Tokon muistilista

Haluan täten julistaa koko blogikansalle, että minun Suuri Urokseni teki tokoa kahden metrin päässä toisesta, leikkaamattomasta, aikuisesta uroksesta vaikka molemmat olivat vielä naamat vastakkain. Kouluttajamme siis toi bordercollieuroksensa häiriökoiraksi ja alkuun Gatsbyn huomio kiinnittyikin toiseen urokseen aika vahvasti. Pari kertaa koitti aloittaa urinan, mutta sain sen loppumaan ja monissa liikkeissä tahmaili hieman pälyillessään toista. Mutta puolitoistatuntia on pitkä aika ja siinä ajassahan oma pieni otukseni hyväksyi toisen pallillisen täysin. Gatsby hengasi rennosti ja teki kaukojen vaihtoja ringissä muiden kanssa. Olin pakahtua onnistumisen tunteesta! Me pystytään tähän! Toinen uros oli täydellinen harjoittelukumppani, sillä se ei yhtään provosoinut Gatsbyä. Kerrankin pääsimme harjoittelemaan sopivassa häiriössä, sillä muuten tuntuu, että joko toinen koira ei aiheuta yhtäkään reaktiota tai sitten ne kaikki mahdolliset reaktiot. 

Ollaan myös voitettu syötävää netistä!

Gatsbyä kidutettiin.

Tokokurssi on ollut muutenkin todella hyödyllinen ja moneen pienesti pieleen menneeseen asiaan on saatu korjausneuvoja. Vaikka toistaiseksi ei ole kauheita intoja kisakentille kyseisessä lajissa, niin tykkään silti opettaa asiat suurin piirtein oikein. Niinpä tokokärpäsen puraisun varalta laitankin tähän ylös asioita, joita viimeistään seuraavan koiran kanssa kannattaa muistaa tokon liikkeitä opetellessa. 

Nouto ja kapulan pitäminen on asia, jossa on aivan liian monia pieniä osasia, joissa mokata. Niinpä en ole sitä juuri harjoitellut enää, koska a) Gatsby läpsii kapulaa noutaessaan sitä (tai kuten kouluttajamme kysyi "sikaileeko se aina kapulaa hakiessaan?" ja b) pito on löysähkö ja mälväämistä esiintyy. Olemme joskus koittaneet saada noutoa järkevämmäksi kierrättämällä koiraa jonkin asian ympäri kapulalle. Tämä ei ole tuottanut toivottua tulosta ja olin aika skeptinen, kun kouluttajamme Siru antoi vinkiksi lisätäkin vauhtia pönttöön. Minä heitin kapulaa ja Siru kävi heittämässä sitä vielä lisää eli noutomatka kasvoi (ja samalla rallatusmatka ajattelin minä!). Ohje oli pidellä koiraa pannasta ja päästää se lähes "karkaamaan" ennen kuin kapula pysähtyi. Gatsby ampaisikin matkaan kuin ohjus. Tämän jälkeen idea oli sanoa palkkasana ja alkaa itse ilakoimaan heti, kun koira on tarttumassa kapulaan. Suureksi yllätyksekseni tämähän toimi ja Gatsbylle tuli yhtä kiire mamman luo. Olin varma, että se olisi tässä vaiheessa sylkenyt kapulan ulos, mutta eihän herra putkiaivo kerennyt! Joka kerta jouduin (tai pääsin) ottamaan kapulan suusta, ennen kuin pääsin palkkaamaan sitä leikillä. Harjoituksen idea on rakentaa koiralle kiire mamman luo, jolloin sillä kapulallakaan ei kerkeä leikkiä. Meillä ainakin tämä kikka toimi!

Pidossa olen tehnyt sen virheen, etten ole tajunnut ollenkaan kiinnittää huomiota Gatsbyn pään asentoon. Se tarjoaa kapulaa minulle ylöspäin, kontaktia hakien. Niinpä kapula helposti pyörii suussa syvemmälle, joka aiheuttaa levottomuutta pidossa. Siru on opettanut oman koiransa pitämään päänsä normaalissa asennossa ja se auttaakin koiraa pitämään kapulan oikeassa kohdassa. Yksinkertaisen nerokasta! Olen sentään onnistunut ihan tahattomasti opettamaan sentään kaksi asiaa oikein eli kapulan ottamisen ja siitä luopumisen. Koiran pitää antaa ottaa kapula itse eikä tunkea sitä sen suuhun. Tällöin mahdollisuudet oikeassa kohdassa pitämiseen kasvavat. Samoin Gatsby "sylkäisee" itse kapulan ulos kiitos-sanalla enkä minä niinkään ota sitä. Pidän vain kiinni ja koira itse irrottautuu. En kyllä enää muista, miksi tämä oli tärkeää, mutta koitan muistaa sen silti vastaisuudessakin!

Tämä oli Gatsbyn valinta, kun annoin se penkoa paketista itselleen mieluisimman jutun.

Kaukojen vaihdot ovat olleet murheenkryynini jo vuosia. Jumppasin niitä pentu-Käpyläisen kanssa ja tiesin, että jokin menee pieleen. En kuitenkaan osannut oikein hahmottaa, että mikä. Selvisi, että koirani sekakäyttäjä eli ei luonnostaan aina liikuta joko etu- tai takapäätään asentoja vaihtaessaan. Niinpä seiso-maahan vaihdot ovat tökkineet, sillä Gatsby tekee joskus etupainotteisesti ja toiste taas takapainotteisesti. Tämä tuntuu aivan loputtomalta korjata enää koiran lihasmuistiin eli luovuttamista ilmassa. Se kun pitäisi sitten aina vaatia maahanmenot samalla tekniikalla eikä pääni riitä moiseen.