Viimeisimmät agikisat olivat melkoinen järkytys tämän ohjaajan pienelle psyykkeelle. Normaalisti kiltti agikoirani kun meni ja riehui minkä vain ikinä pystyi! Odottelu oli hieman äänekästä, joskin räyhääminen oli aika minimissä eikä jäänyt kertaakaan "päälle". Sen sijaan uusi halli ja uudet koirat nostattivat herrasen vireen kattoon ja siitä vielä himpun yli. Joka kerta pysyi lähdössä, mutta karkasi viimeisellä radalla puomin kontaktilta sekä iski maalissa hampaansa käteeni. Luulin meidän päässeen tästä hauskuudesta eroon jo pari vuotta sitten... Muuten kisoissa oli mukavan rentoa ja kanssa-Wirnistelijöiltä sai aimo annoksen tsemppiä sekä muun muassa koiranpitely apua. Kisamme kosahti lopulta joka ikisellä radalla renkaaseen. Gatsby ei selvästi hahmottanut uudennäköistä estettä ja meni siitä joka kerta väärästä aukosta läpi. Sehän ehti myös tasan tarkkaan mennä seuraavankin esteen eli hylättyjähän me vain kerättiin. Muuten radoissa ei ollut mitään järjettömän vaikeaa, tosin kepitkin tökkivät ainakin kahdella radalla sisäänviennin epäonnistumisen takia. Onneksi kaksi viimeistä rataa tuli videolle, sillä niissä homma ei näyttänyt ihan yhtä kamalalta kuin miltä se radalla tuntui. Lisäksi tapasimme ihanan Kaija-aussien (Montana), joka oli melkoinen söpöyden ruumiillistuma! Kiitos seurasta myös omistajalle Vilmalle ja hänen miehelleen ratojen kuvaamisesta! Tämäkin kisapäivä jäi lopulta plussan puolelle!
Meidän ihka ensimmäinen hyppäri, josta ei onneksi sitä videota ole! Kuvasta kunnia tuomarille Petteri Kermiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti