Viime kisoissa Gastby oli melkoisen järjettömillä kierroksilla. Niinpä päätin, että parasta on vain suunnata seuraaviin kilpailuihin ennen kuin jumahtaa vatvomaan asiaa enempää. Niinpä jätimme agitreenit väliin PHAUn iltakisojen takia. Olemme käyneet kyseisellä kentällä ennenkin epistelemässä, joten tiesin, ettei esteissä pitäisi olla mitään kummaksuttavaa koiralle. Tämä tieto helpotti hieman. Vaikka aidaton hiekkakenttä ei olekaan omalle mielenterveydelle se ideaali vaihtoehto, niin päätin luottaa koiraani. Onhan se ennenkin osoittanut keskittyvänsä radalla tekemiseen eikä muihin. Tälläkin kertaa luotto kannatti ja Gatsby vielä ylitti odotukseni täysin! Se ei räyhännyt muille kuin yhdelle valtaisalle mustalle tanskandogille ja oli jopa suhteellisen hiljaa autossa! Jos täällä kisaaminen onnistui näin hyvin, niin uskallan kyllä lähteä minne tahansa muuallekin kisaamaan! Oli kiva myös kisailla lähellä, koska kentän laidalla oli paljon tuttuja. Nähtiinpä jopa vanha pelastelukaveri, joka kysyi nätisti, että mahtaakohan Käpy olla yhtä innokas kuin, mitä hän muistaa? Vastaus taisi olla kyllä! Oli kiva nähdä Karoa ja hän lisäksi kuvasi ratamme eli iso kiitos siitä!
 |
| Kisoihin kannatti mennä jo pelkästään tämän kuvan takia! (Kuva Tuija Laurila) |
 |
| Keppien kuolaava kauhu! (Kuva Tuija Laurila) |
Ensimmäisellä radalla meno oli melkein yhtä kamalaa kuin Riihimäellä. Gastby ei tehnyt kontakteja kunnolla, tippui melkein puomilta, loikkasi keinulle sen puolestavälistä ja muuten kaahasi rimoja matalaksi eikä irronnutkaan loppusuoralla. Sain kokea kaiken huipuksi taas Gatsbyn purukaluston kädessäni maaliin tultuamme! Olin jo valmis lähtemään kotiin... Saimme kuin saimme kuitenkin tuloksen, joka tuntui pieneltä erävoitolta viime kisoihin verrattuna. Tähän laihaan lohtuun tarrautuen valmistauduin seuraavaan rataan.
Tuomari Arto Laitinen, 15vp, mutta -6,5 ihanneajasta vauhtina 3,84m/s.
B-rata olikin jo paljon tutumman tuntuista! Voi sitä helpotuksen määrää! Edelleen kisavire näkyi outoina pieninä mokina molemmilla, mutta kaiken kaikkiaan oli ihan eri fiilis! Omat pasmat meinasi mennä sekaisin pariin otteeseen (mm. kun otus tulikin keinun kontaktilta kokonaan pois ja kykki vain paikallaan maassa), mutta sain jatkettua ja arveluttavat kohdat onnistuivatkin. Harmillisesti liikuin varmaan juuri väärässä kohdassa, koska ensimmäinen rima tippui, mutta nolla oli harvinaisen lähellä! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia!
Tuomari Arto Laitinen, 5vp ja -11,79 ihanneajasta vauhtina 4,46m/s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti