sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Omatoimista ja ohjattua

Paristi olemme taaseen pelastelleet ja Gatsbylle on tehty tahallaan haasteita treeneihin. Sille on ollut lähellä olevat maalimiehet vaikeita, sillä Gatsby ei osaa aina päättää, kumpaa ilmaisisi. Ekoissa treeneissä läheisyys ei tuottanut ongelmaa, koska Gatsby ei saanut hajua kuin yhdestä kerrallaan. Ohjaaja koitti sen sijaan väärinymmärryksen seurauksena saada koiransa etsimään tyhjää aluetta ja sieltä kuvitellun maalimiehen löytämään. Onneksi Käpyläinen on emäntää pätevämpi eikä taipunut paineen alla valeilmaisuun! Toisella erää lähekkäiset tuottivat jo oikeasti pään vaivaa. Gatsby vaihtoi ilmaisemaan tullessaan hajua eikä sitten meinannutkaan enää muistaa, ettei tätä ensimmäistä hajua oltukaan minulle missään vaiheessa ilmaistu. Vaikka pörräsimme alueella uudelleen, Gatsby ei hajuun meinannut reagoida. Onneksi lopulta se sai hehkulamppu hetkensä ja viimeinenkin pääsi mönkimään roskiksestaan ulos. 




Omalla ajalla kävimme Minnan ja Novan kanssa jälkihommissa. Veljekset tekivät aika kauheaa jälkeä viime kerralla, mutta nyt molemmille saatiin onneksi onnistumisia. Otin ID-jäljen tapaisen eli Minna jätti esineen maahan ja meni piiloon. Koska ahnehtiminen on kivaa, niin vaikeutin harjoitusta vain kahdella tavalla, köh köh. Olimme paikassa, jossa ei todennäköisesti ollut ollut vähään aikaan muita eli aikas hajuton metikkö. Niinpä Gatsby joutui kiljumaan odottamaan autossa, kun Minna katosi. Lisäksi halusin koittaa saada ilmaisunkin Gatsbystä irti eli emme ottaneet suorapalkkaa. Näissä treeneissä löytyi myös ratkaisu kaikkiin mahdollisiin tulevaisuuden motivaatio-ongelmiin. Gatsby rrrrrakastaa Minnaa ja lähti tämän jäljelle kuin ohjus. Edes tukevasti ylipainoinen ohjaaja ei meinannut riittää jarruksi aussien etsiessä yhtä lemppari-ihmisistään. Käpytin painoi menemään kuin höyryjuna ja minä jarrutin takakenossa, minkä pystyin. Yllättäen Minna löytyi ja omaksi ilokseni hänet myös ilmaistiin täydellisesti! Teimme vielä toisen lyhyen jäljen ja vaikka Gatsby näkikin selvästi mihin Minna meni, niin silti se käytti nenäänsä jälkeä seuratessaan. Jälleen Minna ilmaistiin ja olin kaikin puolin todella tyytyväinen pieneen koiruuteeni!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti