Agiviikko

Kuten otsikosta oikein ovelat lukijat voivatkin päätellä, olemme viettäneet kuluneella viikolla aikaa agilityn parissa. Minulle siunaantui tiistaina vain yhden tunnin mittainen työpäivä, joten kävimme omatoimi treenaamassa treenikavereidemme Terhin ja Pyry-bortsun kanssa. Pojat kävivät ensin kimpassa lämppälenkillä ja molemmat käyttäytyivät oikein mallikkaasti! Treenasin Gatsbyn kanssa pääosin keinua ja rengasta, joista jälkimmäinen on nyt taidettu oikeasti oppia suorittamaan oikein! Keinu on edelleen työn alla, mutta rytmin muutoksella saan Gatsbyn hidastamaan ja tekemään sen maltillisesti. Tällä kasvattajaltamme saadulla kikalla pääsemme tällä hetkellä eteenpäin.

Ei liity aiheeseen mitenkään, mutta Käpy on tässä aikas söpö!
Ollaan myös temppuiltu viime aikoina ahkerasti ja olen saanut tuon pitämään suussaan melkein mitä vain!

Keskiviikkona alkoi uusi treenikausi uuden ryhmän kanssa. Toistaiseksi olen oikein tyytyväinen erityisesti uuteen ohjaajaamme. Lisäksi ryhmä on täynnä tuttuja, joka tekee treenaamisesta tietenkin vielä astetta kivempaa! Pääsimme Terhin kanssa samaan ryhmään, mikä on todella kiva omatoimisia kimppatreenejä silmällä pitäen. Hallilla oli huomattavasti enemmän menoa ja meininkiä kuin edellisen kauden aikaan. Niinpä alkuun Gatsby ilmoittelikin eriäviä mielipiteitään muiden koirien ilmestymisestä hänen halliinsa. Lopulta se kuitenkin rauhottui eikä saanut mitään kauheita raivokohtauksia eli plussalle jäätiin! Uskon sen ajan kanssa tottuvan myös uusiin treenikamuihinsa, jolloin niiden ohittaminen helpottuu.

Torstaina emme pelastelleetkaan vaan suuntasimme P-HAUn agilityepiksiin. Olin jo vähällä olla menemättä, koska minulla oli jotenkin vetelä, mutta samalla jähmeä olo. Ulkona kylmässä odottelu ei saanut oloani yhtään notkeammaksi ja etenin radoilla jopa minuksi normaalia hitaammin. Onneksi kankeus ei kuitenkaan tarttunut Gatsbyyn, joka vipelsi hitaasta emännästään huolimatta meille mölli maksien voiton! Ihanneaika puolittui ja saimme taas hienon ruusukkeen sekä ilmaisen startin tuleviin epiksiin. Epiksiä siis tulossa tulevaisuudessakin! Ostin myös kisaavien radan, jonka omaksi ilokseni muistin helposti. Tosin keskityin niin paljon siihen, että Gatsby tekee puomin kontaktin oikein, että unohdin ohjata sitä vapautuksen jälkeen, jolloin se painoi väärään päähän putkea. Harmittaa, kun korjasin sen, koska koira meni tasan sinne, minne sen ohjasinkin! Seuraavaksi ennakoin liikaa ja Gatsby tuli liiankin hyvin ohjaukseeni mukaan. Mutta kuten kuvaajani Sari videolla kannustaakin, niin en luovuttanut vaan jatkoimme tästä radan loppuun. Gatsby teki hienot kepit ja jätti kentän laidalla huutaneen lajitoverinsa omaan arvoonsa, joka teki minut todella ylpeäksi!

Muutenkin epikset olivat pelkkää ylpeyttä ja iloa, sillä Gatsby käyttäytyi siellä oikeasti lähestulkoon hyvin! Parille koiralle se meuhkasi autosta ja murisi kerran yhdelle huskylle, mutta lopetti ja osasi rauhoittua. Me myös kannustimme meidän edelle mennyttä seuramme koirakkoa melkoisen kovaäänisesti, köh köh... Mutta muuten me molemmat käyttäydyimme järkevästi! Gatsby kuunteli hienosti ja makoili käskyn alla nameja syöden. Tuo videossa kiljunut bc sai räyhätä selkämme takana muutaman metrin päässä ja me molemmat pysyimme suhteellisen rauhallisina. Minä päätin luottaa koiraan vaikka olisinkin halunnut lähteä heitä karkuun ja Gatsbyn häntä nousi, mutta se pysyi maassa! Lisäksi sain paljon tsemppiä ja kannustusta niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin, mikä tietenkin tuntuu hyvältä. Pari vierasta ihmistä huikkasi, että menimme hienon näköisesti ja että Gatsby on aussieksi aikas upea. Bortsuihmisiltä otan tämän vielä astetta isompana kehuna. 

Lauantaina oli vielä koko radan treenit ja ne hitto vieköön sujuivat aikas kivasti! Minä jopa osasin ohjata, Gatsby teki puomin alastulon nätisti ja minä sabotoin sen etenemistä vain ajoittain! Hyviin ideoihini kuului muun muassa seistä muurilla niin, että koirani olisi törmännyt minuun ellei se olisi ihanan pätevyyspakkauksena jarruttanut vauhtiaan (ja tiputtanut sen takia paria muurin palasta). Tämän lisäksi tajusin koirani suorittavan nätisti keinua ilman, että olin antanut sille "keinu" käskyä, joten toki se piti kiljaista paniikissa siinä vaiheessa, kun koira oli jo keinua tekemässä. Tästä sain vaivan palkaksi hämmentyneen koiran, joka hyppäsi keinulta kesken pois, hupsista... Kepeillä koitin, missä Gatsbyn raja menee eli kuinka kaukana minä voin siitä olla. Yllätykseksi huomasin, että mitä kauempana, sen parempi! Jos menin liian lähelle, niin se ei kestänyt koittamaani sivuttaissuunnassa tapahtunutta liikehdintääni, mutta jos jäin tarpeeksi taakse, niin ongelma korjaantui. Treenit menivät siis kivasti varsinkin, kun ottaa huomioon sen, että rata oli vaatimattomasti kolmosten tasoa.