sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tokoko totista?

Tänään oli mitä mainioimmat ja kivoimmat tokotreenit! Aluksi teimme perus rivissä seisoen ja Niinan käskyttäessä maahanmenoja ja perusasentoja. Niina sanoi "käsky", jonka jälkeen toisen koiran ohjaaja sanoi omalleen "maahan". Tässä vaiheessa minun koirani piti pysyä perusasennossa ja niinhän Käpy pysyikin! Toisella "käsky"llä minäkin laitoin koirani maahan ja sain heti sättimisiä käsiavustani. Kiinni jäin! Sitten otimme vuorotellen taas perusasentoon tulot ja hienosti Käpyläinen kuunteli myös ilman käsimerkkejä! Gatsby vinotti yhdessä vaiheessa todella pahasti sivulla asentoja vaihtaessaan, mutta nyt tekee jo siistimmi. Saimme asentoa joka kerta suoraksi siirtämällä pienen (n. 10 cm korkean) esteen sen sivulle. Kivempi muistutus koiralle kuin kokonainen seinä! Otan ehdottomasti tämän vinkin käyttöön.

Innokas tokoeläin!

Teimme myös noutoa puisella kapulalla ja odotin järjetöntä mälväämistä. Kotona kun harjoittelemme ihan syystä muovisella! Alun jälkeen Gatsby alkoi käsittelemään puistakin kapulaa hieman nätimmin, kun sille pureskelusta huomautin. Seuraavaksi jätin koiran istumaan, pakitin pari askelta ja pyysin sitä kapula suussa sivulle. Tämä oli Gatsbystä vaikeaa! Huvittavaa sinänsä, sillä kokonaisena noutoliikkeenä (eli heitin kapulan, lähetin koiran noutamaan ja pyysin sivulle) liike onnistui ihan hyvin. Tosin tässä liikkeessä yritimme häivyttää kapulalle hyökkäämistä laittamassa agilitynhypyn siivekkeen kapulan eteen. Gatsby juoksi edelleen innoissaan siivekkeelle ja olisi mielellään kapulaan hyökännyt, mutta tyytyi lopulta kiertämään mokoman hökötyksen. Kapulalle lähestyminen oli näin paljon maltillisempi! Kokeilimme myös seuruuta kapula suussa, mikä meni ihan ok.

Australiannoutaja

Seuraavaksi teimme siivekkeen kiertoa, joka oli tietenkin Gatsbystä ihan sika siistiä! Sai kaahata täysiä ja repiä lelua! Otimme samalla liikkeestä stoppeja vaikka ne eivät ihan vielä tietenkään onnistuneet. Lähetin koiran siis kiertämään ja sen kääntyessä luokseni huusin "stop" ja heitin samalla lelun. Parin toiston jälkeen Gatsby alkoikin jo vähän pääsemään perille jutun juonesta, joten loppuun otimme vielä pari ilman pysäytystä ettei pieni koirulini alkaisi liikaa liikettä ennakoimaan. Kokeilimme myös merkin kanssa kiertämistä ja Gatsby hokasin senkin hyvin vaikka onkin siivekettä huomattavasti pienempi.

Gatsby keskittyi todella vähän toisten aksaamisiin ja osasi jopa odottaa nätisti! Niinakin tokaisi Gatsbyn kehittyneen joka kerralla aina vain häiriösietoisemmaksi, mikä on aivan mahtava juttu! Se oli hallille tullessa todella kiihtynyt ja rähisikin ensimmäisellä vastaantulijalle, mutta kun nämä kierrokset saatiin alas, niin se keskitti tarmonsa työntekoon. Pitkästä aikaa sen kanssa oli myös oikeasti rento ja kiva odotella muiden tehdessä, koska sain pidettyä sen keskittymisen itsessäni! Tai paremmin sanottuna, Gatsby itse tarjosi keskittymistään minua kohtaan. Hieno Käpyläinen! 

Kivaa oli! T. Käpyli
Tapasin myös toisen aussieihmisen, joka jäikin hetkeksi juttelemaan. Gatsbyä luultiin siis vaihteeksi nartuksi, mutta sen kauneuttakin ylistettiin vastapainona miehuuden loukkaamisesta ;) Namien avulla sain sen myös tervehtimään juttelijaa nätisti, mistä olen todella hyvilläni! Näin myös omaa vuoroamme odottaessamme kyseisen naisen aussien agilitykentällä ja olihan hänen juuri vuoden täyttänyt koiransa aika paljon urosmaisempi... Mutta miellytti kyllä omaa silmää, sillä vaikka se olikin massavempi, niin jalkoja löytyi kivasti eikä koira hukkunut turkkiinsa. 

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Agistelua

Agility uhkaa viedä meidät mennessään! Kävin ihan kaksitaan Gatsbyn kanssa hallilla hieman höpsöttelemässä. Teimme pientä radanpätkää kentällä jo olleesta radasta ja sain heti turhautumishaukut niskaani! Korjasin ohjaustani ja sain hiljaisen aksakaverini takaisin :) Päämääränä oli tehdä keinun kontaktia ja tätä isompien höyryjen jälkeen tehtiinkin. Gatsby haki kontaktia jo ihan hyvin, ei tosin yhtä hyvin kuin A:lla jota ollaan myös tehty enemmän. Sille on jostakin syystä vaikea hakea keinulla etutassuja oikeasti alas esteeltä. Se jääkin usein keinun päähän seisomaan ja olen nyt yrittänyt antaa sen itse tajuta, mistä palkka oikeastaan tuleekaan. Imuttamisella järki katoaa heti päästä ja tyhjää kättäkin se seuraa aika aivottomana. Jos laudan päässä könöttämisestä ei tuu namppaa, niin Gatsby lähtee mielellään kiipeämään ylöspäin, sillä se on koirulini mielestä oikein kivaa. Gatsby palkkaa siis itse itsensä, jos minä en sitä tajua tehdä :)

Ai siis miksei tämä muka riitä? 


