Se kuuluisa flow!

Mutustelelen tätä kirjoitellessani meidän agikisojen voittokarkkeja ja voin sanoa, etteivät Pantterit ole vähään aikaan maistuneet näin hyviltä! Kiitos TAMSKin joustavien ilmoittautumisten, ilmosin meidät hetken mielijohteesta Tampereen kisoihin. Ensimmäiseen rataan tutustuessani silmäilin rengasta huolestuneena. Se meinaan oli täysin erinäköinen, kun meidän oma, mutta päätin luottaa radalla koiraan. Gatsby taas päätti, ettei moinen musta pyöränrengas ole mikään oikea agilityeste ja meni siitä varmaan kolmesti ohi. Jälleen siis rengashylly meidän kisasaldoon... Muuten rata kuitenkin tuntui sujuvalta, kuten Arto Laitisen radat ovat tupanneet olemaankin. Yksi rima putosi, mutta ei onneksi se ensimmäinen, kuten nyt on vähän tavaksi kisoissa tullut. Keskityin jättämään koiran varmasti tarpeeksi kauas ja annoin sille suoritusrauhana eli en liikkunut sen hypätessä. Tämä tuntuikin auttavan!

Kisojen jälkeen hurautimme Hervantaan siskon Priyan ja bc Popan luokse. Tyttöjen pyllyt haisivat juoksujen jälkeen hieman liian hyviltä ja Gatsby keskittyikin olemaan melkoisen rasittava otus. Omistajille sentään oli onneksi kivaa!

Timo Teileri oli uusi kokemus, mutta hänkin oli suunnitellut ihan tehtävissä olevan hyppärin ykkösille. Tosin emme olleet ainoita, jotka sujahtivat yhteen ansaputkeen, mutta en ollut radalla aivan yhtä myöhässä kuin olin kuvitellut ja loppu sujui valtavasti odottamaani paremmin! Aivan loistava fiilis jäi! Tutustuin myös todella kivaan toiseen aussieihmiseen kisoissa, joka ihan itse tarjosi hyppärin kuvaamista, kun he eivät sille osallistuneet. Tässäpä siis se:

Videon kuvannut Maija Vartiainen

Viimeisellä radalla kirosin rengasta jo valmiiksi, mutta Käpy meni ja yllätti! Se teki renkaan epäröimättä ja aivan oikein! Tosin taisi olla itsekin niin yllättynyt, että kääntyikin sitten minua kohti, mutta tuomari ei onneksi antanut siitä kieltoa. Muutenkin se mennä vipelsi todella sujuvasti, irtosi hienosti ja teki esteet varman tuntuisesti. Niinpä saimmekin sitten puhtaan radan, toisen LUVAmme ja vauhtia piisasi 4,68 m/s emännästä huolimatta eli ihanneaika 46s alittui 14,39 sekunnilla. Olin melkoisen ylpeä pienestä poikkelista! Karkkien lisäksi saimme lelun ja ilmaisen startin agikisoihin. Hyvät oli siis palkinnot ainakin voittajilla! Halli oli ihanan tilava eli mielellään tuonne ajelee toistekin kisailemaan!

Videosta kiitos TAMSKille! Upea palvelu, kun voi tilata oman koiran radan
ja se tuli vieläpä muutamassa tunnissa viestistäni!

Ärinättömät Ärinät

Viikonloppuun mahtui vaikka mitä kivaa koirarintamalla! Aloittakaamme tuoreimmasta eli eilisistä agikisoista. Seuramme järjesti Artjärven Ärinät nimisen kisaviikonlopun, jonka aikana oli mahdollisuus kisata kolmessa lajissa: agilityssä, tokossa ja rallyssa. Vaikka emme tehneetkään Käpyläisen kanssa nollia, niin kisavire oli järkevin pitkään aikaan! Minua ei purtu, kellekään ei uristu ja Gatsby käyttäytyi kisapaikalla todella rennosti radan ulkopuolella. Koska ulkokentällä ei ollut mitään näköestettä, niin odotellessa Gatsby kannusti edellistä radallamenijää melkoisen suuriäänisesti. Tätä tulikin eräs seuralaisemme kommentoimaan, että koirallani on selvästi keskittymisongelmia. Hän on ennenkin kommentoinut koirani kiihkeyttä hyvin negatiivisesti päin naamaani, joten ylpeydekseni voin sanoa, että kerrankin osasin puolustaa itseäni! Sanoin ihan nätisti, ettei hänen kommenttinsa tunnu hyviltä ja sain hämmentyneen anteeksipyynnön. Gatsbyhän sitä paitsi oli mitä keskittyinein! Keskittyi meinaan niin pirukseen siihen agiin! Radalla tai sen jälkeen ei ollut kyllä pienintäkään aikomusta lähteä painelemaan mihinkään luvattomille teille! Sen kanssa oli suorastaa kiva olla kisapaikalla!

