lauantai 12. elokuuta 2017

Gatsby the Hallitseva Rotumestari

Tämän päivän agikisoista ei paljon muuta kommentoitavaa ole kuin että australianpaimenkoirien rotumestaruus osui kohdallemme. Ykkösiin osallistui vaivaiset kolme aussieta ja meidän oikeasti kiva vitonen (tein liian ison jarrun pituudelle ja kiltti koirani jarrutti mukana, joten viimeinen palikka kaatui, muuten sujui juuri niin kuin treeneissä!) vei voiton. Muuten kisat olivatkin hieman nihkeät. Gatsby ei odota vuoroaan hiljaa, joten joudun aina jättämään sen kisoissa autoon. I-HAH kentällä auton joutui jättämään yllättävän kauksi (noin nelisen minuuttia taisi mennä näillä jaloilla taapertaessa per suunta) eli jotenkin oli koko ajan kiireentuntu ja stressi oman vuoron missaamisesta. Gatsby käyttäytyi myös yllättävän riidanhaluisesti eikä yhtään niin kivasti kuin muuten viime aikoina. Sen kanssa ei rehellisesti sanottuna ollut mukava olla kisoissa. Lisäksi se sai varmaan räyhäämisestä johtuen itselleen taas sitä järkkyä kisavirettä aikaan, jonka takia kakkosrata meni aika rumasti. Ainoa hyvä oli ehkä se, että vaikka tuo päättikin, ettei todellakaan ole suorittamassa rengasta ja ehti käydä väärän putken suulla (josta HYL), niin tuli sieltä kuitenkin kiltisti takaisin. Muuten tipahteli rimoja ja kontaktit oli rumat tai siis Gatsby veti niiden yli sekä keinulla että A:lla vaikkakin jäi sitten maan kamaralle odottamaan. Hyppärilläkään se ei ollut oma itsensä ja ansaittiin oudoin vitonen meidän kisauralla: kielto putkelta!? Kieltohässäkästä huolimatta vauhtia oli 4,96 m/s eli melkoista reikäpää paahtoa. Sokerina pohjalla sain taas kiihtyneen otukseni hampaat käteeni maalissa. Ei siis jäänyt mitenkään erityisen kiva fiilis vaikka mestaruus voitettiinkin ja saatiin näin hieno miehinen ruusuke sen kunniaksi:

Miehekäs Mestari


perjantai 4. elokuuta 2017

Voitokkaat vitoset

Lomalla jaksaa käydä kisaamassa vähän kauempanakin ja tänään huristelimme Kirkkonummelle kisaamaan. Tuomarina oli jälleen uusi kokemus eli Heidi Viitaniemi, joka oli suunnitellut sujuvat radat ja oli vielä oikein mukava kaupan päälle! Ensimmäisellä radalla oli tosi kiva fiilis, mutta rengas tuotti perinteisen ongelman eli puhdas ratamme kosahti tokaviimeisenä olleeseen renkaaseen. Jotain muutakin outoa radalla varmaan oli, sillä Gatsbyn vauhti oli tulosten mukaan vain 3,69 m/s. Hitaalta se ei meinaan ainakaan meikäläisestä tuntunut, mutta vapautin sitä ehkä hieman hidastellen kontakteilta?



Seuraavaksi oli hyppäri, jolla ei kauhukseni ollut yhtä ainoata kääntävää putkea. Koska rata oli valmiina jo saapuessamme paikalle, kävin sitä kurkkimassa. Huikkasin ohikulkevalle ihmiselle, että oliko tämä oikeasti ykkösten rata ja missä kaikki kääntävät putket oikein olivat!? Hän meinasi, että rankkasadevaaran takia luovuttiin putkista, koska ne ovat märkinä sitten liukkaat. Minä myötäilin ymmärtäväisenä, mutta samalla meinasin, että en tulisi koskaan koirani kanssa tuommoista rataa ehtimään. Tyyppi tsemppasi, että taisteluhenkeä peliin! Ensimmäisen rataantutustumisen alkaessa silmäni meinasi pudota päästä, kun kyseinen ohikulkija osoittautuikin meidän tuomariksemme. Olin siis mennyt haukkumaan hänelle hänen suunnittelemaansa rataa päin naamaa! Vielä enemmän hävetti, kun kävin hakemassa kyseiseltä radalta sitten palkintomme... Tajusin onneksi pyytää tökeryyttäni anteeksi ja en ollut selvästikään onneksi kauhean verisesti onnistunut tuomaria loukkaamaan! Rata ei tosiaan ollutkaan vain suoran paahtamista eli ehdinkin paikkoihin ihan hyvin. Pitää ottaa okseri ahkerampaan treeniin, sillä toinen rima tippui loppusuoralla, mistä siis tuloksena se 5. Tällä radalla Käpy paineli tulosten mukaan yli 45 m/s eli oletan pienen pilkkuvirheen tapahtuneen!


Viimeisellä radalla taisin sijoittua hieman Gatsbyn eteen muurilla, sillä se tiputti pari palikkaa. Muuten rata tuntui melkein nihkeimmältä siihen astisista. Olin koiran tiellä, mutta Gatsby onneksi pelasteli minua minkä kerkesi! Kaunista meno ei varmaan ollut, mutta jostain syystä tehtiin meidän päivän nopein etenemä 4,61 m/s, jolla tosiaan napattiin voitto nollien puuttuessa. Vaikka rataantutustumiset olivat hieman kaaottisia, kun kaikki noin 30 tyyppiä pyöri siellä samaan aikaan, niin muuten kisoissa ei ollut mitään moitittavaa (ja aikaa annettiin oikeasti kyllä tarpeeksi!). Palkinnot olivat kivat; saatiin nappulaa, tonnikalanamuja, pari lelua sekä valtava kanafilepäällysteinen luu, jota Käpy tällä hetkellä tyytyväisenä mussuttaa. Pakko mennä Kirkkonummelle kisaamaan toistekin, kun saimme lisäksi niin monta lahjakorttia; yhden ilmaisen ja kaksi puoleenhintaan olevaa starttia. Yhden radan hinnalla voimme siis käydä joku kerta kisaamassa kolmet! Kyllä niistä vitosistakin jotakin hyötyä voi näemmä olla! Bonuksena tuli tavattua myös blogisfääristä tuttu Sarianne! Oli todella kiva vaihtaa pari sanaa ihan livenäkin!