Aa menikin siis mallikkaammin, tosin Gatsby tuijottaa liikaa minua ja jää helposti harjalle ihastelemaan maisemia. Se huomasi viime treeneissä A:n olevan mitä mainioin tähystyspaikka, kun olin ilkeä enkä antanut sen vipeltää muiden aksaamisten perään. Niinpä ohjattujen treenien ongelmaksi tuli putken ja A:n erottaminen toisistaan. Lopulta ohjaajamme seisoi A:n edessä ja Gatsby puski melkein hänenkin lävitseen uudelle lempparilleen...

Muuten treeneissä teimme takaakiertoa, johon olemme nyt yrittäneet saada maxikoiran linjaa. Tällä hetkellä Gatsby kiertää hypyn siivekkeen liian tiiviisti, jolloin se ei pysty hyppäämään korkeampaa rimaa muuta kuin vinottain. Se ei siis jätä itselleen yhtään ponnistusvaraa. Pienellä avulla (pituuden merkkitikull) saimme kuitenkin koiran kaartamaan itselleen paremman linjan. Näitäkin siis teimme omatoimisesti varsinkin, koska Gatsbyltä onnistuu esteen oikealtapuolelta kiertäminen todella paljon helpommin kuin vasemmalta. Ohjaajamme huomasi saman, mutta kehui kuitenkin, ettei korkeampi rima tuottanut Gatsbylle kuitenkaan vaikeuksia vaan se suoritti hypyt rimoja tiputtelematta.





Tarkoitus oli tehdä myös keppejä, mutta olin laiska enkä jaksanut tällä kertaa verkottaa niitä. Plus yhdelle koiralle yli 20 minuuttia aksaamista on mielestäni ihan riittävästi! Leikimmekin lopuksi ja hassuttelimme sekä yritin räpsiä samalla muutaman kuva. Säädön seurauksena minulla on paljon jalattomia koirikuvia... 

Onhan se jalattomanakin aika söpö.


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Uudestisyntynyt tokointo!

Olemme astuneet Gatsbyn kanssa taas hieman epäröiden tokon koulutuskentälle. Lajia on harrastettu nyt pari viikkoa ohjatusti, jolloin ensimmäisellä kerralla olimme ainoa koirakko! Saimme siis kunnon yksityisopastusta! Pääsimme myös näyttämään häiriöherkkyyttämme, sillä yhdellä kentällä aksasi Käpylle tuttu työkaverini koirineen ja hänen iloiset huudahduksensa meinasivat saada koirani pariin kertaan innostumaan liiaksi. Eikä tässä vielä kaikki! Samaan aikaan aitamme toisella puolella agiliidon pyörteissä hihkui Minna ja intohaukkui Nova. Olen yrittänyt usein näissä tilanteissa saada Gatsbyn virettä alas enkä ole siis lelulla uskaltanut sitä palkata. Kouluttajamme sen sijaan pyysi ottamaan lelun käyttöön ja häiriönsietomme kasvoi aivan järjettömästi! Käpy alkoikin tehdä lelun eteen ihan eri tavalla töitä ja hetkittäin jopa unohti tutut häiriköt. Olin aivan ihmeissäni ja sain vinkiksi jopa palkata sitä välillä nätistä odottelusta lelulla enkä niillä hikisillä nakeilla, kuten yleensä teen. Lelun avulla Gatsby pääsee vähän purkamaan kierroksiaan ja siirtää huomiotaan paljon tehokkaammin minuun!

Muuten opin, että olen turhaan liian lähellä koiraani. Tämä puolestaan vahvistaa esille tullutta ongelmaa kaukokäskyissä eli Gatsby on alkanut välillä peruuttamaan asennonvaihdoissa. Kun annan koiralleni tilaa, niin se ei yritä luoda sitä itse pakittamalla. Niin loogista, mutta silti ei olisi itselle tullut varmaan ikinä mieleen! Sain myös huomautusta käsimerkeistäni, joita en le häivittänyt, sillä rallyssa ne ovat enemmän kuin sallittuja. Miksi siis olisinkaan vaivautunut apuja vähentämään? Sain vinkiksi esim vaihtaa käden avun jalka-apuun koiran hakiessa perusasentoa. Saan siis toistaiseksi olla kädetön :) Kouluttajamme myös huomasi, että usein palkatessani seuruusta annan juuri ennen palkkaa seuruun levitä eli palkkaan käytännössä juuri siitä huonosta pätkästä. Hyvä minä! Kaiken kaikkiaan sain paljon mietittävää ja palautetta omasta tekemisestä, mikä oli todella hyödyllistä, sillä keskityn itse tekemisissäni helposti vain siihen koiran suoritukseen! Tokokin kun on kuitenkin tiimilaji, johon myös ohjaajaa tarvitaan :)

Käpy toivoo lisää leikittämistä! (Kuva Iris Söderholm)

Seuraavalla kerralla paikalla oli jo paremmin porukkaa sekä kaksi nuorta urosta. Sain pidettyä gatsbyn huomion hyvin itsessäni jolloin se ei päässyt kiihtymään kestään eikä rähinää tullut. Tästä olen todella mielissäni, sillä en haluaisi lätistää virettä vesisuihkurankaisuilla. Teimme taas erilaisia peruasentoharjoituksia sekä seuruuta. Kontaktia testattiin ihanan kouluttajan läheisyydellä sekä kouluttajan nameilla. Näistä Gatsby otti melkoisesti häiriötä ja se korjaa "sivu" muistutuksella helposti kontaktin lisäksi hieman pyllyn paikkaa. Sain kuitenkin neuvoksi olla käyttämättä "katso" käskyä tässä vaiheessa sillä nimenomaan sen "sivu" käskyn pitäisi merkitä myös tiivistä kontaktia. Gatsbyn seuruu oli ihan mukavaa muuten, mutta kävellessäni ristiaskelin viistoon oikealle se ei käyttänyt juurikaan peräpäätään vaan aurasi. Saimmekin vinkin pyörittää koiraa namin avulla vielä tiiviimmin vasemmalle.

