Oikea vire hakusessa?

Tällä viikolla pyörähti käyntiin uudet ryhmät. Agilitystä jäi varsin kiva maku suuhun! Meitä on vain neljä koirakkoa ja yksi oli 11 viikkoinen pentupalleroinen, joka ei ihan koko omaa aikaansa agilityyn jaksanut keskittyä :) Niinpä me saimme enemmän kuin hyvin aikaa omalle häseltämisellemme. Gatsby sai kiitosta ohjauslukutaidoistaan ja estehakuisuudestaan. Teimme myös takaakiertoja, joissa alamme nyt työstää sitä, ettei koira yritä tehdä ihan liian tiukkaa siivekkeen kiertoa, jolloin sen on hankala hypätä ja rimat tippuvat. Kouluttajamme palkkasi Gatsbyä ja ekaa kertaa ikinä, Gatsby vipelsi ohjauksistani välittämättä suoraan palkkaansa pitelevälle ihmiselle. Tämä tapahtui kolmesti, kunnes istutin sen lähteen ja kävin merkkaamassa hypyn, jonka sen tuli ottaa eikä juosta sen ohi. Olin sille hieman napakampi ja tämä toimi! Ei ole vain minun pikku agikoirulini ikinä ennen ollut näin kuriton! Ohhoh! Teimme myös pari pidempää hyppy-putki pätkää sekä A:n kontakteja. Pyysin kouluttajan toiseen päähän palkkaamaan, mutta tässä koirani oli puolestaan niin kuuliainen, että jäi ihan itse alastulokontaktille minua odottamaan! Jee, hyvä Käpyli! ♥

Leikittää vai eikö leikittää? (Kuva Minna Karjalainen)

Myös uusi kouluttajamme kysyi minulta lelupalkasta. Meinasi, ettei ole varma nouseeko Gatsbyn vire liikaa, jolloin sen menosta tulee aivan päätöntä ja näin sille itselleen vaarallista. Kaija ei ole ensimmäinen kouluttajamme, joka käskee lelupalkkaa harkitsemaan. Pitäisiköhän siis sitä alkaa oikeasti pohtimaan? Etsin netin syövereistä vieretilasta puhuvia artikkeleita enkä kyllä tullut hullua hurskaammaksi... Opin, että vireen ja hallinnan tulee kohdata sekä koira voi olla ali- tai ylivireinen, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä on se oikea viretila? Tai että mistä sen varmasti tunnistaa hyväksi?

Mielestäni Gatsby on innokas agikoira, ei ehkä aina kaikkein itsesuojeluvaistoisin, mutta hyvin kuulolla kuitenkin. Se leikkii lelulla innokkaasti, mutta osaa myös jättää sen rauhaan. Voin myös laittaa koirani "parkkiin" keskelle agirataa ja se odottelee tarkkaavaisena, mutta rauhallisena (ei esim piippaa tai nyi). Jos tämä ei ole oikeaa virettä, niin mikä sitten? Olen oikeasti rehellisesti hämmentynyt asiasta. Toisaalta koirani on vipeltänyt mielestäni hurjan päättömän näköisesti puomia kohti kouluttajaamme, jolla oli vain namuja palkkana. Koiralla on kivaa, sillä se palkkautuu paljon jo itse tekemisestä. Gatsbyn vauhtia ei ole ihan helppo saada alemmas tappamatta sen virettä sillä leikittämättömyys johtaa koiran vähänkään väsyessä siihen, että saan saattaa sen joka esteelle tassusta pitäen.

ETSINTÄKUULUTUS! 

Eli jos joku tietää hyviä kirjoituksia vireestä ja sen oikean viretilan tunnistamisesta koirassa, niin vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Tai toki saa kommentoida myös niitä omia viisauksia!

Olen hankkinut avaimen hallille ja kävimmekin siellä riehumassa Minnan ja Novan kanssa. Harjoittelimme valssia, joka onnistui mielestäni ihan kivasti! Itsellä edelleen todella kömpelö olo, mutta koira valitsi ohjaukseni kuuntelun putkihäiriöstä huolimatta! Minna tosin oli välillä viedä voiton, sillä hän ei ole pitkään aikaan saanut yhtä ainutta Käpy-pusua ja tämä vaje olisi pitänyt koirani mielestä joka välissä korjata... Teimme myös pitkästä aikaa rengasta ja minä jo kehuin sen onnistuvan meiltä hyvin. Kuva tosin kehtasikin kertoa jotain muuta!

Näinhän se rengas kuuluukin suorittaa! (Kuva Minna Karjalainen)

Okei, oli niitä onnistuneitakin renkuloita :) (Kuva Minna Karjalainen)

Kivaa oli, Gatsby sai painattaa sydämensä kyllyydestä ja saimme vahvistettua keppejäkin. Kyllä meistä vielä ihan jonkin lainen agikoirakko tulee!