen komennellessa. Myös pari rouvaskoiraa saivat Feron propellihännän huiskutukset osakseen. 

Gatsbyn treeneistä ei muuta kuin hyvää sanottavaa. Se löysi kaikki ukot helpon tuntuisesti vaikka otimme pari haastavempaa piiloa. Kallion seinässä seisoi vyötärön korkeudella yksi, mutta Gatsbylle ei korkealtakaan etsiminen tuottanut mitään vaikeuksia! Lisäksi otin taas liikkuvan ukon, joka tällä kertaa ilmaistiin heti löydyttyään. Plus Käpy ei ollut edes hypännyt päälle! Jee! Lisäksi se sahasi kivasti. Tästä on loistava jatkaa!

Vietimme koirien kanssa pari päivää vanhempien luona ja niiden jäädessään keskenään vanhemmilleni, Gatsby on ollut hieman levoton. Tällä kertaa se söi vessapaperirullan, teippiharjan sekä raahasi ihanat lampaantaljat nojatuolien selkänojilta omaksi viihdykkeekseen. Muuten meni ihan mukavasti ja normaalistihan se on yksinollessaankin kiltisti. Eddie nuoreni silmissä lenkkeillessämme taas sen lapsuuden maisemissa. Se jopa otti reippaitai juoksupyrähdyksiä ja yritti kiivetä parin metrin korkuiselle kivelle, sillä kiivetin sitä sille aikanaan. Pariin otteeseen se ehti kokeilla vanhaa temppua ennen kuin ehdin pysäyttää sen. Nyyiset ponnistusvoimat  kun eivät ihan jaksaneet papparaista kiven päälle lennättää. Se oli niin oma itsensä, että hymyilin tyhmänä koko lenkin. Minulla on aina välillä pikku touhotintani ikävä, kun sen ruumiin on vallannut nykyään melko rauhallinen pieni pappa otus ♥ Lauantaina mökillä välkkyi venetsialaisten takia raketit ja ne eivät koiria haitanneet. Gatsby tosin ei arvostanut isäni lähettämistä raketeista lähtänyttä suhinaa niiden noustessa taivaalle. Se ei pelännyt vaan oli rauhallinen, mutta halusi olla hieman kauempana varmuuden vuoksi. Tämä sille suotakoon :) 

Mäpä pääsinkin sille kivelle ihan helposti! 




















Ps. Paimennus tekstiin on lisätty Jennyn ottamia upeita kuvia!

maanantai 25. elokuuta 2014

Paimennuksen koonti

Eilinen kiukku-väsy-nälkä on jo vähän laantunut. Katsokaamme siis paimennusta hieman yksityiskohtaisemmin.

Kuinka sirolta ja sulavaliikkeiseltä  Käpyliini näyttääkään! (Kuva Jenny Söderlund)

Komia yksivuotias ♥ (Kuva Jenny Söderlund)
Harjoittelimme:
- etäisyyttä, etäisyyttä ja etäisyyttä. Joku olisi halunnut lähes haukata pikku lambeja...
- lampaiden keräämistä ja pientä kuljettamista

Tässä osataan nyt jo pitää sitä mukavaa etäisyyttä (Kuva Jenny Söderlund)
Opin että:
- paimennuksessa ei ole käsiä tai ne ei ainakaan näytä suuntaa. On vain keppi ja se nimenomaan on raja jonka yli EI mennä. Keppi ohjaa vain paineen avulla.
- paimennuksessa ei kehuta. Kehu on kepin eli paineen poisto.
- Gatsby on röyhkeä pieni possu joka ei kunnioita minua tahi keppiäni
- harava on keppiä vahvempi
- lampaat pakanevat luotasi jolleivat luota sinun pitävän niitä turvassa
- on vaikea peruuttaa, kun takani seisoo lammas tai kolme
- on vaikea puhua, ohjata koiraa sekä liikkua samaan aikaan
- Gatsby pystyy pysymään paikallaan todella kivasti, kunhan sen vain sai ensin pysäytettyä!
- paimenessa ei naureta! Tosin tämä on mahdotonta käytännössä toteuttaa.

"Ankkoja!" sanoo Gatsbyn hieman maaniset silmät (Kuva Jenny Söderlund)
- ankoilla kävellään, ei juosta
- ankoilla koiran tulee pysyä ohjaajan ja seinän välissä ja mahdollisimman lähellä seinää sekä pitää tarpeeksi etäisyyttä vaappujiin
- muuten en sitten ankoilla olosta tajunnutkaan mitään...

Tässä väsynyt omistaja saa hyviä neuvoja ja Voima Haravan kepukan tilalle :D (Kuva Jenny Söderlund)
Lopulta Voima Haravan turvin sain pidettyä Gatsbyn tarpeeksi kaukana, sain sen jopa vihdoin käskystä pysähtymään  ja onnistuimme tekemään pari pientä kuljetusta suht onnistuneesti. Kyllä siinäkin asuu selvästi ihan oikea pieni paimenpossu :) Itse en osannut juurikaan mitään, mutta paranin edes vähän loppua kohti. Kehitys oli täysin todella hyvien ja rauhallisten neuvojen ansiota. Minä huusin ja huidoin aitauksessa villiintyneeltä tuntuvan koirani kanssa ja kaiken sen sähellyksen keskellä kuului välillä rauhallinen "ja nyt vaihda suuntaa" tai "ja pysäytä koira". Ei mitään "yritä nyt saada se koira pysähtymään" vaan vetäjä kuulosti siltä, että tottakai mä saan sen koiran tekemään mitä haluan vaikken tähän mennessä ollutkaan tässä onnistunut. Iso kiitos siis hyvästä ja oikeasti rauhallisesta ohjeistuksesta! Eniten ärsytti oma asenne, sillä en osannut olla sillä zen-asenteella mikä piti kasvattajan mukaan muistaa ottaa messiin. Minulta paloi käpy kun oma pieni Käpyni ei kuunnellut sen hyvin osaavaa "pois" käskyä kepinkään uhalla. Omistaja hieman tästä kiristyi ja tämänkin takia meno oli varmaan aika sekopäistä. Olin joko suht kireä tai kauhea narttu. Onneksi koiralla taisi siitäkin huolimatta olla hauskaa.

