Juhlahumua!

Minun pieni pentupalleroiseni on kalenterin mukaan tänään kokonaiset kaksi vuotta! En pysty käsittämään, että aika on mennyt näin nopeasti! Tosin olisin ihan valmis pikakelaamaan seuravaat kaksi vuotta eteenpäin! Gatsby on juuri nyt siinä iässä, että tytöt on niin kovin ihania (juuri vähän aikaa sitten oli rauhallisempikin kausi asiassa, joka oli omistajalle kaivattua hermolepoa) ja sitä omaa egoa esitellään polleana toisille uroksille. Koirani on henkisesti kasvavassa iässä ja en malttaisi odottaa, että se tasaantuu siksi koiraksi, joksi se tulee ns. jäämään. Nyt kun on välillä päiviä, kun katson tuota karvakasaa aivan ällikällä lyötynä, että mites se yhtäkkiä jotain noinkin mahtavaa keksi? 

Moni asia on toki rauhoittunutkin eli pentuvillit hepulit ovat historiaa eikä omistajassa juurikaan enää roikuta, kun ketuttaa esimerkiksi huono agilityohjaus. Itsehillintääkin on rakentunut jo jonkin verran ja vieraita ihmisiä pystytään yleisesti jo ottamaan hieman järkevämmin vastaan. Se on todella helppo jättää kotiin eli Gatsby ei oppinut isoveikka hoffilaiselta onneksi sitä, että omistajan kadotessa alkaa hirmuinen dyykkaaminen ym. tuhoaminen. Vaikka Käpytin onkin ahne, niin ruuat saavat olla pöydillä rauhassa myös minun ollessa poissa. Gatsby on lähinnä ihastunut pureskelemaan kaukosäätimiä (jotka varmuudeksi edelleen nostan pois) ja kynttilöitä (jotka ovat tosin saaneet olla rauhassa jo useamman kuukauden). Gatsby otti jonkinverran hoffin vahtivelvollisuuksia itselleen, mutta on kotosalla onneksi todella hiljainen pikku koira.

Synttärionnea pieni ikipusuttelijani!

Harrastuksissa löytyy edelleen vauhtia ja kierrokset on helppo nostaa kattoon. Harvoin Gatsbyllä kuitenkaan alkaa mennä missään lajissa yli ja se on oikeasti käsittämättömän hyvin kuulolla myös innostuessaan. Se olisi voinut olla esimerkiksi paimenessa ihan kamala kiihtynyt korvaton kaahailija, mutta innostaan huolimatta päätti kuunnella käskyjäni ♥ Suhteemme siis toimii harrastuskentillä pääosin oikein mallikkaasti!

Muuten henkinen ylivaltani on ollut kyseenalaistuksen kohteena viime aikoina. Olen alkanut vaatia Gatsbyltä enemmän asioita ja tämä on yleisesti toiminut hyvin, sillä Gatsby kyllä kestää minulta tulevan palautteen. Mutta välillä tämä synnyttää konflikteja minun tahtoni ja Gatsbyn tahdon välille. Näiden kanssa olemmekin aina välillä painineet varsinkin minun kieltäessäni sitä. Palautteelle letkautetan välillä korvaa "joo joo" asenteella ja joskus jopa yritetään sanoa vastaan. Tämän seurauksena Gatsby on huomannut, että osaan olla aika kauhea ämmä, jos tarve vaatii. 

Muuten Gatsbystä on kasvanut mielestäni oikein kaunis koira! Sillä on sopivasti karvaa ja on mielestäni todella kivan rakenteinen sekä kokoinen. Sen siniset silmät hakevat usein hyväksyntääni ja saan siitä aina kaverin kaikkeen puuhaan, mitä keksinkin! Innokas pieni harrastushyrrä, mutta lutuistakin lutuisempi jaloissatorkkuja kotona ♥ 

Yläoikean pentukuvan on ottanut Tuuli Oksalahti,
keskirivin vuoden ikäisen Gatsbyn on kuvannut Jenny Söderlund
 ja alarivin kuvat räpsäisin eilen.