Agipeto! (Kuva Tuija Laurila)

Ensimmäisellä radalla ohjasin aivan liikaa ja yritin varmistella. Suuresti näiden syiden takia rata oli aiak tahmea, koska olin sitten varmistelujen takia vielä pahemmin myöhässä kuin normaalisti. Gatsby vetäisi myös turvat, jotka videolta katsottuna oli aika hurjan näköiset! En huomannut kaatumisen laajuutta sillä hetkellä vaan luulin sen vähän niianneen. Onneksi kaikki oli kunnossa, mutta olisin kyllä jättänyt radan sillä kertaa siihen, jos olisin koko rähmäämisen nähnyt. Rengas kosahteli taas ja siitä vaihteeksi HYLly. Se pitää selvästi saada treenattua nyt myös kisavarmaksi!

Gatsby heittäytyi täysillä (Kuva Tuija Laurila)

Toisella radalla annoinkin sitten koiralle jo enemmän tilaa suorittaa. Meno parani heti vaikkakin menin sitten varmistelemaan sitä hitsikän rengasta ja se nyt oli aivan turhaa. Aiheutin itse tällä radalla rengasvirheen. Ensimmäinen rima tippui, koska en antanut Gatsbyn suorittaa sitä rauhassa ja kepit yllätti, sillä ne sujuvat yleensä Käpyltä todella hyvin. Olin rataantutustumisessa pelännyt viimeisen putken jälkeistä elämää, mutta se sujuikin täydellisesti! Käpy irtosi loppusuoralla ja haki hypyt niin kuin pitääkin. Hieno pieni poikkeli! Lisäksi se ei ollut moksiskaan toisesta koirasta, joka hengaili melkoisen lähellä hihnavatia. Se oli vain ja ainoastaan keskittynyt meikäläisen kanssa työskentelyyn ♥

Nämä ilmeet eivät voisi osuvampia olla! Emäntä tuskaisena ja koiralla taas siisteintä ikinä! (Kuva Tuija Laurila)

Perjantaina Gatsby sai hemaisevaa seuraa Kukkamaarian ja tulevan morsionsa Kaijan muodossa. Omistajat höpöttelivät pentuprojektin käytännönasioita ja Gatsby opetti tytöille talon tavat eli millä aidalla kannattaa kerjätä naapureilta herkkuja! Gatsby pääsi myös agittamaan Kaijan omistajan Vilman kanssa ja heidän menoaan oli ilo katsella! Videon unohtui viimeiselle pätkälle ääni ja kuvaus on paikoitellen todella epävakaista eli kiitos ja anteeksi!

Kauhukolmikko Kukkamaaria (Muttonbuster's Moon River), Kaija ja Käpy

Käpyläinen 4v ♥

Gatsby täytti tänään neljä vuotta ja on nyt ihan aikuiseksi haukuttavissa. Varsinkin viime aikoina sen kanssa puuhastelu on ollut aivan huippua ja jotenkin tuntuu, että yhteisymmärryksemme on kasvanut näiden vuosien aikana. Itsellä on edelleen hakemista paimenen herkkä pieni poika - kiihkeä pieni pirulainen ääripääspektrumien kanssa, mutta eteenpäin mennään koko ajan. Jopa minä tunnun olevan kehityskelpoinen yksilö! Gatsby pääsi synttärilahjaksi tokoilemaan ja se hitto vieköön oli jälleen aivan mielettömän upea! Keskittyi vaikka toisella puolella aitaa aksattiin, huudettiin ja suhahdeltiin putkiin. Meidänkin puolella oli putkihäiriötä sillä pareittain lähetimme koiran putkeen ja pyysimme koiran maahan ennen kuin se ehti luokse. Gatsby yllätti täysin tottelemalla maahanmenokäskyä jopa ennen putkeen menemistä! Lähetin sen putkeen, mutta käskinkin maahan ja sehän totteli! Useammankin kerran! Kierrokset nousi, mutta keskittyminen pysi eikä edes toisen koiran kannustavat huudahdukset häirinneet sitä. Järjettömän upea mies! ♥ 

