Uudestisyntynyt tokointo!

Olemme astuneet Gatsbyn kanssa taas hieman epäröiden tokon koulutuskentälle. Lajia on harrastettu nyt pari viikkoa ohjatusti, jolloin ensimmäisellä kerralla olimme ainoa koirakko! Saimme siis kunnon yksityisopastusta! Pääsimme myös näyttämään häiriöherkkyyttämme, sillä yhdellä kentällä aksasi Käpylle tuttu työkaverini koirineen ja hänen iloiset huudahduksensa meinasivat saada koirani pariin kertaan innostumaan liiaksi. Eikä tässä vielä kaikki! Samaan aikaan aitamme toisella puolella agiliidon pyörteissä hihkui Minna ja intohaukkui Nova. Olen yrittänyt usein näissä tilanteissa saada Gatsbyn virettä alas enkä ole siis lelulla uskaltanut sitä palkata. Kouluttajamme sen sijaan pyysi ottamaan lelun käyttöön ja häiriönsietomme kasvoi aivan järjettömästi! Käpy alkoikin tehdä lelun eteen ihan eri tavalla töitä ja hetkittäin jopa unohti tutut häiriköt. Olin aivan ihmeissäni ja sain vinkiksi jopa palkata sitä välillä nätistä odottelusta lelulla enkä niillä hikisillä nakeilla, kuten yleensä teen. Lelun avulla Gatsby pääsee vähän purkamaan kierroksiaan ja siirtää huomiotaan paljon tehokkaammin minuun!

Muuten opin, että olen turhaan liian lähellä koiraani. Tämä puolestaan vahvistaa esille tullutta ongelmaa kaukokäskyissä eli Gatsby on alkanut välillä peruuttamaan asennonvaihdoissa. Kun annan koiralleni tilaa, niin se ei yritä luoda sitä itse pakittamalla. Niin loogista, mutta silti ei olisi itselle tullut varmaan ikinä mieleen! Sain myös huomautusta käsimerkeistäni, joita en le häivittänyt, sillä rallyssa ne ovat enemmän kuin sallittuja. Miksi siis olisinkaan vaivautunut apuja vähentämään? Sain vinkiksi esim vaihtaa käden avun jalka-apuun koiran hakiessa perusasentoa. Saan siis toistaiseksi olla kädetön :) Kouluttajamme myös huomasi, että usein palkatessani seuruusta annan juuri ennen palkkaa seuruun levitä eli palkkaan käytännössä juuri siitä huonosta pätkästä. Hyvä minä! Kaiken kaikkiaan sain paljon mietittävää ja palautetta omasta tekemisestä, mikä oli todella hyödyllistä, sillä keskityn itse tekemisissäni helposti vain siihen koiran suoritukseen! Tokokin kun on kuitenkin tiimilaji, johon myös ohjaajaa tarvitaan :)

Käpy toivoo lisää leikittämistä! (Kuva Iris Söderholm)

Seuraavalla kerralla paikalla oli jo paremmin porukkaa sekä kaksi nuorta urosta. Sain pidettyä gatsbyn huomion hyvin itsessäni jolloin se ei päässyt kiihtymään kestään eikä rähinää tullut. Tästä olen todella mielissäni, sillä en haluaisi lätistää virettä vesisuihkurankaisuilla. Teimme taas erilaisia peruasentoharjoituksia sekä seuruuta. Kontaktia testattiin ihanan kouluttajan läheisyydellä sekä kouluttajan nameilla. Näistä Gatsby otti melkoisesti häiriötä ja se korjaa "sivu" muistutuksella helposti kontaktin lisäksi hieman pyllyn paikkaa. Sain kuitenkin neuvoksi olla käyttämättä "katso" käskyä tässä vaiheessa sillä nimenomaan sen "sivu" käskyn pitäisi merkitä myös tiivistä kontaktia. Gatsbyn seuruu oli ihan mukavaa muuten, mutta kävellessäni ristiaskelin viistoon oikealle se ei käyttänyt juurikaan peräpäätään vaan aurasi. Saimmekin vinkin pyörittää koiraa namin avulla vielä tiiviimmin vasemmalle.

Sunnuntaina loppui myös viiden kerran lyhytkurssimme Liikasen Kirsin luona. Olimme siellä ensisijaisesti oppimassa välineet kiihtymisen katkaisemiseksi ja nämä todellakin saimme! Olemme päässeet naapurin paholaisnöffistäkin (toim. huom. oikeasti aivan mielettömän kiltti iso nalle kaikkien paitsi Gatsbyn mielestä) ohi namien, vesipullon ja hyvin minimaalisen murinan säestyksellä useita kertoja pihassa ohi. Tämä on huimaa edistystä siihen julmettuun rääkymiseen, mitä Gatsby mielellään esittelisi. Parasta on, että luotan pystyväni hoitamaan tilanteet, joka on tehnyt minusta varmemman ja rauhallisemman. Oma habitus tietenkin edesauttaa myös Käpyseni parempaa käyttäytymistä.

Yleisesti Kirsin luona Gatsby on ollut hieman epäilevä seuraavaa suihkausta, Wictoria sekä Kirsiä väistellessään. Niinpä itse harjoitukset ovat sujuneet melko nihkeästi. Viimeinen sunnuntai oli kuitenkin aivan toista maata! Gatsby oli reipas vaikka kerran saikin Wictorista kauhian hepulin. Teimme ruutuharjoitusta ja se meni oikein kivalla asenteella sekä vauhdikkaasti! Gatsby pysyi paikallaan kiltisti sekä juoksi suoraan namikipolleen ruutuun. Koko tämän ajan se keskittyi minuun eikä pälyillyt ketään! Mahtavaa! Namikipoille irrottiin myös harjoitellessamme ohjatunnoudon suuntia, mikä meni oikein loistokkaasti sekin. Tämän lisäksi otimme noutokapulan pitoa ja valittelin alkuun kuinka se ei oikein suju vaan koira alkaa kallistaa päätään kuin kapulaa inhoten. Nyt Gatsby pitikin uutta kapulaa ihan rauhassa! Se hieman vinotti edessäistuessaan poispäin minusta, sillä olin (ylläriylläri) liina lähellä sitä koiraa! Sitten vielä kumartelin sitä kohti kapulan perässä eli ei ihmekkään että koira hieman väisti. Otimmekin siis uudestaan kapulan pitoa sivulla ja se sujuikin erittäin hienosti! 

Yhdessä kohti tuntematonta (Kuva Minna Karjalainen)

Kaikesta tästä tuli sellainen into uudestaan tokon treenausta kohtaan, etät olemme ihan oikeasti ottaneet treenipätkiä omallakin ajalla! Tuskin maltoin odottaa saada taas treenata kapulanpitoa, sillä sain Kirsin kehuista luottamusta siihen, että liike on hyvällä mallilla. Uskalsin jopa Kirsin hyväksynnän jälkeen vaikeuttaa eli pitkittää pitoa. Pariin otteeseen Gatsbyllä oli hieman kiire saada namia eli teki pientä mälväämistä, mutta "oho" huomautuksella lopetti. Kehuin rauhassa rauhallisesta pitämisestä ja sain jopa koskea kapulaan kavyesti ilman, että se oltaisiin heti sylkäisty ulos. Sain myös seisoa suorassa perusasennossa ja koira piteli kapulaa rauhassa. Uskalsin varmaan antaa gatsbyn pidellä kapulaa ainakin sen viisisekunttia eikä mitään pahaa tapahtunut!

Pakko loppuun vielä kehaista, että pelastustreeneissä otettiin viimeksi myös hallinta ja se meni aika kivasti. Gatsby hieman murisi yhdelle mastiffille, mutta sain sen vedellä kuriin. Tätä ennen se alun häsellyksen jälkeen haki todella hienosti kontaktia eikä edes häiriintynyt vieressä olevan ihana Liina-perrosen tutustumisyrityksistä. Iki-ihana Taru sai myös käydä Gatsbyä jopa silittämässä ja pienen koiran pepu vain pysyi maassa! Häntä heilui melkoisesti ja korvat olivat valmiiksi vauhtiasennossa, mutta niin vain kontakti pysyi ♥ Aivan käsittämätön saavutus meiltä! Jee!