Agility on kontaktilaji

Olemme treenailleet kontakteja säännöllisen epäsäännöllisesti eli aina kun olen viitsinyt. Tällä hetkellä käytössä on ylösmenokontaktilla nami, (joka pitää syödä!) ja alhaalla odottaa namialusta. Gatsby onkin melko kiltisti ollut nyt harppomatta kontaktien yli ja jää nätisti odottamaan lisää namusia namialustalle. Ohjatuissa treeneissä kouluttajamme ilmoitti, että tänään otamme kontaktiesteetkin osaksi rataa. Puomi erityisesti oli haastava jostakin syystä ja Gatsby sekoili sitä välillä edes takaisin. Se on oikein taitava kääntymään kapealla puomillakin... Välillä se roiski ylösmenokontaktin namin alas ja lähti sitä sitten esteeltä etsimään. Joskus se puolestaan päätti kääntyä kesken matkaa katsomaan, josko ylösmenolla olisi vielä jotain syötävää. Varsinkin, jos se jätti namusen syömättä, mistä seurasi se, ettei namialustalla ollut moisesta käytöksestä palkkaa. Kriteerien kiristäminen selvästi hieman hämmensi sitä (en esim palkannut sitä, jos se tuli kokonaan esteeltä alas). Kriteereistä pidetään nyt kuitenkin tiukasti kiinni, jotta päästään eteenkinpäin asiassa! Ppienellä hinkkauksella saimme A:ta tehtyä osana pientä radanpätkää ja puomilta edettiin myös parin esteen verran ennen lelupalkkaa.

Kävimme omatoimisesti hinkkaamassa uudella innolla kontakteja, koska sain varmuutta menoon kouluttajaltamme ja jälleen tuttu teema: uskallan vaatia oikeasti tuolta koiralta asioita! Niinpä kokeilimme A:ta tutulla kuviolla ja se meni todella hyvin! Sain häröillä ties mitä ja pieni poikkelini vain nökötti alastulokontaktilla! Otin A:ta lopulta parin hypyn kautta ja tässä vaiheessa Gatsbyn kierrokset nousivat niin, että se sähläsi ylösmeno namin kanssa pariin kertaan. Se myös loikkasi harjanteen yli, jonka seurauksena sillä oli liikaa vauhtia eikä sen ollut helppo pysähtyä loppuun. Pari kertaa se valuikin namiaslustan ohi, kun liike ei vain ottanut pysähtyäkseen. Ehkä se vielä joskus oppii vähän järkevämmäksi vauhtinsa kanssa? Minä puolestani keskityin erityisesti siihen, etten näyttänyt mitään käsilläni. Olen saanut ohjeeksi, ettei kontaktiesteille ohjata kädellä vaan vain rintamasuunnalla, mikä helpottaa myös esimerkiksi putken ja kontaktiesteen erottelua (mikä on ollutkin todella vaikeaa meille!)

Osaa se aina välillä tulla alas rauhassakin.

Puomi oli taas vaikeampi, sillä välillä liika vauhti aiheuttaa sen, ettei takajalat enää pysykään lopun kontaktilla. Pari palkatonta kertaa riitti ja Gatsby alkoi keskittymään siihen, mihin sen kuului jäädä. Pystyin ottamaan myös putken ja pari hyppyä puomin jälkeen, mikä tuntui kivalta. Uskon, että koirastakin on kivempi, kun saa tehdä muutakin puomitoistojen välissä! Kivaa oli kyllä molemmilla ja uskon meidän kontaktien olevan joku päivä jo ihan mukavalla mallilla!