Sunnuntaina loppui myös viiden kerran lyhytkurssimme Liikasen Kirsin luona. Olimme siellä ensisijaisesti oppimassa välineet kiihtymisen katkaisemiseksi ja nämä todellakin saimme! Olemme päässeet naapurin paholaisnöffistäkin (toim. huom. oikeasti aivan mielettömän kiltti iso nalle kaikkien paitsi Gatsbyn mielestä) ohi namien, vesipullon ja hyvin minimaalisen murinan säestyksellä useita kertoja pihassa ohi. Tämä on huimaa edistystä siihen julmettuun rääkymiseen, mitä Gatsby mielellään esittelisi. Parasta on, että luotan pystyväni hoitamaan tilanteet, joka on tehnyt minusta varmemman ja rauhallisemman. Oma habitus tietenkin edesauttaa myös Käpyseni parempaa käyttäytymistä.

Yleisesti Kirsin luona Gatsby on ollut hieman epäilevä seuraavaa suihkausta, Wictoria sekä Kirsiä väistellessään. Niinpä itse harjoitukset ovat sujuneet melko nihkeästi. Viimeinen sunnuntai oli kuitenkin aivan toista maata! Gatsby oli reipas vaikka kerran saikin Wictorista kauhian hepulin. Teimme ruutuharjoitusta ja se meni oikein kivalla asenteella sekä vauhdikkaasti! Gatsby pysyi paikallaan kiltisti sekä juoksi suoraan namikipolleen ruutuun. Koko tämän ajan se keskittyi minuun eikä pälyillyt ketään! Mahtavaa! Namikipoille irrottiin myös harjoitellessamme ohjatunnoudon suuntia, mikä meni oikein loistokkaasti sekin. Tämän lisäksi otimme noutokapulan pitoa ja valittelin alkuun kuinka se ei oikein suju vaan koira alkaa kallistaa päätään kuin kapulaa inhoten. Nyt Gatsby pitikin uutta kapulaa ihan rauhassa! Se hieman vinotti edessäistuessaan poispäin minusta, sillä olin (ylläriylläri) liina lähellä sitä koiraa! Sitten vielä kumartelin sitä kohti kapulan perässä eli ei ihmekkään että koira hieman väisti. Otimmekin siis uudestaan kapulan pitoa sivulla ja se sujuikin erittäin hienosti! 

Yhdessä kohti tuntematonta (Kuva Minna Karjalainen)

Kaikesta tästä tuli sellainen into uudestaan tokon treenausta kohtaan, etät olemme ihan oikeasti ottaneet treenipätkiä omallakin ajalla! Tuskin maltoin odottaa saada taas treenata kapulanpitoa, sillä sain Kirsin kehuista luottamusta siihen, että liike on hyvällä mallilla. Uskalsin jopa Kirsin hyväksynnän jälkeen vaikeuttaa eli pitkittää pitoa. Pariin otteeseen Gatsbyllä oli hieman kiire saada namia eli teki pientä mälväämistä, mutta "oho" huomautuksella lopetti. Kehuin rauhassa rauhallisesta pitämisestä ja sain jopa koskea kapulaan kavyesti ilman, että se oltaisiin heti sylkäisty ulos. Sain myös seisoa suorassa perusasennossa ja koira piteli kapulaa rauhassa. Uskalsin varmaan antaa gatsbyn pidellä kapulaa ainakin sen viisisekunttia eikä mitään pahaa tapahtunut!

Pakko loppuun vielä kehaista, että pelastustreeneissä otettiin viimeksi myös hallinta ja se meni aika kivasti. Gatsby hieman murisi yhdelle mastiffille, mutta sain sen vedellä kuriin. Tätä ennen se alun häsellyksen jälkeen haki todella hienosti kontaktia eikä edes häiriintynyt vieressä olevan ihana Liina-perrosen tutustumisyrityksistä. Iki-ihana Taru sai myös käydä Gatsbyä jopa silittämässä ja pienen koiran pepu vain pysyi maassa! Häntä heilui melkoisesti ja korvat olivat valmiiksi vauhtiasennossa, mutta niin vain kontakti pysyi ♥ Aivan käsittämätön saavutus meiltä! Jee!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Agihehkutusta

Normaaleissa agilitytreeneissä ohjaajamme on nyt kerran jos toisenkin toistanut ohjettaan: "älä ajattele, että sulle tulee kiire." Aluksi olin tästä todella ihmeissäni, sillä olen aina myöhässä ja yritän olla viisi estettä koiraa edellä, jotta olisin edes yhdellä esteellä oikeaan aikaan. Olen ollut pariin kertaan suorastaan järkyttynyt, kun kouluttajamme on laittanut minut heti ensimmäiseltä hypyltä jäämään koiran taakse. Nyt olen kuitenkin vihdoin ymmärtänyt että oma kiireentuntu aiheuttaa hätää ja hosumista, jolloin ohjaan huonosti. Kun otan rennommin, enkä yritä vaan pinkoa epätoivoisesti seuraavalle esteelle vaan keskityn ohjauksiin, niin menee maagisesti paljon paremmin! Koirani lukee ohjauksia todella hyvin ja voin ohjata sitä myös takaa. Pieniä hehkulamppuhetkiä on siis tämän ohjaajan päässä tapahtunut :) 

Lelusta ja sillä palkkaamisesta ei ole ollut enää puhetta. Luulisin tämän siis tarkoittavan sitä, ettei Käpy ole vaaraksi itselleen vaikka parhaan pörräyslelunsa palkaksi saakin. Viimeksi sain sen tosin haukkumaan itselleni (koska kaahotin menemään enkä katsonut sitä koiraa...) ja siihen Kaija heti tokaisikin, että sain hyvää palautetta jo ihan koiralta itseltäänkin! Kaija siis heti myös huomasi, ettei Gatsbyn haukku ole mitään into "jee, jee aksaa!"- haukkua vaan ihan aitoa kunnon turhautumista. Tajusin samalla, että olen minäkin siis kehittynyt, sillä tätä haukkua ei ollakaan vähään aikaan kuultu! Pieni paimeni taitaa siis edelleen jatkaa hiljaista agiuraansa, mistä olen todella mielissäni!