4v posetus

Sotasuunnitelmana reisitarget

Ilmoittauduin innoissani, kun seuramme järjesti Vappu Alatalon motivointiklinikan ja mahduimme Gatsbyn kanssa koirakkopaikalle. Meille kummallekin kun tuo vireen säätely ei ole se helpoin asia, niin odotin koulutusta kovasti! Ettei elämä olisi kuitenkaan liian helppoa, päätti Käpyläisen masu mennä jostakin syystä yön aikana sekaisin. Se kuitenkin joi hyvin, pissasi normaalisti ja olisi syönytkin, ellen olisi ilkeänä ollut antamatta sille ruokaa. Soittelin silti jo aamusta, että mitenköhän meidän osallistumisen laita olisi? Onneksi kouluttaja suostui tulemaan meidän kanssa ulos, niin ei tarvinut viedä Käpyä halliin. Uskon, että masu on sekaisin vain jostain sopimattomasta herkusta, mutta kun koskaan ei voi tietää ja hallilla käy paljon pentujakin, niin en halunnut riskeerata kenekään muun koiran terveyttä. Meidän kannalta sää oli ikävän kuuma ja viileä halli olisi kyllä tullut hommissa tarpeeseen. Plus Gatsby joi yllättävän huonosti autossa (jonka sain onneksi varjoon!), joten se oli kyllä hieman vetelää poikaa.

Pieni killisilmä ♥

Vapun kanssa ensin juteltiin ja kuten olenkin hieman epäillyt, niin pelkkä rauhoittuminen kiihdyttävissä tilanteissa ei riitä. Jossain vaiheessa kun se pato kuitenkin pettää, niin koiralle pitää rakentaa sopivia purkuväyliä. Tajusin, että olen agikisoissa pistänyt Gatsbyä odotellessa vain patoamaan, johon se myös nykyään aika kivasti kykenee, jolloin ei ole ihmekään, että radalla se sitten purkaa kaiken kiihkonsa aivottomaan kisavireeseen. Pitää siis koittaa saada se purraamaan lelussa höyryjänsä ennen kisasuoritusta, niin onnistumisen mahdollisuudet kasvavat varmasti. PHAUn kisoissa Gatsby oli odottelussa kaikkein rennoin, mitä olen sitä vähään aikaan nähnyt, joten se keräsi itseensä vähiten kierroksia ja sen takia kisatkin melkein sujuivat. 

Pureuduimme itselleni siihen suurimpaan murheenkryyniin eli pelastelun luoksepäästävyyteen. Ideana on saada rakennettua sitä kuplaa, jota olenkin lähtenyt nyt todenteolla työstämään ja siihen avuksi reisitargettia. Koitan nyt saada ehdollistettua Käpyn painamaan leukansa reiteeni kiinni ja patoamaan siinä kiihkonsa, jonka pääsee sitten purkamaan siihen maailman parhaaseen leluun, joka odottaa esimerkiksi autolla. Leluun saa sitten purkaa kaiken sen stressin, mitä tilanne koirassa varmasti aiheuttaa. Aloitimmekin tämän rakentamista meidän käsitargetin avulla ja kanssaklinikkalaiset tekivät meille ihmisrivin, jossa harjoittelimme targettiin tuloa. Pidin kämmentä siis reittäni vasten tarjolla ja Käpy tarjosi todella hienosti siihen koskemista! Toki alkuun autoin, mutta lopulta ilman vihjesanaakin. Ulkona oli jonkin verran häiriötä eikä Gatsby ollut ihan parhaassa iskussaan muutenkaan, mutta sain sen silti aikas kivaan työmoodiin. Vappu kehaisikin, että meillä molemmilla sujui harjoitus hyvin ja minäkin kuulemma osasin lukea koiraani! Sain kehuja, että osasin olla rentona, mutta olin itse liian innokas ja kehuin liian kiljahtelevaisesti. Tämä rikkoo sitä meidän kuplaa eli myös omistajan pitää malttaa pysyä rauhallisena. Itse tietenkin olen vain koittanut olla koirasta tarpeeksi kiinnostava, mutta tässä hommassa se ei toimi. Lisäksi kontrolloin Gatsbä liikaa esimerkiksi pyytämällä siltä kontaktia. Vappu sanoi, että ymmärtää oikein hyvin, miksi näin teen (koska levottomasta katseesta voi äityä rähinä) mutta koiralle pitää antaa enemmän tilaa toimia itse oikein. Aion nyt koittaa rakentaa tästä meille sen toimintamallin, joka meidät ensi syksynä pelastuskokeisiin veisi. Reisitargetti kuulostaa helpommalta kriteeriltä toteuttaa kuin pelkkä kontaktin pitäminen. Koiralla kun on mahdollisuus purkaa kiihtymystään painamalla päätään vielä kovemmin jalkaani vasten. 

