Pelastusporukassamme alkoi uusi ryhmä ongelmallisille tapauksille. Ryhmään sai hakeutua, jos koirakolla oli jotain, mikä estää tällä hetkellä pelastuskokeisiin osallistumisen. Osa on ryhmässä työstämässä esimerkiksi ilmaisua, mutta meillähän ongelmana on se surullisenkuuluisa urosrähinä. Olen palannut Gatsbyn kanssa alkeisiin eli palkkaan sitä ahkerasti kontaktin tarjoamisesta. Olen vihdoin tajunnut luopua sen houkuttelusta missään asiassa ja minun kanssa puuhaaminen on aina palkkio. Olen palkannut sitä myös nyt perusasentopaikassa eli jalkani viereen, jotta sekin ehdollistuisi aina vain kivemmaksi paikaksi koirulin mielestä. Eilen sitten pääsimme tositoimiin Wictorin avustuksella. Palautin Gatsbyn häkkiin, jos se aloitti heti ulostullessaan rääkymisen. Hyvin tajusi poikkeli idean, sillä se tarjosi pari kertaa ihan itsekin häkkiin menoa rääkäistyään. Lopulta pääsimme muiden ilmoille ilman kauheaa huutokonserttia. Tottahan toki Gatsbystä ääntä ehti harjoituksen aikana lähteä, mutta aivan käsittämättömän vähän aikaisempiin kertoihin nähden! Pystyin naksuttelemaan sille muiden rauhassa katsomisesta ja sen häntä oli suurimman osan ajasta rentona eikä ylhäällä mahtipuuhkana. Se haki itse kontaktia ja haki myös perusasentoon omatoimisesti. Jos se rääkyi, niin en huomioinut ollenkaan, mutta keräsin hihnan lyhyemmälle, jottei voinut seilata aivan holtittomasti. Tällä kertaa pääsimme jopa lähentymään Wictoria ja Gatsbyn asenne oli todella maltillinen. Vielä viime kerralla Gatsby sai aina puolen minuutin välein ärsytyskohtauksen, mutta nyt se oli enimmäkseen ihan hiljaa. Huutaminen oli ilokseni myös enemmän sellaista kiihtynyttä "mäkin haluun" kuin "mene v*ttuun mun reviiriltä!"-huutoa. Kyllä, tämä tekee minut onnelliseksi! Jos homma jatkuu tätä rataa, niin mehän hitto vieköön voidaan oikeasti selättää tämä ongelma! Itselle on ollut vaikeinta se ajatus, ettei koirani saa mitään negatiivista seuraamusta huonosta käytöksestään. Myös ajatus siitä, että auktoriteettini pitäisi riittää huonon käytöksen kieltämiseen, on painanut ja johdatellut aivan väärille urille. Nyt haemme rauhallisuutta ja positiivisuutta urostenkin kohtaamiseen, mikä ainakin nykyisten tulosten valossa näyttäisi olevan se tie sinne onnistumiseen.
 |
| Kuvan napannut Jenny Söderlund |
Lopuksi herra Pätevyyspakkaus pääsi ID-jäljestämään yhden maalimiehen huonosti hajuja imevällä varikkoalueella. Parit rakennustenkulmatkin tuli kierrettyä, mutta niin se vain alun pienen palloilun jälkeen seurasi nokkaansa (ja nimenomaan sitä jälkeä!) todella taitavasti ihan perille asti! Ei tuntuneet kulmat missään!
Pistänpä tästä vinkkejä korvan taakse. Meillä tilanne ei ole paha mutta haluaisin päästä satunnaisista urosärähtelyistä eroon. Armas saattaa rähähtää provosoijille, varsinkin tuijottajille enkä ole oikein tiennyt, mikä on oikea tapa toimia.
VastaaPoistaMeilläkin alkoi juuri noin eli alkoi aluksi vastaamaan muiden provosointiin. Minä sitten kuvittelin, että kiltti ja normaalisti hyvin tottelevainen koirani lopettaa moisen hölmöilyn, kun vaan kiellän napakasti. Moni vielä neuvoi, että pitää vaan tehdä koiralle selväksi, ettei ärrääminen käy. Antamani palaute ei kuitenkaan toiminut vaan nostatti Gatsbyn kierroksia tilanteissa. Huonoilla korjausyrityksillä sain luotua satunnaisista provosoitumisista meille ihan oikean rähinäongelman. Koira lähti kirjaimellisesti lapasesta eikä kyennyt muuta kuin huutamaan pää punaisena.
PoistaLenkeillä tuo kulkee edelleen hyvin toisista ohi, mutta treeneissä ei meinaa tulla mitään. Nyt on kaksi vuotta haettu sitä toimivaa korjausmetodia ja aina pikku hiljaa päästy eteenpäin. Toki välillä taantumisiakin on tullut. Tällä nykyisellä kikalla saadaan toivottavasti rakennettua se oikea mielentilakin, joka on mielestäni tärkeää. Haluan Gatsbyn voivan olla rennosti tilanteissa vaikka paikalla olisikin muita uroksia. Se on se haave :)
Meilläkin on pientä provosointiin vastaamista, etenkin pari lähitienoon remmirähjää saa tunnelman kiristymään jo kauempaa. Pitääkin alkaa tosiaan panostamaan tähän ja ottaa nyt näistä vinkeistä opiksi! Meillä tilanne on meinaan aikalailla päinvastainen, eli lenkeillä rähjää herkemmin kuin treeneissä. Lenkeillä tuleekin helposti yllättävissä tilanteissa sorruttua klassiseen hihnan kiristämiseen ja torumiseen. Vapaana ei ole vielä koskaan vastannut ärinöihin ja tullut kaikkien kanssa juttuun, eli selvästi syy löytyy katsomalla peiliin..
PoistaMutta ihan loistavaa, että edistytte asian suhteen!
Meillä mennään lenkeillä yleensä nätisti kaikista ohi (toki häntä helposti nousee aika korkialle). Jossakin vaiheessa Gatsby yritti yleistää treenitantereen käytöstä lenkeillekin, mutta onneksi tuntuu nyt ennemminkin siirtämään lenkkien fiksua käytöstä treeneihin! Meillehän tuo urosrähinä ei olis kummoinenkaan ongelma, jos ei haluttais treenata mitään... Lenkeillä (ja joskus treeneissäkin) on ollut ihan ykkönen namien maahan heitteleminen, koska Gatsbyn ettiessä syötävää, se ei voi tuijottaa ketään. Niinpä sen kierrokset, kuten usein myös sen toisen koiran kierrokset, pysyvät alhaalla. Tänäänkin mentiin flexissä leijana riuhtovasta ja ääntelevästä pikkukoirasta (joka oli "hyvä poika" omistajansa mielestä) ohi juuri nameja kylväen. Gatsby lähtee niiden liikkeeseen hyvin mukaan ja heittelen niitä aina menosuuntaan eli päästään nopeammin ohi.
PoistaMä olen tällä hetkellä niin toiveikas ettei tosikaan! Joku ehkä hieman latisti tunnelmaa sanomalla, että ehkä tuo otus on vaan rauhoittunut nyt iän myötä, mutta ei kai sillä syyllä ole väliä. Kunhan nyt rauhottuu!