keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Tokon muistilista

Haluan täten julistaa koko blogikansalle, että minun Suuri Urokseni teki tokoa kahden metrin päässä toisesta, leikkaamattomasta, aikuisesta uroksesta vaikka molemmat olivat vielä naamat vastakkain. Kouluttajamme siis toi bordercollieuroksensa häiriökoiraksi ja alkuun Gatsbyn huomio kiinnittyikin toiseen urokseen aika vahvasti. Pari kertaa koitti aloittaa urinan, mutta sain sen loppumaan ja monissa liikkeissä tahmaili hieman pälyillessään toista. Mutta puolitoistatuntia on pitkä aika ja siinä ajassahan oma pieni otukseni hyväksyi toisen pallillisen täysin. Gatsby hengasi rennosti ja teki kaukojen vaihtoja ringissä muiden kanssa. Olin pakahtua onnistumisen tunteesta! Me pystytään tähän! Toinen uros oli täydellinen harjoittelukumppani, sillä se ei yhtään provosoinut Gatsbyä. Kerrankin pääsimme harjoittelemaan sopivassa häiriössä, sillä muuten tuntuu, että joko toinen koira ei aiheuta yhtäkään reaktiota tai sitten ne kaikki mahdolliset reaktiot. 

Ollaan myös voitettu syötävää netistä!
Gatsbyä kidutettiin.

Tokokurssi on ollut muutenkin todella hyödyllinen ja moneen pienesti pieleen menneeseen asiaan on saatu korjausneuvoja. Vaikka toistaiseksi ei ole kauheita intoja kisakentille kyseisessä lajissa, niin tykkään silti opettaa asiat suurin piirtein oikein. Niinpä tokokärpäsen puraisun varalta laitankin tähän ylös asioita, joita viimeistään seuraavan koiran kanssa kannattaa muistaa tokon liikkeitä opetellessa. 


Nouto ja kapulan pitäminen on asia, jossa on aivan liian monia pieniä osasia, joissa mokata. Niinpä en ole sitä juuri harjoitellut enää, koska a) Gatsby läpsii kapulaa noutaessaan sitä (tai kuten kouluttajamme kysyi "sikaileeko se aina kapulaa hakiessaan?" ja b) pito on löysähkö ja mälväämistä esiintyy. Olemme joskus koittaneet saada noutoa järkevämmäksi kierrättämällä koiraa jonkin asian ympäri kapulalle. Tämä ei ole tuottanut toivottua tulosta ja olin aika skeptinen, kun kouluttajamme Siru antoi vinkiksi lisätäkin vauhtia pönttöön. Minä heitin kapulaa ja Siru kävi heittämässä sitä vielä lisää eli noutomatka kasvoi (ja samalla rallatusmatka ajattelin minä!). Ohje oli pidellä koiraa pannasta ja päästää se lähes "karkaamaan" ennen kuin kapula pysähtyi. Gatsby ampaisikin matkaan kuin ohjus. Tämän jälkeen idea oli sanoa palkkasana ja alkaa itse ilakoimaan heti, kun koira on tarttumassa kapulaan. Suureksi yllätyksekseni tämähän toimi ja Gatsbylle tuli yhtä kiire mamman luo. Olin varma, että se olisi tässä vaiheessa sylkenyt kapulan ulos, mutta eihän herra putkiaivo kerennyt! Joka kerta jouduin (tai pääsin) ottamaan kapulan suusta, ennen kuin pääsin palkkaamaan sitä leikillä. Harjoituksen idea on rakentaa koiralle kiire mamman luo, jolloin sillä kapulallakaan ei kerkeä leikkiä. Meillä ainakin tämä kikka toimi!


Pidossa olen tehnyt sen virheen, etten ole tajunnut ollenkaan kiinnittää huomiota Gatsbyn pään asentoon. Se tarjoaa kapulaa minulle ylöspäin, kontaktia hakien. Niinpä kapula helposti pyörii suussa syvemmälle, joka aiheuttaa levottomuutta pidossa. Siru on opettanut oman koiransa pitämään päänsä normaalissa asennossa ja se auttaakin koiraa pitämään kapulan oikeassa kohdassa. Yksinkertaisen nerokasta! Olen sentään onnistunut ihan tahattomasti opettamaan sentään kaksi asiaa oikein eli kapulan ottamisen ja siitä luopumisen. Koiran pitää antaa ottaa kapula itse eikä tunkea sitä sen suuhun. Tällöin mahdollisuudet oikeassa kohdassa pitämiseen kasvavat. Samoin Gatsby "sylkäisee" itse kapulan ulos kiitos-sanalla enkä minä niinkään ota sitä. Pidän vain kiinni ja koira itse irrottautuu. En kyllä enää muista, miksi tämä oli tärkeää, mutta koitan muistaa sen silti vastaisuudessakin!