Agiliitoa! (Kuva Minna Karjalainen)  

Kävimme myös harjoituskoirakkonaagilitykouluttajiksi harjoitteleville ohjaajille. Ensimmäinen rata oli kivan selkeä, jolloin jopa minä pystyin sen muistamaan! En tainnut eksyä kertaakaan, jee :D Teimme rataa toki pätkissä ja esimerkiksi A:ta ihan erikseen. Pieni agipossuni karkasi esteelle omin lupinensa pari kertaa, koska kiipeäminen vaan on niin kovin huippua! Muuten vaikein kohta oli muutaman hypyn sarjna jälkeen tiukka käännös takaoikealle putkeen. Vedimmekin ensimmäisellä ohjauksellani tyylikkäästi metritolkulla putkesta ohi, toisella yritykselläni koirani teki todella laajan kaaren ja kolmannella, minulle annettiin kiintopiste, jolla minun piti itse jarruttaa. Tämä toimikin sitten aivan mahtavasti! Gatsby kaahasi putkesta, hyppäsi pituuden ja sen lähtiessä edessä olevalle hypylle, minä iskin jarrut pohjaan. Koirani teki todella kauniin käännöksen ilmassa hypyllä ja seurasi kääntynyttä rintamasuuntaani suoraan putkeen! Yleisöä oli treeneissä melkoisesti (odottavia koirakoita, kouluttajia ja kouluttautujia) ja pienestä kohahduksesta tiesinkin Käpyn tehneen upean suorituksen. Kyllä sen kasvattajan perään sitten kyseltiinkin ja koko virallinen nimi "Ikiliikkuja" aiheutti kyllä melkoisesti hilpeyttä katsojissa. Kuulemma melkoisen osuva nimi! Gatby sai osakseen ihailuja ja varmasti ansaittuja sellaisia!

Toisella radalla teimme keinua, jolla isoin ongelma oli kaikkien jalkojen laudalla pitäminen. Lopun kontaktille mentäessä Gatsby meinaan tiputti lähes aina oikeanpuoleisen takajalkansa jo maahan. Toisena ongelmana oli järjetön kaahaaminen, jota onneksi pystyin hillitsemään ohjauksella ja keinua myös otettiin vastaan. Kokeilimme laittaa namin odottamaan heti keinun alastulon kohdille ja Gatsby sai tehdä keinun ilman hidastajaa. Minä ohjasin hidastusta, mutta melkoisella vauhdilla silti tultiin... Keinusta jäi vähän jännät fiilikset, kun yksi puhui yhtä ja toinen toista. Ehkä työstämme sitä ihan Kaijan opeilla normitreeneissä joku kerta? Muuten radalla oli itselle haastavia ohjauksia ja hyvillä neuvoilla sain jälleen kiirettä itseltäni pois. Sain ohjattua lähes kävellen vaikka koira juoksikin ja lujaa! 

Melkoisen kivaa myös Käpyn mielestä (Kuva Minna Karjalainen) 

Kyllä taas ihmettelin pienen koirani menoa ja meininkiä. Se vain on niin mahtava pieni koiruli, josta on vaikka mihin! Ei paljon parempaa harrastuskoiraa kukaan voisi pyytää ♥ Se on saanut minut jopa pitämään agilitystä, lajista, jota meidän harrastuslistalle ei sitten tule! Piste! Tätä uhosin jo pentua hankkiessani kaikille kasvattajasta lähtien. Minkäs teet kun kotona asuu mitä mainioin pieni pomppija? Eihän sitä nyt voi agilityesteiltä poiskaan pitää!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Haasteellista!

Noora haastoi vastailemaan kysymyksiin ja tässäpä olisikin sitten vastauksia!


1. Mitkä ovat harrastuslajeistasi omat suosikkisi ja miksi?

Kyllä se vain on pelastuskoirailu! Päämäärä on mitä hienoin ja treenaaminenkin yleensä oikeasti palkitsevaa. Säästä huolimatta olen pyrkinyt lähtemään ja jopa vesisateessa on ollut suhteellisen kiva treenata. Vaikka oma suoritus kestää yleensä melko lyhyen aikaa ja treeneissä puolestaan menee koko ilta, niin metsässä maalimiehenä kökkiminen auttaa rentoutumaan sekä pääsemään irti arjesta. Plus oma koira on lajista innoissaan sekä melkoisen päheä pikku etsijä! Ei tätä jaksaisi kyllä ilman taito koirulia tehdä!

2. Entäpä haaveiletko pääseväsi kokeilemaan jotain uutta lajia? Jos kyllä, niin miksi juuri sitä?

Vepe on mielestäni oikein kiehtovaa puuhaa ja vähän mietin Gasbyä hankkiessani, josko siitä tulisi meille kesälaji. Laji sopii helteilläkin tehtäväksi, koirani tykkää uida ja uskoisin sen korvaavan pienen kokonsa aimo annoksella sisua! Toistaiseksi aika tosin ei ole lähelläkään riittämässä uuden lajin haalimiseen!

3. Koirasi parhaat puolet ja suurimmat heikkoudet?


Eddien vahvuuksia on sen pääkoppa. Sen kanssa on ollut aina helppo mennä mihin vain, missä seurassa vain. Se on perus luottavainen, sosiaalinen, rohkea ja innokas touhottaja. Eddien kanssa on yleensä ollut ilo puuhailla ja se ei tekemiseen ihan helposti väsy! Heikkoutena (tosin ei koiran mielestä) tai huonona puolena on se hitsikän nenä, joka menee maahan ja koira lähtee kuurona hajua seuraamaan. Eddie on myös itseriittoinen eli miellyttämisenhalu on ollut aina aika nollassa enkä osannut sitä sille myöskään rakentaa.

Gatsby on monessa asiassa kuin Eddie eli rohkea, iloinen touhupakkaus, mutta sen lisäksi se tekee hommia oikeasti minun kanssani! Se yrittää miellyttää ja toimia oikein sekä rakastaa työntekoa. Viimeksi raunioilla olen lähes mykistynyt koirani ketteryydestä, hommaan paneutumisesta sekä rohkeudesta. Omaan käteen Käpy on myös sopivan kova, joskin aina välillä se yllättää herkkyydellään. Heikkous on kiihtyminen tietyissä tilanteissa, jolloin en saa siihen kontaktia. Gatsby on omalla kiertoradallaan jossain käsittämättömän korkealla! Tämän käytöksen laukaisee onneksi vain tietyt uroskoirat ja sitä työstetään parhaillaan! Kiihtyminen on toki esim toisten agia seuratessa ongelma, mutta halittavissa oleva sellainen.

4. Sinun parhaat puolesi ja suurimmat heikkoutesi (liittyen siis koiramaailmaan eli vaikkapa koiramaiseen arkeen tai treenaamiseen)?

Parhaisiin puoliini kuuluu ehkä se, että minusta on helppo antaa koiralle kiitosta enkä pelkää näyttää idiootilta muiden ihmisten silmissä koirani kanssa puuhatessani. Lisäksi olen mielestäni hyvä ottamaan kritiikkiä vastaan ja koitan parantaa itseäni ohjaajana. Olen myös tajunnut, että minun pitää olla eri tyyppinen ohjaaja kullekin koiralleni!
Omiin heikkouksiin kuuluu epävarmuus: en osaa edetä, koska pelkään vaikeampien juttujen menevän väärin. Joskus on tullut myös jälkikäteen potkittua itseäni, kun en pitänyt päätäni joissakin asioissa vaan kuuntelin itseäni kokeneempien ihmisten neuvoja. Neuvot olivat varmasti hyviä, mutta eivät sopineet juuri minun koiralleni ja minähän sen koirani parhaiten tunnen. Luottamusta siis omaan osaamiseen tarvittaisiin välillä aimosti lisää! Minusta on helppo myöntää tekemäni virheet, mutta taas vaikea ottaa kehuja vastaan eli hyväksyä se, että olisin onnistunut itse jossakin. Koira on ansainnut aina kehunsa, itsestäni en ole yhtään niin varma. 

5. Jos saisit aloittaa nykyisen koirasi kanssa ihan alusta, niin onko jokin mekrittävä asia, jonka tekisit toisin (esim. jättäisitkö jonkin asian opettamatta, opettaisitko heti alkuun jonkin asian tai opettaisitko kenties jotain toisella tavoin?)

Eddien kanssa olisin tehnyt itsestäni sille tärkeämmän. Olisin myös oikeasti opettanut sen leikkimään kanssani sekä työstänyt näin itsestäni hajuja kiinnostavamman (toivottavasti). Olisin myös sanonut jo 15 vuotiaana rohkeammin vastaan, kun muut koiraihmiset koulutuksissa minua huonosti kohtelivat. Esimerkiksi noutajajutut jäivät treenikavereiden jatkuvan alentuvuuden takia lopulta pois. Ei vain ollut kivaa (paitsi koiralla!)

Gatsbyn kanssa en olisi alkanut komentamaan sitä sen rähistessä toisille uroksille. Tämä ei auttanut vaan nostivat sen keirroksia entisestään. Olisi pitänyt myös olla vain tiukempi naapureilleni hyppimisestä. Heitä se ei haitannut varoituksistani huolimatta (nykyään yllättäen haittaakin, kun toinen on aika iso ja pomppuisa), mutta olisi pitänyt sanoa tiukemmin, että minua se haittaa! 

6. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun (tai näihin rotuihin)? (Tämä kysymys esitettiin minullekin ja törkeästi kopsasin sen :) )

Tolleriin päädyin selatessani tunti toisensa jälkeen koirakirjoja. Koska koira hankittiin perheeseemme (tosin minulle) niin sen pitit täyttää myös vanhempieni kriteerit. Äitini vaati, että koiran on oltava tarpeeksi nätti eikä kultaistanoutajaa isompi ja isäni taas vaati, ettei se saanut olla liian pieni (esim lunnikoira oli isäni mielestä liian pikkuinen). Melko ahtain säkäkorkeuskriteerein siis lähdin etsintääni suorittamaan. Ihastuin kirjojen perusteella bordercollieen, mutta tajusin sen olevan liian vaativa rotu. Lopulta koirakirjastani oli muistaakseni merkittynä finaaliehdokkaina walesinspringerspanieli sekä tolleri. Halusin koiran, josta ei saisi millään määrällä mokailua aggressiivista uhkaa yhteiskunnalle. Tolleriin ihastuin ennen kaikkea luonnekuvauksen perusteella "oppivainen ja iloinen". Minua kiinnosti ennen kaikkea oman koiran kouluttaminen. Koska äiti hyväsyi ulkonäön ja isä koon, niin etsin netistä tulevia pentueita. Lopulta Eddie oli varattu jo ennen sen syntymää ja onni potkaisi mahtavalla yksilöllä!

Hoffi hankittiin koosta huolimatta! Olin rotua katsellut jo Eddietä hankittaessa ja kun kakkoskoiran kriteeriksi tuli isältä "vahtikoira", niin sain kaupattua kauniin rodun melko helposti vanhemmilleni. Isääni hieman selvästi huoletti Eddien kiltteys minun painattaessani sen kanssa ympäri kyliä välillä keskellä yötäkin. Hoffia halusin sen leikkisyyden, koulutettavuuden sekä ennen kaikkea miellyttämisenhalun takia. 