Ylijäämä kuvasaastetta raunioilta

Mielenkiintoinen koulutuspäivä kaikkinensa ja olisin jäänyt katsomaan loputkin koirakot, jollei omani olisi hieman masuvaivainen. Hieman ehdin huolestua, josko motivointi menisi helposti houkuttelun puolelle sillä omistajan vastuuta koiran motivaatiosta korostettiin luennolla. Pelkoni oli kuitenkin onneksi lopulta turha. Koira nimenomaan koulutettiin olemaan aktiivinen omistajaasa kohtaan. Varsinkin pentujen kanssa tehdyt kuolleen lelun harjoitukset ja luopumiset olivat todella kiinnostavia ja pistin ne korvan taakse Käpy Kakkosen varalle.

Kotkassa raunioilla

Lälläritikkaat

Kesäloman ehdottomasti parhaita puolia on aika, aika ja aika! Ehtii ihan helposti vaikka Kotkaan asti treenailemaan! Rauniot ovat kyllä aivan huippu paikka treenata, sillä siellä saa niin erilaisia piiloja koiralle kuin mihin metsässä useinkaan pystytään. Teimme kaksi kierrosta, joista ensimmäisellä otin teemaksi lähekkäiset piilot. Gatsbyllä oli ennen tapana etsiä vaikka kaikki maalit ennen ilmaisua ja nykyään taas se lopettaa nenänkäytön maalin löydettyään. Sen on ollut viime aikoina vaikeuksia tajuta, että maalimiehet voivat olla toistensa vieressä, jos esimerkiksi toinen on ollut kivellä ja toinen sen vieresäs puskassa. Raunioilla homma tuntui vihdoin aukeavan vähän Käpyläiselle, joka teki toisen setin lähekkäisiä jo todella hienosti! Pitää muistaa treenata näitä ahkerammin! 

Toisella kierroksella vaikeuksia tuotti piilo, joka haisi putkiston kautta paikkaan, josta koira ei päässt sisälle. Jotta Gatsby pääsi luokse, sen piti luopua hajusta ja mennä useamman metrin päähän, mistä vihdoin pääsi putkeen. Taas kerran ihastelin koirani ketteryyttä ja alustavarmuutta! Ei pätkääkään häirinnyt liukkaat tai liikkuvat alustat, ritiläportaat tai korkeatpaikat eikä savukaan. Järkeä on kuitenkin jo sen verran, ettei omistajaa hirvittänyt, mistä olen myös kiitollinen! 

Näissä tikkaissa Käpy sen sijaan jäi hetkellisesti tähän kohtaan jumiin.

Käpyn pusukoppi on aina auki! (Lavastettu kuva, Gatsbyllä ei oikeasti ollut pantaa raunioilla, nou hätä.)

Treenien jälkeen kävimme turisteilemassa Kotkan keskustassa opiskeluaikaisen ystäväiseni kanssa ja Gatsby pääsi terassille mukaamme syömään. Se sai oikein oman karahvin vettä ja kehuja henkilökunnalta. Kerran se murisi yhdelle tuijottavalle koiralle, mutta muuten makoili todella rennosti jaloissani eikä häirinnyt ketään. Sain jälleen olla siihen oikein tyytyväinen!

Huono kuva, mutta paras ilme ♥

Pennun tuoksua suunnitteilla

Emä: FI AVA MONTANA Kaija                            Isä: RTK1 WIRNEEN IKILIIKKUJA Gatsby

Pieniä, kiihkeitä agikiitureita toiveissa tämmöisestä yhdistelmästä Kennel Kamalan ensimmäiseksi pentueeksi. Molemmat vanhemmat terveystutkittuja ja terveiksi todettuja. Molemmat vanhemmat ovat kiihkeitä työkoiria, joskin Gatsbystä löytyy vielä hieman enemmän luontaista potkua kuin Kaijasta. Kaija on sulhastaan hieman järkevämpi ja pehmeämpi. Gatsbyn toivotaankin tuovan yhdistelmään hieman lisää kovuutta ja itse toivon taas Kaijan tasapainottavan suurinta särmää pois. Ääntä vanhemmista lähtee kiihdyttävissä tilanteissa eli hiljaisia pentusia ei ole odotettavissa, muttei tosin mitään turhan luoskuttajiakaan. Molemmat ovat miellyttämisenhaluisia ja sosiaalisia otuksia, tosin Gatsby ei siedä suurinta osaa leikkaamattomista uroksista. Parhaimmillaan maailmaan tupsahtaa aktiivisia, helposti motivoitavia harrastusötököitä, joissa on potkua eri lajeihin ja rakkautta muillekin jaettavaksi! Lisätietoja saa meikäläiseltä sekä kasvattajalta Vilmalta. 

Loppuun vielä pakko kehua, että Gatsby oli maailman parhaassa hoitopaikassa, kun emäntä matkusteli maailmalla! Hoitotäti Milli myös kirjoitti osuvan ja hauskan tekstin Käpyläisestä.