Tämä oli Gatsbyn valinta, kun annoin se penkoa paketista itselleen mieluisimman jutun.
Kaukojen vaihdot ovat olleet murheenkryynini jo vuosia. Jumppasin niitä pentu-Käpyläisen kanssa ja tiesin, että jokin menee pieleen. En kuitenkaan osannut oikein hahmottaa, että mikä. Selvisi, että koirani sekakäyttäjä eli ei luonnostaan aina liikuta joko etu- tai takapäätään asentoja vaihtaessaan. Niinpä seiso-maahan vaihdot ovat tökkineet, sillä Gatsby tekee joskus etupainotteisesti ja toiste taas takapainotteisesti. Tämä tuntuu aivan loputtomalta korjata enää koiran lihasmuistiin eli luovuttamista ilmassa. Se kun pitäisi sitten aina vaatia maahanmenot samalla tekniikalla eikä pääni riitä moiseen.

Wirneen leiri 2017

Leirin agirata
Tämä päivitys on roikkunut luonnoksissa, sillä koneeni ei ole halunnut olla yhteistyökykyinen. Lähinnä videoiden muokkaaminen tuntuu olevan suhteellisen iäkkäälle koneelleni todella haastavaa ja muokkausohjelma kaatuikin ym. hauskuutti koittaessani äheltää Annen kiltisti kuvaamien tiedostojen kimpussa. Lopulta toinen videoista tallentui kohtaan, josta ohjelma ei annakaan sitä enää muokata ja hermoni meni kokonaan. Olen yrittänyt kerätä jostakin voimia uuteen editoimisyritykseen, mutta sellaisia ei nyt vain tunnu löytyvän. Ja postaus on kohta unohtunut lopullisesti arkistojen syövereihin. Niinpä joudummekin pärjäämään tällä yhdellä ja ainokaisella videolla. Koittakaamme kestää. 

Wirneen leiri siis tuli ja meni taas tänäkin vuonna! Kivaa oli vaikka pääsinkin taas vain päiväksi. Omaksi järkytyksekseni ilmoitin meidät agikoulutukseen. En ole kertaakaan käynyt seuran ulkopuolisessa agikoulutuksessa, mutta aloitin kyllä nyt todella mahtavalla sellaisella! Lotta Vuorela oli vaatimattomasti sanottuna aivan loistava! Opin todella paljon omasta toiminnasta. Kuten videollakin näkyy, en osaa käyttää käsiäni. Ennen huidoin niillä minkä kerkesin ja nyt en sitten osaakaan irrottaa niitä kropastani vaan imen koiran koko ajan turhaan tyköni. Toisekseen hidastan itseäni entisestään aivan päättömällä siksakkaamisella! Olen taas ylikorjannut eli en enää liimaudu esteille vaan juoksen niiltä pakoon, jotta Käpy saisi tilaa suorittaa. Vaikka kyllähän minun pikku suikkuni mahtuu!

Lähtölupaa odottamassa (Kuva Linda Malmlund)

Ja lähtölupa annettu! (Kuva Linda Malmlund)
Alkoikin tulla pieni epätoivo omasta sähellyksestä, mutta Lotta ei antanut yhtään tilaa itsesäälille vaan ruoski eteenpäin todella positiivisesti! Kehui Gatsbyä (ja aivan syystä!) sillä se luki jälleen todella upeasti ohjauksiani. Minä kun kitisin, että tekeehän koira, mutta kun mistä sille saataisiin osaava ohjaaja. Tähän sain muistuksen, että koira ei välitä siitä, kuinka surkea ohjaaja on. Se tekee aina mieluiten oman ohjaajansa kanssa. Tämä on kyllä niin totta ja oivana osoituksena siitä toimi koirani, joka pysyi ihan itse avoimella kentällä luonani vaikka ympärillä liikkui muitakin koiria ja se oli jo lipittänyt silmät kiiluen juoksutytön pepun jättämiä sulotuoksuja. Niin se vain silti Käpynen kiikutti lelunsa luokseni, jotta voisimme leikkiä yhdessä ja koitti koko ajan parhaansa tehdäkseen kanssani. Vaikka emme juuri koskaan treenaa ulkona ja vaikka paikalla oli paljon koiria, niin Gatsby oli kanssani meidän kuplassa. Olin niin suunnattoman ylpeä siitä ♥




Leirille mahtui tietenkin myös perinteistä hakuilua ja sisarusten kanssa seurustelua. Sekä loputonta höpötystä koirista ja aivan ylisöpöjen pentujen ihastelua! Mahtavaa porukkaa ja odotan innolla ensi vuoden leiriä! Sitä ennen on tulossa onneksi taas I-pentujen oma mökkimiitti, jonne kuvan nelikko toivottavasti pääsee (Tintin juoksuja jännitämme). 

Wirneen Iit: Ilo (Ilopilleri), Priya (Ilmalento), Tintti (ilmileikki) ja Gatsby (Ikiliikkuja)

Mulla saattoi olla nameja :D