Lähdin kolmannen koiran hankintaan tietäen, että haluan oikeasti harrastaa koiran kanssa. Pelastuskoiratoimintaan sopiminen olikin koiran yksi tärkeistä kriteereistä. Lisäksi halusin terveen koiran sekä kivan kokoisen. Olin aina katsellut ausseja haaveillen, mutta pelännyt, etten pärjäisi sen tarvitseman aktiviteettimäärän kanssa. Sitten kun yksi rotu harkitsemieni listalta kariutui pois juurikin siistä syystä, ettei siitä pakosti saisi moottorin puolesta pelastuskoiraa, niin tajusin, että hain oikeasti aktiivista rotua. Tollerinikin kanssa pärjäsin hyvin ja Eddie oli aikamoinen menijä nuorena! Niinpä päätin uskaltaa eikä ole kaduttanut!

7. Mikä tekee koirasi iloiseksi?

Eddien tekee iloiseksi ruoka ja uiminen. Ne vain ovat sen elämässä parhautta! 

Gatsbyn tekee iloiseksi lähes mikä vain! Se vain on iloinen pieni koiruli :) Erityisesti se tykkää treenata, juosta vapaana sekä leikkiä minun tai kivojen kavereiden kanssa. Jostakin syystä sain erittäin innokkaita kiitospusuja sen jälkeen, kun annoin sen nuolla smetana purkin. Pikku koira ihan huumaantui tästä herkusta!

8. Onko koirassasi jokin piirre/ominaisuus/tapa, jonka haluaisit muuttaa?

Eddiestä olisin nuorempana muuttanut sen karkailun. Nykyään muuttaisin sen aikakoneella nuoremmaksi.

Gatsbystä muuttaisin urosrähinän. Eiköhän sen vielä muutukin :)

9. Mitä ominaisuuksia koirissa eniten arvostat ja esimerkiksi mitkä ominaisuudet toivoisit seuraavasta koirastasi löytyvän?

Arvostan sosiaalisuutta, rohkeutta, aktiivisuutta sekä miellyttämisenhalua. Myös vapaanapidettävyys on mukava asia ja syy, miksi en ikinä tule hankkimaan esim ajokoiraa.

10. Onnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, joka mielestäsi on erityisen hyvä otos koirastasi (tai sinusta yhdessä koirasi kanssa). Kuvassa koiran ei tarvitse välttämättä olla kauneimmillaan, vaan kuvasa tulisi olla Sitä Jotain!

Tämä kuva vain miellyttää omaa silmää ihan hitokseen! 

Tämä on pitkään ollut lempikuvani Eddiestä.
Nuo simmut, tuo nenu ja hennot lumihiutaleet ♥

Jotenkin kiva kuva kolmikostani! Kaikki ovat ihan omannäköisiään ja oloisiaan tässä kuvassa.


11. Epäonnistunut valokuva koirastasi? Lisää valokuva, jossa koirasi on jostain syystä ns. epäedustava eli esimerkiksi hassu ilme tai outo tilanne.

Epäonnistuneita kuviahan on kamera täynnä :D Yleensä kuvissa viilettää liian kovaa pieni koira tai ehdin napata kuvan jonkun hännästä! Mutta tässä muutama kuva, jossa asiat ei ole mennyt ihan suunnitellusti:

Erittäin hieno rakennekuvayritys :D Toivottavasti Käpy seisoo yhtä hienosti näyttelyissäkin!


Herra banaanikorva vastaanottaa viestejä toiselta planeetalta.

"Mitäää säää teet?" Fero ehkä vähän kaatoi mut tässä :)

Taiteen sääntöjen mukaan loppuun pitää keksiä 11 kysymystä lisää ja haastaa muita vastailemaan.

1. Mikä tekee koirastasi (jokaisesta koirastasi) juuri sen yksilön, joka se on? Mitä piirteitä siinä on, jotka ovat juuri sille ominaisia?
2. Jos vertaat koiraasi sen rotuun, niin missä kohti se on rotumääritelmän mukainen ja miten se taas poikkeaa siitä? Erityiskiinnostus luonteen kohdalta.
3. Miten koirasi on saanut nimensä? Onko sinulla jotain tapaa miten koirasi nimeät? Pitääkö pentu nähdä vai onko nimi jo valmiina?
4. Saako koirasi nukkua sängyssä. Miksi tai miksi ei?
5. Mikä on koirasi lempipaikka?
6. Mikä on parasta koiran omistamisessa tai mitä teet mieluiten juuri oman koirulisi kanssa?
7. Mikä taas on ärsyttävintä koiran omistamisessa tai juuri siinä omassa koirassasi?
8. Onko koirallasi huonoja tapoja?
9. Mistä tiedät, että suhteesi on koiraasi kunnossa? Mitkä pikku asiat ovat tärkeitä?
10. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
11. Mikä on hulluin/hassuin asia mitä olet tehnyt koiraharrastuksen nimissä?

Haastan Minnan, jos blogiin saataisiin näin vähän eloa ;) Muuten moni seuraamani blogi on jo tainnut haasteen itselleen saada eli jätän jokaisen harkinnan varaan, jos kysymyksiini haluaa vastailla. Heitäthän linkkiä kommentteihin, jos vastaamisesta innostuit!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Viimeinenkin hattivatti on hylännyt laakson

Gatsbyn siskon omistaja Jenny haastoi blogissaan listaamaan hienoimmat treeni-ilmeet. Minusta ei onneksi kauheasti kuvia treeneistä ole (kuvaajat tajuavat suureksi kiitoksekseni yleensä keskittyä siihen koiraan) mutta ne vähät mitä on, eivät ehkä säteile ainakaan älykkyyttään. Tässäpä siis muutama laadukas kuva minusta, Käpystä ja minun viksuista ilmeistäni (joista suurin osa on maanisia riemuidiootti kuvia!)

