keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Hehkutuspostaus!

Käpyliini on ollut ihan maailman paras pieni koira tällä viikolla! Se on käyttäytynyt täysin yli odotuksieni ja hassutellut täysillä tyhmän emäntänsä kanssa. Jos en olisi jo aivan fiiliksissäni maanantain kisakäytöksestä, niin tänään minulla oli hallilla toko-treeneissä super hyper keskittynyt pikku ötökkä! (Ja kyllä, luitte oikein, olemme taas eksyneet tokokurssille...) Tänään tuntui siltä, että olemme tosissaan alkaneet löytää sitä meidän kuplaa, jonka sisällä me toimimme koirakkona tiiviissä yhteisymmärryksessä. Gatsby oli tänään liikuttavan innostunut nimenomaan meikäläisestä eikä meinannut kehuihini vastatessaan edes syödä alustalta molempia namppoja. Se söi pariinkin otteeseen vain yhden tarjolla olleista nameista ja oli jo lähdössä bilettämään mamman kanssa. Tämän lisäksi se pystyi keskittymään meidän tekemiseen vaikka toinen koira teki putkea samalla kentällä samaan aikaan! En olisi kyllä ikinä uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt! Kyllä tuo vain osaa olla aivan järjettömän hieno! ♥

Käpy ja Kaija (Montana)
Loppukevennyksenä mainittakoot, ettei kaikki näissäkään leijuntatreeneissä mennyt ihan nappiin. Harjoittelimme meinaan ensimmäistä kertaa tokon suuntia. Koira seisoi tötteröllä ja sen molemmilla puolilla oli namikipot. Kävin molemmilla, mutta laitoin vain oikeanpuoleisaan namppoja. Sitten siirryin koiran eteen ja annoin sekä käsi, että pääavun oikeaan suuntaan. Kolme toistoa tehtiin ja homma pelitti! Gatsby malttoi jopa seistä upeasti paikallaan vaikka samalla kentällä toinen koirakko teki samaa. Gatsbyn on usein todella vaikea hillitä itseään, kun toiset juoksee. Seisominenkaan ei ole se meidän vahvin paikallaololiike, mutta siinä se vain napotti! Uutta suuntaa kokeiltiin niin, että ensin tehtiin kaikki samalla tavalla, mutta osoituksen jälkeen meninkin itse kipolle. Siellä sitten leikisti söin vähän Gatsbyä odottavia nameja. Kävin leikkisyömässä kaksi kertaa ja olin varma, että luvan saatuaan Käpy syöksyy äkkiä ahmimaan jäljellejääneet namit. Mutta mitä tekeekään koirani? Se on selvästi huomannut, ettei mammalta kauheasti lautaselle tuppaa ruokaa jäämään, joten Gatsby päätteli kupin olevan kaiken hotkimisieni jälkeen tyhjä. Niinpä se suuntasikin empimättä väärälle kipolle! En voinut kuin nauraa ja kyllä kouluttajankin ilme oli näkemisen arvoinen! Ei kuulemma kukaan toinen koira ole toiminut ikinä näin! Muilla koirilla siis on vähemmän ahneet omistajat!

Gatsbyn ryhdikkäämpääkin ryhdikkäämpi istuma-asento...

tiistai 9. toukokuuta 2017

Tavoitteena järkevämpi kisavire

Viime kisoissa Gastby oli melkoisen järjettömillä kierroksilla. Niinpä päätin, että parasta on vain suunnata seuraaviin kilpailuihin ennen kuin jumahtaa vatvomaan asiaa enempää. Niinpä jätimme agitreenit väliin PHAUn iltakisojen takia. Olemme käyneet kyseisellä kentällä ennenkin epistelemässä, joten tiesin, ettei esteissä pitäisi olla mitään kummaksuttavaa koiralle. Tämä tieto helpotti hieman. Vaikka aidaton hiekkakenttä ei olekaan omalle mielenterveydelle se ideaali vaihtoehto, niin päätin luottaa koiraani. Onhan se ennenkin osoittanut keskittyvänsä radalla tekemiseen eikä muihin. Tälläkin kertaa luotto kannatti ja Gatsby vielä ylitti odotukseni täysin! Se ei räyhännyt muille kuin yhdelle valtaisalle mustalle tanskandogille ja oli jopa suhteellisen hiljaa autossa! Jos täällä kisaaminen onnistui näin hyvin, niin uskallan kyllä lähteä minne tahansa muuallekin kisaamaan! Oli kiva myös kisailla lähellä, koska kentän laidalla oli paljon tuttuja. Nähtiinpä jopa vanha pelastelukaveri, joka kysyi nätisti, että mahtaakohan Käpy olla yhtä innokas kuin, mitä hän muistaa? Vastaus taisi olla kyllä! Oli kiva nähdä Karoa ja hän lisäksi kuvasi ratamme eli iso kiitos siitä!