Tässä se on ihan oikeasti maassa samassa aitauksessa lampaiden kanssa! (Kuva Jenny Söderlund)

Tälläinen Wirnistelevä I-pentujen rivistö oli paikalla. Kuvassa komeilee Ihme, Priya, Ilo sekä Suuri Sika (Kuva Jenny Söderlund)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Epäkunnioitettu ja paskiaiset

Koirani eivät kunnioita minua. Tämän opin tänään. Kävimme paimentamassa ja Gatsby ei kunnioittanut minua tai edes keppiä. Huitaisin ihan sitäki pariin otteeseen vahingossa aurauskepillä ja possu vain jatkoi possuiluaan. Kotona taas odotti pengottu roskis ja 12 isompaa paskaa matolla sekä pienet siirtymä paskavanat niiden väleissä. Fero ei kunnioita sille asettamiani sääntöjä kun poistun paikalta. Se siis välttää ryöstelyä rangaistuksen pelossa, mutta yksin ollessaan tätä uhkaa ei ole. Se kirjaimellisesti paskoo surutta kaiken mukamas rakentamani päälle. 

Neljän tunnin yöunet (Feron mahan takia), ei läheskään riittävä aamupala ja kalleimman koskaan maksaneeni spagetti voi nokareella sekä lisukesalaatilla plus leivällä-aterian jälkeen huumorintaju ei nyt riittäisi. (Huom. ateria olisi ollut kohtuu hintainen, jos sitä olisin voinut syödä). On erittäin iso väsy, erittäin iso kyllästyminen paskan siivoamiseen ja (oikean kunnon ruuan) nälkä. Viimeistä en tiedä jaksaisiko alkaa pakkasesta sulattamaan, sillä luulin tosiaan saavani tänään muualla ruokaa. Laktoosi vammani kuitenkin tuli emännälle yllätyksenä ja sain sen sijaa kuunnella, kuinka ihmisille ei sitten kelpaa nykyään mikään. Tunsin siis vielä syyllisyyttä nälän päälle. Kyllähän nyt kehen tahansa pitäisi ihan päältäkin päin minusta tajuta, ettei tähän pakettiin ne huippugeenit ole osuneet. Lisukesalaattia en kehdannut syödä enempää, koska muutkin sitä varmaan halusivat ja pelkkä spakua nyt ei vaan määräänsä enempää uppoa. 

Lisäksi vaikka onnistuimmekin toisella kerralla jo vähän lampaiden kanssa, niin itseä jäi vaivaamaan se, että annoin oman paskan fiiliksen näkyä suhtautumisena koiraan. Gatsby pääsi ekaa kertaa ankoille ja minä vain tiuskin sille milloin paskan mussuttamisesta milloin liian kovaa menemisestä. Paimennuksessa ongelma on se että en itse tiedä mitä koiralta vaatisin ja näin en todellakaan osaa yrittää saada haluttua koirasta irti. Tai se  isoin ongelma kai kuitenkin oli se iki-ihana kunnioituksen puute... Lisäksi jo normaalisti paljon fiksummin autossa odottava Käpyläinen huusi ja huusi lisää sekä huusi. Toivottavasti tästä ei nyt ala sitten taantuma asian suhteen...

Lähes koko bioastian sisältö on kadonnut jonkun sisuksiin. Rauhallinen yö taas luvassa... 
Ja kun mä vihdoin pystyin siivoamaan keittiön sutkun ilman, että saisin massiivisen raivokohtauksen, niin huomasin ääliön samalla kaataneen vesikipun roskien sekaan. Matto oli erinäisen tahmea ja märkä ja lattia tietenkin sen alta ihan samanlainen. Plus täällä edelleen haisee aivan paskalta.

lauantai 23. elokuuta 2014

Kehityksen käyrä kohoaa korkialle!

Tälläistä siellä treeneissä on :)
(Kuva Minna Karjalainen)
Meillä on mennyt nyt todella kivasti pelastustreeneissä! Gatsby tekee hyvällä motivvatiolla, mutta ei aivan järkyttävällä häsellyksellä onneksi! Tänään oltiin taas koululla etsimässä eikä jätkä vetänyt lippoja liukkailla lattioilla kuin vast lopuksi pallonsa kanssa riehuessaan :D Se oli hyvin kuulolla ja vaikka monen muun jo treenattua rakennuksessa siellä haisi melkein joka huoneessa, niin Gatsby teki todella vähän valeilmaisuja. Se ynisi ja etsi ja kiipeili, mutta ymmärsi ettei hajun lähdettä ollut enää paikalla. Lisäksi se malttoi ihan kivasti maalimiehilläkin eikä esim hypännyt edes ihanan Minnan päälle kaappiin vaikka olisi kyllä ylttänyt! Ainoana harmituksena oli hallittavuutta treenatessamme se, että Gatsby pääsi kädettömältä omistajaltaan karkuun toisen koiran luoksetulon aikana. Gatsby kun haluaisi aina rynnättä kutsuvan ihmisen luokse. Minä luulin painoni riittävän sitä pitelemään (seisoin molemmin jaloin hihnan päällä) mutta mitä vielä... Iso bullmastiffi ei arvostanut innokasta nuorta koiraa tiellään ja lopputuloksena minulla oli todella kuolainen pikku Käpy, joka onneksi antoi heti periksi. Gatsbyn treenisuoritukseen välikohtaus ei onneksi vaikuttanut ja itsekin pääsin kämmistäni yli, tosin aika monta kertaa pyytelin sitä anteeksi. Ikävä pilata toisen suoritus. 