Näytän siltä, että olen kuolettavan allerginen pentulaiselle (Kuva Tuuli Oksalahti)
Meidän "se pussaa mut hengiltä" meininki on jatkunut vaikka koiralle ikää onkin tullut lisää (Kuva Iris Söderholm)

Ilmettä ei näy, mutta tämä kuvastaa oikein hyvin sitä, miten fiksua koiraharrastus voikaan olla! (Kuva Iris Söderholm)

Ai apua ja ai kauhistus! Toisin sanoen paimennus! (Kuva Jenny Söderlund)

HAA! KYLTTI! Voi mikä ihana YLLÄTYS! (Kuva Minna Hakala)

Nyt keskitytään! (Kuva Minna Hakala)

Käpykään ei enää tiedä mitä sanoisi ilmeideni edessä (Kuva Jenna Oinonen)

Tämän kuvan perusteella minä seisoskelen agittaessamme vain kädet lanteillani (Kuva Minna Karjalainen)

Raunioilla on fiksuinta edetä silmät visusti kiinni ja autuaan tietämätön hölmö virnistys naamalla (Kuva Iris Söderholm)

Hei mä osaan käyttää rappusia! Go minä! (Kuva Iris Söderholm)

Katana the Mittarimato Wannabe (Kuva Iris Söderholm)

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pieni himopelastaja

Pääsiäisenä ehdittiin pelastaa oikein urakalla! Torstaina olin hieman nihkeä lähtemään treeneihin, sillä mähmää satoi taivaalta ja treenit olivat 45 minuutin matkan päässä. Sain kuitenkin kimppakyytiläisen, joka nostatti mieltäni hurjasti :) Matkat sujuivat leikiten hyvässä seurassa, kiitos siis Sanna ja maailman rauhallisin automatkaaja Minni-labukka! Itse treenitkin sujuivat kaiken kukkuraksi hyvin! Alkuun otettiin pieni hallintatreeni ja Gatsby jätti mahtavasti omaan arvoonsa ison haukahtelevan mustan uroslabukan sekä kiihkeästi urahtelevan dalmisuroksen. Kontakti rakoili välillä, mutta Gatsbyllä jäi tuijotus hyvin vähiin ja se pysyi rauhallisena. Olin siihen niin vietävän tyytyväinen! 

Koska edellisellä kerralla nimenomaan ilmaisu tökki (Iris jätettiin puskaan), niin halusin kivan selkeän ilmaisutreenin. Piiloon pujahti siis neljä maalimiestä, mutta koska Gatsby teki aivan mielettömän varmaa työtä kolmella ensimmäisellä, sain hyvän neuvon olla ahnehtimatta enää neljättä. Tuli myös testattua pitkästä aikaa miten Gatsby suhtautuu sillä täysin vieraaseen maalimieheen (hän tuli myöhässä joten ei ollut edes alun hallintatreeneissä paikalla). Suhtautumisessa ei ollut juurikaan muihin eroa eli änkeys syliin sekä iso pusu. Voi pientä rakkauden jakelijaani...

(Kuva Minna Karjalainen)
Lauantaina olimme taas koululla ja piilot eivät olleet ihan helpoimmasta päästä. Tämä tosin ei haitannut taito Käpyläistäni, joka seurasi nokkaansa oikein hienosti! Myös Eddie pääsi touhottamaan mukaan ja tollukka oli ihan tohkeissaan :)

Sunnuntaina menimme myös yllätys yllätys pelasturtreeneihin! Eddie pääsi myös taas mukaan ja sehän meni ja JUOKSI! Minun pieni papparaiseni vipelsi kuin nuorikin koiruli! Se on ruvennut nyt myös oikeasti jättämään minut sekä perässäkävelijät rauhaan ja tajuaa parempien herkkujen tulevan maalimiehiltä.

Gatsbykin teki mahtavaa työtä ja ilmaisi taas pitkääkin matkaa todella varmasti! Sillä oli lisäksi ihan oikean umpipiilo (ikkunaton leikkimökki) ja olin hieman skeptinen, miten se suhtautuisi siihen, ettei pääsisi edes näkemään maalimiestä. Koirulini kuitenkin yllätti minut ja nuuskutti maalimiehen sijainnin tarkasti. Gatsby bongasi leikkimökin ovenkin ja jäi sen eteen vähäksi aikaa tuijottamaan, jos joku vaikka oven avaisi. Kun kukaan ei hätiin tullut, niin se lähti ilmaisemaan minulle ja teki taas täydellistä työtä! Voihan hehkutusten hehkutus! ♥

Etsinnän lomassa ehti vähän posettamaankin (Kuva Iris Söderholm)

Jottei maanantai vain olisi ollut poikkeus, niin oli vuorossa taas pelastusta :D Ajelimme Minnan ja Novan mukavassa seurassa Espoon raunioiradalle. Olen hieman haaveillut, josko Gatsbyn veisin raunioiden soveltuvuuskokeeseen. Niinpä on ihan reilua koiralle viedä se edes kerran ihan kunnolla rauioille treenaamaan! Olin miettinyt, tulisiko Käpyläiselle jossakin vaiheessa jokin mietintää herättävä este vastaan. Täysin turhaan moista edes mietin! Se viiletti käsittämättömän ketterästi menemään ja juoksi esim. varmaan n. 45 asteen kulmassa olevaa betonilevyä pitkin suoraa viivaa ihan kuin se olisi maalla juossut! Se kävi myös omatoimisesti vähän katoilla maisemia ihailemassa ja sillä taisi olla kaiken kaikkiaan ihan törkeän kivaa! Ilmaisu toimi normaalisti ja nokka tuhisti menemään. Gatsbyä ei haitannut mutakaan, joka värjäsi niin koiran tassut kuin omatkin jalkani polviin asti likaisiksi.

Minunkin oli helppo hymyillä mahtiotukseni työtä seuratessani kunnes törmäsimme yhdellä näytöllä kyykäärmeeseen, jota Käpy onneksi tajusi olla rakastamatta! Kuulin sihinää jaloistani hakiessani palkkarasiaa maalimieheltä ja siinähän olikin ihastuttavan äkäinen harmaa pötkylä. Gatsby oli käärmeen ohi juossut näytölle usemman kerran ja ehti minunkin käärmettä ihmetellessäni tulla sitä myös katsomaan. Gatsby otti kuitenkin ihan itse takapakkia, mistä olen oikein kiitollinen! Koira oli helppo laittaa parkkiin siksi aikaa, kun taitavat käärmeenkäsittelijät kuljettivat vieraamme ulos alueeltamme.

