Oppia ominaishajusta

Kokeilimme jotain uutta, ihmeellistä ja sangen mielenkiintoista nimeltä ID-jälki! Kyseessä on nuuskutushomma, jossa koiran pitää seurata juuri tietyn ihmisen hajua. Kaikilla ihmisillä on jokaiselle ominainen hajunsa, jonka avulla koira voi erottaa meidät toisistamme. Teoriassa koiralle annetaan alkuhaju esimerkiksi etsittävän vaatekappaleesta ja koiran pitää seurata tämän jälkeen vain tämän kyseisen ihmisen ominaishajua vaikka muidenkin hajuja olisi tarjolla. Kouluttajana toimi Minna Pessi ja hän piti meille alkuun hyvän ja kattavan teroiapläjäyksen niin ID-jäljestä kuin hajujen liikkumisestakin, koiran luonnollisia nuuskutusominaisuuksia unohtamatta. Isoin ero moneen muuhun jälkihommaan verrattuna oli se, että koira saa jäljestää siellä, missä haju oikeasti on. Monesti koiraa opetetaan seuraamaan kohtaa, missä askeleet ovat vaikka ihmisen haju saattaisi ollakin tämän jäljen vieressä. ID-jälki tähtää nimenomaan ihmisen löytymiseen. Minna ymmärsi hyvin, miten haju liikkuu (tai miksi se ei liiku) ja mitkä asiat vetävät hajua itseensä. Koko viikonlopun saimme käytännön demonstraatioita hänen puheistaan, kun seurasimme koirien työskentelyä. Hajut olivat usein juuri siellä, missä Minna oli ennustanutkin niiden olevan.

Perjantaina kävimme viihdyttämässä Rocky-shelttiä ensin lenkillä ja sitten emäntä viihtyi oikein hyvin munkin ja teekupposen äärellä mukavia Rockyn perheen kanssa jutustellen. Hienosti pysyi Gatsbykin 40cm korkean aidan takana!

Kyseistä jälkeä voi alkaa harjoittelemaan monella eri tavalla, mutta Minnan kanssa yhdistimme alkuhajun heti "tositoimiin". Eli suuntasimme teorian jälkeen ulos, missä maalimies näytti koiralle hajustamansa esineen ja sen päällä vielä esitteli koiran palkkaa. Tämän jälkeen koira sai katsoa, kun maalimies lähti piiloon ja jäljelle lähdettiin saman tien. Nämä ensimmäiset harjoitukset eivät meidän kohdalla muistuttaneet juurikaan jäljestämistä vaikka koitin epätoivoisesti pistää Gatsbylle jälkivermeet päälle ja käytin vielä "jälki" käskyä homman alkuun. Näin kuitenkin minua tiiviisti silmiin napottavasta, lähtölupaa kysyvästä koirastani, että se oli menossa hakuilemaan. Sain sen kiinnostumaan kyllä jätetystä hajuartikkelista ja Gatsby tarjosi jopa maahanmenoa pariin otteeseen niin kuin esinettä jäljellä kuuluukin ilmaista. En käyttänyt meidän hakukäskyä ja alkuun meno oli hieman kysyvää. Nopeasti sain kuitenkin toimia liinassa jarruna ja Gatsby risteili edestakaisin hajun perässä. Tätä se tekee luonnostaan hakuillessa eli ilmavainua hyödyntäessään. Kyllä se välillä laittoi nokkaa toki maahankin, koska tuppaa olemaan pieni sekäkäyttäjä, mutta jäljestyksestä meidän metsäversiot olivat aika kaukana. Hyvin kuitenkin hajun jättäjä löytyi ja otin suorapalkan käyttöön, ettei Gatsby tulisi ilmaisemaan minulle. Toki taidan kohtapuoliin ottaa tuleviin harjoituksiin ilmaisutkin käyttöön.

Ensimmäinen harjoitus tältä päivältä. Maassa näkyy hajulähde ja juuri kuvan ulkopuolella seinän vieressä pestään autoa.
 (Kuva Tiina Mansikkamäki)

Minna lohdutti, että seuraavan päivän harjoituksissa Gatsbykin saataisiin paremmin jälkimoodiin, sillä siirryimme metsästä huoltsikka/ostoskeskushärpäkkeen ympärille. Ihmisiä oli siis parkkipaikalla ja kompleksin ympärillä muitakin kuin me. Olin todella tyytyväinen siihen, että Gatsby taisi ihan oikeasti ymmärtää etsiä juuri alkuhajun aiheuttajaa (joka oli myös sen palkat vienyt!), sillä se meni muista ihmisistä ohi. Gatsbyä ei haitannut autonpesijät vaan se kiersi heidät (niin läheltä että huikkasimme pienet anteeksipyynnöt häirinnästä) ja ostoksilta tulleen miehen. Edes liukuovet eivät hämmentäneet urheaa etsijääni ensimmäisellä kierroksella vaikka haju kulki seinää pitkin. Hieman näki herneiden päässä pyörivän, sillä Gatsby pysähtyi yhdessä vaiheessa hieman hyvin hajustettua kohtaa miettimään. Jatkoi kuitenkin itsekseen ja lihapullavaras löytyi!

Mietintätuokio kaupan ovella (Kuva Tiina Mansikkämäki)

Gatsby oli niin taitava nenänkäyttäjä, että seuraava harjoitus oli vielä vähän vaikeampi. Varkaamme kulki jälleen seinänviertä, mutta tällä kertaa avoimet liukuovet aiheuttivat pienen mietintähetken. Hienosti Gatsby kuitenkin jätti kaupan tavaroita järjestelevän myyjän rauhaan ja minäkin maltoin melkein olla auttamatta sitä (Minna ehti onneksi keiltää!) Niinpä pätevyyspakkaukseni päätteli, ettei haju mennytkään liikeeseen sisään ja jatkoi matkaa. Tänään näkyi hyvin se, että koira kulki selvästi lähes koko ajan hajulla ja antoi sen imeä itsensä mukaan. Koska Gatsbylle oli tehty pari haastavempaa harjoitusta, sai se vielä yhden juoksevan maalimiehen, jonka perään se myös sai juosta vaikkakin emäntä riippakivenä liinan jatkona mukana! Oli kyllä ihan huippu kiva viikonloppu niin minulle kuin selvästi koirallenikin! Lähinnä Wirneen porukalla oltiin liikkeessä ja mukavempaa porukkaahan saa hakea! Lisäksi houkuttelin pelastuskoirakaverini (ja valokuvaajani) Tiinan mukaan, jonka kanssa olemmekin päättäneet näitä harjoituksia nyt innolla jatkaa!