Yritin ottaa kuvaa meidän
seiso-takajaloilla-tempusta.
Vieläkin tollo on liian nopia kameralle :)
Lopuksi kävimme vielä lenkkeilemässä ihanien tyttöjen kanssa! Tarkoitus oli sosiaalistaa Tarun siskon pientä seropi pentua Susia (vai oliko se Susy?) Olemme pienen palluran nähneet kerran aikaisemminkin, tosin nyt neljän kuukauden kynnyksellä pentu oli saanut jo jalkojakin alleen :) Alkuun pentua hirvitti Gatsbyn intoilut, mutta hyvät leikit ne saivat aikaiseksi. Gatsby kävi vilvoittelemassa milloin missäkin suo-ojassa ja pääsikin kotona suihkun alle. Treenien ja lenkin turvin minulla on ollut tänään aika tyytyväinen tuhisija ikiliikkujani tilalla :) 

Fero sen sijaan oli päättänyt palata vanhoihin pahoihin tapoihinsa. En ymmärrä miten, mutta se oli saanut vaatehuoneeni oven auki. Se on jäyllä ja kahvana toimii alaspäin osoittava ikkunanavaaja, joka aikaisemmilla yrityksillä on tippunut pois. Olen meinaan täysin varma, että laitoin oven kunnolla kiinni perässäni ja ovessa olikin uusia jälkiä tämän päivän päätteeksi. Olin juuri eilen järjestänyt keittiöremppaa pakilevia astioita paikoilleen ja muutenkin lattia oli näkyvissä, sillä hävitin sieltä ylimääräisiä pahveja ym roskaa, mitä joku on sinne "siivotessaan" tunkenut. Nyt koko huone on hujan hajan ja Fero soi ainakin kolme pussia erinäisiä koiranherkkuja, jotka juuri tällä viikolla saapuivat minulle postissa sekä useamman luun. Lisäksi se oli löytänyt lahjaksi saamani suklaan teko setin ja kaakaota on nyt joka paikassa. Ahdistaa ja ketuttaa edes mennä koko huoneeseen taas...

Eddie sen sijaan on nähtävästi Naamakirjan tolleri-ryhmän vanhin koira. Tästä hyvästä se sai pari namia ja pääsi kameran eteen. Että se vaan on aikas hieno pieni ruttunen! ♥


torstai 21. elokuuta 2014

Gatsbyn päiväkirja

Useamman kerran olen meinannut tehdä Millin jalanjäljissä "Gatsbyn päivä kuvin" postauksen, sillä mielestäni Priyan kuvapäiviä on ollut kiva katsella. Jottei ihan kopioinniksi mene, niin saatte päivän itse sankarin kommenttien kera. Tässä siis ote Gatsbyn päiväkirjasta:

5:50 Herätyys! Ensin käyn pussailemassa ihanaa omistajaa ja sitten suoritan pyhää tehtävääni toisten koirien herättäjänä. Säntään Feron luo ja roikun sen korvassa aamupainien toivossa. Onnistun ja aamulenkille lähdön odotus sujuu rattoisasti! Käyn myös nuuskuttamassa Eddien hereille ja pesen hellästi sen simmuja.

Joku häiki Gatsbyä heti aamusta salamavalolla. Ilkiää!
5:55 Omistaja kiljaisee "älä sano tuon olevan kakkaa!" Mutta kyllähän sen nyt selvästi entiseksi herkukseni tunnistaa. Valvon ihmisen siivoamista.

Sitä itseään...
6:00 Vihdoinkin ULOS! Jee! Tänäkään aamuna en saanut vetää hihnavankeuteni aikana, mutta yritinpähän silti! Joku kerta vielä onnistun, olen siitä varma! Tien poskeen oli ilmestynyt isoja koneita, joista olimme Feron kanssa oikein kiinnostuneita.

Valmiina lenkille!
6:27 Sankareiden kotiinpaluu! 

6:32 Ruokaa! Mun lempparia! 

Näin anovasti pyydän lupaa.
Ja taas se toimi!

6:40 TULVA! Eddie astui juuri täytetyn vesikupin reunalle ja keittiö täyttyi vedestä. Ihminen joutui vetämään hellankin pois paikaltaan, sillä senkin alle oli mahtunut aika tavalla tuota märkää tavaraa. Minulle tiuskitaan "pois" komentoja. 

6:52 Hyvin kireä omistaja asettuu aamupalalle. Katselen hieman haaveillen vierestä, josko sieltä liikenisi minullekin jotain.

7:05 Sain häädön monesti omistajan jaloista pyörimästä, mutta livahdin ovelasti vessaan mukaan! Hah!

Oho! Se huomas mut! 

7:33 Hylkääminen!

Tuolta se aina katsoo perääni.
Päivän aikana kävin salaa sängyssä ja maistelin puhelimen akkulaturin, joka oli piilotettu sänkyyn muka ulottumattomiini! Kyllähän nyt sängylle on helppo pompahtaa!

RIP akkulaturi parkani.
15:40 Ihminen tuli takaisin! Feron kanssa toitotamme iloamme koko korttelille! Kyllä meillä on onnekas omistaja, kun saa nauttia serenadistamme! Pääsemme myös pikapissalle, mikä pitkän päivän jälkeen olikin jo tarpeen!
Demonikoira haukkuu.
15:50 Ihmisen syödessä painin taas Feron kanssa! Että on kivaa!

Gatsbyssä ei ole päätä eikä häntää!
16:10 Vahdin tarkkaan, että omistaja varmasti muistaa pakata namini treenireppuun. Äläkä unohda valjaitani!

16:30 Lenkille, aivan liian lyhyelle sellaiselle. Tahtoo lisää!

17:12 Autossa matkalla pelastuskoiratreeneihin.

Pyydän lupaa poistua autosta ja lähteä hommiin!
(Kuva Iris Söderholm)
Treenien aikana: Olin aikas taitava! Ainoastaan menin sekaisin kävelevästä ihmisestä, jonka piti muka olla eksynyt. Siinähän se oli kaikkien näkyvillä ja vielä liikkua tepasteli! Ilmaisin sen lopulta, kun omistaja tuntui minun niin haluavan tehdä. Löysin myös pressun, jonka alla olikin ihminen! Yritin änkeä mukaan alle, mutten päässyt. Mietin hetken ja lähdin kertomaan löydöstäni. Puskastakin löysin ihan normaalin maalimiehen, mutta ei tuo emäntä osannut minua sinne seurata vaan jouduin useampaan otteeseen käydä uudestaan häntä hakemassa. Kyllä ihmiset on vaan onnettomia! Tänään oli taas niin kova vauhti päällä, etten oikein ehtinyt maalimiehiä pusuttaa. Toivottavasti he silti ymmärtävät palavat tunteeni heitä kohtaan? Pääsin myös Jedin ja Wictorin kanssa juoksemaan ja melkein uskalsin leikkiä Wictorin kanssa. Pari kertaa jännityin ja ärisin, mutta omistajat vaikuttivat tyytyväisiltä meihin.Kehitystä on kuulemma tapahtunut.




VUH! Kerron löytäneeni ihmisen metsän uumenista. (Kuva Iris Söderholm)
21:55 Kotona! Jo autolta kuulin Eddien haukkumista ja lähdin vetämään höyryjunan tavoin ovelle. Omistajakin tuli kerrankin nopeasti perässä ja vaikutti hieman hätääntyneeltä. Komensi minut pois tieltä ja ryntäsi sisään. Eddie istui takaovella ja haukkui. Sillä oli vain pissahätä. Pääsimme kaikki siis taksulle.

22:05 Iltapala! Tosin minun oli aivan liian pieni! Onneksi yleensä saan enemmän ruokaa. Omistaja puhui jotain treeneissä syömästäni nakkimäärästä, mutta kyllä minuun olisi normaali annos mahtunut vaikka kahteenkin kertaan!

Nyt nukun omistajan vieressä hänen kirjoitellessaan saneluani blogiin. Eiköhän sekin tuosta kohta nukkumaan ala.

tiistai 19. elokuuta 2014

Häiriköinti treeniä

Tämän viikon rallyn teemana oli ne kauheat häiriöt! Suuntasimme Robin Hoodin parkkipaikalle ja teimme siellä ohjaajamme huutelemia rally liikkeitä. Lisäksi koirien piti seurata ensin ihanan tuoksuisen nakkikojun nurkalle ja sitten pönöttää paikallaan kaupan liukuovien edustalla. Gatsby kesti häiriön hyvin ja isoimmaksi häiriöksi erottuikin tuttu ihminen :D Teimme treeniä asfaltilla, hiekalla ja nurmella. Nurmikolla otin myös liikkeestä seisomista ja hyvin pysähtyi. Palkkana sitten lelun retuuttamista. Tuli itselle varmuutta, kun koira keskittyi niin ison rekan ajaessa läheltä ohi kuin ihmisten katsellessa sekä hymyillessä Gatsbylle! Viimeisin on aika vaarallista :D Käpy se vaan oli aikas pätevä piskuinen! Tui tui ja lässyn lässyn ♥

Vesipeto (Kuva Mona Brohm)
Tänään jatkoimme samalla linjalla ja suuntasimme läheisen leikkikentän vieressä olevalle pienelle metskäketo kaistaleelle. Teimme seuruuta (joka rallyyn kelpaisi hyvin, TOKOon ei niinkään) ja yleisesti kontaktin pitoa lasten huutaessa sekä juostessa vieressä. Muutamasta oikein kovasta kiljaisusta Gatsbyn katse harhaili hetkeksi, mutta se oli todella hyvällä fiiliksellä mukana menossa! Ei ollu pienintäkään pelkoa etteikö hihnatta pystyttäisi treenejämme vetämään! Jopa vauhdin kasvaessa luoksetuloja treenatessa (sivulle pyytäessä hieman epävarmuutta ja hidastamista, vauhtiluoksetulot todella hyviä) Gatsby pysyi koko ajan hyvin lapasessa. Teimme myös vauhdikkaita noutoja sekä pieniä "nosta kapula maasta ja pidä sitä edes sekuntti" harjoituksia. Harjoittelimme myös pysäytyksiä tulevaa paimennusta silmällä pitäen. Gatsby pysähtyi hyvin seuraamisesta seisomaan sekä maahan ja jopa stoppasi käskystä kerran luoksetulossa, tosin hieman hämmentyneen näköisenä :) Uskon tosin, ettei korvat tule toimimaan lambien läheisyydessä... Loppuun vielä todella varman oloinen parin minuutin paikkamakuu ilman välipalkkoja ja super häiriöllä kiljuvien lasten juostessa aivan vierstäni. Ei ollut pienintäkään aietta pojulla lähteä!
Gatbyn ihastuksen kohteet Neea ja Asta (Kuva Mona Brohm)

Loreal, because you're worth it! sanoo Asta (Kuva Mona Brohm)

Rastapilvi ja kumppanit (Kuva Mona Brohm)


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Uskonpalautuspäivä

Olin jo ilmoittanut meidät poissaoleviksi pelastuskoiratreeneistä, mutta eilen illalla päätin kuitenkin loistavan kisamenestyksen jälkeenkin herätä sunnuntaina seitsemän jälkeen treenaamaan. Treenit venyivät loppulenkkeineen yllättävänkin pitkiksi ja matkassa oltiin reilut viisi ja puoli tuntia. Fero oli tästä protestina syönyt tiskirättini ja kakannut matolle...

Viime torstain treeneissä Gatsby irtosi kuin rasvattu salama ja kävikin ihanan Iriksen luona joka oli alueen takarajalla. Koska se ei enää tiennyt missä minä olin, niin ajatus katkesi eikä koira sitten viitsinyt kertoa minulle ketään löytäneensä. Alun kaahailun jälkeen se alkoi jossain vaiheessa hengaamaan luonani syömässä heinää. Tähän sain vinkin nopeuttaa omaa vauhtiani ja sehän auttoi! Akkelit nousivat metsästä, mutta sahaus oli sangen vähäistä, mikä osittain johtui varmaankin hyvästä näkyvyydestäkin.

Mutta tänään! Otin autosta aivan täpinöissään olevan koiran, joka hyppi päälleni ottaessani sen hakuvaljaat käteeni. Näin sieluni silmin, kuinka en tulisi koko koiraa näkemään varmaan viiteen minuuttiin. Se kuitenkin oli hyvin vapaanakin kuulolla ennen lähetystä vaikkakin keuli pahasti seuratessaan lähetyspaikalle. Siinä Gatsby kuitenin malttoi hyvin ja odotti varmasti lähetyskäskyä. Matkaanhan se säntäisi kuin ohjus, mutta tällä kertaa se piti huolen myös minusta! Se juoksi isoa ympyrää, jonka keskuksena olin. en kadottanut koiraa siis kertaakaan näkyvistäni! Lisäksi se teki todella nätin sahauksen todella oma-aloitteisesti ensimmäisen maalimiehen kohdalla. Toinen löytyi myös hirvenmetsästystä varten rakennetulta tähystely lavalta ja pientä vingahduksen verran turhautti kun ei päässyt maalimiehelle asti. Hyvin kuitenkin ilmaisi, mutta vasta maalimiehen nähtyään. Ei siis haukkunut suotta hajusta. Viimeinen oli kuopan seinustaa vasten ja tässä vaiheessa oli jo ruuti hieman päässyt Käpyn moottorista loppumaan, sillä askel hidastui selvästi. Hienosti kuitenkin ilmaisi ja lähti sahaamaan, kun en muka osannutkaan maalimiehelle. 