Kyy ei arvostanut häiriköintiämme (Kuva Iris Söderholm)
Loppuun koirat pääsivät vielä kokeilemaan ketteryyttään erinäisille esteille, jotka menivät taas hirmuisella innolla! Gatsby juoksi metalliputkista (tai kiipesi niidenkin päälle...), kiipeili keinulla sekä korkialla. Ainoa haastava este oli vaakatasossa makaavat tikaspuut, sillä niillä ei ihan täysiä voinut vilistääkään! Tokalla yrittämisellä tosin tämä oli myös vauhtihirmuni tajuntaan iskostunut ja se meni jo oikein nätisti.

Nämähän hitto sentään vaativat keskittymistä! (Kuva Minna Karjalainen)

Ps. Vaikka onkin aiheen vierestä, niin taas on ensi kuun alussa luvassa rally-kisat! Jee! Onneksi oma seura järjestää kisoja nyt oikein ahkeraan!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Oikea vire hakusessa?

Tällä viikolla pyörähti käyntiin uudet ryhmät. Agilitystä jäi varsin kiva maku suuhun! Meitä on vain neljä koirakkoa ja yksi oli 11 viikkoinen pentupalleroinen, joka ei ihan koko omaa aikaansa agilityyn jaksanut keskittyä :) Niinpä me saimme enemmän kuin hyvin aikaa omalle häseltämisellemme. Gatsby sai kiitosta ohjauslukutaidoistaan ja estehakuisuudestaan. Teimme myös takaakiertoja, joissa alamme nyt työstää sitä, ettei koira yritä tehdä ihan liian tiukkaa siivekkeen kiertoa, jolloin sen on hankala hypätä ja rimat tippuvat. Kouluttajamme palkkasi Gatsbyä ja ekaa kertaa ikinä, Gatsby vipelsi ohjauksistani välittämättä suoraan palkkaansa pitelevälle ihmiselle. Tämä tapahtui kolmesti, kunnes istutin sen lähteen ja kävin merkkaamassa hypyn, jonka sen tuli ottaa eikä juosta sen ohi. Olin sille hieman napakampi ja tämä toimi! Ei ole vain minun pikku agikoirulini ikinä ennen ollut näin kuriton! Ohhoh! Teimme myös pari pidempää hyppy-putki pätkää sekä A:n kontakteja. Pyysin kouluttajan toiseen päähän palkkaamaan, mutta tässä koirani oli puolestaan niin kuuliainen, että jäi ihan itse alastulokontaktille minua odottamaan! Jee, hyvä Käpyli! ♥

Leikittää vai eikö leikittää? (Kuva Minna Karjalainen)
Myös uusi kouluttajamme kysyi minulta lelupalkasta. Meinasi, ettei ole varma nouseeko Gatsbyn vire liikaa, jolloin sen menosta tulee aivan päätöntä ja näin sille itselleen vaarallista. Kaija ei ole ensimmäinen kouluttajamme, joka käskee lelupalkkaa harkitsemaan. Pitäisiköhän siis sitä alkaa oikeasti pohtimaan? Etsin netin syövereistä vieretilasta puhuvia artikkeleita enkä kyllä tullut hullua hurskaammaksi... Opin, että vireen ja hallinnan tulee kohdata sekä koira voi olla ali- tai ylivireinen, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä on se oikea viretila? Tai että mistä sen varmasti tunnistaa hyväksi?

Mielestäni Gatsby on innokas agikoira, ei ehkä aina kaikkein itsesuojeluvaistoisin, mutta hyvin kuulolla kuitenkin. Se leikkii lelulla innokkaasti, mutta osaa myös jättää sen rauhaan. Voin myös laittaa koirani "parkkiin" keskelle agirataa ja se odottelee tarkkaavaisena, mutta rauhallisena (ei esim piippaa tai nyi). Jos tämä ei ole oikeaa virettä, niin mikä sitten? Olen oikeasti rehellisesti hämmentynyt asiasta. Toisaalta koirani on vipeltänyt mielestäni hurjan päättömän näköisesti puomia kohti kouluttajaamme, jolla oli vain namuja palkkana. Koiralla on kivaa, sillä se palkkautuu paljon jo itse tekemisestä. Gatsbyn vauhtia ei ole ihan helppo saada alemmas tappamatta sen virettä sillä leikittämättömyys johtaa koiran vähänkään väsyessä siihen, että saan saattaa sen joka esteelle tassusta pitäen.

ETSINTÄKUULUTUS! 
Eli jos joku tietää hyviä kirjoituksia vireestä ja sen oikean viretilan tunnistamisesta koirassa, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Tai toki saa kommentoida myös niitä omia viisauksia!

Olen hankkinut avaimen hallille ja kävimmekin siellä riehumassa Minnan ja Novan kanssa. Harjoittelimme valssia, joka onnistui mielestäni ihan kivasti! Itsellä edelleen todella kömpelö olo, mutta koira valitsi ohjaukseni kuuntelun putkihäiriöstä huolimatta! Minna tosin oli välillä viedä voiton, sillä hän ei ole pitkään aikaan saanut yhtä ainutta Käpy-pusua ja tämä vaje olisi pitänyt koirani mielestä joka välissä korjata... Teimme myös pitkästä aikaa rengasta ja minä jo kehuin sen onnistuvan meiltä hyvin. Kuva tosin kehtasikin kertoa jotain muuta!

Näinhän se rengas kuuluukin suorittaa! (Kuva Minna Karjalainen)

Okei, oli niitä onnistuneitakin renkuloita :) (Kuva Minna Karjalainen)


Kivaa oli, Gatsby sai painattaa sydämensä kyllyydestä ja saimme vahvistettua keppejäkin. Kyllä meistä vielä ihan jonkin lainen agikoirakko tulee!