Kisoihin kannatti mennä jo pelkästään tämän kuvan takia! (Kuva Tuija Laurila)

Keppien kuolaava kauhu! (Kuva Tuija Laurila)

Ensimmäisellä radalla meno oli melkein yhtä kamalaa kuin Riihimäellä. Gastby ei tehnyt kontakteja kunnolla, tippui melkein puomilta, loikkasi keinulle sen puolestavälistä ja muuten kaahasi rimoja matalaksi eikä irronnutkaan loppusuoralla. Sain kokea kaiken huipuksi taas Gatsbyn purukaluston kädessäni maaliin tultuamme! Olin jo valmis lähtemään kotiin... Saimme kuin saimme kuitenkin tuloksen, joka tuntui pieneltä erävoitolta viime kisoihin verrattuna. Tähän laihaan lohtuun tarrautuen valmistauduin seuraavaan rataan.



Tuomari Arto Laitinen, 15vp, mutta -6,5 ihanneajasta vauhtina 3,84m/s.

B-rata olikin jo paljon tutumman tuntuista! Voi sitä helpotuksen määrää! Edelleen kisavire näkyi outoina pieninä mokina molemmilla, mutta kaiken kaikkiaan oli ihan eri fiilis! Omat pasmat meinasi mennä sekaisin pariin otteeseen (mm. kun otus tulikin keinun kontaktilta kokonaan pois ja kykki vain paikallaan maassa), mutta sain jatkettua ja arveluttavat kohdat onnistuivatkin. Harmillisesti liikuin varmaan juuri väärässä kohdassa, koska ensimmäinen rima tippui, mutta nolla oli harvinaisen lähellä! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia!


Tuomari Arto Laitinen, 5vp ja -11,79 ihanneajasta vauhtina 4,46m/s.

tiistai 2. toukokuuta 2017

RimAn Rengas Gate

Viimeisimmät agikisat olivat melkoinen järkytys tämän ohjaajan pienelle psyykkeelle. Normaalisti kiltti agikoirani kun meni ja riehui minkä vain ikinä pystyi! Odottelu oli hieman äänekästä, joskin räyhääminen oli aika minimissä eikä jäänyt kertaakaan "päälle". Sen sijaan uusi halli ja uudet koirat nostattivat herrasen vireen kattoon ja siitä vielä himpun yli. Joka kerta pysyi lähdössä, mutta karkasi viimeisellä radalla puomin kontaktilta sekä iski maalissa hampaansa käteeni. Luulin meidän päässeen tästä hauskuudesta eroon jo pari vuotta sitten... Muuten kisoissa oli mukavan rentoa ja kanssa-Wirnistelijöiltä sai aimo annoksen tsemppiä sekä muun muassa koiranpitely apua. Kisamme kosahti lopulta joka ikisellä radalla renkaaseen. Gatsby ei selvästi hahmottanut uudennäköistä estettä ja meni siitä joka kerta väärästä aukosta läpi. Sehän ehti myös tasan tarkkaan mennä seuraavankin esteen eli hylättyjähän me vain kerättiin. Muuten radoissa ei ollut mitään järjettömän vaikeaa, tosin kepitkin tökkivät ainakin kahdella radalla sisäänviennin epäonnistumisen takia. Onneksi kaksi viimeistä rataa tuli videolle, sillä niissä homma ei näyttänyt ihan yhtä kamalalta kuin miltä se radalla tuntui. Lisäksi tapasimme ihanan Kaija-aussien (Montana), joka oli melkoinen söpöyden ruumiillistuma! Kiitos seurasta myös omistajalle Vilmalle ja hänen miehelleen ratojen kuvaamisesta! Tämäkin kisapäivä jäi lopulta plussan puolelle!

Meidän ihka ensimmäinen hyppäri, josta ei onneksi sitä videota ole! Kuvasta kunnia tuomarille Petteri Kermiselle.

Kuva Petteri Kerminen

Kuva Petteri Kerminen
Videoinnista kaikki kiitos Mikko Harjolalle!