Gatsby teki upeaa työtä alueella, joka on nähnyt meidän pahimmat laamailutreenimme. Alue ei varmaan ikinä ole ollut näin iso ja tyhjän etsimistä oli paljon eli maalimiesten välissä meni jonkun aikaa löytyy uusi haju nokkaan. Ainoastaan kerran Gatsby tuli hetkeksi luokseni hengailemaan, kun ei vaan hajuja nenukkiin tullut, mutta hyvin lähti kehottamatta takaisin töihin. Muistin pitää oman vauhtini reippaana enkä puuttunut koiran tekemisiin. Sitä ei tarvinut oikeastaan yhtään ohjata ja homma pelitti oikein nätisti! Hieman se pusutteli, mutta todella paljon vähemmän kuin ennen! Se oli vaan niin kovin taitava tänään! Minä niin ylpeä!!!

Ja jos tässä ei olisi vielä tarpeeksi, niin belgien kanssa lenkkiely meni pitkästä aikaa ilman yhden yhtä murinaa!!!! Hieman Gatsby jäykisteli, mutta piti fiksun välin Wictoriin eikä ottanut itseensä vaikka vattuja syödessämme W tuli ihan lähelle!  Jostakin syystä Gatsby söi vattuja vain kädestä annettuna vaikkakin möyri puskassa innoissaan. Pieni hömelö ♥ Luulinkin Gatsbystä tulevan verta, mutta jätkä olikin vaan ihan vadelmamehussa :) Vielä se ei uskaltanut Wictorin leikkiinkutsuihin vastata enkä minä antanut sen ottaa Jedin hylkäämää lelua, mutta selkeää parannusta entiseen! Tänään oli Gatsbylle oikea onnistumisten päivä!

Päivitysapulaiseni ottaa rennosti :)

lauantai 16. elokuuta 2014

Rallyn HYLkiöt

Tänään kävimme Gatsbyn kanssa toisissa rally-toko kisoissamme ja saaliina se iki-ihana HYLsy. Gatsby innostui pujottelusta juosten niin, että se alkoi hyppiä päälleni, hamuamaan käsiäni ja lopulta jouduin pysähtymään kun edessäni pomppi 19 kiloa karvaa tiellä. Olin jostakin syystä ymmärtänyt rataantutustumisen yhteydessä tuomarin selityksestä niin, että jos juosten tehdyssä osuudessa menee jokin vikaan, niin pitää uusia koko juoksu. Näinhän siis EI pidä mennä tekemään, koska siitä sekoilusta saa HYLkäyksen palkakseen! Loppu rata meni kuitenkin edellisiä kisoja paremmin keskittyen vaikkakin haahuamista oli jälleen. Tietääkseni muut liikkeet menivät ihan hyvin, mutta kun alusta olin sen hylyn napannut, niin arvostelumem loppui siihen, mistä olen todellapettynyt. Saimme sentään lisäkommentin "iloista menoa molemmilta", joka hieman mieltä lämmitti.

Rata ei ollut erityisen vaikea, mutta osasin silti taitavasti mokailla.
Paikalla oli vanhoja treenikavereita sekä kouluttajamme. Sainkin siis heti tukea mokaani ja vinkkejä kuinka välttää juostessa koiran hyppiminen. Ohjaajamme Taru harmitteli, että olen kuulemma treeneissä osannut pitää käteni alhaalla, mutta nyt kisassa huidoin menemään. Kannattaisi aina mokailla mieluummin niissä harkoissa... Huitovat kädet sitten innosti pikkukoirani hyppimään eli muistan juosta tästä etiäpäin kädet tikkuina! Juokseminen kun on minulle niin kovin vierasta puuhaa :D

Ensimmäisissä rally-kisoissahan tuo mitattiin hädin tuskin 50 cm korkeaksi. Kun näin ihmisten riuhuvan mittatikku kourassaan, niin pyysin saada sitä lainata. Taru sitten mittasi pariin otteeseen Gatsbyn ja tulos oli 53-54 cm. Varmaan siis 53,5 cm on aika lähellä totuutta. 

Näimme myös russelit Väinön ja Vilman ja Gatsby päätti esitellä teinitaitojaan. Vapaana lenkkeillessä kuitenkin meni kivasti vaikkakin jouduin aika kovasti välillä käskemään Gatsbyn pois Vilma-pennun kimpusta, sillä sitä isompi koira jännitti. Kerran Gatsby lähenteli sitä vesilätäkössä ja pieni heitti selälleen... Vilman omistaja Martta ei ihan arvostanut koiransa värinvaihtoa.

tiistai 12. elokuuta 2014

Remuamista

Aloitetaan maailman navasta eli Eddiestä. Sen suurinta hupia ja viihdettä on tuijottaa takapihalla aidalla naapureita kerjäten herkkuja. Nähtävästi hiljaa tattina patsastelu ei tuota herran mielestä enää tarpeaksi tulosta vaan eilen kuulin hyvin tutun pienen komentohaukun taksulta. Ihmettelin hetken, sillä ovi oli auki eli sisään ei pitäisi joutua komentamaan. Mutta oma possuseni se komensikin vain ihmisiä... Pitäisikö papparaisellekin alkaa taas pitää hieman enemmän kuria? Myönnän olleeni aika lepsu sen kanssa kun se on niin vanha ja söpö ja hellyyttävä ja EDDIE ♥

Gatsby ei ole päässyt yhtä helpolla vaan ilkeä omistaja kielsi sitä taas kerran urisemasta Wictorille. Alkuun ei meinannut pieni paimen millään kieltoa uskoa, mutta muutaman (pitkältä tuntuneen) minuutin jälkeen saimme lenkkeillä belgien kanssa ihan sovussa. Lenkille päädyimme tietenkin pelastuskoirailun jälkeen, kuis muutenkaan!

Gatsby, Jedi ja Wictor (Kuva Iris Söderholm)

Treeneissä olimme jälleen homeisessa koulussa. Kaksi kierrosta kahdessa eri rakennuksessa. Ensiksi löysime maalimiehet lavalta ja kellarin uumenista sekä hyllystä maakaamasta että varaston perältä. Jonkun verran oli turhaa haukkua, mutta onneksi olen oppinut näkemään, koska koira on oikeasti hajulla. Hyllyllä maattua Gatsby kävi ihan ensimmäisellä hyllyllä kiipeilemässäkin, mutta tuli ilmaisemaan ennen kuin oli oikeasti tarkentanut hajun toiselle hyllylle. Hyvin se sieltä kuitenkin maalimiehen lopulta bongasi. Toisessa rakennuksessa Gatsby pelasti taitavasti raollaan olevasta kaapista ensimmäisen tunkien itsensä helposti raosta sisään. Toinen oli paikassa, jonka tiesin jo valmiiksi olevan todella haastava. Käytävässä kahden toisiaan kohti aukeavan oven välissä. Ovet siis kiinni toisissaan muodostaen V:n seinää vasten. Haju painoi vastakkaiselle seinälle eikä Gatsby meinannut millään uskoa, ettei maalimies ollut hyllyn päällä, koska sieltä se haju tuli! Nostin sen jopa hyllyä katsomaan (joka olisi voinut mennä hieman hillitymmin ja hallitummin, köh köh). Lopulta kuljetin sitä oviaukoista ja niin se vihdoin sai hajusta kiinni saranapuolelta. Tästä tuli pienelle päänvaivaa eli miten päästä itse sisään! Hienosti Gatsby taas hajua työsti eikä luovuttanut vaikka vaikeaksi meni! Ylpeä olen :)

Maanantaina rallasimme oikein kisamaisesti siinä mielessä, että Gatsby haahusi, haahusi ja haahusi vielä lisää... Tollanen se ei ole ikinä treeneissä varmaan ollut. Jäljitteli oikein hienosti Lempäälän kisan tunnelmia. Sitten se päätti koittaa puraista ampparia ja me yritimme joukolla tarkastaa, ettei pistiäinen vain tuikannut Gatsbyä suuhun! Mitään ei näkynyt ja vasta kotona huomasin kuonossa patin, mihin selvästi pimppari oli pyllynsä painanut. Onneksi patti on ollut rauhallinen eikä piikkiä näkynyt.

Fero leikki pupua :D

Tänään nappasin Gatsbyn tapaamaan Neea ja Asta isovillakoiria. Sovimme tapaamispaikan, missä koirat voisivat rällästää vapaana. Gatsby sai kulkea normaaliin tapaan ilman hihnaa, kunnes se päätti mennä taas ihan vain huvikseen moikkaamaan ihmistä kiellosta ja kutsusta huolimatta. Tästä se sai ensin kurinpalautuksen, mutta kun myöhemminkin nenä vain nuuskutti maat eikä korvat toimineet koristeita kummemmin, niin talutin napsahti pantaan ja omistajaa kiukutti. Onneksi villakoirien kanssa oli mukavaa suolla juoksennella ja pahemmat höyryt purettuaan teinini oli taas oma pieni tottelevainen Käpyni ♥ Aina välillä on ikävä sitä pientä pentua :)

perjantai 8. elokuuta 2014

Suoraselkäinen nuorimies

Kennelliitto jatkoi tehokkuuttaan ja tänään putkahti omakoiraan selkäkuvauksen lasku. Heti sen hoidettuani sain tulokset näkyviin ja kaikki oli kunnossa! Kuvissa kun näkyi varjo, joka olisi saattanutkin olla jotain muuta kuin varjo, niin täytyy myöntää oloni helpottuneen hieman uutisten myötä. Olin päättänyt varjon olevan vain varjo enkä sitä juurikaan stressannut, mutta kyllä pieni epäilys aina välillä päässäni kävi vierailulla. Nyt minulla on sitten virallisesti terve koira ja agilityryhmään hain paikkaa meille hyvin mielin!

Palasimme pelastamisen pariin taas torstaina ja Gatsbyllä oli valtava vauhti päällä, kun olimme vaihteeksi avoimessa maastossa rakennusetsinnän sijaan. Tällä kertaa se irtosi mielestäni liian kauas sillä en nähnyt sitä aina ja kutsuin sen luokseni parasta toivoen (eli etten vaan kutsu sitä pois maalimieheltä tms) Otin sen sivulle ja rauhotin hieman. Tämä autttoi ainakin vähän ja kaikki maalimiehet löytyivät alun kaahailun jälkeen. Käyttäytyminen ihmisten luona oli ihan ok ja hyvin nokka löysi ukot myös korkeammalta. Pyytämättä tarjosi myös pientä sahausta, mistä olen tyytyväinen! 

Tänään vietimme päivän mökkeillen eli syöden ja uiden. Gatsby ei osaa siellä ihan rauhottua ja saa pieniä "sä huomaat mut NYT"- kohtauksia. Se myös on saanut uida kanssani tällä viikolla, mutta mökillä se tuli käskystä huolimatta lähes koko ajan ihan liki ja ui ympärilläni kuin hai. Myös Fero esitteli niiä parempia puoliaan kakkaamalla keskelle tuvan mattoa... Muuten sen masu on ollut nyt todella hyvällä mallilla ja se on käyttäytynyt oikein mallikkaasti! Se ei tongi epätoivoisena mistä tahansa itselleen syötävää ja jaksaa kivasti leikkiä Gatsbyn kanssa. Fero on ollut oikein ihana koira (tätä päivää mukaanlukematta...)

Loppukevennyksenä Eddie ja Eddien hauskat nukkuma-asennot:

tiistai 5. elokuuta 2014

Nopea, nopeampi, Kennelliiton tulokset

Aivan käsittämättömän nopeasti tipahti mailiini viesti Gatsbyn lonkista ja kyynäristä. Sunnuntaina kuvattiin, maanantaina oli lasku omakoirassa ja tänään tuli hirmu kiirus uimasta kotiin avaamaan PDF jota kännykkäni ei suostunut minulle näyttämään. Inhottavasti nimetty "dysplasia lausunto" sai hetkellisen paniikin aikaiseksi, "mitä, onko sillä aivan kauheat lonkat?". Onneksi nopeasti kuitenkin tajusin, ettei nimi varmana ihan sitä tarkoittanut ja kotona viesti sisälsikin hyviä uutisia :) Gatsbyn lonkat B/B ja kyynärät puhtaat 0/0. Nyt odotellaan vielä selän lausuntoa, jännää!

