Vaatimuksia!

Olen kuullut useamman ihmisen suusta kuinka minun vain pitäisi vaatia Gatsbyltä enemmän asioita. Tänään minua uhkailtiin ihan samalla asialla! Agivetäjämme Kaija meinaan taisi olla aika tyytyväinen menoomme tänään (kuulemma näytti siltä miltä pitikin eli yksinkertaiselta ja helpolta!) eli hän sanoi tästä eteenpäin alkavan vaatia meiltä enemmän. Kaija meinasi sekä minun että koirani kehittyneen ja minun kauhistellessani hänen uhkailujaan totesi vain viileän rauhallisesti "niiltä vaaditaan, jotka osaa". 

Agi-Käpyn on ikuistanut Minna Karjalainen

Yksi asia, jossa edistystä ei ole tapahtunut agin osalta on kepit. Kävimme viimeksi tällä viikolla niitä keskenämme kokeilemassa ja laiskuuttani jätin osa verkoista laittamatta (eivät ne joka väliin muutenkaan riitä). Gatsby tulikin kepeistä ulos milloin mistäkin välistä ja jouduin auttamaan sitä kädellä ja kun tämäkään ei tuottanut tulosta, niin tungin lisää verkkoja. Tänään treenikaverin kanssa katselimme Gatsbyn hyvää rytmiä ja eteen painamista kepeillä. Hän tokaisi, että olenko varma ettei koira menisi jo ilman verkkojakin. Seuraavalla kepittely kierroksella Gatsby näytti hänellekin kuinka tulla verkottomasta välistä ulos! On se jännä, että normaalisti niin nopeasti oppiva koira, jolla näyttää menokin vielä ihan oikeasti hyvältä, ei vaan tunnu keppejä tajuavan. No, liiasta treenaamisesta ei voi ainakaan puhua eli pitäisi vain ahkerammin niitä keppejäkin harjoitella!

Muuten teimme kontakteja ja A:lla Gatsby taas räkäisi kauhialla rytinällä lähestulkoon koko nousukontaktin yli. Alaspäinhän se tuli myös täysiä eli kylki edellä ja kieli pitkällä. Kovasti se koitti pysähtyä alastulokontaktille, mutta vauhtia oli yksinkertaisesti liikaa. Niinpä tästä eteenpäin laitamme namin myös ylösmenokontaktille sillä se hiljensi vauhdin järkeväksi! Saimme myös läksyksi alkaa oikeasti työstää keinua, sillä Gatsby joko jäi odottelemaan minua kääntyen samalla keinun päällä 180 astetta tai veti hulluna juosten koko härpäkkeeltä alas ennen aikojaan. Nyt siis läksynä on antaa koiran itse paukutella keinua maahan ja tästä se saa palkkansa.

Puikula loikkaa (Kuva Minna Karjalainen)

Muuten isoin ongelma (minulle) oli layeröinti, jossa minun piti puskea koiraa samalla seinää päin, jotta sille syntyi tilaa tehdä takaoikealleni jäävä hyppy (ja jättää välissämme oleva muuri huomiotta). En osannut katsoa oikeaan suuntaan enkä työntää koiraa tarpeeksi. Gatsby luki kuitekin räpellystäni sen veran hyvin, että jätti muurin omaan aroonsa ja onnistuikin hakemaan useamman kerran oikeaa paikkaa. Tämän jälkeen meno onneksi helpottui ja Gatsby haki radan esteet hienosti. Se pinkoi ja loikki kahden hypyn hienosti vain sillä, että usutin sitä niiden jälkeen odottavaan putkeen. Tästä tykkäsin, sillä minun ei tarvinnut juosta niin paljon kuin pelkäsin :D