Oli muuten ihana uida vedessä joka ei tuntunut edes vähää kylmältä alkuun! Eddiekin innostui pitkästä aikaa ihan kunnolla uimisesta :) Siltä paloi kuitenkin käpy minun uidessani ja kuuroa papparaista oli paha komentaa olemaan hiljaa. Se vingahteli ja haukahteli, mutta hiljeni yleensä käsimerkistä (niin kauan kuin näki sen siis). Gatsby sai tästä varmaan jonkun kimmokkeen ja koitti hakea kädestä pitäen minua pois. Pari kertaa jouduin sitä kieltämään ihan kunnolla käteni suuhun ottamisesta ja tämän jälkeen se yritti käydä monta kertaa pusuttamassa. Höppänä! Fero kahlaili onnellisena ja uikin reippaasti muutamaan kertaan. Se myös odottaa aina aivan mahtavan rauhallisesti ja hiljaa vaikka muut (siis Eddie) kiljuisivatkin vieressä :)

Näin laadukkain ilmein odotimme uimapoukaman vapautumista :D

maanantai 4. elokuuta 2014

Rauhallisuus kostautuu aina!

Gatsby oli tosiaan eilen koko illan todella rauhallinen rauhoituksen jälkeen. Tänään yhden päivän teholepo näkyikin sitten ensin aamulenkillä aivan käsittämättömänä hepulointina ja pitkästä aikaa minun röyhkeänä komenteluna. Olin puhelimessa, joka on aina jostakin syystä villinnyt Gatsbyä hieman. Samoin muut kännykästä kuuluvat äänet. Jätkä yritti ensin lelun kanssa tökkien saada huomiota ja kun tämä ei onnistunut, niin hyppäsi päälle kättä hamuamaan! Käännyin ja jätin hölmöilyt huomiotta, joka Gatsbyn mielestä oikeutti napata minua pepusta! Housuista se lähinnä nyppäsi, mutta silti! 
Tälläisellä liikkeellä meille tullaa edestä
perusasentoon (Kuva Jenna Oinonen)

Odotinkin siis illan rally-treeneiltä jotain aivan normaalista poikkeavaa. Meillä oli haastava rata joka oli pakko tehdä ilman hihnaa. Samalla toinen koira suoritti käytösruutua. Näin sieluni silmin Gatsbyn loikkivan ihanan Polkka-collien luokse mieluummin. Mutta mitä vielä! Hienosti pieni poika oli kuulolla ja teki vaikeampiakin liikkeitä hienosti! Samoin meidän käytösruutu vuorolla Polkan tehdessä, Gatsby makasi hienosti paikallaan ja kerran vain vinkaisi vienosti haaveillen Minnan kehuessa Polkkaa erityisen paljon. Samoin selvästi olisi halunnut reagoida Minnan käskyihin, mutta pysyi pienellä hiljaisella kehotuksella paikallaan. Kolmannella kerralla rataa tehdessä alkoi väsymys näkyä ja Gatsby hyppi kerran päälleni ja kielsin sitä tomerasti käteni suuhun ottamisesta. Lisäksi itse säätäessäni jotain Gatsby kävi kerran minikarkumatkalla Polkan tykönä, mutta tuli heti pois. Teimme myös hyppyä ja sain amatööriohjaukseeni vinkkejä. Käpy meinaan kolautti ekalla kerralla takajalkansa esteeseen ohjaukseni takia. Toisella kerralla se lähinnä loikkasi hassun näköisenä ilmaan, mutta meni puhtaasti esteen yli. Minulle siis muistutuksena, että käsiohjaus eteenpäin riittää eikä sitä tarvitse nostaa pilviin. Kyllä se koira osaa hypätä ilmankin :D

Oli kivat treenit helteestä huolimatta paitsi että onnistui lukitsemaan itseni autosta ulos... Myös puhelimeni yms. omaisuuteni oli tietenkin samalla turvassa lukkojen takana. Sain rauhoittelevaa tukea treenikavereilta, vettä koiralle sekä Minnalta puhelimen lainaan. Netin ihmeellisen maailman ansiosta sain naapurin puhelinnumeronkin käsiini. En kuollaksenikaan muistanut naapurini sukunimeä, jolla vara-avaimeni asustelee. Muistin kyllä aika monen muun naapurin... Kiitos vain aivoni! Fonecta kuitenkin löysi suhteellisen yleisen etunimen ja postinumeron voimin minulle reilut 80 ehdokasta, joista sitten bongasin oikean henkilön. Samainen avuliaisuuden ruummiillistuma kävi asunnostani nappaamassa autoni vara-avaimen ja ajoi puolisen tuntia suuntaansa vain minulle sen toimittaakseen. Minna ei suostunut jättämään minua puhelimetta vaan sain mukavaa seuraa pelastajaani odotellessani. Sanon tämän todella harvoin, mutta kyllä ihmiset osaa olla fantastisia! ♥♥♥

Huh hellettä tuumii Käpyli ja sen kieli (Kuva Jenny Söderlund)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Esirauhoitus

Pikku koirat vastaanotolla (Kuva Jenny Söderlund)
Ennen luustokuvia kokoonnuimme rieuhuttamaan koiriamme Jennyn ja Millin kanssa. Yritimme, josko koirat väsyttäisivät toisensa niin, ettei rauhoituspiikkiä tarvittaisi. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut vaan kaikki pääsivät vuorotellen tutimaan. Mutta sitä ennen meno oli melko rauhallista helteestä johtuen ja koiriemme normaaliin habitukseen nähden. Jenny sai kuitenkin napsittua ihania kuvia siitä, kuinka tällä kertaa Iloa kiusittiin. Viimeksi Priya oli pakan alimmaisena eli ehkä ensi kerralla tytöt pistävät veljensä nippuun ;) Gatsbyn mielestä oli enemmän kuin ok jäädä makaamaan siskon kaulan päälle jos alkoi kesken painien vähän väsyttämään. Priya ja Käpy saivat kuolattua Ilon pään ja laittovat siskonsa tukan söpösti krepeille :D Gatsby jätti melko hyvin siskojensa peput rauhaan, mutta kokeili selkäni takana kerran kiksiä toista onnekasta. Onneksi se kuitenkin kuunteli hyvin kieltoja tai ei vaan jaksanut yrittää helteessä enempää!

Minä ketään kiusannu enkä aiokaan kiusata! (Kuva Jenny Söderlund)

Ihan normi ilmeellä :D (Kuva Jenny Söderlund)

Wheeeeeeee!!! (Kuva Jenny Söderlund)

Haukkasempa hieman siskoa! (Kuva Jenny Söderlund)

Huumatun höyryinen nuoruus

Kotona makoilee känninen pieni koira. Gatsby kävi suhteellisen tarkassa läpivalaisussa tänään ja hyvältä näytti! Läpi käytiin tunnustellen polvet ja röntgenin alla kurkattiin kyynärät, olat, lonkat ja selkä. Selässä pieni miettimistä aiheuttava kohta eli odottelemme, mitä kennelliitto tuumaa kuvasta. Saimme kuitenkin agility-luvan helposti! Nyt vaan siis koitetaan päästä johonkin ryhmään :) Kummini kävivät visiitillä ja vanhempani olivat heitä varoitelleet Gatsbyn poppuisuudesta. Pieni ei kuitenkaan huumatussa olotilassaan jaksanut hyppiä olleskaan vaan seisoi puoli unessa pää kummisetäni sylissä. Olisin mielelläni ottanut normaalin kenguruni vetämään huomionsa itseensä, sillä en ollut ehtinytkään imuroida... Edellisenä iltana remppatavaroiden järjestämisessä meni sen verran myöhään, etten enää kehdannut ja sunnuntai aamulla oli hieman sama fiilis. Olin kotona varttia ennen kummejani ja joku oli pitänyt huolta siitä, etten ehtisi mitään tehdä oksentamalla matolle... Ei ole helppoa tämä hulluna koiratätinä elo!

Gatsbykin ihmettelee meitin menoa (Kuva Jenna Oinonen)

Leijuva koira (Kuva Jenna Oinonen)
Lauantaina rallasimme Wirneen-poppoon voimin. Meno ja meininki houkutteli paikalle joka virkavallan! Tai siis joku huolestunut kanssa kansalainen päätti kentän menevän koirista pilalle... Mutta ehdimme kuitenkin tuhota sitä kahden radan verran. Uuden polven Wirnisttelijä eli J-pentueen Justin omistaja teki meille kivat radat! Hänellä oli paljon tietämystä lajista ja sainkin muutaman hyvän vinkin. Sekä vaikka aina sanonkin Gatsbyn kyllä osaavan. niin minun pitää myös luottaa sen osaamiseen! Käytin siis liikaa (ja turhaan) vartaloapuja. Näistä oli jopa haittaa sillä Gatsby tosiaan tekee sivulla istu-seiso-maahan vaihdot niin, että se lopuksi poikittaa ja pahasti! Kotona kokeilin neuvojen mukaan pitää avut pieninä ja oman rintamasuuntani eteenpäin. Nyt kun olen koiraa kohti käänytynt, myös Gatsby yrittää liikkeellään kohdata minut. Meinasin, ettei se osaa sivulla mennä maahan ilman kunnon apua, mutta mitä vielä! Osasihan se :D Maria oli enemmän kuin oikeassa! 





Näinkö tätä lelua käytettiin? (Kuva Jenna Oinonen)
Lisäksi kokeilimme tasoomme nähden vaikeaa rataa oikealla seuraamisineen ja puolenvaihtoineen sekä jopa yhtä meillä kokonaan uutta liikettä! Gatsby haikaili kentälle sen tuodessani 11-viikkoisten pentujen painien perään. Se koki itse olevansa vielä kanssa pentu ja olisi halunnut mukaan! Hyvin se kuitenkin pienellä virityksellä lähti ilman hihnaa mukaani ja meillä meni moni liike (esimerkiksi seuraaminen peruuttaen ja liikkeestä seisomaan jääminen) taas todella hyvin! Erityistä kiitosta saimme myös tupla täyskännöksestä (missä siis koira käytännössä tekee kierroksen omistajan ympäri ohjaajan kääntyessä paikallaan ympäri). Sitten tuli pujotteleminen oikealla juosten. Tähän homma sitten kosahtikin. gatsby innostui, hyppi päälle ja samalla vilisti kiellosta ja kutsusta välittämättä pentujen kanssa puuhaamaan. Jenna onneksi sai napattua karkulaisesta kiinni ja palautin sen radalle. Tässä vaiheessa rata oli todella lähellä pentuja eli napsautin hihnan pantaan. Gatsbyn katse myös oli kaikkialla muualla kuin mussa. Mutta niin se vaan islti suoritti loput hihnaa perässää vetäen! Jopa "liikkeestä jätä koira" ja sen seuraavaksi kutsuminen oikealle seuraamaan menivät hienosti! Sain myös Marialta kiitosta siitä, että itse selvästi tiedän, mitä koiralta haluan ja vaadin. Uskalsin ymmärtää jopa, että myös onnistun saamaan koirastani irti sen, mitä haluan. Tästä tuli erittäin onnistunut fiilis ja hyvä mielei pienestä karkausepisodista huolimatta!

Hmmm, mitäs nää on? (Kuva Jenna Oinonen)
Käpy pääsi myös pentuja katsomaan luvan kanssa vuoronsa jälkeen ja osasi olla ihan kivasti. Pentujen juostessa se tosin innostui välillä vähän liikaa. Muuten se oli kohtelias teini ja hypätä pusutti vain osan porukasta ;) Loppukommenttina vielä sen verran, että jostakin syystä paikallista faunaa eli niitä mielenkiintoisempia persoonia eksyi autojemme luo. Jostakin syystä mies halusi istuutua Minnan auton taakse vaikka erityisesti Gatsby oli miehelle kyseisen auton takapenkiltä huudellut. Tätä mies oli omia koiriaan autoista noitavillekin ihmetellyt. Me taas yllättäen ihmettelimme, miten mies halusi juuri siinä peppuaan lepuuttaa.
Pennut villitsivät Käpylin korvat (Kuva Jenna Oinonen)